Lue keskustelun säännöt.
Mitä et olisi valmis luopumaan/tekemään rakkauden vuoksi?
07.09.2021 |
Jos löytäisit unelmien täydellisen miehen/naisen ja rsalamarakastuisit, niin mikä asia olisi silti sellainen asia, minkä vuoksi et olisi valmis tekemään tai olisi valmis luopumaan rakkauden vuoksi? Asia, joka menisi parisuhteen edelle.
Olemassa olevista lemmikeistä ja lapsista luopumista ei lasketa, kun ovat niin ilmeisiä.
Aloitan: Koska olen ollut jo kerran naimisissa ja tiedän mitkä asiat minulle on toimivan parisuhteen kannalta kaikkein tärkeimmät ominaisuudet, niin vastaan, että yhteiset mielenkiinnon aiheet. Oma parisuhde kaatui siihen, että vietimme kaiken vapaa-ajan erillään, kun kumpikaan ei viihtynyt toistensa harrastuksissa. Meillä ei oikein ollut mitään muuta yhteistä kuin lapset ja melkein samaammatti. Olimme naamakaksoset ja tienasimme melkein saman verran. Kaipasin avioliitossa aina ihmistä, joka tulisi kanssani mukaan konsertteihin (ihan mihin vaan), mökille, pyöälenkille, jne. Miehen harrastukset olivat aivan jotain muuta. Patikoi ja rassasi mopoa. Yhteislomista tuli aina riitaa. Mitä tehdään yhdessä ja loppuvaiheessa emme enää edes yrittäneet sopia mitään yhteistä.
Kommentit (47)
Jos joku rakastaisi minua niin miksi vaatisi minua luopumaan mistään minulle tärkeästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on itsestäänselviä asioita, joista en luopuisi (oma vapaus esimerkiksi), mutta lisäksi: En valitettavasti voisi enää muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jolla on koira tai koiria. Yksi syy siihen on, että en halua luopua antiikkihuonekaluistani ja -matoistani, jotka eivät kestä koiraa, enkä halua sisustaa eläimen ehdoilla. Kissa saattaisi olla ok, jos ei raavi huonekaluja tai tuhoa kasveja. Oman kokemukseni (2 koirasta ja n. 10 kissasta) mukaan terveille kissoille ei satu pissa-tai kakkavahinkoja ja oksentelevatkin hyvin harvoin, kun taas koiralla ei sitä hiekkalaatikkoa ole ja se ulostaa matolle, jos ei pääse ulos sillä hetkellä. Koirat eivät myöskään osaa vetää kynsiä sisään, vaan ne tekevät etenkin ison koiran painosta reikiä herkemmistä kankaista tehtyihin sohviin, jos koira hyppii sohville omistajan ollessa poissa. Kun viimeksi elin koiran kanssa, useamman kerran vuodessa oli kakkaa matolla ja 2 sohvaa meni verhoilusta rikki siitä huolimatta, että koira ei sanut mennä sohvalle ja käskettiin aina heti pois, jos se nähtemme hyppäsi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Itä-Helsinkiin en muuta.
Mun mies muutti itä-helsinkiin espoosta minun takiani 😂.
Omasta asunnosta, harrastuksista ja itsemääräämisoikeudesta en luovu. Niin rakasta ihmistä ei ole eikä tule jota jaksaisin katsella jatkuvasti, koti on minulle paikka jossa saan olla miten haluan eikä tarvitse ottaa ketään muuta huomioon
Siksi käytän vain varattuja tyydyttämään seksuaaliset tarpeet. He ei yritä tunkea liikaa elämääni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin luopua monestakin asiasta, jos koen, että kumppani tulee puolimatkaan vastaan. En siis luopuisi vastavuoroisuudesta parisuhteessa enkä lähtisi parisuhteeseen, missä suhteen ehdot tulevat sanelumuotoisesti toiselta osapuolelta. Kompromisseihin tulee pystyä tavoissa ja harrastuksissa ja muissa ns. pinnallisemmissa asioissa, kunhan sitoutuminen, rehellisyys ja tunteet ovat niitä, joissa ollaan samoilla linjoilla. En kyllä näe miksi kukaan haluaisi olla minun kanssani, mikäli nykyisessä elämäntavassani olisi hänen mielestään niin paljon korjattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Voin luopua monestakin asiasta, jos koen, että kumppani tulee puolimatkaan vastaan. En siis luopuisi vastavuoroisuudesta parisuhteessa enkä lähtisi parisuhteeseen, missä suhteen ehdot tulevat sanelumuotoisesti toiselta osapuolelta. Kompromisseihin tulee pystyä tavoissa ja harrastuksissa ja muissa ns. pinnallisemmissa asioissa, kunhan sitoutuminen, rehellisyys ja tunteet ovat niitä, joissa ollaan samoilla linjoilla. En kyllä näe miksi kukaan haluaisi olla minun kanssani, mikäli nykyisessä elämäntavassani olisi hänen mielestään niin paljon korjattavaa.
