Lue keskustelun säännöt.
Ei se pian eron jälkeen alkanut uusi suhde aina ole laastarisuhde
Ei laastari
07.09.2021 |
Tai sitten meillä on miehen kanssa pitkään kestänyt laastarisuhde kun se on kestänyt jo kahdeksan vuotta. Olemme naimisissa ja talonkin olemme ostaneet. Yhteinen lapsi syntyy alkuvuodesta. Aika vakavaa touhua laastarin kanssa. :D
Mies oli siis muuttanut erilleen avovaimostaan vajaa kaksi kuukautta aiemmin kun me miehen kanssa sattumalta tapasimme. Mies kertoi miettineensä eroa vaikeasta suhteesta jo vuoden ajan. Eikä ole vain miehen kertomaa, että exänsä kanssa oli vaikeaa vaan miehen lapset ovat sanoneet samaa ja mm. sen exän veli. Mies toki yritti josko suhde voisi vielä toimia, mutta ei se lopulta enää toiminut. Oli siis eroa käynyt mielessään läpi jo pitkään, että ei ollut mikään pikaisesti päätetty juttu. Mies ei ole sellainen, että tekee tuollaisia ratkaisuja nopeasti. Meidän suhde toki alkoi nopeasti, mutta varovaisesti siinä ensin tutustuttiin toisiimme.
Kommentit (80)
Sunkin elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos et miettisi niin paljon mitä muut sinusta ajattelevat. 99% ei ihan oikeasti kiinnosta alkoiko Jari-Petteri seurustella kanssasi kun erosta oli kulunut 2kk, vai 222kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mmm… no eihän siinä mitään. Itseä mietityttäisi tuossa ehkä se että olisiko melkein kuka vaan kelvannut, jos heti löytyy uusi.
Vierailija kirjoitti:
Sunkin elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos et miettisi niin paljon mitä muut sinusta ajattelevat. 99% ei ihan oikeasti kiinnosta alkoiko Jari-Petteri seurustella kanssasi kun erosta oli kulunut 2kk, vai 222kk.
Mulle on ihan sama mitä muut ajattelee. Tämä aloitus tuli mieleen siitä kun tällä palstalla toitotetaan aina, että pian alkanut uusi suhde on aina laastarisuhde. Halusin vain tuoda esille sellaisen seikan, että aina ei niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Mmm… no eihän siinä mitään. Itseä mietityttäisi tuossa ehkä se että olisiko melkein kuka vaan kelvannut, jos heti löytyy uusi.
No tuskin olisi kelvannut kuka vain kun ei tuolle miehelle ole muutenkaan kelvannut kuka vain. Ei halunnut edes heti sänkyyn vaan sanoi olevansa sen suhteen vanhanaikainen. Seksiä on kyllä riittänyt sen jälkeen. Se oli ihan sattumaa, että tapasimme. Kumpikaan ei uutta suhdetta tuolloin etsinyt.
Exäni aloitti suhteen 2 viikkos eton jälkeen. Oli jo puheyhteys eron aikaan. Meni kihloihin ja alkoi vongata minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaihdoin aikanani lennosta. Edellisessä suhteessa oli niin paljon ongelmia ettei se edes ollut suhde. En silti osannut jättää toista. Kunnes tapasin toisen.
Viisi vuotta seurustelin seuraavan kanssa ja ihan vakavissamme olimme, mutta elämäntilanteessa tuli sellainen muutos että ero oli väistämätön. Tämän jälkimmäisen kanssa olen kuitenkin edelleen hyvä ystävä eli väleissä olemme.
Olen sitä mieltä että kaikenmaailman vikiseminen laastareista on katkeroituneiden eksien puuhaa. Niiden jotka eivät löydä uutta eron jälkeen vaikka haluaisivat, ja mustasukkaisena stalkkailevat eksää joka on jo löytänyt uuden onnen.
Potentiaalisen kumppanin tapaaminen ei katso aikaa edellisestä erosta. Kun joku kiva löytyy, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Uuden ihastuksen huuruissa eksä ja ero unohtuvat näppärästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, jotka eron jälkeen löytävät nopeasti toisen niin eikö teillä ole sellaista aikaa suhteen päätyttyä, että teidän takki on tyhjä emotionaalisesti? Että olette antaneet itsestänne kaiken?
