Onko täällä sellaisia jotka eivät tule koskaan saamaan perintöä koska vanhemmat vähävaraisia?

Vierailija kirjoitti:

Juu ei tule perintöä, mutta velkaa heiltä jää. Itse yritän ehtiä maksamaan edes omat velat nollille ja arkkurahat säästöön, ettei lasten tartte kaivaa niitä omasta pussista.

Tietääkseni velat eivät periydy. Vainajan velkoja voi maksaa siitä kuolinpestästä, mutta perillisten ei tarvitse omista rahoistaan pulittaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei tule perintöä, mutta velkaa heiltä jää. Itse yritän ehtiä maksamaan edes omat velat nollille ja arkkurahat säästöön, ettei lasten tartte kaivaa niitä omasta pussista.

Tietääkseni velat eivät periydy. Vainajan velkoja voi maksaa siitä kuolinpestästä, mutta perillisten ei tarvitse omista rahoistaan pulittaa mitään.

Täytyy pulittaa, jos ottaa vastaan perinnön.

Mun vanhemmat kuolivat nuorina, perintöä ei ehtinyt kertymään. Olemassaoleva omaisuus meni velkoihin. Ihan hyvin olen silti elänyt ja tullut toimeen. 

Sain epäkäytännöllistä perintöä, pienessä muuttotappiopitäjässä sijaitsevan vanhan ja remontoimattoman asunnon sekä pari hevon kuusessa olevaa metsäpalstaa. Paperilla näillä on sen verran arvoa, että perintöveroa joutuu maksamaan ihan riittävästi, vaikka mitään noista en ole realisoinut. Kaukana olevat metsätkin on hankalia, ehkä pitäisi vain myydä pohjineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei tule perintöä, mutta velkaa heiltä jää. Itse yritän ehtiä maksamaan edes omat velat nollille ja arkkurahat säästöön, ettei lasten tartte kaivaa niitä omasta pussista.

Tietääkseni velat eivät periydy. Vainajan velkoja voi maksaa siitä kuolinpestästä, mutta perillisten ei tarvitse omista rahoistaan pulittaa mitään.

Täytyy pulittaa, jos ottaa vastaan perinnön.

Hölmö. Velat maksetaan ensin kuolinpesästä. Jos sinne ei jää mitään niin ei jää mitään jaettavaakaan eikä vastaanotettavaa.

Ei se niin mene että jos kuolinpesän velat on vaikka 100 000 euroa ja varat 200 000 euroa, niin ensin annetaan perillisille tuo 200 000 ha sitten ihmetellään kuka velan maksaa. Velka ensin pesästä ja sitten jaetaan se mitä jää.

En tiedä mitä tekisi kun alkoholisti isä kuolee??

Vanha ok-talo missä ei ole ikinä tehty mitään remonttia ja helvetinmoiset lämmityskustannukset jos ei halua istua toppatakki päällä takan edessä.

Samalla kadulla ollut 2kpl - 50 luvun taloa myynnissä jo pitkään, eivät mene kaupaksi.

Isällä on 3vuokrakämppää joista saa vuokraa vähän yli yhtiövastikkeen, yhdessä asuu joku hullu nainen jonka vuokran maksaa soppahuolto, yksi on aivan järkyttävässä kunnossa, siellä asuu narkki/juoppo ja seurakunta maksaa vuokran, yhdestä en tiedä.

Mutta tuskin noilla juurikaan ole rahallista arvoa?? Kukaan ei varmasti osta tai maksa mitään järkevää hintaa ja ok-talo pitäisi myydä purettavaksi ettei joudu jälkikäteen kuseen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät varsinaisesti ole vähävaraisia, he ovat vaan haaskanneet kaiken omaisuuden. Äitini peri isältään kohtaiaisesti, kaikki mennyt. Molemmat tekivät katkeamattomat työurat kunnan palveluksessa, hyvät palkat ja eläkkeet. Isän kuoltua tilillä olinsen verran, että saatiin hautajaiset järjestettyä.

En oikeasti tiedä, minne ovat kaiken tuhlanneet.

Onko se haaskaamista, että käyttää ansaitsemansa rahat itsensä hyväksi elinaikana? Perintöä ei ole pakko jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole vähävaraisia mutteivat rikkaitakaan. Toivon että käyttävät rahansa omaan terveydenhoitoonsa ja mahdollisimman laadukkaaseen palvelutaloon/hoivakotiin sitten kun aika on. Sen verran voisivat jättää että hautajaisten järjestämiseen riittää.

