Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Erotin mieheni toisesta naisesta

Vierailija
20.10.2014 |

Otin eron. Ja sen jälkeen mies otti uuden naisen. No minä en kestänyt sitä, että miehellä oli uusi nainen niin halusinkin perua eron.

Olen miettinyt monesti miksi mies palasi luokseni, kun alunperin otin eron siksi, että ihastuin toiseen.

Kommentit (104)

Vierailija
1/104 |
20.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:08"] Ja hoitoa en tarvitse. Terapiassa olen käynyt. Ei siitä mitään apua ole. Lapsilla on kuitenkin huolehtiva ja rakastava äiti. Eikä mitään mt ongelmia. Ap [/quote] Kultaseni, on sulla mielenterveyden ongelmia. Mun äidilläni oli samanlaisia kuin sulla. Omasta mielestään kaikki ok. me lapset vaan ollaan käyty terapiassa ikämme. Lapsilta ei voi peittää totuutta, he vaistoavat kaiken. Ja perheessä missä on itsetuhoinen ja väkivallalla uhkaileva äiti, lapsilla ei ole perusturvaa vaan kauhu. Kuolemanpelko. MUTTA EIVÄT HE SITÄ EPÄVAKAALLE ÄIDILLEEN USKALLA NÄYTTÄÄ. Sulla on ollut liian heppoinen terapia. Sun kostonhimosi on sairasta. Jotain todella pahaa siitä seuraa. ja ikävä kyllä todennäköisesti lastesi mielenterveydelle. Tiedän tästä asiasta paljon. Koska olen elämässäni pelännyt paljon. Kehtaat vielä ttäällä retostella sairaan mielesi tuotoksia. [/quote] mulla on persoonallisuushäiriö, mutta ei se äitiyteeni vaikuta. En ole väkivaltainen enkä uhkaile itsemurhalla. On ilmeisesti lapsuutesi traumat vieneet myös lukutaitosi [/quote] niin olettaen, että ymmärsit etten minä lapsille kerro miten uhkailen isin eron aikaista hoitoa mitä he eivät edes tavanneet.

[/quote]

Kuules nyt. Lapset vaistoavat todella paljon. Lapsuuteni traumat on kutakuinkin käsitelty. Mutta nousevat kyllä mieleen kun tällaisia asioita tulee vastaan. Miten se persoonallisuushöiriö voi olla vaikuttamatta äitiyteesi? Erikoinen häiriö jonka voi kytkeä halutessaan pois päältä. Ja ilmeisesti sopivan hetken tullen takaisin päälle? No, turha tätä on jatkaa. Toivon sulle kaikkea hyvää ja perheellesi myös. Ja varmasti sait vastakaikua ajatuksillesi, sitä vartenhan tänne kirjoitetaan. Että ei toi juttu ihan ok ole...?
[/quote] onhan se vuosien harjoituksen tulos, mutta juu kyllä kykenen vetämään hyvän äidin roolin ja psykopaatin roolin tarvittaessa. Todellista minää en edes itse tunne. On vain tarpeen vaatiessa tietty rooli.
Mieheni on kuitenkin nähnyt eniten sitä herkkää minää. Omat lapsuuteni traumat kasvattivat kovan kuoren minkä mieheni rakkaudellaan rikkoi. Siksi en pysty päästämään hänestä irti. Hän on liian läheinen ihminen minulle. Ainoa tässä maailmassa, joka on minua rakastanut.
Ap

Vierailija
2/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:45"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:08"] Ja hoitoa en tarvitse. Terapiassa olen käynyt. Ei siitä mitään apua ole. Lapsilla on kuitenkin huolehtiva ja rakastava äiti. Eikä mitään mt ongelmia. Ap [/quote] Kultaseni, on sulla mielenterveyden ongelmia. Mun äidilläni oli samanlaisia kuin sulla. Omasta mielestään kaikki ok. me lapset vaan ollaan käyty terapiassa ikämme. Lapsilta ei voi peittää totuutta, he vaistoavat kaiken. Ja perheessä missä on itsetuhoinen ja väkivallalla uhkaileva äiti, lapsilla ei ole perusturvaa vaan kauhu. Kuolemanpelko. MUTTA EIVÄT HE SITÄ EPÄVAKAALLE ÄIDILLEEN USKALLA NÄYTTÄÄ. Sulla on ollut liian heppoinen terapia. Sun kostonhimosi on sairasta. Jotain todella pahaa siitä seuraa. ja ikävä kyllä todennäköisesti lastesi mielenterveydelle. Tiedän tästä asiasta paljon. Koska olen elämässäni pelännyt paljon. Kehtaat vielä ttäällä retostella sairaan mielesi tuotoksia. [/quote] mulla on persoonallisuushäiriö, mutta ei se äitiyteeni vaikuta. En ole väkivaltainen enkä uhkaile itsemurhalla. On ilmeisesti lapsuutesi traumat vieneet myös lukutaitosi [/quote] niin olettaen, että ymmärsit etten minä lapsille kerro miten uhkailen isin eron aikaista hoitoa mitä he eivät edes tavanneet. [/quote] Kuules nyt. Lapset vaistoavat todella paljon. Lapsuuteni traumat on kutakuinkin käsitelty. Mutta nousevat kyllä mieleen kun tällaisia asioita tulee vastaan. Miten se persoonallisuushöiriö voi olla vaikuttamatta äitiyteesi? Erikoinen häiriö jonka voi kytkeä halutessaan pois päältä. Ja ilmeisesti sopivan hetken tullen takaisin päälle? No, turha tätä on jatkaa. Toivon sulle kaikkea hyvää ja perheellesi myös. Ja varmasti sait vastakaikua ajatuksillesi, sitä vartenhan tänne kirjoitetaan. Että ei toi juttu ihan ok ole...? [/quote] onhan se vuosien harjoituksen tulos, mutta juu kyllä kykenen vetämään hyvän äidin roolin ja psykopaatin roolin tarvittaessa. Todellista minää en edes itse tunne. On vain tarpeen vaatiessa tietty rooli. Mieheni on kuitenkin nähnyt eniten sitä herkkää minää. Omat lapsuuteni traumat kasvattivat kovan kuoren minkä mieheni rakkaudellaan rikkoi. Siksi en pysty päästämään hänestä irti. Hän on liian läheinen ihminen minulle. Ainoa tässä maailmassa, joka on minua rakastanut. Ap