Tämä on hyvä vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suojamuureistani. Luopumalla ei rakkautta saa, rakkaudessa luopuminen ei ole luopumista vaan antamista ilman luopumisen kokemusta. M39
Vierailija kirjoitti:
Voin luopua monestakin asiasta, jos koen, että kumppani tulee puolimatkaan vastaan. En siis luopuisi vastavuoroisuudesta parisuhteessa enkä lähtisi parisuhteeseen, missä suhteen ehdot tulevat sanelumuotoisesti toiselta osapuolelta. Kompromisseihin tulee pystyä tavoissa ja harrastuksissa ja muissa ns. pinnallisemmissa asioissa, kunhan sitoutuminen, rehellisyys ja tunteet ovat niitä, joissa ollaan samoilla linjoilla. En kyllä näe miksi kukaan haluaisi olla minun kanssani, mikäli nykyisessä elämäntavassani olisi hänen mielestään niin paljon korjattavaa.
Ymmärrän pointtisi, mutta olen vähän hämilläni, tästä kun sinä puhut suhteen dynamiikasta, etkä itse rakkaudesta. Ehkä tarkoitat että noilla ehdoilla annat itsellesi mahdollisuuden rakastua? Ap minusta kysymyksessä olisi olennainen tieto, voiko rakkauden kohteen päättää itse, onko kyse rakkauden vastaanottamisesta, omasta tunteesta vai kenties molemmista. Tämä sai minut miettimään jos se olisi molemminpuolista, niin tahtoisin jakaa tämän tunteen ystäväni kanssa jonka olen tuntenut läpi elämän, ja osittainhan me jaammekin sen, mutta vain ystävinä. Harmillista on, että emme kumpikaan viehäty samasta sukupuolesta. Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin. Olisiko joku valmis luopumaan rakkaudesta siitä rakkaastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään.
Se ei ole oikeaa rakkautta jos se edellyttää asioista luopumista.
Pornosta en luopuisi. Kissaa, jyrsijät tai matelijaa en ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin luopua monestakin asiasta, jos koen, että kumppani tulee puolimatkaan vastaan. En siis luopuisi vastavuoroisuudesta parisuhteessa enkä lähtisi parisuhteeseen, missä suhteen ehdot tulevat sanelumuotoisesti toiselta osapuolelta. Kompromisseihin tulee pystyä tavoissa ja harrastuksissa ja muissa ns. pinnallisemmissa asioissa, kunhan sitoutuminen, rehellisyys ja tunteet ovat niitä, joissa ollaan samoilla linjoilla. En kyllä näe miksi kukaan haluaisi olla minun kanssani, mikäli nykyisessä elämäntavassani olisi hänen mielestään niin paljon korjattavaa.
Ymmärrän pointtisi, mutta olen vähän hämilläni, tästä kun sinä puhut suhteen dynamiikasta, etkä itse rakkaudesta. Ehkä tarkoitat että noilla ehdoilla annat itsellesi mahdollisuuden rakastua? Ap minusta kysymyksessä olisi olennainen tieto, voiko rakkauden kohteen päättää itse, onko kyse rakkauden vastaanottamisesta, omasta tunteesta vai kenties molemmista. Tämä sai minut miettimään jos se olisi molemminpuolista, niin tahtoisin jakaa tämän tunteen ystäväni kanssa jonka olen tuntenut läpi elämän, ja osittainhan me jaammekin sen, mutta vain ystävinä. Harmillista on, että emme kumpikaan viehäty samasta sukupuolesta. Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin. Olisiko joku valmis luopumaan rakkaudesta siitä rakkaastaan?
Puhun siitä, että jos suhteen dynamiikka alkaa mennä väärään suuntaan, voi olla pakko luopua rakkaudestaan. Pari kertaa olen joutunut luopumaan rakkaudesta, kun olen huomannut, että toinen osapuoli ei panosta suhteeseen samalla tavalla kuin minä tai toisaalta suhteen muotti on saneltu yksipuolisesti toisen osapuolen toimesta ja se ei ole rakkaudestani huolimatta ollut tapa, jolla haluan parisuhdetta toteuttaa. Vastasiko tämä yhtään kysymykseesi?
Aiemmassa parisuhteessa en suostunut luopumaan nykyisestä työstäni ja tottumastani elinympäristöstä rakkauden takia enkä muuttanut kumppanin perässä. Etäsuhteen myötä menetin kuitenkin läheisyyden ja yhteyden kumppaniin, joten jouduin lopulta luopumaan paljon enemmästä. Siksi tällä kertaa ollessani samassa tilanteessa työni ei enää tunnukaan niin tärkeältä, joten valitsen toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi mistään itselleni merkityksellisestä ja tärkeästä. Näitä asioita ovat mm. itsenäisyys ja mahdollisuus päättää omista asioista, ura/työpaikka ja omat tulot, perhe, ystävät, harrastukset, omat mielipiteet, arvot, ihmisarvo yms.
