Mitä kaikkea älyttömyyksiä narsistivanhemmat ovat tehneet?

Lapsuudenperheessäni oli paljon väkivaltaa. Vanhempani tosin väittivät ja väittävät edelleen, että ei ollut milloinkaan, vaikka minulla on esim lääkärin lausunto siitä, että minut on paiskattu seinään ja solisluuni on murtunut. Silti he ovat omasta mielestään olleet unelma vanhempia ja KOSKAAN ei tosiaan ole ollut pienintäkään väkivaltaa (heidän mielessään)

Oikea narsisti on siis aivan sekaisin.

Vääristelee jatkuvasti asioita, ei ole koskaan väärässä tai pyydä anteeksi. Pelaa kaikenlaisia pelejä. Esittää hyväntekijää, vaikka on maailman ilkein ihminen. Tunnevammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vääristelee jatkuvasti asioita, ei ole koskaan väärässä tai pyydä anteeksi. Pelaa kaikenlaisia pelejä. Esittää hyväntekijää, vaikka on maailman ilkein ihminen. Tunnevammainen.

Tämä!

Kaikki minkä olet itse kokenut huonoksi, epäreiluksi tai suorastaan kaltoinkohteluksi lapsuudessa / nuoruudessa selitetään sillä, että "sinä muistat väärin" tai "ei se tilanne noin mennyt" tai "miksi yrität mustamaalata minua".... Narsisti ei koskaan ole omasta mielestään väärässä tai näyttäydy epäedullisessa valossa.

Narsistivanhempi saattaa lyödä lastaan, mutta syyttää siitä lasta tai tosiaan uskoo, ettei mitään lyömistä ole koskaan tapahtunutkaan. Lapsi korkeintaan lyönyt häntä.

Narsisti on siis aivan sekaisin. Kyllä sen huomaa. Jos elät sellaisella jatkuvassa syyllisyydessä ja häpeässä ja olet vain vaivaksi vanhemmillesi vanhempasi saattavat hyvinkin olla narsistisia.

Narsistin kanssa on vaan paha olo.

Narsistejakin on monenlaisia

Sain kuulla olevani ohuttukkainen, lyhytjalkainen, hörökorva. Itsekäs kiusaaja. Nimittelijä. Ihan niin kuin anoppi. Kovapäinen. Vaikea luonne jota muu perhe sietää koska on pakko ja olemme niin hyviä ihmisiä. Valehtelija, pimittäjä, tohelo. Nuotin vierestä laulaja. Rohmu ja romuluinen. Sotkija. Milli-täti. Läski. Nämä kaikki ainakin kun olin alle 10 vuotta. Jokainen voi itse päätellä minkälainen ihminen näitä totuuksia laukoo. 

T: Masennuspotilas

Minun äitini esimerkiksi suuttui minulle siitä, että minua kiusattiin koulussa. Hän joutui nyt puhumaan opettajalle ym, hänellä olisi ollut muutakin tekemistä. Turha kai sanoakaan, ettei kiusaaminen loppunut mihinkään, en vain koskaan enää kertonut siitä, ettei äitini tarvitse huolestua.

Oli tosi rankkaa elää lapsuus niin, että kaikessa piti ottaa äiti huomioon. Ei saanut vaatia mitään, ei pyytää mitään, ei näkyä tai kuulua, ei olisi saanut joutua edes kiusatuksi. Aina minussa oli vikaa ja olin vain vaivaksi äidilleni, rahaakin minuun meni...:(

Ei omani, mutta toisen tuntemattoman narsistivanhemmat huumasivat minua 20v vuosittain.

Huh

Oletteko tekemisissä noiden kahelivanhempienne kanssa vielä?

Jos emme antaneet hänelle aihetta ylpeillä saavutuksilla, hän koki sen henkilökohtaisena häpeänä. Sen sijaan että olisi koskaan neuvonut, hän haukkui kun emme jollain taikakeinolla olleet itse oppineet asiaa. Missään mitä hän teki, ei ollut pohjimmiltaan vilpitöntä tai epäitsekästä tarkoitusta. Kaikki perustui hänen imagon kiillottamiseen. Esim. jokin kallis hankinta tai reissu tehtiin vain vaikutuksen tekemisen takia, ei koskaan meitä varten. Hän oli olevinaan suuri hyväntekijä, ja vieläkin hän jaksaa muistuttaa kuinka on "syytänyt meille rahaa" ja urautunut meidän takia. Naurattaa tuollaiset jutut. Oikeasti hän on ilkeä, pihi ja itsekeskeinen. Pahinta oli kuitenkin se päivittäinen mollaaminen. Miksi pieniä, kilttejä ja hyväntahtoisia ihmisiä täytyy nujertaa? Hän käyttää ison osan ajastaan miettien miten voisi satuttaa pahimmin jotakuta, tai miten saada ihailua. Aikuistuimme sitten itsetunto täysin lytyssä, vailla tukea keneltäkään. Paitsi häneltä jos hän saa sillä pönkitettyä ylivertaisuuttaan. Ulkopuolisilla ei ole mitään käsitystä millainen hän oikeasti on.

Lapsuutta leimasi sellainen pelon ilmapiiri. Koko ajan piti olla varpaillaan, koska ikinä ei tiennyt mitä tapahtuu. Väkivalta oli aina läsnä. Muistan kerran kun pari kaveria oli meillä leikkimässä. Istuimme huoneeni lattialla minä selkä ovelle päin. Äiti tuli repimään minut hiuksista pois huoneesta ja käytävää pitkin keittiöön, koska siellä oli tapahtunut jotain. En siis edes ollut keittiössä, mutta se oli minun vikani.

Äiti valitsi harrastukset, sellaiset mahdollisimman korkean profiilin. Koulusta piti saada 10 todistukseen, koska muuten sukulaiset eivät voineet ihmetellä miten täydellisesti homma toimi (äidin ansiosta) jos kokeesta tuli 9 niin sai fyysisen rangaistuksen, kerran 10- oli myös turpasaunan paikka.

Kaikki pyöri sen ympärillä, että äiti sai pidettyä kulissit yllä. Kotona sai tuta, jos oli jotenkin mokannut. Kerran esimerkiksi olin näyttänyt hetken juhlissa tylsistyneeltä, niin se oli rankaisun paikka.

Äiti ei osaa yhtään ilmaista tunteita, joten hän korvaa sylin tavaroilla. Meidänkin lapsille tuo aina isoimmat ja näytyävimmät paketit.

Nyt äiti ei muista yhtään mitään, koska meillähän oli yltäkylläinen lapsuus. Mitään ei puuttunut.

Nykyisin narsismia ei edes huomaisi, ellei tietäisi miten paljon äiti valehtelee. Keksii tarinoita sukulaisille ja kertoilee niitä totena. Usein hän on se pelastava enkeli. Hän esimerkiksi joutui tulemaan pelastamaan kaikkien lastemme ristiäiset, koska meillä ei ollutkaan varaa maksaa. Maksoin kyllä ihan itse kaikki mitä niihin nyt liittyi. Höpöttää myös miten jatkuvasti vahtii meidän lapsia ja miten ei itse ollenkaan hoideta. Tosiasiassa lapset eivät ole olleet ikinä hoidossa.

Yks hyvä mitä käytän aina esimerkkinä sen ihmisen käytöksestä: Laitoin likaiset astiat tiskipöydälle, koska tiskikone oli täynnä. Sain kotiarestin viikoksi koska en osaa käyttäytyä :)

Hullu ihminen, en ole ollut missään tekemisissä sen jälkeen kun täytin 18.