Lue keskustelun säännöt.
G: _Toimivia_ laihdutusvinkkejä? Oli loistava alku, mutta nyt olen 800g vaille samassa painossa kuin aloittaessa :(
10.09.2021 |
Eli kuukausi takana, mahtava alku, eka viikko 2kg,seuraavat 2 vkoa lähti melkein kilon per viikko. No nyt taas melkein lähtöpainossa ja itkuhan se tuli. Ylipainoa paljon!
Ihan elämäntapamuutoksilla lähti kilot.
Kommentit (38)
Nyt Puntari näytti että kuukauden aikana olisi 1kg pudonnut.
Olen hirveästi tehnyt työtä, liikkunut, pitännyt 4h ruokailu välejä, mennyt maha kurnien kiukkuisena nukkumaan (pätkäpaasto testaus) ja kuukauden kivusta palkinto -1kg.
Bmi viittä vaille 40,joten luulisi tapahtuneen enemmän
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt Puntari näytti että kuukauden aikana olisi 1kg pudonnut.
Olen hirveästi tehnyt työtä, liikkunut, pitännyt 4h ruokailu välejä, mennyt maha kurnien kiukkuisena nukkumaan (pätkäpaasto testaus) ja kuukauden kivusta palkinto -1kg.Bmi viittä vaille 40,joten luulisi tapahtuneen enemmän
Ap
Ehkä ei sitten ole noista kokeilemistasi tavoista mikään kovin hyvä? Tosin kilo kuukaudessa alaspäin on jo oikein hyvä saavutus, siinä tuskin on mukana mitään nesteitä. Älä laihduta kivulla, ei sitä jaksa.
- Se ruokapäiväkirjaa ehdottanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vinkki ainakin toimii: syö vähemmän kuin kulutat.
Ei toimi jos aineenvaihdu on sekaisin.
Selittely aineenvaihdunnalla ym. on umpipotaskaa. Otetaan esimerkki - vuoden tarkastelujakso. Noin 100 kg painava mies (bmi yli 30) kohtuullisella aktiivisuudella varustettuna kuluttaa noin 2600 kcal päivässä - tämä on fakta. Oletetaan, että miehen aineenvaihdunta on "sekaisin" pysyvästi koko tarkastelujakson ja hän syö koko tarkastelujakson ajan 2000 kcal energiamäärän päivässä. Onko miehen paino tarkastelujakson loputtua sama 100 kg? Vai onko se alle 80 kg? Kyse on päätöksissä pysymisestä, riittävän pitkästä tarkastelujaksosta, maltista, mielitekojen hallinnasta ja tosiasioiden tunnustamisesta.
Minulla ei esikoisen aikaan imetys onnistunut. Imetin silti sitkeästi parikin tuntia kerrallaan, myös aamuyöllä. Lapsi oli lähes koko ajan rinnalla. Nukuin noin kuusi tuntia yössä kolmessa eri pätkässä. En ehtinyt kunnolla laittamaan ruokaa ja syömään. Päivittäin tein parin tunnin vaunulenkkejä. Minulla paino nousi kilon viikossa eli kymmenessä viikossa tuli kymmenen kiloa lisää. Itse väitän, että minulla oli aineenvaihdunta sekaisin. Ihminen ei ole kone eikä ihmisen elimistö toimi kuten kone.
Lainaa kirjastosta tai osta antikvariaatista kirja "Laihduttamisen loppu". Sen ohjeita noudattamalla laihdut lihomatta takaisin lähelle/yli lähtöpainon.
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laihdutin Cambridgellä 40 kg. Ei ollut helppoa, pari kolme kertaa jouduin aloittamaan uudestaan, ja se ketoosiiin meno oli hirveää- väsymys, palel, heikotus, mieliteot- mutta kun siihen pääsi, niin oli helppoa. Meni 8 kki kaikkiaan. Olin pussikuurlla 3 kk, sinä.tippui 18 kg, sitten lisättiin vähän kerralla ruokaa.
Painon ylläpitäminen- siin meni pieleen aikaisemmilla erroilla. Silloin mietin vain, että nyt laihdutin, ja pääsen sitten herkuttekemaan. Olen lopettanut karkkien ja roskaruuan syönnin kokonaan. Annoskoot, kasvikset ja säännöllinen syöminen. Herkuttelu on pitänyt opetella- ei enää mässäilyä, vaan oikeasti syön sitä herkkua mitä halua, mutta vain sen verran, kuin oikeasti tekee mieli. Saatan syödä suklaata päivittäin , mutta vain pari palaa. Muuta karkkia en enää syö.
