Lue keskustelun säännöt.
Surkein/oudoin joululahja, minkä olette koskaan saaneet!
18.10.2014 |
Kerron omani ensin. Olin teini-ikäinen, ja silloisen poikaystäväni vanhemmat olivat aika pahasti viinaan meneviä. Sain heiltä folioon käärittynä taloussuklaalevyn, sukat ja muovisen lasten rannekorun.
Jälkeenpäin vain hymyilyttää, silloin en tiennyt kyllä, miten lahja olisi pitänyt ottaa vastaan. Tietysti kiitin nätisti :)
Kommentit (121)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:39"]Ei joululahjaksi vaan äitienpäivälahjaksi. Petunia siis istutettava sellainen, vihreässä pienessä purkissa. Meillä oli parvekkeen reuna täynnä näitä äitienpäiväkukkia. Eikä kyseessä ollut köyhä vaan harvinaisen tyhmä exmies. [/quote] Mitä vikaa tossa oli? Mies ostaa sulle äitienpäivänä kukan ja sä loukkaannut kun se on vääränlainen.
[/quote]
Pöhlö
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:39"]Ei joululahjaksi vaan äitienpäivälahjaksi. Petunia siis istutettava sellainen, vihreässä pienessä purkissa. Meillä oli parvekkeen reuna täynnä näitä äitienpäiväkukkia. Eikä kyseessä ollut köyhä vaan harvinaisen tyhmä exmies. [/quote] Mitä vikaa tossa oli? Mies ostaa sulle äitienpäivänä kukan ja sä loukkaannut kun se on vääränlainen.
[/quote]
Pöhlö
Miehen sisko osti Tiimari alelaarista kaivetut puiset, ruskeat ja h@lvetin rumat kynttilänjalat. Olivat noin 40 cm korkeat. Onneksi olivat puuta, paloivat nätisti takassa.
Minulle tulee paha mieli näitä viestejä lukiessa. Useimpien taustalla on ollut varmasti tosi kiva ajatus muistaa lahjan saajaa. Ei kaikilla ole joka hetki mielen päällä sellaiset asiat, ettei joku läheinen käytä koruja tai mille se toinen olikaan allerginen. En ole koskaan juonut kahvia, mutta silti moni läheinenkin sukulainen tai ystävä yrittää sitä aina tarjota. Samoin en itse aina muista perheenjäseneni pähkinäallergiaa tarjottavia suunnitellessani.
Kaikki lahjat pitäisi ottaa hymyillen ja kiitollisena vastaan eikä haukkuen ja arvostellen (edes selän takana). Minä vien saamani "epäsopivan" lahjan kaikessa hiljaisuudessa kirpputorille tai annan tarvitsevalle. Sinä, joka et voi syödä lahjasuklaata, voisit tarjota konvehtirasiasta vieraille ja eräälle toiselle tiedoksi, että auton sytytystulpat ovat useimmiten selvästi kalliimpia kuin mainitsemasi 20 euroa.
Toivottavasti tänä jouluna saatte mieleisempiä lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:51"]Noin viisi vuotta sitten sain vanhemmilta lahjaksi tosi pienen hopeakorun. Ja muuten ei haittaa mutta oli ns. Sukujoulu ja olin ainut joka sai yhden lahjan. Edes mieheltäni enkä lapsilta saanut mitään vaikka heille ostin paljon. Harmitti.
[/quote]
No miehen kanssa voi sopia, hankitaanko toiselle lahja vai ei. Samoin muiden aikuisten kanssa.
Sukulaiseni ostivat aikoinaan minulle rippilahjaksi prinsessalakanat. Ei ne ihan 15-vuotiaan makuun olleet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:06"]Mä en ole saanut lahjoja poikaystävien vanhemmilta. Kummallisinta oli varmaan saada miesystävältä tohvelit, kun juuri muutamaa kuukautta aiemmin olin saanut häneltä sellaiset syntymäpäivälahjaksi. Mutta toisaalta useimpina synttäreinä tai jouluina hänkään ei ole ostanut mitään, joskus esim. tennissukat, ei muuta. Aiempi miesystävä osti yhtenä jouluna sytytystulpat autooni. Omilta sukulaisilta, mummolta ja tädiltä, olen saanut esim. sukat tai konvehtirasian, muut eivät ole muistaneet äitiä lukuun ottamatta. Mahtaisikohan kallein koskaan keltään saamani lahja olla nykyrahassa kuin kahdenkympin luokkaa. [/quote] Ainakin olet saanut lahjoja. Vai eikö ne ollut tarpeeksi kalliita?