[/quote]

Ymmärrän. Traagista. Mutta mitäpä jos etsisit hyvän teraputin? Vois lapset kiittää. En halua sua lytätä, mutta lapset tarvitsisivat sen todellisen itsesi. Miten voit luoda lapsiisi tasapainoisen kiintymyssuhteen jos olet itse noin rikki? Ei sitä tunne-elämää voi elää roolin turvin, siihen tarvitaan juuri se sun oma identiteettisi ja tunne-elämäsi. Kun lapset kasvavat, he tarvitsevat sitä tunneyhteyttä yhä enemmän, eikä silloin pelkkä rooli riitä. Jonka lisäksi terapia auttaisi sua rakentamaan minuuttasi. Ei ole sekään hyvä että henkinen hyvinvointisi on noin riippuvainen miehestä. Melkein kuin äitini kanssa keskustelisin. Hänkin sai raivohulluuskohtauksia "salaa", tajuamatta että me lapset tiedettiin koko ajan, että jotakin on pahasti pielessä. Vaistottiin hänen raivonsa, itsetuhoisuutensa, masennuksensa. Emmekä pystyneet luottamaan häneen. Eli meillä ei kätännössä ollut äitiä. Vain äidin roolia suorittava ruokkija.  Tiedän, kysymys on hädästä ja avuttomuudesta. Siitä että yrittää parhaansa, silloinkin kun se ahdistus repii kappaleiksi. Mutta lasten psyykkeet eivät kestä sitä. Lapset ovat sun armoillasi. Ja se, millaiset perusturvan he saavat, vaikuttaa läpi heidän elämänsä. Niinkuin itsekin tiedät. Sinuna menisin kyllä takaisin terapiaan. Hyvään terapiaan. Sun vallassasi on katkaista tuo ketju. Tai kaataa paha olosi lastesi niskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:45"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:08"] Ja hoitoa en tarvitse. Terapiassa olen käynyt. Ei siitä mitään apua ole. Lapsilla on kuitenkin huolehtiva ja rakastava äiti. Eikä mitään mt ongelmia. Ap [/quote] Kultaseni, on sulla mielenterveyden ongelmia. Mun äidilläni oli samanlaisia kuin sulla. Omasta mielestään kaikki ok. me lapset vaan ollaan käyty terapiassa ikämme. Lapsilta ei voi peittää totuutta, he vaistoavat kaiken. Ja perheessä missä on itsetuhoinen ja väkivallalla uhkaileva äiti, lapsilla ei ole perusturvaa vaan kauhu. Kuolemanpelko. MUTTA EIVÄT HE SITÄ EPÄVAKAALLE ÄIDILLEEN USKALLA NÄYTTÄÄ. Sulla on ollut liian heppoinen terapia. Sun kostonhimosi on sairasta. Jotain todella pahaa siitä seuraa. ja ikävä kyllä todennäköisesti lastesi mielenterveydelle. Tiedän tästä asiasta paljon. Koska olen elämässäni pelännyt paljon. Kehtaat vielä ttäällä retostella sairaan mielesi tuotoksia. [/quote] mulla on persoonallisuushäiriö, mutta ei se äitiyteeni vaikuta. En ole väkivaltainen enkä uhkaile itsemurhalla. On ilmeisesti lapsuutesi traumat vieneet myös lukutaitosi [/quote] niin olettaen, että ymmärsit etten minä lapsille kerro miten uhkailen isin eron aikaista hoitoa mitä he eivät edes tavanneet. [/quote] Kuules nyt. Lapset vaistoavat todella paljon. Lapsuuteni traumat on kutakuinkin käsitelty. Mutta nousevat kyllä mieleen kun tällaisia asioita tulee vastaan. Miten se persoonallisuushöiriö voi olla vaikuttamatta äitiyteesi? Erikoinen häiriö jonka voi kytkeä halutessaan pois päältä. Ja ilmeisesti sopivan hetken tullen takaisin päälle? No, turha tätä on jatkaa. Toivon sulle kaikkea hyvää ja perheellesi myös. Ja varmasti sait vastakaikua ajatuksillesi, sitä vartenhan tänne kirjoitetaan. Että ei toi juttu ihan ok ole...? [/quote] onhan se vuosien harjoituksen tulos, mutta juu kyllä kykenen vetämään hyvän äidin roolin ja psykopaatin roolin tarvittaessa. Todellista minää en edes itse tunne. On vain tarpeen vaatiessa tietty rooli. Mieheni on kuitenkin nähnyt eniten sitä herkkää minää. Omat lapsuuteni traumat kasvattivat kovan kuoren minkä mieheni rakkaudellaan rikkoi. Siksi en pysty päästämään hänestä irti. Hän on liian läheinen ihminen minulle. Ainoa tässä maailmassa, joka on minua rakastanut. Ap