Minulle sopi tuo, ei varmadti sovi kaikille. Tärkeää on se, että.laihdutus ei oöe kuuri, vaan elämäntavat pitää muuttaa lopullisesti-sen hyväksyminen oli vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Suksi nyt kuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Suksi nyt kuuseen.
Totuus sattuu näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Ei "energiansaannin rajoittamiseksi" tarvitse laskea kaloreita. Riittää, kun parantaa ruuan laatua, syö itsensä kylläiseksi kasviksilla, proteiinilla ja hyvillä rasvoilla. Monella ikuisella laihduttajalla on nälkäviestit aivan sekaisin, kun on kuritettu kroppaa ties millä kuurilla. Ensin täytyy löytää tasapaino syömisiin, ettei ole koko ajan nälkä ja hallitsemattomia mielitekoja. Siitä se painokin sitten lähtee vähitellen. Kalorit ovat tässä vain tiellä. Mitään lisäarvoa niiden "laskeminen" ei tuo, kun oma energiankulutus ja ruuasta saatava energia ovat loppujen lopuksi vain arvioita. Pitää opetella kuuntelemaan itseään. Jos on nälkä, niin syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vinkki ainakin toimii: syö vähemmän kuin kulutat.
Ei toimi jos aineenvaihdu on sekaisin.
Tämä on aika yleinen harha. Tottakai se toimii aina ja joka tilanteessa, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Ei energiaa ja massaa tyhjästä tule.
Jos on aineenvaihdunnassa ongelmia tämä on vain paljon vaikeampaa, kun kulutus on säästöliekillä ja todellinen energian tarve todella vähäinen.
Yksi pää syy huonoon aineenvaihduntaan on liian vähäinen liikunta. Toinen on liian tiukka laihduttaminen. Juurikin kaikenmaailman laihdutuskuurit aiheuttavat usein aineenvaihduntaan ongelmia. Tämä on jojoiluun johtavia pääsyitä. Vedetään liian tiukalla dietillä aineenvaihdunta tukkoon. Se ei välttämättä palaudu koskaan.
Jos haluaa turvallisesti pudottaa painoa, niin maltilliset miinuskalorit ja liikunta. Erityisesti lihaskuntotreeni ovat ne avaimet. Ottakaa 2 vuoden tavoite. Ei mitään 1kk kuureja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Ei "energiansaannin rajoittamiseksi" tarvitse laskea kaloreita. Riittää, kun parantaa ruuan laatua, syö itsensä kylläiseksi kasviksilla, proteiinilla ja hyvillä rasvoilla. Monella ikuisella laihduttajalla on nälkäviestit aivan sekaisin, kun on kuritettu kroppaa ties millä kuurilla. Ensin täytyy löytää tasapaino syömisiin, ettei ole koko ajan nälkä ja hallitsemattomia mielitekoja. Siitä se painokin sitten lähtee vähitellen. Kalorit ovat tässä vain tiellä. Mitään lisäarvoa niiden "laskeminen" ei tuo, kun oma energiankulutus ja ruuasta saatava energia ovat loppujen lopuksi vain arvioita. Pitää opetella kuuntelemaan itseään. Jos on nälkä, niin syö.
Miten asian haluaa ilmaista. Jos ei halua käyttää sanaa "kalori", saman tuloksen toki saavuttaa kiinnittämällä huomiota ruuan laatuun. Mättöherkuissa on pääsääntöisesti hirveä määrä kaloreita. Mutta ei noita hyviä rasvoja ja pähkinöitä yms. voi vetää kaksin käsin juurikin niiden sisältämän suuren energiamäärän takia. Kasviksia oltava valtaosa ravinnosta ja sitten sattumiksi proteiinia ja rasvoja. Tämähän on just se epäseksikäs virallisterveellinen ruokavalio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Ei "energiansaannin rajoittamiseksi" tarvitse laskea kaloreita. Riittää, kun parantaa ruuan laatua, syö itsensä kylläiseksi kasviksilla, proteiinilla ja hyvillä rasvoilla. Monella ikuisella laihduttajalla on nälkäviestit aivan sekaisin, kun on kuritettu kroppaa ties millä kuurilla. Ensin täytyy löytää tasapaino syömisiin, ettei ole koko ajan nälkä ja hallitsemattomia mielitekoja. Siitä se painokin sitten lähtee vähitellen. Kalorit ovat tässä vain tiellä. Mitään lisäarvoa niiden "laskeminen" ei tuo, kun oma energiankulutus ja ruuasta saatava energia ovat loppujen lopuksi vain arvioita. Pitää opetella kuuntelemaan itseään. Jos on nälkä, niin syö.
