Kertokaapa lastenvihaajat, millainen yhteiskunta teitä miellyttäisi?

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 13:03"]Ap. Ratkaisu ongelmaan on se että vanhemmat joko pitävät äpäränsä hiljaisina, jättävät ne kotiin tai ovat tekemättä niitä. Simple as shit.
[/quote] Ei tuo ole mikään ratkaisu, vaan tuo on täysin hedelmätöntä leukojen lonksutusta. Kun noin se ei toimi, kaikki eivät voi jättää lapsia kotiin tai pysty pitämään niitä hiljaisina. Voisitko sinä opetella kestämään hetkittäistä epämukavuutta muiden ihmisten vuoksi? Veikkaan, että olet kuitenkin sellainen persoona, että sitten jos ja kun Sinä haluat metelöidä ( vaikkapa soittaa kovalla musiikkia), sitä pitäisi muiden kyllä sietää, vai mitä?
[/quote] En soita musiikkia kovalla vaan käytän kuulokkeita ja muutenkin olen hiljaa kun käyn kaupassa, kirjastossa tai julkisilla paikoilla ylipäätään. Harmittaa kun kanssaihmisillä ei ole mitään käytöstapoja vaan he esim. antavat lastensa huutaa kuin viimeistä päivää, huudattavat stereoitaan nupit kaakossa, örveltävät kännissä ja oksentelevat ja jopa paskovat minne sattuu ja huutavat kovaäänisesti puhelimeen.

Jos ei osaa pitää lapsia hiljaisina, kuunnella musiikkia normaalilla volyymillä, juoda maltillisesti, paskoa wc-pönttöön ja puhua normaalisti puhelimeen niin saisi kyllä pysyä kotonaan.

Taas tuntuu unohtuvan alkuperäinen aihe: tenava kiukkuaa kaupassa 15 minuuttia, eikä vanhemmat/vanhempi osaa tehdä mitään. Eihän kyse ole lapsivihasta vaan siitä, että vanhemmalla ei ole kykyä/viitseliäisyyttä ratkaista asiaa painumalla ulos kaupasta lapsen kanssa. Todella onnetonta, jos ulkopuolisten pitää puuttua asiaan, kun ei vanhempi sitä ymmärrä. Lapsi on lapsi, jos maltti menee, niin vanhemmalla tulee olla ymmärrys reagoida asiaan. 

Kyllä mun lapset ovat sen verran sitkeitä, että uhmakohtaus helposti venyy yli tunnin mittaiseksi. Onneksi eivät ole kertaakaan kaupassa sellaista saaneet. Kontaktin ottaminen lapsiini uhmakohtauksen aikana aina vain lisää raivoa (ja lapsettomille tiedoksi, tämä on ihan normaalia). Kerran esikoinen raivostui, kun otin häneltä kepin pois (löi sillä minua ja pikkusiskoaan). Vieras mummo kivenkovaan vaati minua antamaan kepin lapselle takaisin. Menin sivummalle tienlaidasta lapsieni kanssa odottamaan uhmakohtauksen loppua, ettei raivostunut parivuotias olisi juossut tielle. Voi sitä pään puistelun määrää seudun mummojen keskuudessa...

