Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eronneet, oletteko osallistuneet eron jälkeen ex-puolison suvun juhliin?
10.09.2021 |
Siis jos ero on tapahtunut asiallisissa merkeissä, eikä teidän välillänne ole minkäänlaista kaunaa tai katkeruutta?
Kommentit (36)
Exän suku ei ole kutsunut eikä ole tainnut ollakaan kyllä mitään sellaisia isompia juhlia. Varmaan ihan lähimpien kanssa ovat pitäneet pikkujuhlia. Mistäpä minä tiedän.
Mutta exää olen kutsunut lasteni synttäreille, joiden isäpuolena hän oli yhdessäolovuodet ja olen järjestänyt jotain pieniä glögi-pikkujouluja lähisuvulle, joihin olen hänet myös kutsunut.
Yhteisen lapsen synttäreillä on ollut oma suku ja exän suku kutsuttuna.
Hyvin on mahduttu saman katon alle, vaikka hän ei pitkään aikaan eron jälkeen pystynyt katsomaan edes silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kun ei ole enää eksänkään kanssa mitään muuta yhteistä kuin lapset ja lastenlapset, niin ei vain tuntuisi luonnolliselta mennä niihin. Ei ole kyllä kutsuttukaan.
Olen, mikäli on kutsuttu. Minulla on myös exän suvussa kummilapsia, joiden juhliin ja tilaisuuksiin olen automaattisesti saanut kutsut.
Olen ollut hyvissä ja tiiviissä väleissä exän suvun kanssa, vaikka erosta on jo yli kolmekymmentä vuotta ja
exäkin on jo kuollut. Minut kutsutaan moniin juhliin ja muuten vain kyläilemään eritoten anopin luokse.
En, mutta tapaan kyllä ex-appivanhempia kahden kesken. Ja omien lasten rippi- ja yo-juhlissa sukua näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Molempien vanhemmat on kuolleet, joten ei ole paljoa sukua. Varmaan melko pienet rippijuhlatkin tiedossa sitten, kun on aika.
Ex.n ja minun ystävät menivät naimisiin, olimme kaikki häissä : minä, ex, meidän lapset ja ex.n silloinen naisystävä.
Nainen lähti lasten kanssa, jäimme ex.n kanssa häihin. Eri seurassa vietimme tosin illan.
Ex appivanhemmat olleet minun luona viime jouluna, tulevat myös nyt, kuten myös ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muihin kuin kummilasten juhliin.
Vierailija kirjoitti:
No mekin oltiin 20 vuotta parhaat ystävät ja on lapset eikä katkeraa eroa tai kaunoja. Olin myös läheinen miehen perheen kanssa. Ei ole miehen vanhemmat minuun missään yhteyksissä olleet eron jälkeen, lapsen suusta kuulen toisinaan 'terveiset", jotka ei tosin mun korville olisi varmaan tarkoitettu...
En tiedä, loukkaantuivat jotenkin silmittömästi halustani erota heidän pojastaan, harmittaa mutta minkäs teet.
Eikö se ole ymmärrettävää, että eivät pidä sinusta, kun halusit erota heidän pojastaan.
Varmaan vielä ihan turha ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yhteisten kummilastemme juhliin. Entinen elämä on aina entistä, joten emme ole nähneet tarpeellisiksi mennä toistemme sukujen tilaisuuksiin, varsinkin kun molemmilla on "uudet" kumppanit.
En. En ollut erityisen läheinen/paljon tekemisissä exän sukulaisten kanssa yhdessäolommekaan aikana, eikä meillä ole myöskään esim. yhteisiä kummilapsia, joiden vuoksi olisi "velvollisuus" pitää yhteyttä, joten ei vain ole tuntunut luonnolliselta osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olen. En minä ole eronnut ihanasta anopistani, appiukosta ja mieheni veljistä, heidän vaimoistaan ja lapsistaan, joista kaksi on minun (tai meidän) kummilapsia.