[/quote]

Ymmärrän. Traagista. Mutta mitäpä jos etsisit hyvän teraputin? Vois lapset kiittää. En halua sua lytätä, mutta lapset tarvitsisivat sen todellisen itsesi. Miten voit luoda lapsiisi tasapainoisen kiintymyssuhteen jos olet itse noin rikki? Ei sitä tunne-elämää voi elää roolin turvin, siihen tarvitaan juuri se sun oma identiteettisi ja tunne-elämäsi. Kun lapset kasvavat, he tarvitsevat sitä tunneyhteyttä yhä enemmän, eikä silloin pelkkä rooli riitä. Jonka lisäksi terapia auttaisi sua rakentamaan minuuttasi. Ei ole sekään hyvä että henkinen hyvinvointisi on noin riippuvainen miehestä. Melkein kuin äitini kanssa keskustelisin. Hänkin sai raivohulluuskohtauksia "salaa", tajuamatta että me lapset tiedettiin koko ajan, että jotakin on pahasti pielessä. Vaistottiin hänen raivonsa, itsetuhoisuutensa, masennuksensa. Emmekä pystyneet luottamaan häneen. Eli meillä ei kätännössä ollut äitiä. Vain äidin roolia suorittava ruokkija.  Tiedän, kysymys on hädästä ja avuttomuudesta. Siitä että yrittää parhaansa, silloinkin kun se ahdistus repii kappaleiksi. Mutta lasten psyykkeet eivät kestä sitä. Lapset ovat sun armoillasi. Ja se, millaiset perusturvan he saavat, vaikuttaa läpi heidän elämänsä. Niinkuin itsekin tiedät. Sinuna menisin kyllä takaisin terapiaan. Hyvään terapiaan. Sun vallassasi on katkaista tuo ketju. Tai kaataa paha olosi lastesi niskaan.
[/quote] menisin heti hyvään terapiaan, kun senmosia olis. Mutta tuntuu, että ne terapeutit vasta hulluja onkin. Jotain avohoitopotilaita itse.
Ymmärrän kyllä huolesi. Ja täytyy sanoa, että hyvin asiallisesti kommentoit, mutta lapseni voivat ihan hyvin. Meillä on vahva henkinen yhteys ja kyllä uskonkin, että vaistoavat pahan oloni, mutta kyllä he myös vaistoavat aidon välittämiseni. Vaikka roolia vedän monesti niin rakkaus heitä kohtaan on silti aitoa. Ja olen jopa hieman ylisuojeleva, kun en halua heidän kärsivän niinkun minä kärsin.

Vierailija
4/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 13:59"]

Kyllä on vittumaisia naisia. Kuka tuollaisia joutuu kestämään.

[/quote]

Sanoppa muuta. Sääliksi käy näiden miehiä, ei ihme että löytävät ja varmaan tulevat löytämään uusia "lumppuja". On minullakin ollut petollinen mies mutta eipä kertaakaan tullut mieleeni että se ois vain sen "lumpun" vika kun on viattoman ja puolustuskyvyttömän mieheni vietellyt, hah hah :D Eikä tulisi pieneen mieleenkään ottaa sitä takaisin etenkään jos olen itse ihastunut toiseen. Saatikka että minä, aikuinen ihminen, alkaisin kovin kauaa kusettamaan miestä ja esittämään parisuhdetta jossa en halua edes olla. Mutta kyllä se universumi jossain vaiheessa iskee samalla mitalla takaisin, nimim.kokemusta on, nuorempana olin idiootti, onneksi viisastuin. Karma is a bitch.

Vierailija
5/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 13:59"]

Kyllä on vittumaisia naisia. Kuka tuollaisia joutuu kestämään.

[/quote]

Sanoppa muuta. Sääliksi käy näiden miehiä, ei ihme että löytävät ja varmaan tulevat löytämään uusia "lumppuja". On minullakin ollut petollinen mies mutta eipä kertaakaan tullut mieleeni että se ois vain sen "lumpun" vika kun on viattoman ja puolustuskyvyttömän mieheni vietellyt, hah hah :D Eikä tulisi pieneen mieleenkään ottaa sitä takaisin etenkään jos olen itse ihastunut toiseen. Saatikka että minä, aikuinen ihminen, alkaisin kovin kauaa kusettamaan miestä ja esittämään parisuhdetta jossa en halua edes olla. Mutta kyllä se universumi jossain vaiheessa iskee samalla mitalla takaisin, nimim.kokemusta on, nuorempana olin idiootti, onneksi viisastuin. Karma is a bitch.
[/quote] jos muhun viittaat niin minun mieheni on uskollinen eikä harrasta mitään lumppuja ollessaan naimisissa. Hän on hyvä mies. Saa av mamma arvioinnissa varmasti 10 pistettä tai enemmänkin. Riippuu montako pistettä voi maximissaan kerätä. Siksi hänestä on vaikea luopua. Täydellinen mies ja takuulla olis ottajia. Ja onkin, mutta mies rakastaa minua ja haluaa olla mun kans. Pelkää, että minä lähden eikä ikinä tekis mitään edesauttaakseen sitä.
Ap