Itsellä menee jonkin aikaa aina kun pähkäilen eroon johtaneita syitä ja mietin, mitä voisin oppia päättyneestä suhteesta. Lisäksi koen aina jonkin verran tunnetta epäonnistumisesta ja olen jonkin verran surullinen, koska olen menettänyt minulle paljon merkinneen ihmisen. Pohdin voinko enää rakastua ja saanko enää kokea rakkautta tai seksiä. Vasta kun olen sinut sen kanssa, että loppuelämäni saattaa olla rakkaudetonta, alan tutustumaan uusiin ihmisiin. Vasta silloin koen, että rakkauden kaipuuni ei tee minusta tarvitsevaa roikkujaa ja osaan arvostaa toista ihmistä ihmisenä enkä tarpeeni täyttäjänä.
Mielestäni laastarisuhde on enemmänkin sellainen, johon mennään alle kuukauden aikana erosta. Exäni löysi uuden parissa viikossa ja pitäisin sitä aikamoisena laastarina ottaen huomioon miten hehkutti allekirjoittanutta rakastavansa. Tai sitten yksinkertaisesti puhui paskaa niistä tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka eron jälkeen löytävät nopeasti toisen niin eikö teillä ole sellaista aikaa suhteen päätyttyä, että teidän takki on tyhjä emotionaalisesti? Että olette antaneet itsestänne kaiken?
Itsellä menee jonkin aikaa aina kun pähkäilen eroon johtaneita syitä ja mietin, mitä voisin oppia päättyneestä suhteesta. Lisäksi koen aina jonkin verran tunnetta epäonnistumisesta ja olen jonkin verran surullinen, koska olen menettänyt minulle paljon merkinneen ihmisen. Pohdin voinko enää rakastua ja saanko enää kokea rakkautta tai seksiä. Vasta kun olen sinut sen kanssa, että loppuelämäni saattaa olla rakkaudetonta, alan tutustumaan uusiin ihmisiin. Vasta silloin koen, että rakkauden kaipuuni ei tee minusta tarvitsevaa roikkujaa ja osaan arvostaa toista ihmistä ihmisenä enkä tarpeeni täyttäjänä.
Takki voi toki olla tyhjä, mutta juuri siksi siinä on tilaa uusille tunteille. Ja itselläni sydänsurut korjaantuvat kunnolla vasta kun uusi ihastus saa vanhan unohtumaan kokonaan.
Muutenkaan en ole koskaan kokenut eron jälkeen tarvetta velloa tai vatvoa mennyttä suhdetta. Mennyt on mennyttä oli syy mikä tahansa, siispä katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.
8
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että kaikenmaailman vikiseminen laastareista on katkeroituneiden eksien puuhaa. Niiden jotka eivät löydä uutta eron jälkeen vaikka haluaisivat, ja mustasukkaisena stalkkailevat eksää joka on jo löytänyt uuden onnen.
Potentiaalisen kumppanin tapaaminen ei katso aikaa edellisestä erosta. Kun joku kiva löytyy, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Uuden ihastuksen huuruissa eksä ja ero unohtuvat näppärästi.
Ainakin tavallisena miehenä koen, että (uuden) kumppanin löytäminen todellakin on haastavaa. Pari edellistä eksää ovat ilmoittaneet, että lohduttajia löytyy naisille melko helposti. Ei tunnu, että sureva mies löytää helposti seuraa tai herättää juurikaan sympatioita. Ja kaikenlainen tunteiden hautaaminen ei oikein tunnu siltä oikealta tavalta toimia itselle joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää nuolla haavansa rauhassa ja ihmetellä ääneen sitä, miten nopeasti toiset käsittelevät asiansa. Parissa viikossa sylistä toiseen. No toisten kohtalo on jättää pienempiä muistijälkiä kuin toisten. Ilmeisesti en ainakaan ole silloin rikkonut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka eron jälkeen löytävät nopeasti toisen niin eikö teillä ole sellaista aikaa suhteen päätyttyä, että teidän takki on tyhjä emotionaalisesti? Että olette antaneet itsestänne kaiken?