Toisin sanoen en siedä minkäänlaista kontrollointia ja rajoittamista puolison taholta, osaan kyllä päättää omat asiani ja seurani itse.
Tämä on totta. Ihmiset ymmärtävät, että puolison takia ei kannata luopua mistään.
Mutta kannattaa tarkistaa, onko oma elämä sellainen, että puolisolle on tilaa? Jos oma elämä on täynnä kaikkea tärkeää ja "tärkeää", kannattaa pohtia, onko järkevää tai reilua edes etsiä kumppania? Tai yrittää olla parisuhteessa, jos toiselle ei ole mitään annettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Mistään arvoistani/periaatteistani en luopuisi. Samalla joutuisin luopumaan myös itsekunnioituksestani.
Tämä ^.
Sen lisäksi en enää lähtisi etäsuhteeseen, jos etäisyys on suuri (esim. että kumppani asuisi tyyliin Suomen toisella laidalla tai toisessa maassa.) Olin pitkään etäsuhteessa ja se oli todella raskasta pidemmän päälle ja koko ajan oli se painostava odotus, että toisen täytyisi jättää kaikki ja muuttaa samaan kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Toki on itsestäänselviä asioita, joista en luopuisi (oma vapaus esimerkiksi), mutta lisäksi: En valitettavasti voisi enää muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jolla on koira tai koiria. Yksi syy siihen on, että en halua luopua antiikkihuonekaluistani ja -matoistani, jotka eivät kestä koiraa, enkä halua sisustaa eläimen ehdoilla. Kissa saattaisi olla ok, jos ei raavi huonekaluja tai tuhoa kasveja. Oman kokemukseni (2 koirasta ja n. 10 kissasta) mukaan terveille kissoille ei satu pissa-tai kakkavahinkoja ja oksentelevatkin hyvin harvoin, kun taas koiralla ei sitä hiekkalaatikkoa ole ja se ulostaa matolle, jos ei pääse ulos sillä hetkellä. Koirat eivät myöskään osaa vetää kynsiä sisään, vaan ne tekevät etenkin ison koiran painosta reikiä herkemmistä kankaista tehtyihin sohviin, jos koira hyppii sohville omistajan ollessa poissa. Kun viimeksi elin koiran kanssa, useamman kerran vuodessa oli kakkaa matolla ja 2 sohvaa meni verhoilusta rikki siitä huolimatta, että koira ei sanut mennä sohvalle ja käskettiin aina heti pois, jos se nähtemme hyppäsi siihen.
Siis Koita kakki sisälle melko usein? Siihen ei ole muita selityksiä kuin jokin sairaus (ylijalostettu peräpäästä?), se että sitä ei päästetty tarpeilleen riittävän säännöllisesti (etenkin minirotujen pidätyskyky rajallinen) tai sitä ei oltu kasvatettu tavoille. Eli olitte huonoja koiranomistajia.
En oikein tiedä, riippuu niin paljon tilanteesta. Jos kumppani vaatisi jotain täysin älytöntä uhrausta vain testausmielessä, niin tuskin suostuisin. Eri asia olisi, jos ulkoiset olosuhteet vain olisivat sellaiset, että olisi pakko luopua jostain tai muuten suhdetta ei voisi jatkaa. Käytännössä harvoin tulee sellaista tilannetta, ettei minkäänlainen kompromissi tms. olisi mahdollinen.
En ole valmis parisuhderakkauden vuoksi: pienentämään itseäni, muuttamaan tapojani, pienentämään lapsiani tai muutamaan heidän käytöstään. En ole valmis muuttamaan jonkun toisen naisen jäämistöjen joukkoon tai yrittämään lunastaa hänen paikkaansa. Yksinkertaisesti: minä olen minä, jos olen liikaa tai liian vähän, niin sinä et tule elämääni. Jos minun elämäntilanteeni on sinulle liikaa tai liian vähän, niin sinä et tule elämääni. Jos sinun entinen vaimosi/tyttöystäväsi/lastesi äiti tai joku muu hempukka oli mielestäsi parempi kuin minä, niin sinun on parempi mennä hänen luokseen.
-> Näillä perusteilla olen valinnut yksinelämisen.
Eihän tässä ole kysymys siitä, että kukaan olisi täydellinen, vaan siitä, ettei puolison asia ole yrittää muuttaa toista. Jokainen voi kehittyä ja kasvaa omaan tahtiinsa, ja ihannetilanteessa puoliso tukee ja kannustaa.