Vierailija
6/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:55"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:33"]Ap tuntuu olevan henkisesti tosi epävakaa ihminen. voi teitä. Taidatte sopia toisillenne, kun olet selvästi sadisti ja ukkosi masokisti. Match made in heaven :D [/quote] itseasiassa olenkin. Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö [/quote]

Juuri siksi täällä on sinulle terapiaa ehdoteltu. On silti erittäin väärin kiskoa mies ja lapset tuon helvetin läpi omien kiksien takia. Olet satuttanut kaikkien tunteita matkalla mittaamattomilla asteikoilla, mies haluaa olla kunnollinen ihminen ja sinä olet sika ja mies velvollisuudentunnosta otti takaisin, ettei perhe olisi tohjona yhden ihmisen itsekkyyden ja ääliömäisyyden vuoksi... Oletko sokea omalle käytöksellesi? Mies ei voi pitkiin aikoihin luottaa sinuun ja oletettavasti pelkäsi, mitä tapaamisoikeuksille käy, kun sekosit uudesta naisesta. Miehen optiot olivat helvetillinen tulevaisuus ja vieraantuneet lapset, koska sinuun ei voi luottaa senvertaa, ettet epävakaana polttaisi lasten suhteita isäänsä. -52 [/quote] muuten teoriasi olisi hyvä, mutta miehellä olisi mahdollisuus jopa saada kokonaan lapset. En voisi ikinä isää estää tapaamasta. [/quote] eli, jos mies olisi vittumainen olisi ottanut uuden akan ja lapset ja vaatinut mulle hoitoa. Mutta hän rakastaa minua. Ei ole velvollisuudentunnosta. [/quote] Epävakaan persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä on se, ettei näe vikaa itsessään. Ja se, että on ihana ja viehättävä, ja toisessa hetkessä täysin pimeä. Tiedän yhden miehen joka tuollaisessa rimpuilee. Aina kun nainen panostaa kaikkensa viehättävyyteen, ukko on ihan onnesta sekaisin. Ja sitten kun kulissit romahtaa, on ihan lopussa. Jos miehesi olisi yhtään järkevä, hän olisi ottanut lapset ja vaatinut sulle hoitoa. Oletkos itse yhtään ajatellut lastesi mielenterveyttä? Herää myös kysymys että ihanko vaan viettelit miehen takaisin? Ettet yhtään uhkaillut? Esim. itsarilla...? [/quote] ihan viettelin. Toki olen itsetuhoinen, mutta ikinä en sitä iloa toiselle naiselle antaisi, että hänen takiaan itseni edes meinaisin tappaa. Toki uhkailin kyllä toisen naisen henkeä. Mutta mies tuskin palasi sentakia, koska voin toteuttaa uhkaukseni muutenkin palasi siis tai ei. Ap

[/quote]

Ja tuon tuossa heität ihan normiasiana?TOKI uhkailin toisen henkeä?Ja tuommoninen sekopääkö kasvattaa vielä lapsiakin?Onnea ja menestystä vaan heidänkin henkiselle kehitykselle. Vaikka nyt kuinka (itsellesi) täällä uskottelisit omaa erinomaisuuttasi ja ihanuuttasi niin etköhän itsekin pohjimmiltasi tiedä että miehesi tulee kyllä järkiinsä ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti ennemmin ja jos oikein fiksu on, ottaa ne lapsetkin mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:37"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 13:59"]

Kyllä on vittumaisia naisia. Kuka tuollaisia joutuu kestämään.

[/quote]

Sanoppa muuta. Sääliksi käy näiden miehiä, ei ihme että löytävät ja varmaan tulevat löytämään uusia "lumppuja". On minullakin ollut petollinen mies mutta eipä kertaakaan tullut mieleeni että se ois vain sen "lumpun" vika kun on viattoman ja puolustuskyvyttömän mieheni vietellyt, hah hah :D Eikä tulisi pieneen mieleenkään ottaa sitä takaisin etenkään jos olen itse ihastunut toiseen. Saatikka että minä, aikuinen ihminen, alkaisin kovin kauaa kusettamaan miestä ja esittämään parisuhdetta jossa en halua edes olla. Mutta kyllä se universumi jossain vaiheessa iskee samalla mitalla takaisin, nimim.kokemusta on, nuorempana olin idiootti, onneksi viisastuin. Karma is a bitch.
[/quote] jos muhun viittaat niin minun mieheni on uskollinen eikä harrasta mitään lumppuja ollessaan naimisissa. Hän on hyvä mies. Saa av mamma arvioinnissa varmasti 10 pistettä tai enemmänkin. Riippuu montako pistettä voi maximissaan kerätä. Siksi hänestä on vaikea luopua. Täydellinen mies ja takuulla olis ottajia. Ja onkin, mutta mies rakastaa minua ja haluaa olla mun kans. Pelkää, että minä lähden eikä ikinä tekis mitään edesauttaakseen sitä.
Ap
[/quote] me ei juuri edes riidellä. Hyvin harvoin mies korottaa ääntään. Yleensä minä kiukuttelen itsekseni ja mies vaan hymähtelee ja kehuu kuinka seksikäs olen vihaisena. Ja kiukkuni on yleensä hyvin turhaa. Meillä ei oikeastaan ole mitään mikä aiheuttaisi oikeita riitoja. Otamme toisemme huomioon taloudellisesti ja fyysisesti. Myös henkisesti. Mies varsinkin huomioi minun henkistä vointiani ja pyrkii aina piristämään ja tuottamaan hyvää mieltä. Hän on aarre mieheksi. Kyllä minä häntä omalla tavallani rakastan.
Ap

