Onko sinulle ok, että seurustelukumppanilla on aikaa vievä intohimoinen harrastus

Tosi hyvä, suhde ei toimi jos jatkuvasti hengitetään toistensa niskaan, sellainen ahdistaa pidemmän päälle.

Menisi jos ei ole tarkoitus hommata lapsia. Mutta jos tarkoitus hommata lapsia niin ei kävisi. En suostuisi hoitamaan lapsia yksin.

Minusta periaatteessa hyvä, jos on joku harrastus. Tuo, että harrastus vie "usein koko viikonlopun" on kyllä se, mitä jäin miettimään. Koska sitä seurustelukumppania tavataan, jos kaikki viikonloput aina harrastetaan? Ymmärrän tämän siis niin, että koko viikonloppu ollaan jossain harrastukseen liittyvässä reissussa. Tämä muodostuu ongelmaksi, jos perustetaan perhettä ja alkaa tulla lapsia kuvioon. Toisaalta, ei voi odottaa, että suhteen alussa lopetetaan koko oma muu elämä, joten ei se alkuvaiheessa voi olla este.

On ok, jos mies intohimoisesti tahkoaa Fortnitea kaikki vapaa-ajat.

Pitää vain mukautua miehen intohimoihin, ehkä alkaa myös itse pelaamaan.

Itse en tykkäisi. Omat kaverit, lapset, työ ja muut omat jutut vie aikaa myös, joten aika vähän jäisi aikaa seurustelulle, jos edes aikataulut mun harrastusten kanssa sopisi yhteen.

Ei toki. Parisuhteissa on hyvä olla myös omaa aikaa, paljonkin.

Perhe-elämässä joka viikonloppu (yli 30 vklp vuodessa) ei voi toinen aikuinen olla pe-su pois. Harrastan itse tanssia ja olen arkisin ma-to joka ilta treeneissä, mutta viikonloppukisamatkat ja esiintymiset lopetin luonnollisesti vaivojen takia jo ajat sitten, mutta tein selväksi miehelle että jos aloitan kisat tai esiintymiset uudestaan niin se tehdään lastenhoidon ehdoilla enkä kuvittele että voin olla aina arkisin samalla tavalla ma-to kotona vain iltapalalla läsnä.

Mulle jo työpäivät on omaa aikaa, jos parisuhteen kannalta miettii, joten vapaa-ajan haluan viettää pitkälti rakkaani kanssa. Toki omia harrastuksia ja kavereita saa olla.

Esim viikko-viikko isää en huolisi, nähtäis liian vähän.

Tuttavallani on se tilanne, että lapsiperheessä toinen vanhempi harrastaa intohimoisesti siten, että on käytännössä joka viikonloppu reissussa ja usein arki-iltaisinkin harrastaa. Tämä kyllä hiertää välejä ja stressaa sitä, jonka harteille koko lapsiperheen arjen pyöritys jää. Joku tasapaino pitäisi löytää perheen ja harrastuksen välille, jos kerran perheen päättää perustaa.

Metsästävän tai kalastavan miehen kanssa en voisi olla, käyttivät he aikaa harrastukseensa minkä verran hyvänsä. Arki-iltaharrastus ei olisi seurusteluaikana haitannut, kun muutenkin tapasimme toisiamme yleensä vain viikonloppuisin. Sen sijaan, jos viikonloput ja lomatkin olisi oltu erillään, niin eipä siinä oikein olisi ollut järkeä jatkaa tutustumista. Sen takia itselleni tärkeä kriteeri oli, että on riittävästi yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Minä haluan viettää suurimman osan lomistani matkoilla (sitten taas, kun korona helpottaa) ja olisi ikävää, jos ei olisi mahdollisuutta olla lomalla yhdessä myös puolison kanssa. Sen takia etsin ja halusin puolison, joka myös matkustaisi.

Nuorena parikymppisenä oli juuri tuollainen avovaimo. Tosin harrastuksia hänellä oli monta. Kävimme molemmat töissä ja tapasimme vasta loppuillasta. Ehkä parina päivänä viikossa ei ollut mitään, samoin lomat olivat vapaat.

Minusta se oli ihanaa. Kaikki suhteen edut, mutta hyvin vähän haittapuolia.