Tämä oli mun vanhempien kohtalo. Äiti kuoli 78-vuotiaana 6 vuotta sitten, isä paljon ennen häntä 60-vuotiaana. Sairaudet ja työkyvyttömyys ja äidin pitkä jakso hoitokodissa johtivat siihen että kaikki säästöt kuluivat eikä kai niitä paljon ollutkaan. Kun äiti siirtyi edunvalvontaan, hänellä oli tilillä (isän kanssa yhteinen aikoinaan) noin 20 000 euroa. Se kaikki kului hoitomaksuihin vuosien aikana ja siltikään ei riittänyt. Äidin ja isän rivariasuntoa yritettiin vuosia myydä, mut eihän se muuttotappiokaupungissa kaupaksi mennyt. Lopulta saatiin se vuokrattua mutta vain hetkeksi ja kuluthan juoksi koko ajan. Kuolinpesän varallisuus oli perukirjassa hiukan yli 30 000 euroa kun asunnon markkina-arvosta oli miinustettu putkiremontin kustannukset. Asuntovarallisuuden arvon romahtaminen yllättää takuulla vielä monet. Samoin se, että hoitomaksut ovat suorassa suhteessa varallisuuteen. Jos tavallinen ihminen on vuosia hoitokodissa, kaikki omaisuus kyllä kuluu äkkiä. Asunnon olemme kyllä perineet mutta putkiremontista huolimatta se on yhä tyhjillään, ei ole mennyt kaupaksi eikä vuokralle. Samanlaisia asuntoja on kaupunki täynnä.

Hinta tarpeeksi alas, niin kyllä se käsistä lähtee.

Ei lähde välttämättä. Noita käytännössä täysin arvottomia asuntoja on tyhjenevissä taajamissa pilvin pimein. Mulla ja sisaruksillani on sellainen Pieksämäellä, Suomen persreiässä ja sama tilanne on jossain Nivalassa ja Kajaanissa ja vastaavissa paikoissa. Meillä on hinta kaksiosta laskettu 15 000 euroon ja asunto on ollut myynnissä kohta 3 vuotta. Karmea määrä tyhjiä kämppiä ja mummot ja papat hoitolaitoksissa. Käykääpä huviksenne katsomassa noiden kaupunkien myytäviä asuntoja. Todennäköisesti jossain kohtaa lahjoitamme kämpän pois tai myymme vaikka 2000 eurolla. Itse myisin jo nyt mut veli ei suostu. Vuokralaistakaan ei löydy kun tarjontaa on kerta kaikkiaan vaan liikaa. Tämä on syrjäseutujen asuntokupla....

Eiköhän sentään. 

Jos suomalaisten varallisuus jaetaan asukkaiden määrällä, ei siitä montaa tonnia taida tulla. Ja kun otetaan lukuun, että jollain on miljardi niin aika monella ei ole mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole vähävaraisia mutteivat rikkaitakaan. Toivon että käyttävät rahansa omaan terveydenhoitoonsa ja mahdollisimman laadukkaaseen palvelutaloon/hoivakotiin sitten kun aika on. Sen verran voisivat jättää että hautajaisten järjestämiseen riittää.

Tämä oli mun vanhempien kohtalo. Äiti kuoli 78-vuotiaana 6 vuotta sitten, isä paljon ennen häntä 60-vuotiaana. Sairaudet ja työkyvyttömyys ja äidin pitkä jakso hoitokodissa johtivat siihen että kaikki säästöt kuluivat eikä kai niitä paljon ollutkaan. Kun äiti siirtyi edunvalvontaan, hänellä oli tilillä (isän kanssa yhteinen aikoinaan) noin 20 000 euroa. Se kaikki kului hoitomaksuihin vuosien aikana ja siltikään ei riittänyt. Äidin ja isän rivariasuntoa yritettiin vuosia myydä, mut eihän se muuttotappiokaupungissa kaupaksi mennyt. Lopulta saatiin se vuokrattua mutta vain hetkeksi ja kuluthan juoksi koko ajan. Kuolinpesän varallisuus oli perukirjassa hiukan yli 30 000 euroa kun asunnon markkina-arvosta oli miinustettu putkiremontin kustannukset. Asuntovarallisuuden arvon romahtaminen yllättää takuulla vielä monet. Samoin se, että hoitomaksut ovat suorassa suhteessa varallisuuteen. Jos tavallinen ihminen on vuosia hoitokodissa, kaikki omaisuus kyllä kuluu äkkiä. Asunnon olemme kyllä perineet mutta putkiremontista huolimatta se on yhä tyhjillään, ei ole mennyt kaupaksi eikä vuokralle. Samanlaisia asuntoja on kaupunki täynnä.

Hinta tarpeeksi alas, niin kyllä se käsistä lähtee.

Ei lähde välttämättä. Noita käytännössä täysin arvottomia asuntoja on tyhjenevissä taajamissa pilvin pimein. Mulla ja sisaruksillani on sellainen Pieksämäellä, Suomen persreiässä ja sama tilanne on jossain Nivalassa ja Kajaanissa ja vastaavissa paikoissa. Meillä on hinta kaksiosta laskettu 15 000 euroon ja asunto on ollut myynnissä kohta 3 vuotta. Karmea määrä tyhjiä kämppiä ja mummot ja papat hoitolaitoksissa. Käykääpä huviksenne katsomassa noiden kaupunkien myytäviä asuntoja. Todennäköisesti jossain kohtaa lahjoitamme kämpän pois tai myymme vaikka 2000 eurolla. Itse myisin jo nyt mut veli ei suostu. Vuokralaistakaan ei löydy kun tarjontaa on kerta kaikkiaan vaan liikaa. Tämä on syrjäseutujen asuntokupla....