Vierailija
8/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:39"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:55"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:33"]Ap tuntuu olevan henkisesti tosi epävakaa ihminen. voi teitä. Taidatte sopia toisillenne, kun olet selvästi sadisti ja ukkosi masokisti. Match made in heaven :D [/quote] itseasiassa olenkin. Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö [/quote]

Juuri siksi täällä on sinulle terapiaa ehdoteltu. On silti erittäin väärin kiskoa mies ja lapset tuon helvetin läpi omien kiksien takia. Olet satuttanut kaikkien tunteita matkalla mittaamattomilla asteikoilla, mies haluaa olla kunnollinen ihminen ja sinä olet sika ja mies velvollisuudentunnosta otti takaisin, ettei perhe olisi tohjona yhden ihmisen itsekkyyden ja ääliömäisyyden vuoksi... Oletko sokea omalle käytöksellesi? Mies ei voi pitkiin aikoihin luottaa sinuun ja oletettavasti pelkäsi, mitä tapaamisoikeuksille käy, kun sekosit uudesta naisesta. Miehen optiot olivat helvetillinen tulevaisuus ja vieraantuneet lapset, koska sinuun ei voi luottaa senvertaa, ettet epävakaana polttaisi lasten suhteita isäänsä. -52 [/quote] muuten teoriasi olisi hyvä, mutta miehellä olisi mahdollisuus jopa saada kokonaan lapset. En voisi ikinä isää estää tapaamasta. [/quote] eli, jos mies olisi vittumainen olisi ottanut uuden akan ja lapset ja vaatinut mulle hoitoa. Mutta hän rakastaa minua. Ei ole velvollisuudentunnosta. [/quote] Epävakaan persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä on se, ettei näe vikaa itsessään. Ja se, että on ihana ja viehättävä, ja toisessa hetkessä täysin pimeä. Tiedän yhden miehen joka tuollaisessa rimpuilee. Aina kun nainen panostaa kaikkensa viehättävyyteen, ukko on ihan onnesta sekaisin. Ja sitten kun kulissit romahtaa, on ihan lopussa. Jos miehesi olisi yhtään järkevä, hän olisi ottanut lapset ja vaatinut sulle hoitoa. Oletkos itse yhtään ajatellut lastesi mielenterveyttä? Herää myös kysymys että ihanko vaan viettelit miehen takaisin? Ettet yhtään uhkaillut? Esim. itsarilla...? [/quote] ihan viettelin. Toki olen itsetuhoinen, mutta ikinä en sitä iloa toiselle naiselle antaisi, että hänen takiaan itseni edes meinaisin tappaa. Toki uhkailin kyllä toisen naisen henkeä. Mutta mies tuskin palasi sentakia, koska voin toteuttaa uhkaukseni muutenkin palasi siis tai ei. Ap

[/quote]

Ja tuon tuossa heität ihan normiasiana?TOKI uhkailin toisen henkeä?Ja tuommoninen sekopääkö kasvattaa vielä lapsiakin?Onnea ja menestystä vaan heidänkin henkiselle kehitykselle. Vaikka nyt kuinka (itsellesi) täällä uskottelisit omaa erinomaisuuttasi ja ihanuuttasi niin etköhän itsekin pohjimmiltasi tiedä että miehesi tulee kyllä järkiinsä ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti ennemmin ja jos oikein fiksu on, ottaa ne lapsetkin mukaan.
[/quote] no kyllä sitä on kaikenmoisia hulluja vanhempia. Omat lapseni eivät edes haasta riitaa muiden kanssa koulussa. Poikani meni väliin, kun toista kiusattiin ja siitä seurasi potku häntä kasvoihin. Mutta poika otti iskun urheasti puolustaessaan heikompaa. Koskaan en ole lapsiani pahoinpidellyt ja olen opettanut heistä empaattisia ja huomaavaisia. Kuolisin heidän puolestaan ja voisin, vaikka tappaa suojellakseni heitä. Joten juu kyllä voin heittää tuollaisen kommentin ilman, että kasvatan lapsistani hulluja psykopaatteja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:39"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:55"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:33"]Ap tuntuu olevan henkisesti tosi epävakaa ihminen. voi teitä. Taidatte sopia toisillenne, kun olet selvästi sadisti ja ukkosi masokisti. Match made in heaven :D [/quote] itseasiassa olenkin. Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö [/quote]