On ok, kunhan tekee jotenkin aikaa myös mulle. Ei sitä tarvitse itseään toiseen kiinni liimata 24/7.

Törmäsin useisiin tällaisiin miehiin nettideittailussa aikoinaan. Tai ei siis ei törmätty, kun ei löytynyt aikaa edes ekoille treffeille.

Minua ei haittaisi, olen omaa aikaa rakastava ihminen. Yhteenkin voisin muuttaa, jos harrastus veisi toisen usein pois kotoa. Jos taas olisi sellainen, että on koko ajan kotona, en muuttaisi yhteen, koska itse haluan olla lähinnä kotona.

Mutta minä en halua lapsia, lasten kanssa voisi asia olla täysin eri. Ei ehkä suhteen alussa, mutta kyllä asia pitäisi keskustella tarkkaan aikataulun kanssa. Koska lasta pitää hoitaa 24h vuorokaudessa, aika pitkään, niin ei siinä omaa aikaa voi saada joka päivä montaa tuntia.

Ja toki on tärkeää, että molemmat pystyvät joustamaan, minä ajoittaisin omia menoja hänen harrastusten mukaan ja hän jättäisi välillä menemättä, jotta voimme tehdä tiettyjä asioita.

Jos tuo "usein" tarkoittaa esimerkiksi suurinta osaa viikonlopuista ja kokonaisia viikonloppuja, niin kyllä se varmaan alkaisi harmittaa ajan kanssa. Vaikka itsekin kaipaan omaa aikaa eikä kaikkia viikonloppuja tai iltoja todellakaan tarvitse viettää yhdessä, niin pitää yhteistä aikaa kuitenkin olla jonkin verran, siis siten että pystytään tekemään yhdessä jotain muutakin kuin sohvalla röhnötys ja nukkuminen. Jos niitä harrastusviikonloppuja olisi silloin tällöin, niin sitten taas eri asia.

Seurustelin aikoinaan kilpacheerleadingia harrastavan naisen kanssa, treenejä kilpailukaudella saatto olla joskus jopa kuudesti viikossa. Ei se suhde siihen kaatunut.

Vierailija kirjoitti:

Metsästävän tai kalastavan miehen kanssa en voisi olla, käyttivät he aikaa harrastukseensa minkä verran hyvänsä. Arki-iltaharrastus ei olisi seurusteluaikana haitannut, kun muutenkin tapasimme toisiamme yleensä vain viikonloppuisin. Sen sijaan, jos viikonloput ja lomatkin olisi oltu erillään, niin eipä siinä oikein olisi ollut järkeä jatkaa tutustumista. Sen takia itselleni tärkeä kriteeri oli, että on riittävästi yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Minä haluan viettää suurimman osan lomistani matkoilla (sitten taas, kun korona helpottaa) ja olisi ikävää, jos ei olisi mahdollisuutta olla lomalla yhdessä myös puolison kanssa. Sen takia etsin ja halusin puolison, joka myös matkustaisi.

Lisään vielä, että myös sellainen kilpaurheilu olisi ollut este, jonka takia myös yhdessä vietetyt viikonloput olisi pitänyt viettää harrastuksen ehdoilla. Esimerkiksi ettei kisadieetin takia olisi voinut käydä ulkona syömässä, grillata, juoda olutta kun mennään baariin kuuntelemaan jotain bändiä jne.

Tämä olisi minulle oikeastaan ihannekumppani - kunhan aikataulut sopisivat yhteen, itsekin harrastan 3x viikkoiltaa ja lauantaisin aamusta iltapäivälle joten hirveästi ei jäisi yhteistä aikaa jos toisen harrastukset sattuisi eri päiville.

Niin, niitä lapsia en halua joten itselle se ei ole ongelma

N. 42-v

Tietenkin on ok.

En muutenkaan halua asua yhdessä tai tavata joka päivä.

Mä ja mieheni harrastetaan kestävyysjuoksua. Yleensä ei juosta samaan aikaan, koska mies juoksee mieluummin aamulla ja mä illalla. Tällä hetkellä harjoitellaan molemmat maratonille. Ei mikään ongelma ajankäytöllisestj. Toki tämä ei ole sellainen harrastus, joka veisi viikonloput.