Itsellä menee jonkin aikaa aina kun pähkäilen eroon johtaneita syitä ja mietin, mitä voisin oppia päättyneestä suhteesta. Lisäksi koen aina jonkin verran tunnetta epäonnistumisesta ja olen jonkin verran surullinen, koska olen menettänyt minulle paljon merkinneen ihmisen. Pohdin voinko enää rakastua ja saanko enää kokea rakkautta tai seksiä. Vasta kun olen sinut sen kanssa, että loppuelämäni saattaa olla rakkaudetonta, alan tutustumaan uusiin ihmisiin. Vasta silloin koen, että rakkauden kaipuuni ei tee minusta tarvitsevaa roikkujaa ja osaan arvostaa toista ihmistä ihmisenä enkä tarpeeni täyttäjänä.
Takki voi toki olla tyhjä, mutta juuri siksi siinä on tilaa uusille tunteille. Ja itselläni sydänsurut korjaantuvat kunnolla vasta kun uusi ihastus saa vanhan unohtumaan kokonaan.
Muutenkaan en ole koskaan kokenut eron jälkeen tarvetta velloa tai vatvoa mennyttä suhdetta. Mennyt on mennyttä oli syy mikä tahansa, siispä katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.
8
Käytätkö uutta ihmistä mielialalääkkeenä?
11 vuotta ja3 lasta. Ei aikomustakaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
11 vuotta ja3 lasta. Ei aikomustakaan erota.
Tämä kuin meiltä. Sama 11 vuotta ja kolme lasta meilläkin. Molemmat oltiin erottu vain muutama kuukausi sitten, kunnes löysimme toisemme. Moni miehen kavereista sanoi, että laastarihan tuo suhteenne vain on puolin ja toisin. No ei se ihan niin tainnut sit kuitenkaan olla. :D
En tiedä, mutta tuntuu, että kun uusi suhde peittää ja saa unohtamaan ne eroon liittyvät tunteet niin eikö ne silti jossain vaiheessa putkahda esille?
Miten joku voi suoraan siirtyä vanhasta uuteen käsittelemättä asioita?
Koska uusi suhde ei saa olla terapiasuhde tai se ihminen jonka kanssa "unohdetaan" ikävät asiat.
Itsd haluaisin aloittaa vakavan puhtaalta pöydältä, niin puhtaalta kuin kukin eron jälkeen voi aloittaa.
Myös itse nimenomaan halusin olla vapaa eron jälkeen, niin paljon nautin siitä itsenäisyydestäni kun sain olla ja mennä kenenkään kysymättä tai mököttämättä kotona.
Minulla alkoi parin kuukauden päästä erosta suhde, mutta mies oli viisas ja sanoi, että sinun ei pidä nyt itseäsi heti sitoa vaan mennä ja tutustua erilaisiin miehiin. Koska olin aivan untuvikko pitkän, nuorena solmitun suhteen jälkeen.
Soiloin se kirpaisi, mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli ihan totta. On tehnyt mieli se hänellekin sanoa, mutta emme ole tekemisissä.
En sano, etteikö uusi suhde nopeasti voi olla ihan ok. Ja onnistua. Mutta mietin eivätkö ihmiset halua nauttia vapaudestaan ja omasta itsenäisestä elämästään. Varsinkin vaikean tai rakkaudettoman suhteen jälkeen.
Joko yksin tai tapailla ja tutustua vailla vakavaa sitoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että kaikenmaailman vikiseminen laastareista on katkeroituneiden eksien puuhaa. Niiden jotka eivät löydä uutta eron jälkeen vaikka haluaisivat, ja mustasukkaisena stalkkailevat eksää joka on jo löytänyt uuden onnen.
Potentiaalisen kumppanin tapaaminen ei katso aikaa edellisestä erosta. Kun joku kiva löytyy, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Uuden ihastuksen huuruissa eksä ja ero unohtuvat näppärästi.
😮
Näppärää.
Tietenkään se nopa eron jälkeinen suhde ei aina ole laastarisuhde. Minäkin tapasin mieheni kun hänen erostaan oli nippanappa kuukausi. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 15 vuotta ja pari lastakin on. Eikä ero ole aikeissa.
