Hurjinta tai erikoisinta mihin olet törmännyt metsässä

Faith kirjoitti:

Lapsena olimme siskoni ja kaverimme kanssa lähimetsässä. Siellä oli aukea paikka, johon oli laitettu sohva ja sohvapöytä, jolla oli kulho hedelmiä, sanomalehtiä ja muuta tavaraa. Paikka oli tehty kuin olohuoneeksi. Pysähdyimme ihmettelemään sitä, ja silloin vihainen ja pelottavan oloinen vanha nainen ilmestyi jostain pusikosta huutamaan meille. Hän ilmeisesti piti paikkaa kotinaan. Säikähdimme ja juoksimme karkuun.

Kerroimme tapahtuneesta aikuisille, ja kaverimme äiti arveli, että vanhus oli jotenkin mielisairas ja käski meitä olemaan menemättä alueelle enää. Jotenkin se lisäsi tapahtuman pelottavuutta, koska emme ymmärtäneet, mitä mielisairas tarkoittaa.

Mitenköhän se oli saanu sohvan ja sohvapöydän yksin, vanha nainen aseteltua metsän aukealle? Tai kuka ja miksi sitä on moiseen puuhaan auttanut?

Juuri sataneessa lumessa näkyi auton meno-ja tulo jäljet metsäautotiellä. Ajattelin, että käyn katsomassa vähän matkaa, että mikä on ollut homman nimi. Homman nimi oli ollut se, että tuntematon kulkija oli käynyt hylkäämässä aarteensa, hirvittävän röykkiön pornolehtia,useita satoja kappaleita, metsään ilmeisemmin synnintunnossaan. Korjasin lehden talteen tarkempaa tarkastelua varten. Sitten nämä normaalit hirvet ja ketut yms.

Kolme hirveä juoksi kohti ja meni metrin päästä ohi, joku oli kai juoksuttamassa koiraa hirville niin juoksivat pakoon.

Metso hyökkäsi monesti päälle, saattoi autolle asti.

Susi käveli 50 metrin päästä ohi.

Olin menossa tien toiselle puolelle metsää, huomasin karhun kauempana ja jäin tielle miettimään mitä tekisin. Menin autoon että juon kupin kahvia kun huomasin että 2 karhun pentua kävelee tiellä autoa kohti, samalla huomasin että emo kävelee pentuja vastaan. Luojan kiitos kävelin autolle enkä jäänyt siihen tielle. Aika tarkalleen auton kohdalla emo kohtasi pennut, emo jäi epäluuloisena katselemaan autoa kun pennut jatkoi matkaa. Onneksi emokin lähti siitä sitten. En mennyt enää takaisin metsään ja auton ovet pidin lukossa :D

Pahin oli kyllä kun törmäsin umpimetsässä ylämaan sonniin, valtavat sarvet ja oli jotenkin vauhko. En tosiaan olisi osannut odottaa tuollaista kohtaavani. Kävelin todella hitaasti takaperin niin pitkälle ettei sitä enää näkynyt. En tiedä mikä sitä vaivasi, välillä otti hirmuisia spurtteja kohti ja välillä toiseen suuntaan, piti kovaa ääntä ja kuopsutti maata. Pelotti oikeasti, autolle oli matkaa n. 3 km. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen pääsin autoon ja jäin kuuntelemaan. Se ryske ja ääntely jatkui, ei mennyt montaa minuuttia kun näkyi jo. En jäänyt ihmettelemään vaan lähdin ajamaan vauhdilla.

Tuon jälkeen en ole enää noin syvälle metsään uskaltanut vaan yritän pitää auton melkein näkösällä koko ajan.

Oon kertonut tämän jossain toisessa ketjussa aikaisemmin mutta kerrotaan uudelleen.

Lapsena syrjäseuduilla asuessa pyörittiin lähimetsissä. Paikka on sellainen mihin kukaan ei ihan vahingossa satu, ei ole mitään patikkareittejä tai muita. Lähiseudun asukkaat olivat kaikki tuttuja.

Kerran metsässä pyöriessä törmättiin mieheen jolla oli musta puku ja musta hattu, ehkä vähän mustalaisen näköinen. Ei mikään marjanpoimija tai sienestäjä. Me säikähdimme ja ryntäsimme karkuun ja tää mies jäi seisomaan sinne ja nauroi kovaan ääneen.

Eb tänä päivänä käsitä miten se mies oli tullut sinne ja mitä teki siellä.

Lenkkeilin keskellä korpea syysmetsässä, kun aivan edestäni, ihan kosketusetäisyydeltä juoksi hirvi ja hetken päästä sen perässä juoksi kiljahteleva hirvikoira ja sitten sen perässä kaksi ukkoa, jotka pää punaisena huusivat mulle

'POIS HIRVENMETSÄSTYSALUEELTA, TÄÄLLÄ ON HENGENVAARALLISTA LIIKKUA ILMAN SUOJAVAATTEITA!'

Ja minä kun olin mielestäni ollut tunnelmallisessa syysmetsässä ihan vaan jokamiehenoikeudella.