Juuri siksi täällä on sinulle terapiaa ehdoteltu. On silti erittäin väärin kiskoa mies ja lapset tuon helvetin läpi omien kiksien takia. Olet satuttanut kaikkien tunteita matkalla mittaamattomilla asteikoilla, mies haluaa olla kunnollinen ihminen ja sinä olet sika ja mies velvollisuudentunnosta otti takaisin, ettei perhe olisi tohjona yhden ihmisen itsekkyyden ja ääliömäisyyden vuoksi... Oletko sokea omalle käytöksellesi? Mies ei voi pitkiin aikoihin luottaa sinuun ja oletettavasti pelkäsi, mitä tapaamisoikeuksille käy, kun sekosit uudesta naisesta. Miehen optiot olivat helvetillinen tulevaisuus ja vieraantuneet lapset, koska sinuun ei voi luottaa senvertaa, ettet epävakaana polttaisi lasten suhteita isäänsä. -52 [/quote] muuten teoriasi olisi hyvä, mutta miehellä olisi mahdollisuus jopa saada kokonaan lapset. En voisi ikinä isää estää tapaamasta. [/quote] eli, jos mies olisi vittumainen olisi ottanut uuden akan ja lapset ja vaatinut mulle hoitoa. Mutta hän rakastaa minua. Ei ole velvollisuudentunnosta. [/quote] Epävakaan persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä on se, ettei näe vikaa itsessään. Ja se, että on ihana ja viehättävä, ja toisessa hetkessä täysin pimeä. Tiedän yhden miehen joka tuollaisessa rimpuilee. Aina kun nainen panostaa kaikkensa viehättävyyteen, ukko on ihan onnesta sekaisin. Ja sitten kun kulissit romahtaa, on ihan lopussa. Jos miehesi olisi yhtään järkevä, hän olisi ottanut lapset ja vaatinut sulle hoitoa. Oletkos itse yhtään ajatellut lastesi mielenterveyttä? Herää myös kysymys että ihanko vaan viettelit miehen takaisin? Ettet yhtään uhkaillut? Esim. itsarilla...? [/quote] ihan viettelin. Toki olen itsetuhoinen, mutta ikinä en sitä iloa toiselle naiselle antaisi, että hänen takiaan itseni edes meinaisin tappaa. Toki uhkailin kyllä toisen naisen henkeä. Mutta mies tuskin palasi sentakia, koska voin toteuttaa uhkaukseni muutenkin palasi siis tai ei. Ap

[/quote]

Ja tuon tuossa heität ihan normiasiana?TOKI uhkailin toisen henkeä?Ja tuommoninen sekopääkö kasvattaa vielä lapsiakin?Onnea ja menestystä vaan heidänkin henkiselle kehitykselle. Vaikka nyt kuinka (itsellesi) täällä uskottelisit omaa erinomaisuuttasi ja ihanuuttasi niin etköhän itsekin pohjimmiltasi tiedä että miehesi tulee kyllä järkiinsä ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti ennemmin ja jos oikein fiksu on, ottaa ne lapsetkin mukaan.
[/quote] no kyllä sitä on kaikenmoisia hulluja vanhempia. Omat lapseni eivät edes haasta riitaa muiden kanssa koulussa. Poikani meni väliin, kun toista kiusattiin ja siitä seurasi potku häntä kasvoihin. Mutta poika otti iskun urheasti puolustaessaan heikompaa. Koskaan en ole lapsiani pahoinpidellyt ja olen opettanut heistä empaattisia ja huomaavaisia. Kuolisin heidän puolestaan ja voisin, vaikka tappaa suojellakseni heitä. Joten juu kyllä voin heittää tuollaisen kommentin ilman, että kasvatan lapsistani hulluja psykopaatteja
[/quote] piti vielä sanoa, että poika on hakattu kahdesti koulussa vielä tuonkin jälkeen. Mutta hän ei lyönyt takaisin. Keskustelimme opettajan kanssa ja myös hakkaajan vanhempien. Nykyään pojat ovat kavereita. Näin huono äiti minä olen!
Ap

Vierailija
10/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:37"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 13:59"] Kyllä on vittumaisia naisia. Kuka tuollaisia joutuu kestämään. [/quote] Sanoppa muuta. Sääliksi käy näiden miehiä, ei ihme että löytävät ja varmaan tulevat löytämään uusia "lumppuja". On minullakin ollut petollinen mies mutta eipä kertaakaan tullut mieleeni että se ois vain sen "lumpun" vika kun on viattoman ja puolustuskyvyttömän mieheni vietellyt, hah hah :D Eikä tulisi pieneen mieleenkään ottaa sitä takaisin etenkään jos olen itse ihastunut toiseen. Saatikka että minä, aikuinen ihminen, alkaisin kovin kauaa kusettamaan miestä ja esittämään parisuhdetta jossa en halua edes olla. Mutta kyllä se universumi jossain vaiheessa iskee samalla mitalla takaisin, nimim.kokemusta on, nuorempana olin idiootti, onneksi viisastuin. Karma is a bitch. [/quote] jos muhun viittaat niin minun mieheni on uskollinen eikä harrasta mitään lumppuja ollessaan naimisissa. Hän on hyvä mies. Saa av mamma arvioinnissa varmasti 10 pistettä tai enemmänkin. Riippuu montako pistettä voi maximissaan kerätä. Siksi hänestä on vaikea luopua. Täydellinen mies ja takuulla olis ottajia. Ja onkin, mutta mies rakastaa minua ja haluaa olla mun kans. Pelkää, että minä lähden eikä ikinä tekis mitään edesauttaakseen sitä. Ap [/quote] me ei juuri edes riidellä. Hyvin harvoin mies korottaa ääntään. Yleensä minä kiukuttelen itsekseni ja mies vaan hymähtelee ja kehuu kuinka seksikäs olen vihaisena. Ja kiukkuni on yleensä hyvin turhaa. Meillä ei oikeastaan ole mitään mikä aiheuttaisi oikeita riitoja. Otamme toisemme huomioon taloudellisesti ja fyysisesti. Myös henkisesti. Mies varsinkin huomioi minun henkistä vointiani ja pyrkii aina piristämään ja tuottamaan hyvää mieltä. Hän on aarre mieheksi. Kyllä minä häntä omalla tavallani rakastan. Ap

