Lue keskustelun säännöt.
Synnytyskeskustelua sunnuntaihin
19.10.2014 |
Onneksi synnytin esikoiseni ennen kuin tutustuin av-palstaan. Olisi muuten varmaan ollut ihan järjetön synnytyspelko. Täällä kun tulee sellainen käsitys että nainen menee täysin pilalle alatiesynnytyksestä. Perse repee, pillu löystyy, jää loppuelämän vauriot yms. Mitään tälläistä ei minulle tapahtunut. Olin täysin kunnossa ja hyvinvoiva heti synnytyksen jälkeen. Pystyin istumaan, kävelemään ja käymään vessassa ihan normaalisti. Minnekään ei sattunut. Lenkkeilin jo 4 päivää synnytyksestä. Kuukauden kuluttua ei ollut jäänyt mitään jälkiä synnytyksestä. Toista lastani en pelkää yhtään mennä synnyttämään.
Kommentit (37)
Täälläkin ensiodottaja! Av-palsta on onnistunut jo pelottelemaan aika pahasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:09"]
Täälläkin ensiodottaja! Av-palsta on onnistunut jo pelottelemaan aika pahasti...
[/quote]
Joo täällä kerrotaan vaan kauhutarinat. Suurimmalla osalla menee homma hyvin ja elämä jatkuu entisellään.
Ihanaa kun joku sanoo noin. Olen kyllä kehittänyt synnytyspelkoni jo aikoja sitten jostain, mutta sitä ei todellakaan ole helpittanut se, että käyn täällä palstalla lukemassa kaikki kauhutarinat. Onko ideoita miten saada mieli rauhoittumaan?
7
No samat sanat. Täällä nyt korostuu tietynlaiset jutut ja kirjoittajat. Kuitenkin, enpä tiedä uskaltaako sitä toista alkaa suunnitella, nyt kun jo tuntuu siltä että on ollut erityisen onnekas. Entä jos seuraavalla kerralla sitten tapahtuukin jotain peruuttamatonta.
Mulla meni tokan synnytys erinomaisesti, koska kokeilin ison raskausmahani kanssa läpi eri ponnostusasennot eli tiesin etukäteen, että mitä en varmasti halua ja mitkä ovat ok. Lisäksi synnytyksen käynnistyttyä kävin ajatuksissani lävitse samaa lausetta uudelleen ja uudelleen kunnes supistus loppui ja se oli yksinkertainen:kaikki menee hyvin. Se sulkee pois kaikki negatiiviset ajatukset. ja kaikki meni hyvin ja itsellä säilyi avoin mieli. Ja kaksi synnytystä takana, ei tikin tikkiä, ei eppareita ja paikat jälkitarkastuksessa tiukat. Ja jälkimmäinen muksu oli melkein 4,5kg pitkä vonkale :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun oon onnistunut edes vähän helpottamaan aloituksellani ensisynnyttäjien huolia. Synnytys ei oikeasti ole kovin kauheeta, silloin kun kaikki sujuu normaalisti. Niinkuin useimmilla sujuu. Välilihaleikkaus, mitä ekalla kerralla pelkäsin ei tuntunut yhtään miltään. Ponnistaminen oli synnytyksen helpoin vaihe, vaikka sitäkin etukäteen pelkäsin. Ja kun vauvan sai syliinsä, koko synnytys unohtui samantien.
T:ap.
Samaa mieltä. Synnytin kuusikiloiset kaksospojat ja jo seuraavana päivänä juoksin maratonin. Ei jäänyt mitään jälkiä mihinkään.
Raskauskiloja mulla oli viisi ja ne pudotin viikon sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietiskelin ennen esikoisen synnytystä tuttavapiirini aikuisia naisia. Suurin osa on synnyttänyt. Monet vielä hirmu pienikokoisia naisia. Jos he ovat siitä selvinneet, niin miksen minäkin? Suomessa synnyttäminen on turvallisempaa kuin missään muualla. Turha sitä on pelätä!
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:16"]
Ihanaa kun joku sanoo noin. Olen kyllä kehittänyt synnytyspelkoni jo aikoja sitten jostain, mutta sitä ei todellakaan ole helpittanut se, että käyn täällä palstalla lukemassa kaikki kauhutarinat. Onko ideoita miten saada mieli rauhoittumaan?