[/quote]No tuota, sitä yritin ilmaista että aloittajan saama lahja oli mielestäni aivan normaali eikä mitenkään surkea, kun ainakaan minä en ole tottunut edes että lapsen puolisolle mitään laitettaisiin. Minä en muuten ole saanut lahjoja kuin muutamia kertoja sitten lapsuuden, ja nyt olen päälle 40.
Näistä miehistä sanon sen verran että toisen kanssa elin avoliitossa 10 vuotta, toista olen tapaillut viitisen vuotta, eivätkä siis ole viitsineet juuri lahjoja hankkia kuin pari kertaa tuona aikana, tyyliin todellakin tennissukat. Tai ne tulpat, sehän oli kivasti tehty mieheltä kun puoli vuotta olin tuskaillut sammuvan auton kanssa, että lopulta suurieleisesti ne hommasi oikein vielä pukinkonttiin.
Joskus kieltämättä kateus iskee kun lueskelee täältä että jotkut oikeasti saavat hyviä lahjoja, jopa koruja tai jotain, tässäkin ketjussa on minusta ihan kivoja, olisin varmasti ollut tyytyväinen jostain soittorasiasta.
Mutta ei siinä mitään, joskus olen ihmetellyt etteivät lapset edes teini-ikään mennessä ole huomanneet ettei äiti saa jouluisin yhtään pakettia, kun toisille on säkkikaupalla.
Minä halusin pienenä antaa sukulaisille joululahjaksi vanhoja värikyniäni. Paketoinkin ne tohkeissani, mutta äiti piilotti ne hienovaraisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vanhemmiltani lahjaksi liian pienet lastenlapaset, joissa oli viela reika. Sormenpaa-peukolonhankamitta oli liian lyhyt ja lapasten piti venya viela leveyssuunnassa etta mahtuivat kateeni. En kayttanyt niita kertaakaan, en edes muista mita niille kavi. Samana jouluna sain myos miesten sukkia, pitkiksia ja muuta yhta lahjan saajaa kunnioittavaa. Ikaa oli 16 tai 17, ja samaan aikaan isan alkoholismi oli pahimmillaan ja minulla lievaa masennusta. Tuli mieleen etta koko perhe ei tunne minua yhtaan etta osaisivat ostaa edes jotain josta olisin tullut iloiseksi. Yritin naytella hymya, mutta nytkin asiaa riettiessa tulevat kyyneleet silmiin!
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 11:16"]Sain vanhemmiltani lahjaksi liian pienet lastenlapaset, joissa oli viela reika. Sormenpaa-peukolonhankamitta oli liian lyhyt ja lapasten piti venya viela leveyssuunnassa etta mahtuivat kateeni. En kayttanyt niita kertaakaan, en edes muista mita niille kavi. Samana jouluna sain myos miesten sukkia, pitkiksia ja muuta yhta lahjan saajaa kunnioittavaa. Ikaa oli 16 tai 17, ja samaan aikaan isan alkoholismi oli pahimmillaan ja minulla lievaa masennusta. Tuli mieleen etta koko perhe ei tunne minua yhtaan etta osaisivat ostaa edes jotain josta olisin tullut iloiseksi. Yritin naytella hymya, mutta nytkin asiaa riettiessa tulevat kyyneleet silmiin!
[/quote]
Ai niin, ja nykyisin aiti yrittaa korjata olemattoman aiti-tytarsuhteen rippeita rahalla, nykyisin joululahjaksi tulee pienia ja sieluttomia kayttoesineita, jotka ovat vaivaannuttavan hintaisia kayttotarkoitukseensa nahden (iittalan design-mukinaluset, haloo!), kuin vahan ylihintaisia bisneslahjoja. Tulee vaivaantunut olo, kun mieluummin saisin lahjaksi vaikka suomalaista suklaata, leivontamuotteja, kasvikirjan, ihan mita vain mista olisin kiinnostunut. Menee kuitenkin vahan offtopiciksi, nuo bisneslahjat ovat sinallaan hyvia lahjoja, mutta todella persoonattomia.
-
-
Taydelliseksi vastakohdaksi sain mieheltani ensimmaisena jouluna lahjaksi ukulelen, kun minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa soittimiani mukaan kun muutin, ja 6 m2 soluhuoneessa ei ollut edes tilaa kitaralle! :) paras lahja minka olen ikina saanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus penskana sain sukulaiselta posliini pellen! En kertaakaan ole pystynyt sitä pitämään esillä (saatika katsomaan), pelkään pellejä !
Valimies osti aikoinaan joululahjat huoltoasemalta, kun kaupat jo olivat kiinni. Niinpä olen saanut hinausköyden, käynnistyskaapelit, työvalon ja muistaakseni muutakin huoltiskamaa. Ei siinä mitään, ihan hyviä lahjoja ne olivat. Hinausköysi taitaa olla ainut, jolle on joskus ollut käyttöäkin!
