Sijaisäiti kantaa lasta kantorepussa? Outoa minusta

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:16"]

Minä halin, silittelen, sylittelen ja paijaan lapsia jopa työpaikallani päiväkodissa. Eipä ole tullut mieleen että tästä joku osapuoli voisi kärsiä, varsinkin kun lapset oikein päiväuniaikana pyytävät sitä paijausta.

[/quote]Ap voisi pahoittaa mielensä. Jos hänen lastansa. Ja ehkä muidenkin äitien puolesta.

2

Tän on pakko olla provo

Kaks.

Ainakin täällä päin kaikki lasten sijoitukset on pitkiä, 18-vuotiaaksi asti. Niin ja voi olla että lapsi näkee harvoin biovanhempia koska he eivät halua tai heillä on ongelmia. Että kyllä se lapsi perheenjäseneksi tulee, vaikket adoptoikasn.

Eikö olisi tyhmää kohdella vain biolapsia kuin ominaan ja sitä yhtä kun vierasta, joka asuu sun nurkissa aikuiseksi asti?

Minulla ei se /sivu2 juttu toiminut

2

2

Ap:lle tiedoksi; kun sijaislapsen vanhemmat ovat joko kuolleet tai esim. narkkarina tuhonneet vanhemmuutensa niin pitäisikö sitten lojaaliudesta näitä biovanhempia kohtaan, laiminlyödä lapsen perustarpeet läheiseen aikuiseen, rakkauteen ja läheisyyteen turvalliseen ihmiseen. Että tältä lapselta riistettäisi oikeus kokea rakkautta, läheisyyttä, turvallisuudentunnetta ja hellyyttä, koska kasvattivanhempi ei ole biovanhempi? Että lapsi joutuis koko elämänsä olemaan sitten ilman näitä perustarpeitaan?

Kasvatusvanhemman ja sijaisvanhemman ensimmäinen ja tärkein tehtävä on olla lapselle rakastava, turvallinen aikuinen, jolta lapsi saa kokemusta normaalista, terveestä vanhemmuudesta, kasvatuksesta, oikeanlaisesta läsnäolosta, perushoivasta, selkeästä arjesta. Jotta lapsi saa kokea, että hän on tärkeä, rakastettava, ihana lapsi, ja että hänellä on aikuinen johon voi luottaa, ja kiintyä, joka ei hylkää missään tilanteessa, ja jaksaa lapsen tunnevaihtelut.

Ota ap ne lääkkees ja mene nukkumaan. Sen äidin tunteet ei lapsen henkisen hyvinvoinnin rinnalla paljoa paina. Vauvalle ei ole mitään väliä kuka hoitaa, kunhan hoitaja pysyy ja tuo vauvalle turvaa ja läheisyyttä.