Miten joku voi aina siirtyä kumppanista toiseen? Eikös sellainen ole aika raskasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä muuta ongelmaa ole kuin ettei sellaista oteta enää vakavasti kun on niin monen kanssa ollut eikä suhteista ole tullut mitään. Korostuu erityisesti pienissä kaupungeissa ja kunnissa joissa piirit on pienemmät. Varsinkin naisen kohdalla tuntuu saavan helposti halvan maineen.

Käytät passiivimuotoa, vaikka puhut omista asenteistasi, miksi?

Miksi olet seksistinen, eli sallit eri asiat miehille kuin naisille?

Siellä pienellä paikkakunnalla kumminkin on ollut partneriksi haluavia?

Vai onko parinvaihtaja muuttanut isompiin ympyröihin, missä ei juoruilla ja panetella?

Ihmisiä on niin erilaisia. Osa ei siirry heti seuraavaan.

Tiedän ihmisiä (lähinnä miehiä), jotka arvostavat parisuhteen ja vetovoiman helppoutta. Väitän että se tulee keskimäärin enemmän "itsestään" uusissa ihastumisissa kuin pitkissä parisuhteissa, jotka usein vaativat työtä pysyäkseen hyvinä. Uusissa suhteissa ei välttämättä tarvitse kohdata itseään silmästä silmään, kun peilinä on uusi ihastuminen, jossa molemmat antavat aluksi parastaan ja katsovat toista vaaleanpunaisten lasien läpi.

Jotkut eivät myöskään vaan osaa olla yksin.

Ei osaa olla yksin = ei halua elää ilman seksiä ja läheisyyttä.

Kunniallisuuden takia on parasta ryhtyä kiinteään parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä (lähinnä miehiä), jotka arvostavat parisuhteen ja vetovoiman helppoutta. Väitän että se tulee keskimäärin enemmän "itsestään" uusissa ihastumisissa kuin pitkissä parisuhteissa, jotka usein vaativat työtä pysyäkseen hyvinä. Uusissa suhteissa ei välttämättä tarvitse kohdata itseään silmästä silmään, kun peilinä on uusi ihastuminen, jossa molemmat antavat aluksi parastaan ja katsovat toista vaaleanpunaisten lasien läpi.

Jotkut eivät myöskään vaan osaa olla yksin.

Miehenä ajattelen ainakin itse niin, että parisuhteen tulee olla helppo. Sellaiseksi sen saa kun ottaa tavaksi pitää siitä huolta. Tosin kumppanilla on tässä myös suuri rooli, mikä ei sitten olekkaan itsestäänselvyys. Kun molemmat luottavat toisiinsa niin, että sude on etusijalla, vaikka aina ei tumtuisikaan siltä, silloin homma yleensä toimii. Esim jos toinen tarvitsee omaa aikaa, niin silloin se oma aika on lopulta suhteelle hyväksi, koska sen tarpeesta riiteleminen ei ainakaan ole. LAADUKASTA parisuhdeaikaa kun on enemmän mitä niitä omia aikoja, niin ollaan helposti hyvässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä (lähinnä miehiä), jotka arvostavat parisuhteen ja vetovoiman helppoutta. Väitän että se tulee keskimäärin enemmän "itsestään" uusissa ihastumisissa kuin pitkissä parisuhteissa, jotka usein vaativat työtä pysyäkseen hyvinä. Uusissa suhteissa ei välttämättä tarvitse kohdata itseään silmästä silmään, kun peilinä on uusi ihastuminen, jossa molemmat antavat aluksi parastaan ja katsovat toista vaaleanpunaisten lasien läpi.

Jotkut eivät myöskään vaan osaa olla yksin.

Uusi suhde on paljon vaativampi kuin vakaa, pitkäaikainen: on aina esiinnyttävä edukseen toista miellyttäänseen! Ap:kin viittasi kumppanien vaihtelun olevan rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Luonto opettaa, pörräähän se kimalainenkin kukasta kukkaan.

Kimalaiset kerääkin vain niistä kukista mettä kuningattaren lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tapaamani näistä ovat olleet sellaisia, jotka eivät kiinny syvästi toiseeen.

Ei aidosti voi kiintyä kehenkään, jos koko ajan on joku mies tai nainen kuviossa. Eron jälkeen pitäisi olla vähintään vuosi täysin yksin. Eikä edes seksisuhteita.

Miksi pitäisi väkisin olla suhteessa jos ei toista rakasta? Kun se rakkaus voi oikeasti loppua, on kokemusta. Yritettiin kyllä jatkaa, mutta kun ei vain enää toiminut. Nyt yli 15 vuotta myöhemmin olen miettinyt, että näin tämän kuului mennä. Ei meitä oltu exän kanssa tarkoitettu olemaan yhdessä loppuelämää. Nyt molemmilla uudet kumppanit ja lisää lapsia tullut kummallekin. Oli kuitenkin onni, että oltiin yhdessä kun syntyi rakas esikoinen. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä (lähinnä miehiä), jotka arvostavat parisuhteen ja vetovoiman helppoutta. Väitän että se tulee keskimäärin enemmän "itsestään" uusissa ihastumisissa kuin pitkissä parisuhteissa, jotka usein vaativat työtä pysyäkseen hyvinä. Uusissa suhteissa ei välttämättä tarvitse kohdata itseään silmästä silmään, kun peilinä on uusi ihastuminen, jossa molemmat antavat aluksi parastaan ja katsovat toista vaaleanpunaisten lasien läpi.

Jotkut eivät myöskään vaan osaa olla yksin.