Me erosimme vain miehen kanssa ja pystymme oikein hyvin olemaan väleissä jo lastemmekin takia. Mieheni oli paras ystäväni 20 vuotta. Nyt hänellä on uusi tosi mukava vaimo ja meillä ei ole mitään ongelmaa olla vaikka pojan rippijuhlissa yhdessä. En voisi kuvitellakaan muunlaisia vaihtoehtoja.
Ihana kuulla, että järkeviäkin ihmisiä on olemassa!
Vanhempani erosivat 15 vuotta sitten ja äitini on edelleen hyvää pataa kälyjensä kanssa. Vierailevat toistensa luona, käyvät ostoksilla, matkailevat yhdessä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mekin oltiin 20 vuotta parhaat ystävät ja on lapset eikä katkeraa eroa tai kaunoja. Olin myös läheinen miehen perheen kanssa. Ei ole miehen vanhemmat minuun missään yhteyksissä olleet eron jälkeen, lapsen suusta kuulen toisinaan 'terveiset", jotka ei tosin mun korville olisi varmaan tarkoitettu...
En tiedä, loukkaantuivat jotenkin silmittömästi halustani erota heidän pojastaan, harmittaa mutta minkäs teet.Eikö se ole ymmärrettävää, että eivät pidä sinusta, kun halusit erota heidän pojastaan.
Varmaan vielä ihan turha ero.
No tietysti, ei kait niitä muunlaisia olekaan.. Mut vakavissaan, ei mulle ole vaan niin helppoa päästää irti ihmisistä joita olen pitänyt perheenä. Ilmeisesti se toisille sit on helpompaa?
Itsellä tilanne, että en meinaa päästä ex- miehen suvusta eroon mitenkään ja erosta jo 4 vuotta. Yhdessä oltiin 24 v ja meillä lapsia. Erottiin koska mies oli väkivaltainen (tästä poliisikäynnit rekisteröitynä) ja exän pitkän salasuhteen paljastuminen.
Lopetin yhteydenpidon exän sukuun eron myötä ja blokkasin jopa puhelimesta, kun eivät lopettaneet soittelua. Olen asiallisesti sanonut että mulla on nyt oma elämä ja hyvät jatkot. Exään olen yhteydessä vain sähköpostilla.
Nyt tilanne se, että ex-anoppi laittoi instassa kaverikutsun ja en tietenkään hyväksynyt. Mulla yksityinen profiili. Ovat soittaneet vanhemmilleni ja pyytäneet että olisin heidän kanssaan tekemisissä. Vanhempani ovat nyt blokanneet heidät. Ex-mies tekee tikusta asiaa ja käy taloni edustalla lähes viikottain lapseen liittyen mutta ei onneksi tule ovelle vaan lapsi käy kadun varressa hoitamassa mikä ikinä onkaan (joku kirja, vaate tms). Ex on sanonut minulle viesteissään että haluaisi että kyläilisin hänen ja nyxänsä luona, siis naisen jonka kanssa petti minua avioliitossa. Mun mielestä tämä tilanne on jo absurdi enkä tiedä miten tuosta suvusta pääsee eroon.
En uskonut että exästä ja exän suvusta on näin vaikeaa päästä eroon. Hullua tässä on se, että ex on edelleen neljän vuoden jälkeen sen naisen kanssa, jonka tajua jätti minut. Voisi exän suku keskittyä exän uuteen perheeseen ja uuteen miniään.
Alue: Aihe vapaa
No mekin oltiin 20 vuotta parhaat ystävät ja on lapset eikä katkeraa eroa tai kaunoja. Olin myös läheinen miehen perheen kanssa. Ei ole miehen vanhemmat minuun missään yhteyksissä olleet eron jälkeen, lapsen suusta kuulen toisinaan 'terveiset", jotka ei tosin mun korville olisi varmaan tarkoitettu...
En tiedä, loukkaantuivat jotenkin silmittömästi halustani erota heidän pojastaan, harmittaa mutta minkäs teet.