No, kohtaus loppui lopulta ja kävelimme kotiin ihan normaaliin tapaan. Uhmakohtaus on uhmakohtaus. Niitä ei tule väkivallalla nujerretuille lapsille. Itse en usko väkivaltaan kasvatuskeinona, eikä moni muukaan. Tästä seurauksena lapset ovat tilastojen mukaan vähemmän väkivaltaisia kuin koskaan ennen. Mutta ehkä moni sietää väkivaltaa paremmin kuin lasten uhmahuutoa.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 15:12"]Myönnän että käytän rumia termejä puhuessani lapsukaisista. Enemmänkin halveksuntani kumminkin suuntautuu vanhempia kohtaan. Minusta lapsia tehdään erittäin paljon liian heppoisin perustein. Suurin osa vanhemmista eroaa kumminkin. Hyvin usein lapsista ei itse pystytä huolehtimaan, vaan mummot ja muut saavat aina vahtia noita ihania mamman mussukukoita ja syöttää heidät karkeilla ja makealla mukaviksi. Yhteiskunta maksaa järkyttäviä summia siitä että lapsukaiset ovat 9 tuntia päivässä aamuvarhaisesta asti laitostumassa. Tämäkin siitä huolimatta vaikka vanhempi olisi kotona jo uuden vauvelin kanssa. Ottakaa ihmiset selvää univajeesta ja sen aiheuttamista haitoista ennenkun projektinne aloitatte. Miksi jos lapsenne ovat maailman ja universumin suurin tarkoitus, menette silti töihin "lomalle" pikkulapsiarkea karkuun? Onko kukaan tullut miettineeksi kuinka paljon jatkuva krooninen univaje tyhmentää ihmistä. Sitä ei enää itse huomaa, kun siihen tottuu. Nämä nukkumattomat automaatio-ohjaus-teho-ura-mammat ja papat tekevät varmasti paljon ei niin hyviä päätöksiä tärkeissä töissään. Sen haluan vielä sanoa, että toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset. Toisilla on kuuloaisti herkempi kuin toisilla. Sitä ei ymmärrä sellainen ihminen, kuka ei koe äkkinäistä korkeaa kirkaisua, kuin puukon iskuna. Minä olen tuollaisen rääkäisyn jälkeen melkein tunnin ajan vihainen ja tuntuu kun olisin joutunut väkivallan kohteeksi. Se sattuu minuun ja tuntuu oikeasti pahalta. Empatiaa pitäisi riittää rajattomasti vain pilallehemmoteltuja lapsianne kohtaan, mutta muista viis.   [/quote] Ensinnäkään, lapsia ei hankita parisuhteen vuoksi, siksi tuo kommenttisi " vanhemmat eroavat kuitenkin" eli lasten hankinta on turhaa, on hieman outo. Tuskin ne eronneet lapsiaan katuvat? Enkä ymmärrä kantaasi siitäkään, että toisaalta kritisoit vanhempia siitä että lapset ovat heidän elämänsä keskipiste, ja toisaalta vaadit sitä. Kritisoit lapsiperheiden saamia tukia ( mitä tukia, me saamme ainakin vain lapsilisän), mutta toisaalta töissäkään ei saisi käydä ja laittaa lastaan " laitokseen". Minullaon neljä lasta, joista yhtäkään ei ole hankittu parisuhteen vuoksi, vaan ihan siksi että kaksi vanhempaa on heidät halunnut. Lapset ovat sekä minun että mieheni elämän rakkain ja tärkein asia, mutta ei se silti tarkoita ettemmekö joskus väsyisi heihin. Aika paljon vaadittu, jos vain sellaiset saisivat hankkia lapsia, jotka olisivat valmiit pyörimään vain lapsen ympärillä 24/7. Lapset ovat luonnollinen osa elämää, ja sopeutuvat kyllä vanhempien ratkaisuihin melko pitkälti, kunhan lapsia rakastetaan ja heidän hyvinvoinnistaan huolehditaan. Ja jos sinä kärsit ääniyliherkkyydestä, on sinun asiasi ottaa se huomioon, ei ympäröivän yhteiskunnan. Jos tiedät ettet kestä ääniä, hanki korvatulpat. ;-)

[/quote]Tämä luetunymmärtämisen huonotaso saa minut surulliseksi. Vedä henkeä ja lue uudestaan tekstini. Lue se vaikka ääneen. Minulla on korvatulpat päivittäin korvissani noin puolet ajasta. Lue myös oma tekstisi uudestaan ja tee se ääneen. Yllätyt.

Suomi on vaan niin käsittömättömän lapsivihamielinen maa. Naapurimaassamme Ruotsissa väsynyt 3-vuotiaamme sai aivan käsittämättömän raivarin, huusi ja parkui maassa. Mikään ei yksinkertaisesti auttanut. Kolme (!) ulkopuolista tuli tsemppaamaan minua:" kyllä tuo menee ohi, yritä jaksaa", "meillä oli sama juttu, helpotti kun lapset kasvoivat, "tulin vaan sanomaan, että hyvin olet jaksanut". Suomessa ei olisi IKINÄ näin. 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 16:01"]

Nykyään lapsia saaneet vanhemmat eivät uskalla pitää mitään kuria, kun pelkäävät aiheuttavansa traumoja. Syynä on se, että ovat itse viettäneet terapiassa merkittäviä aikoja, ehkä tarpeettomastikin. Eräs ystäväni ei ole asettanut tyttärelleen mitään rajoja, ja on nyt sitä mieltä, että tämä on todellinen johtajahahmo, kun ei huomioi ketään muuta. Muu maailma taas näkee vain narsistisen pikku egoistin. Hirvittää kyllä, minkälaisen koulun lapsi vielä joutuu käymään läpi, kun tulee muitakin sosiaalisia verkostoja kuin äiti. Taitaa vielä käydä niin, että Siperia opettaa, kun äiti oli siihen kykenemätön.