7
[/quote]
Lähtökohtaisesti kaikki menee hyvin. Luota siihen. Ja jos sattuisi tulemaan jotain normaalista synnytyksenkulusta poikkeavaa olet kuitenkin ammattitaitoisissa käsissä, jotka ovat hoitaneet satoja synnytyksiä ja tietävät mitä tekevät.
Luota myös siihen, että sinut on luotu synnyttämään, kroppasi tietää mitä tekee ja sillä hetkellä kun synnytät, sinua ja kehoasi ohjaa vaistot joiden olemassa oloa et tällä hetkellä tiedä. Kivun sieto on yksilöllistä ja helpotusta on saatavilla. Ja vaikka olo olisi kuinka tuskainen, niin sen on vain sen hetken kipu, se ei kestä loputtomiin ja se loppuu yleensä samantien kun lapsi on ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:35"]Samaa mieltä. Synnytin kuusikiloiset kaksospojat ja jo seuraavana päivänä juoksin maratonin. Ei jäänyt mitään jälkiä mihinkään.
Raskauskiloja mulla oli viisi ja ne pudotin viikon sisään.
[/quote]
En ymmärrä viestisi tarkoitusta. Onko sitä niin mahdotonta uskoa, että kaikki eivät ihan oikeasti saa minkäänlaisia vaurioita synnytyksestä? Oman aloitukseni tarkoitus on kertoa muutakin kuin kauhutarinoita. Koska suurinosa synnytyksistä sujuu hyvin ja äiti toipuu nopeasti. Niistä vain kirjoitetaan keskustelupalstoilla hyvin vähän.
T:ap.
Mulla on vähän samanlainen kokemus kuin ap:llä. Pelkäsin ekaa synnytystä ja ponnistamista ihan hirveästi. Ja ajattelin että olen ihan vuoteen omana synnytyksen jälkeen.
Ponnistusvaihe oli helpoin koko hommassa ja olin het jalkeilla ja istuin ilman mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imukuppisynnytyksestä puhutaan usein tosi kamalana asiana, mutta onneksi minä en ollut lukenut siitä mitään kauhukertomuksia ennen synnyttämään menemistä (jälkikäteen kylläkin). Mielestäni imukupin käyttö ei tuntunut yhtään miltään, ja oli tosi hyvä, kun vauva saatiin sen avulla ulos.
Paras neuvo synnyttämiseen sain av palstalta. Ekan synnytys oli siis jo ollut ja ihan kamala sellainen. Neuvo oli: pidä leuat rentoutuneena niin kaikki menee hyvin. Niinhän se toka synnytys menikin. Keskityin pitämän leuka rentona. Supparit meni siedettävästi koko ajan ja synnytin ilman kivunlievitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma. Ei tullut tikin tikkiä synnytyksessä, ei sattunut itse synnytys eikä mikään sen jälkeen. Supistukset nyt tuntui, mutta ei mitenkään sietämättömästi. Hyvin pysyin tolpillani synnytyksen jälkeen, ei edes huipannut yhtään. Kaikki meni hienosti ja jäi hyvä fiilis lähteä toista jonain päivänä synnyttämään. Alapää on entisellään. Mahaan jäi vähän raskausarpia, mutta ne eivät minua haittaa mitenkään.
No mä menin rentona ja luottavaisena synnyttämään. Tuloksena 3. asteen repeämät ja 20 tunnin synnytys pahoin kivuin. Mutta silti kävelin ja istuin heti ja toivuin tosi hyvin. Joten vaikka menisi huonostikin, ei se tarkoita, etteikö siitä voisi toipua hyvin. Seuraavan kyllä synnytän sektiolla, jos toinen tulee. Sen verran kamalaa oli kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:11"]Paras neuvo synnyttämiseen sain av palstalta. Ekan synnytys oli siis jo ollut ja ihan kamala sellainen. Neuvo oli: pidä leuat rentoutuneena niin kaikki menee hyvin. Niinhän se toka synnytys menikin. Keskityin pitämän leuka rentona. Supparit meni siedettävästi koko ajan ja synnytin ilman kivunlievitystä.
[/quote]
Olen kuullut saman. Tietääkö kukaan mihin perustuu?
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:11"]Paras neuvo synnyttämiseen sain av palstalta. Ekan synnytys oli siis jo ollut ja ihan kamala sellainen. Neuvo oli: pidä leuat rentoutuneena niin kaikki menee hyvin. Niinhän se toka synnytys menikin. Keskityin pitämän leuka rentona. Supparit meni siedettävästi koko ajan ja synnytin ilman kivunlievitystä.
