Kuormittaa, kun kaikki ympärillä hajoilee ja kriiseilee elämässään
Olen tällä hetkellä henkisesti erittäin kuormittunut, sillä viimeisen viikon sisään stressaavien töiden päälle on tullut neljältä ihmiseltä soittoa tai viestiä oman elämänsä tukemiseen. Ensimmäisellä oli pienen lapsen kanssa vakava tilanne, jossa autoin niin kuin ystävän kuuluu ja monta tuntia juteltiin ja yritin olla tukena kaikin tavoin. Illalla laittoin toinen ystävä, että on tapahtunut kuolemantapaus ja siinä meni monta tuntia, kun puhuttiin asiaa läpi. Eilen kolmannen kanssa käytiin viestiketjussa läpi miten työt ei tarjoa hänelle mitä haluaa ja miten kaikki muukin on nyt paskaa ja kamalaa. Tänään mies sitten vielä kertoi, että ahdistaa ja masentaa. En jaksa. Tämä tukena oleminen päivästä toiseen on tosi raskasta, kun nyt omassa elämässä ei ole kuin muiden murheita. Jos laitan vaan terapeutin numeron seuraavalle niin katkeaako se ystävyys siihen?
Kommentit (8)
Opettele laittamaan rajoja muihin. Olet omaksunut tuollaisen "hyvä ystävä kuuntelee ja tukee 24/7" roolin. Pyristele siitä eroon. Sinä olet hyvä ihminen ja ystävä, vaikka et uppoutuisi jokaisen ystäväsi ongelmiin. Jo ajatus siitä, että lyhyen ajan sisällä 3-4- henkilöä kaataa niskaasi ongelmiaan kuulostaa absurdilta, ellet sitten ole terapeutti, joka työkseen kuuntelee ja tukee muita.
Suomessa on niiin pienet resurssit ja pieni kulttuuri mitään miljardikauppoja päääse syntymään "nattsistisessa" epäluovasssa ympäristösssä.
Tuon takia viilensin välejä ja lopulta katkoin ne kokonaan. Loppuunpaloin tukikeppinä olemisesta. Ketään ei kiinnostanut kuunnella mun murheita.
Vierailija kirjoitti:
Opettele laittamaan rajoja muihin. Olet omaksunut tuollaisen "hyvä ystävä kuuntelee ja tukee 24/7" roolin. Pyristele siitä eroon. Sinä olet hyvä ihminen ja ystävä, vaikka et uppoutuisi jokaisen ystäväsi ongelmiin. Jo ajatus siitä, että lyhyen ajan sisällä 3-4- henkilöä kaataa niskaasi ongelmiaan kuulostaa absurdilta, ellet sitten ole terapeutti, joka työkseen kuuntelee ja tukee muita.
Tilanne tosiaan on absurdi eikä tälläistä samanaikaisuutta ole ennen ilmennyt. En ole terapeutti, mutta olen hyvä kuuntelemaan ja samaistumaan muiden tilanteisiin, joten kai minulle on helppo uskoutua. Olet oikeassa sii, että rajanvetoa minun pitää ehdottomasti opetella.
Ap
Pyydä ystäviä kirjoittamaan sinulle murheensa. Kerro, että kirjoittaminen on paras tapa jäsennellä hankalia tilanteita ja omia tunteitaan. Vastaat sitten luettuasi kirjeen.
Ei tuollaista kukaan puhelimessa jaksaisi, tai en ainakaan minä. Olisin ihan poikki ja toimintakyvytön tuollaisen rumban jälkeen.
Miksi myötäeläminen ja kuunteleminen pitää kokea raskaana? Voihan myötäelää niin, ettei täysin heittäydy toisen kokemuksiin ja ota kaikkea omillekin harteille, mutta on silti lämmin kuuntelija. Eihän kaikki tuo sinulle tapahdu. Eniten tuo miehesi tilanne kai vaikuttaa elämääsi?
Elämä on tarkoitus ottaa huumorin kannalta. Sille saa nauraa ja ottaa komiikkana kun tarjoillaan pelkkää p*skaa. Kuka sinut pakottaa tärisemään nurkassa? Sinähän sitä omasta elämästäsi päätät. Vaikka kuinka yrittäisi muut vaikuttaa siihen.