[/quote]

tämä on täyttä paskapuhetta. Lapset ovat myös erilaisia, toiset ovat helppoja ja toiset haastavia. Meillä toinen on täysi luupää, mikään kielto ei auta, toinen taas herttainen enkeli.

"miten yhteiskunta saadaan toimimaan, jos lapsilta kielletään pääsy ravintoloihin, kauppoihin, hotelleihin, julkisiin liikennevälineisiin"

Ottamatta kantaa sen enempää aiheeseen, ei pikkulapset saa "yhteiskuntaa toimimaan", eivät he itse kuluta = käytä omia rahojaan hankintoihin, joita tekevät itse. Sikäli aloitus on hieman virheellinen. Vanhempiensa välityksellä toki osallistuvat kulutukseen, mutta esim. hotelleissa pikkulapset yöpyvät ilmaiseksi, julkisissa matkustavat ilmaiseksi, jopa ruokailevat monissa ravintoloissa ilmaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:58"]

Kyllä mun lapset ovat sen verran sitkeitä, että uhmakohtaus helposti venyy yli tunnin mittaiseksi. Onneksi eivät ole kertaakaan kaupassa sellaista saaneet. Kontaktin ottaminen lapsiini uhmakohtauksen aikana aina vain lisää raivoa (ja lapsettomille tiedoksi, tämä on ihan normaalia). Kerran esikoinen raivostui, kun otin häneltä kepin pois (löi sillä minua ja pikkusiskoaan). Vieras mummo kivenkovaan vaati minua antamaan kepin lapselle takaisin. Menin sivummalle tienlaidasta lapsieni kanssa odottamaan uhmakohtauksen loppua, ettei raivostunut parivuotias olisi juossut tielle. Voi sitä pään puistelun määrää seudun mummojen keskuudessa...

No, kohtaus loppui lopulta ja kävelimme kotiin ihan normaaliin tapaan. Uhmakohtaus on uhmakohtaus. Niitä ei tule väkivallalla nujerretuille lapsille. Itse en usko väkivaltaan kasvatuskeinona, eikä moni muukaan. Tästä seurauksena lapset ovat tilastojen mukaan vähemmän väkivaltaisia kuin koskaan ennen. Mutta ehkä moni sietää väkivaltaa paremmin kuin lasten uhmahuutoa.

[/quote]

http://www.iltalehti.fi/perhe/2013030416742495_pr.shtml

Kyllä ne ovat väkivaltaisempia kuin ennen.

"Uhmakohtaus on uhmakohtaus. Niitä ei tule väkivallalla nujerretuille lapsille."

Eikä hyvin kasvatetuille, jotka tietävät että mölyämällä ei lopulta saa tahtoaan läpi.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:06"]

Suomi on vaan niin käsittömättömän lapsivihamielinen maa. Naapurimaassamme Ruotsissa väsynyt 3-vuotiaamme sai aivan käsittämättömän raivarin, huusi ja parkui maassa. Mikään ei yksinkertaisesti auttanut. Kolme (!) ulkopuolista tuli tsemppaamaan minua:" kyllä tuo menee ohi, yritä jaksaa", "meillä oli sama juttu, helpotti kun lapset kasvoivat, "tulin vaan sanomaan, että hyvin olet jaksanut". Suomessa ei olisi IKINÄ näin. 

[/quote]

Meillä on käynyt täällä maaseudulla useinkin näin :) Esikoiseni sai uhmakohtauksen kaupassa n. 4v iässä. Iässä jossa kuulemma pitäisi jo osata tunteitaan säädellä kuten aikuisen (jos tätä palstaa on uskominen) ja pitäisi käyttäytyä aina kuin pikku aikuisen.

Noh, kaupassa tosiaan sai kiukkukohtauksen. Ei halunnut mitään, joutui vain poistumaan leluosastolta katselemasta leluja. Olimme ostamassa kummitytölle synttärilahjaa.

Kun pääsin kassalle (n.10min kiukun alettua olimme siellä) takana oleva vanhempi rouva lohdutti, että tuo ikä onneksi menee ohikin :)

Toinen rouva säesti sitä viereisessä jonossa. Hyvin ymmärsivät millaista on pienen lapsen kanssa. Toisella oli muistaakseni 5 lasta ja toisella 4. Kokeneet siis saman kuin minäkin.

Ja ikää heillä kuitenkin oli 60+.  Taisi tässäkin ketjussa olla jo juttua, miten ennen vanhaan liibalaaba.

Samanlaista ilmeisesti myös silloin. Lapset osanneet tunteitaan purkaakin. Aina vain se paikka ei ole oikea.

