Eronneet, oletteko osallistuneet eron jälkeen ex-puolison suvun juhliin?
Siis jos ero on tapahtunut asiallisissa merkeissä, eikä teidän välillänne ole minkäänlaista kaunaa tai katkeruutta?
Kommentit (36)
En osalliTu vaikken ole eronnut. Mitä ne mulle kuuluu?
Erosta on yli kaksi vuosikymmentä ja viime viikolla kutsuttiin täysien kymmenten synttäreille.
Ei tulisi mieleenkään osallistua. Ei oltu kovin läheisiä sen puolen suvun kanssa ja juhlat olivat lähinnä vaivaannuttavia yhdessäollessakin. Eron jälkeen juhliin pamahtaminen ei ainakaan helpottaisi asiaa.
En ole, en ole hänen sukulaistensa kanssa juuri tekemisissä. Ehkä tilanne olisi eri jos meillä olisi ollut lapsia? Eksän kanssa kyllä edelleen välillä vaihdetaan kuulumiset ja ero sujui aikoinaan hyvissä merkeissä.
Minusta tuli miehen siskon lapsen kummi eron jälkeen. Miehen vanhemmat ja sisko jäi yksiksi parhaimmista ystävistäni. Koimme paljon samaa miehen alkoholismin johdosta.
Tottakai olen. En minä ole eronnut ihanasta anopistani, appiukosta ja mieheni veljistä, heidän vaimoistaan ja lapsistaan, joista kaksi on minun (tai meidän) kummilapsia.
Me erosimme vain miehen kanssa ja pystymme oikein hyvin olemaan väleissä jo lastemmekin takia. Mieheni oli paras ystäväni 20 vuotta. Nyt hänellä on uusi tosi mukava vaimo ja meillä ei ole mitään ongelmaa olla vaikka pojan rippijuhlissa yhdessä. En voisi kuvitellakaan muunlaisia vaihtoehtoja.
En juhlissa ole käynyt (en käy muutenkaan juuri koskaan), mutta ex-anopin luona vierailen useamman kerran kuukaudessa. Asuu melkein naapurissani olevassa palvelutalossa ja olemme aina olleet läheisiä. Hän on minulle melkein kuin toinen äiti.
En ole. En ole exänkään kanssa missään tekemisissä muuten kuin yhteisten lastemme ja lastenlastemme kautta, joiden juhliin osallistumme.
Lasten synttärit ja lasten luona erilaisissa juhlissa. Ei muuten. Lapset yhdistävä tekijä.
Valitettavasti olen. Minä olen ex-mieheni veljentytön kummi. Kun erottiin, tyttö oli vasta n. 3 v. Sen jälkeen olen käynyt synttäreillä melkein joka vuosi. Tänä kesänä olin rippijuhlissa. Voitteko kuvitella, että minulle ei puhunut oikeastaan kukaan muu kuin kummityttö ja hänen vanhempansa. Istuin olohuoneessa entisen anopin vieressä, eikä hän sanonut sanaakaan minulle. Mitään syytä kiukuttelulle ei pitäisi olla, mutta hän on aina ollut mustavalkoinen tyyppi: joko kuulut perheeseen tai et. Exäni ei päässyt paikalle työkiireiden vuoksi. Ex-anoppini sanoi omalle miehelleen exäni uudesta vaimosta: ”Annukka se aina tekee niin hyvät täytekakut. Eihän tämä minun tekeleeni ole mitään sen rinnalla.” Sen jälkeen minä sanoin, että onpa hyvää kakkua. Ei reagoinut mitenkään.
En. En osallistunut myöskään ex-appivanhempieni hautajaisiin, mutta lähetin adressit.
Olen kutsuttaessa. Kummilapsia on exän suvussa muutama ja me oltiin pitkään naimisissa, niin ollaan tavallaan totuttu kutsumaan puolin ja toisin juhliin myös muiden sukulaisten kanssa.
En osallistu, ei kyllä ole kutsuttukaan. Ex on ainut lapsi ja hänellä ei juuri ole sukua. Ero on tapahtunut exän aloitteesta joten en koe edes velvollisuudesta tarvetta lähetellä mitään joulukortteja tai syntymäpäivätervehdyksiä.
Ei nämä ihmiset ole koskaan minusta pitäneet ja lopultakin ollaan voitu lakata teeskentelemästä ystävällisyyttä. Ei ole ikävä.
Olen