Mutta sitä ei käy kieltäminen, että meidän yhdessä olosta meni varmasti eka vuosi siihen, että huomasin, että mies kävi läpi vielä eroaan. Ja se piti minut myös varovaisena. Olen sitä mieltä, että aivan hyvin olisi voinut olla mahdollista, että eron läpikäytyään, että ei hän haluakaan uutta suhdetta vielä jne. Koen, että vasta n. vuoden seurustelun jälkeen hän pystyi emotionaalisesti keskittymään minuun. Ja kun aistin sen hänestä, pystyin itsekin rakastumaan kunnolla.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet suoraan lennosta ja uusi suhde on ollut pitkä ja kestävä. Mutta tiedän myös ihmisiä, jotka nopeasti ovat menneet yhteen, muuttaneet saman katon alle, tehneet jopa lapsenkin ja sitten 2-4 vuoden päästä toinen on todennut, ettei oikeasti haluakaan. Että se suhde on ollut laastari ja kun asiat ovat alkaneet edetä niin eivät ole uskaltaneet hypätä kelkastaakaan enää pois.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ihan jokaiselle tekisi hyvää pitkän suhteen jälkeen olla jonkin aikaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että kaikenmaailman vikiseminen laastareista on katkeroituneiden eksien puuhaa. Niiden jotka eivät löydä uutta eron jälkeen vaikka haluaisivat, ja mustasukkaisena stalkkailevat eksää joka on jo löytänyt uuden onnen.
Potentiaalisen kumppanin tapaaminen ei katso aikaa edellisestä erosta. Kun joku kiva löytyy, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Uuden ihastuksen huuruissa eksä ja ero unohtuvat näppärästi.
Ainakin tavallisena miehenä koen, että (uuden) kumppanin löytäminen todellakin on haastavaa. Pari edellistä eksää ovat ilmoittaneet, että lohduttajia löytyy naisille melko helposti. Ei tunnu, että sureva mies löytää helposti seuraa tai herättää juurikaan sympatioita. Ja kaikenlainen tunteiden hautaaminen ei oikein tunnu siltä oikealta tavalta toimia itselle joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää nuolla haavansa rauhassa ja ihmetellä ääneen sitä, miten nopeasti toiset käsittelevät asiansa. Parissa viikossa sylistä toiseen. No toisten kohtalo on jättää pienempiä muistijälkiä kuin toisten. Ilmeisesti en ainakaan ole silloin rikkonut ketään.
Eksää sureva mies ei varmasti houkuta kovinkaan montaa naista sekaantumaan tilanteeseen. Ensinnäkin siinä tilanteessa voi olla varma, ettei eksän tarvitse kuin sormia napsauttaa ja mies kipittää takaisin kainaloon.
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka eron jälkeen löytävät nopeasti toisen niin eikö teillä ole sellaista aikaa suhteen päätyttyä, että teidän takki on tyhjä emotionaalisesti? Että olette antaneet itsestänne kaiken?
Itsellä menee jonkin aikaa aina kun pähkäilen eroon johtaneita syitä ja mietin, mitä voisin oppia päättyneestä suhteesta. Lisäksi koen aina jonkin verran tunnetta epäonnistumisesta ja olen jonkin verran surullinen, koska olen menettänyt minulle paljon merkinneen ihmisen. Pohdin voinko enää rakastua ja saanko enää kokea rakkautta tai seksiä. Vasta kun olen sinut sen kanssa, että loppuelämäni saattaa olla rakkaudetonta, alan tutustumaan uusiin ihmisiin. Vasta silloin koen, että rakkauden kaipuuni ei tee minusta tarvitsevaa roikkujaa ja osaan arvostaa toista ihmistä ihmisenä enkä tarpeeni täyttäjänä.
Takki voi toki olla tyhjä, mutta juuri siksi siinä on tilaa uusille tunteille. Ja itselläni sydänsurut korjaantuvat kunnolla vasta kun uusi ihastus saa vanhan unohtumaan kokonaan.
Muutenkaan en ole koskaan kokenut eron jälkeen tarvetta velloa tai vatvoa mennyttä suhdetta. Mennyt on mennyttä oli syy mikä tahansa, siispä katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.
8
Käytätkö uutta ihmistä mielialalääkkeenä?
Mielialalääkkeet haen tarvittaessa ihan lääkäriltä. En ole sellaisia kuitenkaan ikinä tarvinnut.
8
Juu vähän samalla tavalla meilläkin. Ollaan oltu nyt 8 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta naimisissa. On myös lapsia.