Ensin sanot, että monella on nälkäviestit sekaisin ja lopuksi kuitenkin kehotat syömään aina kun on nälkä. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä ensin vaaka mäkeen. Kaivat sen esiin vasta, kun nykyinen koko alkaa tippua päältä. Sitten hautaat sen uudelleen kaapin syövereihin, ja uusi kurkistus joskus seuraavassa välissä.
Sitten alat pohtia ruokavaliotasi. Jos mietit, onko nykyisessä pahoja vikoja, kannattaa pitää jonkin aikaa ruokapäiväkirjaa. Älä vielä tässä vaiheessa muuta mitään, laitat vain rehellisesti kaiken ylös. Kaloreita en suosittele laskemaan, niillä ei oikeastaan ole väliä. Halutessasi voit merkata aterioiden yhteyteen kylläisyyden tuntemuksesi, syötkö esim. usein itsesi ähkyyn.
Muutaman viikon ajalta pitäisi alkaa näkyä mahdollisia sudenkuoppia, liian kevyet lounaat, ei aamupalaa, liian vähän kasviksia, huonosti proteiinia, mitä näitä nyt on. Sitten alat vähitellen korjaamaan niitä, ei kaikkia kerralla. Aloita kasviksia lisäämällä, jos on tarpeen. Jos syöt liikaa herkkuja, älä keskity vähentämään niitä, vaan lisäämään jotain järkevää. Herkkuja ei kannata kieltää, mutta voi olla mukavaa olla pitämättä niitä kotona ja ostaa vain sen, mitä aikoo syödä.
Tässä vaiheessa älä väkisin lisää liikuntaa, jos harrastat jo jotain kivaa, jatka sitä, mutta laihtumismielessä ei kannata liikkua. Käy kävelyllä, jos se on mukavaa. Ruokapäiväkirjaa ei ole pakko jatkaa kovin pitkään, mutta ateriat kannattaa suunnitella useammalle päivälle etukäteen.
Sitten kun yksi korjausliike alkaa tuntua rutiinilta, otat seuraavan ohjelmaan. Yritä syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Älä ole nälissäsi. Jos ei puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään, pidä uudestaan ruokapäiväkirjaa. Yritä pitää päämääränä hyvää oloa, kilot lähtevät toivottavasti kylkiäisenä. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä mieli liikkua enemmän, muista syödä tarpeeksi, jos lisäät energiankulutusta. Laihtuakseen on paradoksaalisesti syötävä tarpeeksi ja hyvälaatuisesti.
Tsemppiä!
Väärin, väärin, väärin. Kalori on energian yksikkö. Ihminen laihtuu, kun hän saa ruuasta vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Laihtumisessa millään muulla ei ole mitään merkitystä paitsi kalorimäärällä, ellet sitten onnistu kumoamaan fysiikan lakeja. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat rajoittaa energiansaantia (eli sitä kalorimäärää) siten, ettei vaje johda hallitsemattomaan ahmimiseen vaan laihtumistuloksiin.
Ei "energiansaannin rajoittamiseksi" tarvitse laskea kaloreita. Riittää, kun parantaa ruuan laatua, syö itsensä kylläiseksi kasviksilla, proteiinilla ja hyvillä rasvoilla. Monella ikuisella laihduttajalla on nälkäviestit aivan sekaisin, kun on kuritettu kroppaa ties millä kuurilla. Ensin täytyy löytää tasapaino syömisiin, ettei ole koko ajan nälkä ja hallitsemattomia mielitekoja. Siitä se painokin sitten lähtee vähitellen. Kalorit ovat tässä vain tiellä. Mitään lisäarvoa niiden "laskeminen" ei tuo, kun oma energiankulutus ja ruuasta saatava energia ovat loppujen lopuksi vain arvioita. Pitää opetella kuuntelemaan itseään. Jos on nälkä, niin syö.
