Oletko koskaan soittanut 112? Miksi?

Liikenteenohjauksessa olen ollut kaverini kanssa mutkaisella maantiellä, kunnes poliisit ja ambulanssi tullut paikalle. Kännykät ovat siihen oivallinen apuväline, kun vaan katsoo, että on VARMASTI virtaa akussa. Ja kun VARMASTI tietää, mitä tekee ja miten toimii! Oma auto jätettiin levikkeelle, joka oli sopivasti vähän matkan päässä onnettomuuspaikasta.

Pikainen toimintasuunnitelma, toinen jäi levikkeen kohdalle, toinen käveli  onnettomuuspaikan ohi tietä reilusti mutkan taakse, kännyköillä yhteys koko ajan, ja pysäytettiin vuorotellen autojonojen pituuden mukaan liikenne, ja toinen päästi jonon vuorollaan kertoen tarkkaan montako autoa tulee ja mikä on viimeinen ja että nyt sulkee täältä, ja kun se viimeinen oli mennyt, toinen päästi omalta puoleltaan jonon.

Autoilijat näkivät kyllä ohi ajaessaan, mikä siellä oli, ja etummaiset jonossa odottaessaan jo kyselivätkin. Onnettomuuspaikalla oli ennen meitä jo auttamassa muita, niin otimme liikenteenohjauksen, ettei tule enempää vahinkoja. Ambulanssikin, joka tuli vähän ennen poliiseja, pystyi toimimaan paremmin, kun oli vaan yksi kapea tiekaista käytössä. Poliisit ottivat tultuaan liikenteenohjauksen meiltä hallintaansa. Me jatkoimme matkaamme.

2

Yllättävän monesti. 

Ekan kerran teininä. Oltiin meillä parhaan kaverini kanssa, vanhempani poissa kotoa. Kaverin mustasukkainen ex-poikaystävä soitti ovikelloa, ja pahaa aavistamatta menin avaamaan. Silloin poika tuli väkivalloin sisään, nappasi kaverini hiuksista mukaansa vessaan, laittoi oven lukkoon ja alkoi pahoinpitelemään ystävääni. Se oli jotain järkyttävää.

Toisen kerran parikymppisenä, kun huomasin että naapuritalo palaa. Paloikin sitten maan tasalle, vaikka palokunta ehti nopeasti paikalle. 

Kolmannen kerran ajoin myöhään syksyllä töistä kotiin, kun huomasin ojan pientareella miehen makaamassa. Puliukkohan se siinä, mutta siinä kylmyydessä en tohtinut jättää häntä paleltumaan vaan soitin poliisit korjaamaan reppanan talteen. 

Neljäs kerta oli silloin, kun joku viiripää ajoi moottoritiellä vastaantulevien kaistalla.

Kerran miehestä, joka hyppi moottoritien rampissa autojen eteen puskista ja yritti kaupitella jotain. Oli muuten todella lähellä etten ajanut tolppaan tai tyyppiä liiskaksi

Ensimmäistä kertaa jouduin soittamaan 112 kun äitini miesystävä hyökkäsi kimppuuni. Ei ollut mukavaa ei. Toisen kerran soitin kun ystäväni satutti jalkansa kännissä. Kolmannella kerralla työpaikallani oli tulipalo, hieman kuumotti!

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:44"]

Yllättävän monesti. 

Ekan kerran teininä. Oltiin meillä parhaan kaverini kanssa, vanhempani poissa kotoa. Kaverin mustasukkainen ex-poikaystävä soitti ovikelloa, ja pahaa aavistamatta menin avaamaan. Silloin poika tuli väkivalloin sisään, nappasi kaverini hiuksista mukaansa vessaan, laittoi oven lukkoon ja alkoi pahoinpitelemään ystävääni. Se oli jotain järkyttävää.

Toisen kerran parikymppisenä, kun huomasin että naapuritalo palaa. Paloikin sitten maan tasalle, vaikka palokunta ehti nopeasti paikalle. 

Kolmannen kerran ajoin myöhään syksyllä töistä kotiin, kun huomasin ojan pientareella miehen makaamassa. Puliukkohan se siinä, mutta siinä kylmyydessä en tohtinut jättää häntä paleltumaan vaan soitin poliisit korjaamaan reppanan talteen. 

Neljäs kerta oli silloin, kun joku viiripää ajoi moottoritiellä vastaantulevien kaistalla.

[/quote] 

Pahin kerta unohtui.