[/quote]
Olen kuullut saman. Tietääkö kukaan mihin perustuu?
[/quote]
Kun leuat on rentona, alapääkin on rentona eikä jännitys tai kramppaus hidasta avautumista tai vaikeuta ponnistamista.
En pelännyt raskausaikana synnytystä laisinkaan vaan etsin aktiivisesti tietoa miten voi valmistautua synnytykseen ja miten voin kestää kivut paremmin. Tein hengitysharjoituksia ja mietin valmiiksi miten saan hallittua mieleni kivun aikana.
Synnytys kesti hieman alle 17 tuntia, ainoa kivun lievitys oli ilokaasu viimeisen 5 tunnin ajan. Hengitin supistusten ajan niin syvään ja hitaasti kuin pystyin. Ajattelin mielessäni kuinka happi virtaa hitaasti päästä varpaisiin asti ja rentouttaa kaikki lihakset matkallaan. Hengitystekniikan vuoksi sisätutkimukset eivät tuntuneet miltään ja kätilökin ihmetteli kuinka pystyn ensisynnyttäjänä hallitsemaan kipua niin hyvin.
Supistusten voimistuttua laskin sisäänhengityksessä ja uloshengityksessä hitaasti kolmeen. Samalla laskin kuinka monen sisäänhengityksen jälkeen supistus alkoi hellittämään. Aina seuraavalla supistuksella tiesin kuinka lähellä oli että supistus taas loppuu.
Ponnistuksessa tehtiin episiotomia kun vauvan sydänäänet heilkenivät. Supistuksen aikana puudutettiin, joten puudutusneulakaan ei tuntunut miltään. Alateitse syntyi ilman minkäänlaisia traumoja terve ja hieman yli neljä kiloinen vauva.
Kävin itse suihkussa tikkauksen jälkeen ja olin niin hyvävointinen että olin tolpillani osastolle menoon saakka. Istuminen oli aluksi hieman hankalaa, mutta 5 päivää synnytyksen jälkeen istuin jo aivan normaalisti. Alapää on entisellään eikä episiotomian arpea tunne millään tavalla, kiitos tunnollisen kätilöopiskelijan tunnollisen paikkauksen! Lantiopohjajumpalla paikat saa kiinteiksi nopeasti kun vaan jaksaa tehdä.
Aina ei välttämättä mene asiat suunnitelmien mukaan ja tulla odottamattomia juttuja eteen. Kannattaa kuitenkin lähteä avoimin mielin synnyttämään ja ennen kaikkea valmistautua etukäteen. Itsestään voi löytää melkoisia voimavaroja kun ei anna pelolle sijaa! :)
Kerrankin ketju, jossa keskustelu on asiallista! Miksi kuitenkin usein lukee synnytyksistä (esim. juuri 24 tuossa ylempänä) että "..ainoa kivun lievitys oli ilokaasu viimeisen 5 tunnin ajan" tai kuten 21 kirjoittaa "20 tunnin synnytys pahoin kivuin"? Miksi ei ole käytetty muuta kivunlievitystä? Ettekö ole halunneet vai eikö sitä todella ole annettu?
Itse kysyin juuri pelkopolilla kivunlievityksestä ja siellä sanottiin, että esim. epiduraalissa ei ole mitään tiettyä määrää jonka jälkeen sitä ei enää saa, eikä ole mitään estettä antaa sitä ihan synnytyksen loppuun asti. Voinko nyt luottaa tähän? Onko kukaan saanut puudutusta ihan loppuun asti? Tokihan tuossa on tietty määrä mitä sitä voi kerralla laittaa, varmaan liika määrä voi olla haitallista, mutta käsitin, että annoksia saa kyllä useita. Miksi siis pitäisi kärsiä kipujen kanssa?
7 ja 9
Samoin mulla on paikat vaan parantunut synnytyksen jälkeen. Kiloja vähän jäi kun ehdin tulla nopeammin uudellern raskaaksi kuin laihduttaa. Mutta sehän ei ole pysyvä haitta. Arpia ei myöskään ekasta tullut. Tokasta raskaudesta on jo vähän tullut arpia, mutta eivät ne ole kovin pahoja. Rinnatkaan ei ole menneet pilalle imettämisestä. En huomaa niissä mitään muutosta. Eli ei kaikki naiset mene pilalle synnytyksestä.
T:ap.