Uusi suhde on paljon vaativampi kuin vakaa, pitkäaikainen: on aina esiinnyttävä edukseen toista miellyttäänseen! Ap:kin viittasi kumppanien vaihtelun olevan rasittavaa.

Onhan se uuden suhteen aloittaminen todella raskasta. Ainakin omasta mielestäni. En ymmärrä ollenkaan heitä, joilla se käy niin helposti. Aloittaa nyt kaikki alusta. Luotettavia ystäviäkin on niin vaikea löytää, parisuhteesta puhumattakaan. Mutta joillakin on ilmeisesti sellainen seikkailumielisempi asenne ihmissuhteisiin, että "no niitä nyt tulee ja menee ja se on ihan normaalia".

Kadehdin sellaisia ihmisiä, koska itse olen niin haudanvakava aina, enkä kestä pettymyksiä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko hieman yksinkertainen?

En, mutta olen suuri filosofi ja pidän asioiden pohtimisesta. Ymmärrän jos kumppani menehtyy ja haluaa kokea rakkauden uudestaan, mutta ihmetyttää kukasta kukkaan lentäjät.

Seksi on vähän kuin kättely. Siinä tutustuu toisen ihmisen sisimpään ihan konkrettisesti ja pintaa syvemmältä.

Seksi on vähän kuin ennen saunassa olo. Siinä on aika paljaana esillä. 

Harrastakaa seksiä vaikka randomien kanssa ja teette ihmiskunnalla hyvän teon.

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa olla yksin = ei halua elää ilman seksiä ja läheisyyttä.

Kunniallisuuden takia on parasta ryhtyä kiinteään parisuhteeseen.

Kun ei käsittele eroa, niin siitä vaan seuraa sitten sellanen oravanpyörä-efekti, että vaihetaan puolisioa lyhyellä aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Oman seksuaalisuuden purkaminen ja toteuttaminen edellyttää parisuhdetta, jos satunnaisseksi ei tyydytä tai sovi omiin arvoihin.

Nämä "moralisoijat" ovat usein niitä, joille seksi ei ole tärkeää.

Usein miehet ovat nopeasti eron jälkeen uudessa suhteessa juuri seksin varmistamiseksi. Kyllä eronneille naisillekin kelpaisi, mutta yleensä heille jää suurempi vetovastuu lapsista, ja uudelle suhteelle ei ole niin hyviä edellytyksiä kuin eronneelle miehelle.

Näin täällä palstalla. Oikeassa elämässä naiset on ne jotka on suhteessa heti kun vanha loppuu. Näin ihan kaikilla tutuilla.

Käyttäjä6792 kirjoitti:

Tunnen arkkitehdin, joka on koukussa pornoon ja saa jatkuvasti uusia naisia. Se on kamalaa.

Kuullostaa päinvastoin hyväktä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko hieman yksinkertainen?

En, mutta olen suuri filosofi ja pidän asioiden pohtimisesta. Ymmärrän jos kumppani menehtyy ja haluaa kokea rakkauden uudestaan, mutta ihmetyttää kukasta kukkaan lentäjät.

Aleksityymisiä tai narsisteja , ei tiedetä mitä aito rakkaus on , pääasia ettei tarvi olla yksin koska ei osaa /uskalla olla yksin. Säälittäviä.

Rumasta ja lihavasta naisesta on päästävä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä6792 kirjoitti:

Tunnen arkkitehdin, joka on koukussa pornoon ja saa jatkuvasti uusia naisia. Se on kamalaa.

Kuullostaa päinvastoin hyväktä

Ihanaa jos naisetkin tykkää pornosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tapaamani näistä ovat olleet sellaisia, jotka eivät kiinny syvästi toiseeen.

Olet oikeassa.  He ovat tunnevammaisia.  Eivät pysty syvään kiintymyssuhteeseen.  Heitä ei toisen osapuolen tarpeet ja toiveet kiinnosta millään osa-alueella.

Koska heidän suhteensa ovat pinnallisia, käy tuo eroaminenkin helposti.   Ongelma heille olisi luoda semmoinen ihmissuhde, missä otettaisiin molempien tunteet ja tarpeet huomioon, hyväksyttäisiin toinen ja tarvittaessa neuvoteltaisiin kompromissista.

Ainakin joillakin tuon takana on hylätyksitulemisen pelko.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä muuta ongelmaa ole kuin ettei sellaista oteta enää vakavasti kun on niin monen kanssa ollut eikä suhteista ole tullut mitään. Korostuu erityisesti pienissä kaupungeissa ja kunnissa joissa piirit on pienemmät. Varsinkin naisen kohdalla tuntuu saavan helposti halvan maineen.

Käytät passiivimuotoa, vaikka puhut omista asenteistasi, miksi?

Miksi olet seksistinen, eli sallit eri asiat miehille kuin naisille?

Siellä pienellä paikkakunnalla kumminkin on ollut partneriksi haluavia?

Vai onko parinvaihtaja muuttanut isompiin ympyröihin, missä ei juoruilla ja panetella?

Ehkä siirryt hommafoorumille ,suomi24:ään tms.  Tämä foorumi ei sovi sinulle.   Et osaa kskustella, levittelet vain valheita.

En ole henkilö jota kommentoit, mutta näin ulkopuolissena voin sanoa. että kommenttiisi ei ole mitään aihetta.

Olet aiemminkin tullut sönköttämään aivan pimeitä juttujasi ja syyttämään ihmisiä asioista, jotka eivät pidä paikkaansa.   Jankuttamisesi ei ole keskustelua.  Tämä palsta on liian vaativa sinulle.