Eräällä naapurilla oli tapana roskistaa lastenlasten käytetyt vaipat ja muitakin roskia lähimetsiin.

Myös minulla on kokemusta näistä metsän huonekaluista, jotka ovat kuin aseteltu jonkun asutukseksi. Ilmeisesti joku paikallinen ryyppyjengi piti metsän suojassa pitkään yöhön aina rinkiään. 

Lapsena oltiin suunnistamassa koulun kanssa ja muistelisin, että kaverin kanssa nähtiin mies ison puukon kanssa metsässä. Hän näki ja lähti ajamaan takaata, mutta myöhemmin mietittynä en ole ollenkaan varma. Tekikö nuoren ihmisen mielikuvitus lopulta vain tepposet? Alueella pyöri paljon koululaisia suunnistamassa.

Muumimamman. Jyväskylässä Jyskän metsässä on kannosta tehty Mamma. Jossakin lähistöllä on myös Esi-isä ja muistaakseni myös hattivatteja. Siitä on pari vuotta aikaa, kun näin hahmot viimeksi, mutta kaipa ne ovat siellä edelleen.

Hirvien käymälästä valtavan esiintymän lantamadonlakkeja. Itse en ole niin kovasti päihtymisen tarpeessa että noihin koskisin, mutta tuli kyllä mieleen että paikalle voisi järjestää melkoisia elämysmatkoja.

Puolukassa ollessani viereisestä kuusesta lehahti siivilleen iso huuhkaja, jonka ilmeisesti herätin päiväunilta.

Hirven (?) kalloja ja luita, ripusteltu puuhun ja maassakin jokunen. Aattelin että on salakaatopaikka... alle sata metriä isolke tielke. Hiukan hätkähdytti kun tiuhassa metsässä tälksinen tuli vastaan.

Erittäin komeaan metsäkoneenkuljettajaan olen törmännyt.

Pillastunut ja vauhkoontunut hevonen tuli kovaa vauhtia vastaan Keskuspuiston kapealla polulla. Ratsastajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Vierailija kirjoitti:

Kerran metsässä kävellessäni kuulin kauempaa jotain örinää/korinaa ja huomasin villin timosoinin noin sadan metrin päässä. Käännyin 360 astetta ja poistuin varovasti paikalta timosoinin paukuttaessa nyrkkejään sammalmättääseen

360 astetta käännyttyäsi olet edelleen alkuperäisessä asennossa, se on täyskierros.

Olin 90- luvun alussa jänismetsällä kotini lähellä. Törmäsin pieneen metsäaukioon, joka oli täynnä paskapökäleitä. Aukiolta johti polku kohti naapuria, jossa asui "hieman" omalaatuista väkeä.

Minulla on oikeastaan yksi pelottava muisto lapsuudesta. Olin eräällä tallilla leirillä kesällä ja sen tallin mailla oli varuskunnan metsäharjoitus ( tai mikä lie olikaan). Talli siis omisti niitä maita, mutta varuskunnalla jokin oikeus olla silti siellä. Tämä kaikki aiheutti vaan sen, että helikoptereita lenteli ympäri tallin aluetta ja hevoset säikkyivät kentälläkin. Yleensä hevoset olivat rauhallisia ja olin ollut siellä usein aiemmin. Nyt tuo kaikki oli vaan liikaa ja pahinta oli se, kun menimme maastoon. Sieltä kuului laukauksia koko ajan ja tykillä ammuttiin.

Tuo typerä tallin omistaja keksi vielä meille retken tuon armeija-alueen poikki jonnekin kodalle. Emme vaan koskaan päässeet sinne asti, kun hevoset meinasivat lähteä jo käsistä siinä vaiheessa. En koskaan unohda sitä, kun ratsastimme siellä armeijan kulkuneuvojen, varusmiesten, telttojen ja laukauksien keskellä. Kiitos niiden hevosten hermojen kukaan ei pudonnut tai sattunut mitään pahempaa. Ne pysyivät aika hyvin hallinnassa lapsien käsissä. Itsekään en ollut tuolloin edes laukannut koskaan. Olisin pudonnut helposti.

Pahin tilanne oli se, kun varusmiehet juoksivat teltasta ulos ja silloin hevoset meinasivat kyllä lähteä pakoon. Oli tallin omistajan vähän turhaa sitten enää pyytää joltain päälliköltä yms siellä etteivät ampuisi kun menemme ohi. Ei se tieto siellä kulkenut ja lopulta onneksi käännyimme takaisin ennen kotaa. Itsellä oli jalat ihan loppu tuon jälkeen, kun jännitin niin paljon sitä kaikkea ja yritin pysyä kyydissä. Olisi tullut pahaa jälkeä pelokkaampien hevosten kanssa.

Äitini on ehkä nähnyt koirani kanssa kaksi sutta parin sadan metrin päästä. Lähtivät nopeasti pois, kun äitini pelästyi aika paljon. Muuten ei tule mieleen enää muuta.

Jonkun laardi-mamman ison perseen, jonka kannikoiden välistä lensi kusi kaaressa. Hrrrrrr!