Varhaisnuorena sain kerran kaikenlaista pikkusälää yhdessä paketissa. Mukana oli mm. sellainen pini suorakaiteen muotoinen metallilevy, joka oli päällystetty jollakin aineella. Kummastus ja häämästys, mikä se mahtoi olla, ei oikein sopinut esim avaimenperäksi, kun siitä roikkui kalastajalangasta nyöri ja hakaneula. Joku osasi sitten selittää että se on heijastin ja että se pitää kiinnittää vaatteeseen. No testailtiin sitä sitten ja oikeassa tietäjä oli. Silloin heijastimet olivat vasta tulossa käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mumma sai lapsena joululahjaksi omenan,piparminttukarkkeja ja itsetehdyt lapaset..siinä oli jo paljon.yhtenä jouluna sai suklaarasian ja se riitti kevääseen saakka.ikinä ei joulua kokenut köyhäksi tai vastenmieliseksi.nykyään saadaan liikaa ja ei olla tyytyväisiä..istutaan sohvilla ja vatsaa vääntää liika syöminen..jotkut joutuu jopa sairaalaan jouluna kun ahtavat itsensä ähkyyn!! Niitä on joka joulu sairaalan ensiavussa jonottamassa..niin,mutta tää on vain nykyaikaa!
wc-harja on kyllä omalla kohdallani oudoin juttu
Mulla on montakin lahjaa tähän keskusteluun. Ainakin kahtena jouluna olen saanut samalta ihmiseltä ison peltipurkillisen maustekurkkuja. En tykkää yhtään kurkuista, mutta mieheni tykkää ja on aina syönyt koko purkillisen yksin. Että käyttöön on lahja tullut, vaikkei lahjansaajan käyttöön. Ja purkki on tosi iso, onko peräti 10 kiloa tai jotain sellaista. Tää on sellainen lahja, että kun ei muutakaan keksi ja kokee, että pakko on jotain antaa. Tiedän lahjanantajan itse tykkäävänsä maustekurkuista.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että mun usein antamat itsetehdyt villasukat tai lapaset on saajien mielestä huonot ja turhat.
Ei ne mun mielestä ole huono lahja. Itse ainakin ilahtuisin itsetehdyistä villasukista tai lapasista! Siitä huomaa, että lahjaa on ajateltu ja sen tekemiseen on mennyt aikaa.
Aineettomat lahjat ovat nyt kovasti nousussa, mutta mua vähän harmittaa ne itsetehdyt hierontalahjakortit tms. Tulee sellainen fiilis, että lahjan antajalle vaikkapa sen hieronnan antaminen on kauhea vaiva. Eikö puolisoa voi hieroa arjessa muutenkin, miksi siitä pitää tehdä tuollainen alleviivattu lahja?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo mikää lahjaihminen, enkä pidä tärkeänä. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 4 vuotta eikä oikein tajua ostaa lahjoja, eikä siinä mitään kun ei ole mulle tärkeää. Aiemmin olen ostanut hänelle ja siitä on tullut lähinnä kiusallista kun hänellä ei sitten ole mulle mitään. Ennen viime joulua sitten ehdotin että josko ei osteta mitään lahjoja, säästetään rahat muuhun . Mies totesi kiivaasti että haluaa EHDOTTOMASTI vaihtaa lahjat. Jotenkin ajattelin hänen reaktiostaan että ilmeisesti on kerrankin ostanu mulle lahjan ja niin ajoissa että se on jo ostettu. Sovittiin sitten että vaihdetaan lahjat, ostin miehelle kellon jota oli pitkään kuolannut ja olin oikeesti innoissani että mitähän se mies on mulle ostanu, kun on ensimmäinen lahja ikinä. Joulu tuli, mies sai kellonsa, ei antanut mulle mitään. Pari päivää myöhemmin toi kappareissultaan mulle snickers- patukan ja sanoi että se on mun joululahja. En voinut edes syödä kun olen pähkinälle allerginen. En vieläkään tiedä mitä tossa tapahtunui, oliko miehellä oikeasti tarkoitus ostaa mulle joku lahja mutta unohti (miten joulun voi unohtaa?) vai halusiko varmistaa että saa multa lahjan vai mitä. Tosi kummallista, kun itse ehdotin että jätetään lahjat väliin. No tänä jouluna voi olla etten osta mitään. En ainakaan vartavasten stressaa ja etsi lahjaa.
Häh, tää kuulostaa jo ihan vittuilulta. Olisin ollut vihainen viimeistään patukasta. Mitä mies tuumi kellolahjastaan?
2