Ensin sanot, että monella on nälkäviestit sekaisin ja lopuksi kuitenkin kehotat syömään aina kun on nälkä. Ok.
No, sitä se usein alkuun vaatii. Tällöin saattaa jopa lihoa muutaman kilon. Mulla meni puoli vuotta, ennen kuin lakkasi koko ajan tekemästä mieli ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on siinä, että, sanotaan "elämäntapa muutos" ja sitten kuvitellaan sen joskus loppuvan. Ei, jos teet elämäntapamuutoksen, pitäisi sinun syödä, kuten voisit syödä lopun elämääsi. Tämän lisäksi voi painon laskua nopeuttamaan ottaa vaikka vuoden herkkulakon. Silloin sopii, ettei syö karkkia, sipsiä, jäätelöä, pikaruokaa, upporasvassa paistettua, leivonnaisia, limsoja, mehuja tai muuta epäterveellistä tuona aikana.
Ruokapäiväkirjoissa kannattaa muistaa, että ihminen valehtelee myös itselleen. Siksi kotona ei kannata olla ikinä mitään epäterveellistä naposteltavaa, ne jää helposti merkkaamatta. Jos et tarkoituksella merkkaa liikaa, nin todennäköisesti syöt 20% enemmän mitä päiväkirjassa lukee. Kun nämä faktat muistaa on se hyvä apu painon pudotuksessa ja niihin osaa kiinnittää huomiota. Esim ilmainen yazio sovellus kännykässä.
Liikunta auttaa voimaan paremmin ja vie aikaa pois syömisestä. Siksi sekin kannattaa ja ei sillä ainakaan negatiivista vaikutusta ole rasvan palamiseen ole.
Tärkeää on myös, että jos joskus sortuu syömään huonosti ja liikaa, ei lopeta kuitenkaan. Joku tuolla kertoi, että aina alkaa herkut pyörimään mielessä. Kannattaisiko sitten antaa lupa syödä joko joka päivä vaikka yksi pätkis tai vastaava pieni juttu? Tai pitää sipsi-, pitsa-, karkkipäivä vaikka kerran kuussa, ihan luvan kanssa. Ei se paljon vaikuta, vaikka noin tekisikin. Ja kun se lupa tehdä on, niin voikin olla, että tilaa vain sen pitsan ja karkki ei maistukaan tai haluaa vaan salaatin ja jäätelön.
Jos ostaa ruokaa vain itselleen ja ruokapäiväkirjan pito tuntuu hankalalta, niin ainakin s-ryhmällä on omat ostot osuudessa ravintoaine- ja kalorilaskuri. Sieltä näkee ihan suoraan paljonko on kaloreita mennyt. Tähän sitten vaan lisää, jos on käynyt ravintolassa. Tosi kätevä. Eikä voi huijata, paitsi käymällä K-kaupassa.
Ap on tainnut taas vedellä vuolukanaa kaksin käsin.
mene lääkärille, varaa aika lihavuuden vuoksi jolloin lääkärillä on pakko ottaa asiaksi auttaa asiassa. itse sain ozempic lääkityksen laihdutuksen avuksi, heti on tippunut painoa 1kg/viikko. Lääkkeen hyvä puoli on että se pistetään kerran viikossa ja aiheuttaa kylläisyyden tunnetta. iltaisin ei ole tarvetta napostelulle yms.
Selittely aineenvaihdunnalla ym. on umpipotaskaa. Otetaan esimerkki - vuoden tarkastelujakso. Noin 100 kg painava mies (bmi yli 30) kohtuullisella aktiivisuudella varustettuna kuluttaa noin 2600 kcal päivässä - tämä on fakta. Oletetaan, että miehen aineenvaihdunta on "sekaisin" pysyvästi koko tarkastelujakson ja hän syö koko tarkastelujakson ajan 2000 kcal energiamäärän päivässä. Onko miehen paino tarkastelujakson loputtua sama 100 kg? Vai onko se alle 80 kg? Kyse on päätöksissä pysymisestä, riittävän pitkästä tarkastelujaksosta, maltista, mielitekojen hallinnasta ja tosiasioiden tunnustamisesta.