[/quo

Täällä on nyt ehdoteltu terapiaa ja eroa ja ties mitä mutta koska mikään ei ilmeisesti syystä tai toisesta ole mahdollista; erota et voi ja terapeutit ovat itse hulluja jne.jne. mutta kuitenkin haluat olla yhtä aikaa vapaa ja silti miehesi kanssa ja omistaa hänet niin eipä tuohon juuri enää jää paljon vaihtoehtoja...ala sitten kunnolla itsekkääksi ja ota rakastaja. Ehkei ihmistä ole oikeasti edes tarkoitettu yksiavioiseksi.Mutta tee se rehellisesti ja avoimesti, sopikaa säännöt. Jos miehesi oikeasti sinua rakastaa niin paljon kuin sanot niin kyllä hän sen kestää ja hyväksyy. Saattaapi tosin haluta vastapainoksi itsekin rakastajattaren. Mistä pääsemmekin tuohon omistushaluusi ettei kukaan muu saisi miestäsi koskea. Ilmeisesti ongelmaasi ei ole ratkaisua, teit miten teit niin jotakuta sattuu, sinua itseäsi, miestäsi, lastasi tai teitä kaikkia. Mut toisaalta, sellaista elämä on. Harkitse nyt kuitenkin sitä terapiaa ensin. Yksin tai yhdessä. Ei ne terapeutit mitään hulluja ole, ei sinne sohvalle kannata ennakkoasenteella lähteä istumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:49"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:37"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 13:59"] Kyllä on vittumaisia naisia. Kuka tuollaisia joutuu kestämään. [/quote] Sanoppa muuta. Sääliksi käy näiden miehiä, ei ihme että löytävät ja varmaan tulevat löytämään uusia "lumppuja". On minullakin ollut petollinen mies mutta eipä kertaakaan tullut mieleeni että se ois vain sen "lumpun" vika kun on viattoman ja puolustuskyvyttömän mieheni vietellyt, hah hah :D Eikä tulisi pieneen mieleenkään ottaa sitä takaisin etenkään jos olen itse ihastunut toiseen. Saatikka että minä, aikuinen ihminen, alkaisin kovin kauaa kusettamaan miestä ja esittämään parisuhdetta jossa en halua edes olla. Mutta kyllä se universumi jossain vaiheessa iskee samalla mitalla takaisin, nimim.kokemusta on, nuorempana olin idiootti, onneksi viisastuin. Karma is a bitch. [/quote] jos muhun viittaat niin minun mieheni on uskollinen eikä harrasta mitään lumppuja ollessaan naimisissa. Hän on hyvä mies. Saa av mamma arvioinnissa varmasti 10 pistettä tai enemmänkin. Riippuu montako pistettä voi maximissaan kerätä. Siksi hänestä on vaikea luopua. Täydellinen mies ja takuulla olis ottajia. Ja onkin, mutta mies rakastaa minua ja haluaa olla mun kans. Pelkää, että minä lähden eikä ikinä tekis mitään edesauttaakseen sitä. Ap [/quote] me ei juuri edes riidellä. Hyvin harvoin mies korottaa ääntään. Yleensä minä kiukuttelen itsekseni ja mies vaan hymähtelee ja kehuu kuinka seksikäs olen vihaisena. Ja kiukkuni on yleensä hyvin turhaa. Meillä ei oikeastaan ole mitään mikä aiheuttaisi oikeita riitoja. Otamme toisemme huomioon taloudellisesti ja fyysisesti. Myös henkisesti. Mies varsinkin huomioi minun henkistä vointiani ja pyrkii aina piristämään ja tuottamaan hyvää mieltä. Hän on aarre mieheksi. Kyllä minä häntä omalla tavallani rakastan. Ap

[/quo

Täällä on nyt ehdoteltu terapiaa ja eroa ja ties mitä mutta koska mikään ei ilmeisesti syystä tai toisesta ole mahdollista; erota et voi ja terapeutit ovat itse hulluja jne.jne. mutta kuitenkin haluat olla yhtä aikaa vapaa ja silti miehesi kanssa ja omistaa hänet niin eipä tuohon juuri enää jää paljon vaihtoehtoja...ala sitten kunnolla itsekkääksi ja ota rakastaja. Ehkei ihmistä ole oikeasti edes tarkoitettu yksiavioiseksi.Mutta tee se rehellisesti ja avoimesti, sopikaa säännöt. Jos miehesi oikeasti sinua rakastaa niin paljon kuin sanot niin kyllä hän sen kestää ja hyväksyy. Saattaapi tosin haluta vastapainoksi itsekin rakastajattaren. Mistä pääsemmekin tuohon omistushaluusi ettei kukaan muu saisi miestäsi koskea. Ilmeisesti ongelmaasi ei ole ratkaisua, teit miten teit niin jotakuta sattuu, sinua itseäsi, miestäsi, lastasi tai teitä kaikkia. Mut toisaalta, sellaista elämä on. Harkitse nyt kuitenkin sitä terapiaa ensin. Yksin tai yhdessä. Ei ne terapeutit mitään hulluja ole, ei sinne sohvalle kannata ennakkoasenteella lähteä istumaan.
[/quote] sohvaa siellä ei ole ja mulla on kyllä riittävästi kokemusta luodakseni mielipiteeni.