Jokainen lapseni on saanut jossain vaiheessa kohtauksen kaupassakin. Mutta en ole koskaan jättänyt ostoksia siihen ja poistunut kaupasta. Vaan jatkanut uhmiksen kanssa ostoksia normaalisti. Kainalossakin kantaen.
Ja arvatkaa mitä! Se on toiminut hyvin. Jopa paremmin kuin se, että raahataan kaupasta pois äkkiä. Tempperamenttisinkin lapseni on oppinut parin kerran jälkeen, ettei ole mitään hyötyä raivota minulle, koska en anna periksi.

Ps. Käyn tosiaan harvoin netissä ja olen juuri se joka eräässä ketjussa sanoi ettei vain ole aikaa ruveta lasten kanssa pelleilemään niin, että poistun aina kaupasta kun vähän raivotaan. :)

Enkä juokse kauppaa läpi sen takia, että lapsella on uhmakohtaus.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:58"]

Kyllä mun lapset ovat sen verran sitkeitä, että uhmakohtaus helposti venyy yli tunnin mittaiseksi. Onneksi eivät ole kertaakaan kaupassa sellaista saaneet. Kontaktin ottaminen lapsiini uhmakohtauksen aikana aina vain lisää raivoa (ja lapsettomille tiedoksi, tämä on ihan normaalia). Kerran esikoinen raivostui, kun otin häneltä kepin pois (löi sillä minua ja pikkusiskoaan). Vieras mummo kivenkovaan vaati minua antamaan kepin lapselle takaisin. Menin sivummalle tienlaidasta lapsieni kanssa odottamaan uhmakohtauksen loppua, ettei raivostunut parivuotias olisi juossut tielle. Voi sitä pään puistelun määrää seudun mummojen keskuudessa...

No, kohtaus loppui lopulta ja kävelimme kotiin ihan normaaliin tapaan. Uhmakohtaus on uhmakohtaus. Niitä ei tule väkivallalla nujerretuille lapsille. Itse en usko väkivaltaan kasvatuskeinona, eikä moni muukaan. Tästä seurauksena lapset ovat tilastojen mukaan vähemmän väkivaltaisia kuin koskaan ennen. Mutta ehkä moni sietää väkivaltaa paremmin kuin lasten uhmahuutoa.

[/quote]

http://www.iltalehti.fi/perhe/2013030416742495_pr.shtml

Kyllä ne ovat väkivaltaisempia kuin ennen.

"Uhmakohtaus on uhmakohtaus. Niitä ei tule väkivallalla nujerretuille lapsille."

Eikä hyvin kasvatetuille, jotka tietävät että mölyämällä ei lopulta saa tahtoaan läpi.

[/quote]

Kasvatuksella ei oikeastaan ole mitään tekemistä tämän kanssa. Lapsi kyllä saa uhmakohtauksia vaikka vanhemmat tekisivät kaiken oikein.

Jos hakkaat joka ininästä lasta, ei hän uskalla tunteitaan näyttää.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:51"]

Jos hakkaat joka ininästä lasta, ei hän uskalla tunteitaan näyttää.

[/quote]

Juuri näin. Meillä ei uskallakaan näyttää minun läsnäollessani ja se on hyvä kaupassa käydessä muille asiakkaille. Lapsen oma tahto on nuijittu niin, että hän pelkää minua. Olkaa nyt tyytyväisiä. Tämä on siis mallikelpoista kasvatusta.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 12:34"]Itse en ole lastenvihaaja, itsellä kaksi lasta.