Tästäkin voidaan kiittää poliitikkojamme, jotka joku vuosi kielsivät venäläisiltä oikeuden ostaa noita kämppiä Suomesta FSB:n tutka-asemiksi ja ammusvarastoiksi. 

Venäläisethän ostivat näitä Suomen lahoja mummonmökkejä päämärkänä. Purkukuntoisesta suulista hyvällä paikalla mastojen lähellä saattoi saada puolta miljoonaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole vähävaraisia mutteivat rikkaitakaan. Toivon että käyttävät rahansa omaan terveydenhoitoonsa ja mahdollisimman laadukkaaseen palvelutaloon/hoivakotiin sitten kun aika on. Sen verran voisivat jättää että hautajaisten järjestämiseen riittää.

Tämä oli mun vanhempien kohtalo. Äiti kuoli 78-vuotiaana 6 vuotta sitten, isä paljon ennen häntä 60-vuotiaana. Sairaudet ja työkyvyttömyys ja äidin pitkä jakso hoitokodissa johtivat siihen että kaikki säästöt kuluivat eikä kai niitä paljon ollutkaan. Kun äiti siirtyi edunvalvontaan, hänellä oli tilillä (isän kanssa yhteinen aikoinaan) noin 20 000 euroa. Se kaikki kului hoitomaksuihin vuosien aikana ja siltikään ei riittänyt. Äidin ja isän rivariasuntoa yritettiin vuosia myydä, mut eihän se muuttotappiokaupungissa kaupaksi mennyt. Lopulta saatiin se vuokrattua mutta vain hetkeksi ja kuluthan juoksi koko ajan. Kuolinpesän varallisuus oli perukirjassa hiukan yli 30 000 euroa kun asunnon markkina-arvosta oli miinustettu putkiremontin kustannukset. Asuntovarallisuuden arvon romahtaminen yllättää takuulla vielä monet. Samoin se, että hoitomaksut ovat suorassa suhteessa varallisuuteen. Jos tavallinen ihminen on vuosia hoitokodissa, kaikki omaisuus kyllä kuluu äkkiä. Asunnon olemme kyllä perineet mutta putkiremontista huolimatta se on yhä tyhjillään, ei ole mennyt kaupaksi eikä vuokralle. Samanlaisia asuntoja on kaupunki täynnä.

Hinta tarpeeksi alas, niin kyllä se käsistä lähtee.

Ei lähde välttämättä. Noita käytännössä täysin arvottomia asuntoja on tyhjenevissä taajamissa pilvin pimein. Mulla ja sisaruksillani on sellainen Pieksämäellä, Suomen persreiässä ja sama tilanne on jossain Nivalassa ja Kajaanissa ja vastaavissa paikoissa. Meillä on hinta kaksiosta laskettu 15 000 euroon ja asunto on ollut myynnissä kohta 3 vuotta. Karmea määrä tyhjiä kämppiä ja mummot ja papat hoitolaitoksissa. Käykääpä huviksenne katsomassa noiden kaupunkien myytäviä asuntoja. Todennäköisesti jossain kohtaa lahjoitamme kämpän pois tai myymme vaikka 2000 eurolla. Itse myisin jo nyt mut veli ei suostu. Vuokralaistakaan ei löydy kun tarjontaa on kerta kaikkiaan vaan liikaa. Tämä on syrjäseutujen asuntokupla....

Isä osti kaksion imatralta 20000€ ja eräässä talossa oli kaksio myynnissä 8000€, se tosin meni heti, mutta kaupunki purkaa vuokrataloja koska asukkaita ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään peri mitään mutta ei haittaakaan. Aiemmin kirjoittaneiden tavoin toivon että käyttävät vähäiset säästönsä elämän mukavoittamiseen niin kauan kuin pystyvät

Vaimon äiti omistaa pienen kesämökin tontteineen. Mutta on liian vanha enää siellä edes käymään ja nyt kitkuttaa pienellä eläkkeellä eikä suostu mökkiä myymään.

Vaikka hänelle kuinka sanotaan että mökki kannattaa myydä kun vielä voi rahoja käyttää, niin ei mene jakeluun.

Meilläkin mummo antoi lahota ja homehtua mökin ennemmin kuin möi sitä, eli vielä niin pitkään että koko alue mökin ympäriltä oli umpeen kasvanutta puskaa.

Meitä on 7 lasta ja äiti ollut kotona. En tule perimään käytännössä mitään.

Up