Vierailija
12/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja pariterapia ei tule kysymykseen. Johan mies ihmettelisi eikö meillä menekkään hyvin
Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Buahhaaaa

Vierailija
14/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 02:07"]Buahhaaaa
[/quote] mikä naurattaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:26"]Minäkin erotin mieheni väkivlloin naapurin lumpusta, kun oli juuri nylkyttämässä tätä, kun tulin yllättäen kotiin.
[/quote] no mitä mies totesi?

Vierailija
16/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:49"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:37"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 13:59"] Kyllä on vittumaisia naisia. Kuka tuollaisia joutuu kestämään. [/quote] Sanoppa muuta. Sääliksi käy näiden miehiä, ei ihme että löytävät ja varmaan tulevat löytämään uusia "lumppuja". On minullakin ollut petollinen mies mutta eipä kertaakaan tullut mieleeni että se ois vain sen "lumpun" vika kun on viattoman ja puolustuskyvyttömän mieheni vietellyt, hah hah :D Eikä tulisi pieneen mieleenkään ottaa sitä takaisin etenkään jos olen itse ihastunut toiseen. Saatikka että minä, aikuinen ihminen, alkaisin kovin kauaa kusettamaan miestä ja esittämään parisuhdetta jossa en halua edes olla. Mutta kyllä se universumi jossain vaiheessa iskee samalla mitalla takaisin, nimim.kokemusta on, nuorempana olin idiootti, onneksi viisastuin. Karma is a bitch. [/quote] jos muhun viittaat niin minun mieheni on uskollinen eikä harrasta mitään lumppuja ollessaan naimisissa. Hän on hyvä mies. Saa av mamma arvioinnissa varmasti 10 pistettä tai enemmänkin. Riippuu montako pistettä voi maximissaan kerätä. Siksi hänestä on vaikea luopua. Täydellinen mies ja takuulla olis ottajia. Ja onkin, mutta mies rakastaa minua ja haluaa olla mun kans. Pelkää, että minä lähden eikä ikinä tekis mitään edesauttaakseen sitä. Ap [/quote] me ei juuri edes riidellä. Hyvin harvoin mies korottaa ääntään. Yleensä minä kiukuttelen itsekseni ja mies vaan hymähtelee ja kehuu kuinka seksikäs olen vihaisena. Ja kiukkuni on yleensä hyvin turhaa. Meillä ei oikeastaan ole mitään mikä aiheuttaisi oikeita riitoja. Otamme toisemme huomioon taloudellisesti ja fyysisesti. Myös henkisesti. Mies varsinkin huomioi minun henkistä vointiani ja pyrkii aina piristämään ja tuottamaan hyvää mieltä. Hän on aarre mieheksi. Kyllä minä häntä omalla tavallani rakastan. Ap

[/quo

Täällä on nyt ehdoteltu terapiaa ja eroa ja ties mitä mutta koska mikään ei ilmeisesti syystä tai toisesta ole mahdollista; erota et voi ja terapeutit ovat itse hulluja jne.jne. mutta kuitenkin haluat olla yhtä aikaa vapaa ja silti miehesi kanssa ja omistaa hänet niin eipä tuohon juuri enää jää paljon vaihtoehtoja...ala sitten kunnolla itsekkääksi ja ota rakastaja. Ehkei ihmistä ole oikeasti edes tarkoitettu yksiavioiseksi.Mutta tee se rehellisesti ja avoimesti, sopikaa säännöt. Jos miehesi oikeasti sinua rakastaa niin paljon kuin sanot niin kyllä hän sen kestää ja hyväksyy. Saattaapi tosin haluta vastapainoksi itsekin rakastajattaren. Mistä pääsemmekin tuohon omistushaluusi ettei kukaan muu saisi miestäsi koskea. Ilmeisesti ongelmaasi ei ole ratkaisua, teit miten teit niin jotakuta sattuu, sinua itseäsi, miestäsi, lastasi tai teitä kaikkia. Mut toisaalta, sellaista elämä on. Harkitse nyt kuitenkin sitä terapiaa ensin. Yksin tai yhdessä. Ei ne terapeutit mitään hulluja ole, ei sinne sohvalle kannata ennakkoasenteella lähteä istumaan.
[/quote] ei mieheni moiseen suostuisi enkä minä edes voisi hänelle niin tehdä. Enkä halua menettää häntä. Joten rakastaja ei ole vaihtoehto
Ap

Vierailija
17/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin erotin mieheni väkivlloin naapurin lumpusta, kun oli juuri nylkyttämässä tätä, kun tulin yllättäen kotiin.

Vierailija
18/104 |
21.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:26"]Minäkin erotin mieheni väkivlloin naapurin lumpusta, kun oli juuri nylkyttämässä tätä, kun tulin yllättäen kotiin.
[/quote] no mitä mies totesi?
[/quote] että tämän palstan ylläpidossa on vain huoria ja puumia kjeh kjeh

Vierailija
19/104 |
20.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen selkeämmin sitä tuskin voi ilmaista.

Vierailija
20/104 |
20.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on hyvä ettet vierasta naista mennyt kähmimään. Tunsitko niskasta?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä yhdeksän