Mielestäni missä tahansa tulee osata käyttäytyä. Aina se ei lapsilta onnistu, silloin lapset tulee viedä pois. Itse olen useamman kerran lähtenyt kaupasta, jäänyt bussista ym. koska lapsi on riehunut, huutanut tms. Se ei vain sovi missä tahansa ja lapselle tulee osoittaa se. Ihan yhtä lailla kuin täysillä kiljuva aikuinen poistetaan bussista niin tulee poistaa lapsetkin. Yritetään sitten uudestaan kun on rauhoittunut.
[/quote] Mutta kun on olemassa esimerkiksi yh-perheitä, ja heilläkin on oikeus ostaa ruokatarvikkeita. Mihin raja vedetään? Saako vauva itkeä kaupassa, vai pitääkö silloinkin poistua? Miten koliikkivauvan yksinhuoltaja hoitaa kauppaostokset, jos itkevän vauvan kanssa ei ole asiaa kauppaan? Saako vammaisen lapsen kanssa asioida kaupoissa? Entä vaikkapa Touretten oireyhtymää sairastavat ihmiset? Onko ruokakaupassa asiointi joillekin niin pyhä hetki, että sen aikana ei kestetä mitään ns. elämän ääniä, joihin lapsen itku kuuluu? Vai olisiko tässäkin kyse nykyajan kiihkohedonismista, jossa jokaisesta arkipäivän asiasta pitää luoda Hnkilökohtainen Elämys, ja lapsen kiukuttelu pilaa tuon elämyksen? En ole curlingvanhempi, ja arvostan hyvinkin perinteisiä käytöstapoja. On eri asia antaa lapsen huutaa ja kiukutella kirjastossa, häissä tai hienossa ravintolassa, jossa se oikeasti häiritsee, mutta että ruokakaupasta poistetaan lapsen itkun takia? Mitä seuraavaksi? Siirrytäänkö taloyhtiöihin, koliikkivauvan vanhemmille häätö? Tällaisen yhteiskunnanko joku oikeasti haluaa?

Ap. Ratkaisu ongelmaan on se että vanhemmat joko pitävät äpäränsä hiljaisina, jättävät ne kotiin tai ovat tekemättä niitä. Simple as shit.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 13:03"]Ap. Ratkaisu ongelmaan on se että vanhemmat joko pitävät äpäränsä hiljaisina, jättävät ne kotiin tai ovat tekemättä niitä. Simple as shit.
[/quote] Ei tuo ole mikään ratkaisu, vaan tuo on täysin hedelmätöntä leukojen lonksutusta. Kun noin se ei toimi, kaikki eivät voi jättää lapsia kotiin tai pysty pitämään niitä hiljaisina. Voisitko sinä opetella kestämään hetkittäistä epämukavuutta muiden ihmisten vuoksi? Veikkaan, että olet kuitenkin sellainen persoona, että sitten jos ja kun Sinä haluat metelöidä ( vaikkapa soittaa kovalla musiikkia), sitä pitäisi muiden kyllä sietää, vai mitä?

Tuntuu ettei nykyään lapsilta kielletä mitään tai yritetään muttei osata. Joka paikassa sama juttu, että paljon vanhempia joilta kadonnu taito kasvattaa noita penskoja ja sitä huutoa /huonoa käytöstä sitten riittää...Mun jälkikasvulle selkeät säännöt ja tosiaan kaupasta lähdetään sinne autoon rauhoittumaan eikä jäädä sinne kauppaan kiljumaan...

Ap itse näyttää olevan varsin mustavalkoinen ihminen. Ihminen joko rakastaa tai vihaa. Ap halveksii ihmisiä, jotka eivät pidä (ap:n sanoin vihaavat) samoista asioista kuin hän itse. Tuollainen jyrkkärajaisuus pelottaa, se lähentelee jo fanaattisuutta.

En ole lastenvihaaja enkä edes tunne yhtään sellaista, mutta sekä itse että lähes kaikki tuntemani ihmiset paheksuvat huonoa käytöstä. Valitettavasti nämä 70-80 -luvuilla syntyneet vanhemmat ovat unohtaneet, että vanhemmuuteen kuuluu merkkivaatteiden ja hienojen vaunujen lisäksi myös lasten kasvatus ja kurinpito.

Kyse tässä on ainoastaan siitä, että osa vanhemmista ei ole osannut kasvattaa lapsiaan käyttäytymään. Ja yksi osa kasvatusta nimenomaan on, että jos lapsi käyttäytyy huonosti julkisessa tilassa, hänet viedään pois sieltä.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 13:41"]

En ole lastenvihaaja enkä edes tunne yhtään sellaista, mutta sekä itse että lähes kaikki tuntemani ihmiset paheksuvat huonoa käytöstä. Valitettavasti nämä 70-80 -luvuilla syntyneet vanhemmat ovat unohtaneet, että vanhemmuuteen kuuluu merkkivaatteiden ja hienojen vaunujen lisäksi myös lasten kasvatus ja kurinpito.

Komppaan ja minulla lapsia neljä.

[/quote]

Minä en vihaa lapsia enkä koiria. Mutta molemmat tarvitsevat kasvatusta ja ohjausta. Ihmiset kuten koiratkin ovat laumaeläimiä, ja heidän tulee tietää paikkansa. Jos ei tiedä, niin käyttäytyvät arvaamattomasti ja saattavt olla vaaraksi itselleen ja muille. Oman lapseni kanssa voi mennä ihan minnen tahansa, ja hän osaa käyttäytyä ihan normaaliati.