Tunnetko itseäsi koskaan tylsäksi muihin verrattuna?

voisin tuntea itseni tylsäksi

Ja sun elämä ja juuret ovat arvokkaita. Sulla on varmaakin jopa kotipaikkakunta näiden juurettomien seassa?

Näissä kuvioissa oma historiani herättää värikkyydessään kunnioitusta. Mutta jos olisin tuollaisessa seurassa kuin ap, saattaisin tunteakin oloni vähintäänkin erilaiseksi.

Itse kun en ole päässyt kokemaan millaista on ollut joutua evakuoiduksi YK:n päämajasta tai ollut rauhanturvaajana tai töissä Ranskassa tai opiskelemassa Kiinassa tai töissä Skotlannissa, enkä osaa puhua koreaa, enkä ole tavannut unelmieni miestä Pariisissa, eikä minua ole hyväksytty Maastrichtiin kouluun tai ole ollut asumassa laaksossa Alpeilla.



Yritän ajatella, että huolimatta kaikesta heidän kokemastaan ja aiemmista opinnoistaan, minutkin valittiin pääsykokeiden perusteella tähän samaan kouluun, samaan luokkaan ja kai minäkin sitten jossain olen hyvä?



Kyllä kai tähän tottuu. He eivät varmaan itse edes pidä elämäänsä erityisen upeana, mutta itse olen vähän kade, myönnetään.



Taidan olla vähän hassu.



ap

ja sullakin on sellaista elämää, joista muilla ei ole hajuakaan. Mitä hienoa on isän ammatissa tai siinä, että puhuu sataa kieltä. Tärkeintä on puhua niitä kieliä, joita tarvitsee. Ja omat kannukset työelämässä on jokaisen hankittava, ei se isän ammatti paljon auta.

- Millaista on poimia mustikoita metsässä / sienestää

- Millaista on onkia ahvenia mato-ongella

- Millaista on olla yksinhuoltaja

- yms....

Pitänee kysellä noista marjametsästyksistä ja muista... ;o)



Kiitti kaverit!



ap

Mä olen niitten muutaman joukossa, jotka omalta luokaltamme lähtivät maailmalle ja ovat tehneet noin ulkoisestikin mielenkiintoisia asioita. Opiskellut kiintoisia aiheita, asunut useassa maassa (asun ulkomailla nytkin), harrastanut ja tehnyt työkseni vähän erilaisempiakin asioita ja nainut mukavan, mielenkiintoisen miehen. Arkeni poikkeaa aikalailla vanhojen kavereitten suomalaisesta, tavallisesta lapsiperhearjesta.



Muitten tavanomainen elämä kuulostaa joskus itsestäni tylsältä. Siis tiedän, että ei sitä varmaankaan ole, ja ovat onnellisia, ja onneen on niin monta tietä, mutta olen itse osaani onnellinen. Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että ei ihmisen tylsyys ja kiinnostavuus ole ainakaan kokonaan määritelty tällaisten ulkoisten olosuhteiden mukaan.

Esim. tuo mainittu marjastus ja kalastus. Lisäksi ulkomaalaisille ovat eksoottisia juttuja järvessä uiminen, oma yksityinen ranta, rannalla asuminen (mikä on suomessa tosi yleistä verrattuna muihin maihin, missä se on vain ökyrikkaiden mahdollisuus), metsässä kävely, tunturilla vaeltaminen, soutaminen, se että lapset menevät yksin saattamatta kouluun, että nainen voi kävellä kaupungilla yöllä yksin, että pyörän voi jättää lukitsematta eikä kukaan varasta sitä, että auton ovet voi unohtaa auki eikä kukaan varasta sitäkään, että Lapissa näkee aina poroja, että Suomessa näkee aina järviä, että koulussa saa ilmaista ruokaa, että työmatkat taitetaan autolla, että kuka vain voi nähdä Mika Häkkisen Utin ABC-asemalla ilman turvamiehiä, jne. Loputon lista. Lisätään vielä kaikki ruokajutut, harrastukset, kulttuuri, urheilu, jne.



Jos vielä menisin ulkomaille, ymmärtäisin olla entistäkin ylpeämpi maalaistaustastani, suomalaisesta puhtaasta ruuasta, lannanluonnista, asumisesta veden äärellä, harvinaisuudesta - sillä meitä suomalaisia on vähän.