Se oli silloin, kun saattohoidossa ollut isäni kuoli kotona. Suomessa kotiin kuolemisesta on tehty asia, joka on hoidettava häken kautta, vaikka kyseessä on selkeä saattohoitopotilas. Kyseisenä yönä soitin ensin syöpäosastolle, joka vastasi isäni hoidosta. Sieltä ohjasivat soittamaan päivystysvastaanotolle. Päivystyksestä ohjasivat soittamaan hätäkeskukseen. Hätäkeskus lähetti sitten ambulanssin, joka varmistinettä vainaja on todella kuollut. Ambulanssi kutsui poliisin, joka soitti sairaalaan ja varmisti vainajan taustan / saattohoitostatuksen, ja siten varmisti ettei rikosta ole tapahtunut. Tämän jälkeen kutsuttiin hautausurakoitsija, joka siirsi vainajan sairaalan kylmiöön. Onneksi olin niin shokissa, etten tainnut siinä tilanteessa oikein sisäistää mitä kaikkea tapahtui. Jälkikäteen ajateltuna täytyy sanoa, että tuo käytäntö on melkoista omaisten kidutusta. Päälle päätteeksi sairaalan oli tehtävä ruumiinavaus, koska vainaja oli kuollut kotiin. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikkiin potilaspapereihin oli kirjattu isäni tila ja päätös saattohoidosta kotona.

Ei ole koskaan tullut laskettua, työn puolesta yhteen aikaan ihan viikottain. Terkkuja vaan kotihoidosta, iäkkäälle monisairaalle yksin kotona asuminen ei aina ole herkkua.

Kerran soitin nuorempana yhdestä puolitutusta, jonka tiesin ajavan kännissä. Oli kovasti kironnut jälkikäteen, kun "tää on tämmönen saatanan tuppukylä että vittu pitää jonkun saatanan horon puuttua muiden asioihin". En tiedä paljastuiko sille koskaan, kuka loppupeleissä ne poliisit soitti paikalle, mutta kyllä mä oisin ihan voinut myöntää soittaneeni, jos ois tullu kysymään. Mitäpä ajoi humalapäissään.

Oon myös teininä puhunut sinne hätäkeskuksen tyypeille, kun arvioitiin, tarvitsenko ambulanssia. Löin pääni ihan selvinpäin aika pahasti ja kaveria alkoi huolestuttaa, kun meinasin nukahdella autossa ja kaikki näkyi kahtena. Ajoi autonsa sitten toisen mun hyvän ystävän luo ja siellä yhdessä miettivät, soitetaanko nyt 112 vai ei ja soittivat loppuviimein, ja kyllähän se kiireellisenä pisti ambulanssin tulemaan, kun olin sopertanut jotakin ihan ihmeitä siihen puhelimeen. Äiti kyllä kiitteli poikia sitten jälkikäteen fiksusta toiminnasta ja samoin ambulanssikuskit, kun mua lastasivat, oli nimittäin semmonen tälli, että olis voinut käydä ilman sairaalahoitoa tosi pahasti. Mulla revähti joku aivokalvo..? jonka takia en saanut yhtään katsetta kohdistumaan mihinkään ja olin paripäivää neuroteholla tarkkailtavana. Semmoisia viikonloppuja teini-ikäisenä... :D 

Mutta parempihan se on varmuuden vuoksi soittaa 112, jos on semmoinen tilanne, ettei ole ihan varma soittaako vai ei soittaa. Ei se numero ole vain elämän ja kuoleman tilanteita varten, parempi ottaa varman päällee ja soittaa kuin että mahdollisesti esim. sairaalahoitoa vaatimat vammat jäävät hoitamatta. 

Itse en ole vielä koskaan joutunut soittamaan (koputan puuta), vaikka olen ollut töissä kotihoidossa ja muissa "vanhus paikoissa"..Olen kyllä kerran odottanut ambulanssia sairaanhoitajan kanssa kolme tuntia, mutta asiakkaalla ei silloin ollut mitään akuuttia hätää vaan se oli semmoinen siirto kyyti emmänkin..
Pari kertaa ensihoitajat ovat olleet jo asiakkaalla, kun olen mennyt käynnille, mutta heidät oli kutsuttu turhaan..

Kerran, kun kerrostalon (jossa asuin) takapihalle oli kerääntynyt about 40 nuorta. Siellä oli joku "valkoiset vs. mustat" -rähinä menossa, ja möykkä oli kauhea. Lisäksi jengiä tuli koko ajan lisää. Luuriin tartuin, kun kuulin puhetta aseista. Oli kuulemma naapuritkin jo soitelleet häkeen.

Yritin tilata taksia vuosien poissaolon jälkeen eräässä pikkukaupungissa. Otti tosiaan päähän turha soitto kun muutenkin häkellä työtä riittää.

Olen soittanut kerran kaverille joka oli huumeiden yliannostuksesta mennyt tajuttomaksi ja ei vironnut millään. 

Toisella kerralla äidilleni joka lähti kännissä uimaan järven keskellä olevalle saarelle uhaten tappaa itsensä. Ehti uida saarelle asti josta pelastuslaitos hänet kävi noutamassa. Oli sekin juhannus... 

Kolmesti. Poliisit rattijuopolle, poliisit kun meille yritettiin murtautua (meinas muuten tulla jännäkakka, yksin asuin keskellä korpea tuolloin! ja arvatkaapa kestikö niillä poliiseilla), ja kerran lanssin äidille kun meni tosi pahaan kuntoon ennen kuolemaansa, sairasti siis syöpää.