Olen menettänyt otteeni 15-vuotiaaseen tyttööni!

32 jatkaa... Meillä on nyt jo poikien kaverit aina meillä ja yhdellä pojalla on kova kuri. No se ei sitten kerro asioita kotona mutta minä tiedän koska mulle pojat puhuu. Välillä huudan heille ja sitten asia käydään lävitse ja puhutaan oikeasta ja väärästä. Tän kaverin vanhemmat luulee olevansa tosi hyviä vanhempia, kun heiluttavat sitä arestia helpolla. No he eivät tiedä mitä pojat tekee ulkona, eikä lapsi uskalla kertoa kotona mitään jos on tehnyt väärin.

 Muutamia pikku kepposia ollut ja minä olen ojentanut pojat. Ovat luvanneet ettei asia toistu ja ymmärtäneet tekevänsä väärin. Mistään vakavasta ei ole kyse.

Tunnetko pojan vanhempia? Auttaisko, jos kokoontuisitte kaikki, ja sopisitte pelisäännöt?

Missä ja milloin on soveliasta yöpyä ottaen huomioon toiset perheenjäsenet, mihin kellonaikoihin on oltava kotona, milloin voi tehdä ruokaa ja milloin käydä suihkussa häiritsemättä toisia.

Koko keskustelu olisi hyvä aloittaa siitä, mitkä ovat nuorten tulevaisuuden suunnitelmat ja kuinka he aikovat saavuttaa ne. Mihin tyttäresi aikoo 9 luokan jälkeen, entäs mitä poika opiskelee? Tuolla menolla ei tyttäresi pääse jatko-opintoihin vaan joutuu 10-luokalle. Syyllistäminen ei ole tarkoitus, vaan saada tyttö ja poika tajuamaan ihan itse mitkä heidän mahdollisuutensa ovat nyt ja tulevaisuudessa.

Haluavatko he olla sossun elättejä ja wt-ihmisiä vai pyrkiä kunnon elintasoon? Mitkä ovat keinot hyvään ammattiin ja hyviin palkkoihin? Tietävätkö, että eivät saa työttömyyskorvaustakaan, ennkuin on joku koulutus hankittuna?

Sitouttakaa nuoret nyt tiettyihin rajoihin pojan vanhempien kanssa. Nyt kun tsemppaavat tytön ysin kunnialla, ja hän pääsee jatko-opintoihin, he voivat yhdessä hakea opiskeluasuntoa ja voivat muuttaa yhteen. Sehän heidän toiveensa varmaan on.

Jos haluavat jatkaa nykyistä menoa, tee tiettäväksi, että sinulle vastuullisena vanhempana jää ainoastaan lastensuojelun väliintulo. Jos ei hyvällä, niin pahalla sitten.  Se peruskoulu kun on saatava päätökseen joka tapauksessa.

Minulla pn kokemusta vastaavantyyppisestä tilanteesta pojan kanssa ja aikansa kesti ennenkuin tajusi, että olen tosissani siinä mitä sanon. Jälkeenpäin vuosien jälkeen kiitti, että välitin ja olin vähän ikävä mutsi.

Suomen sosiaalipulen apu vanhemmille on aivan surkeaa. Tällaisessakin tapauksessa jos lähdet hakemaan apua nuoren tilanteessa, lastensuojelun asiakkaaksi joudut ja siitä suosta ei sitten noustakaan helpolla. Las tensuojelu on jotain aivan muuta kuin suojelua. Se on usein kiusaamista, perheen asioiden suurentelua negatiiviseen tyyliin, tavoitteena saadA TAAS YKSI nuori huostaanotetuksi ja laitokseen rahaatuomaan. Bisnestä. Lastensuojelu on tottakai tarpeen jos kyseessä alkoholisoituneet vanhemmat, huumeita, väkivaltaa ym, mutta nykyään niin moni TAVALLISEN HYVÄN perheen lapsi/nuori joutuu esim kouluvaikeuksien takia huostaanotetuksi. Siksi ei uskalleta pyytää lastensuojelusta apua nuoren ongelmiin. Suomessa pitäisi olla jokin ihan eri taho (vaikka yksityinen ja vaitiolovelvollinen) josta olisi mahdollista saada tukea em tilanteissa, muttei joutuisi pelkäämään huostaanotetuksi tulemista. Suomen lastensuojeluun toivon suuria muutoksia ja lainvalvontaa!

Istutat teinin saman pöydän ääreen ilman kolmansia osapuolia. Koita saada välejänne läheisimmäksi. Kerro miltä tuntuu, mitä odotat teiniltäsi jne. Yritä myös jos lähtisi kanssasi kahdestaan leffaan/syömään/shoppailemaan?

Ja tärkeä! Älä sulje poikaystävää pois. Nyt tekstistäsi saa kuvan että et hyväksy poikaystävää ja tyttö näkee sen aivan varmasti.

Itse aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa tuon ikäisenä. Silloin tuntui todella aikuiselta ja kapinavaihe iski oikein kunnolla päälle, etenkin jos vähääkään koitettiin rajoittaa minun ja poikaystäväni yhteistä aikaa/tekemistä. Tilanne meni niin pahaksi että lopulta äitini joutui luovuttamaan suhteeni, antoi periksi, koska hänellä oli itselläänkin rankat ajat ja pienemmät sisarukseni hoidettavana.

Muutin käytännössä poikaystäväni porukoiden luokse. Suhteemme kesti päälle kolme vuotta, jona aikana myös minun ja äitini välit parantuivat. Muutimme jopa lopuksi poikaystäväni kanssa äitini luokse asumaan!

Mieti oletko liian tiukka? Pystyisitkö antamaan tyttärellesi enemmän vapautta ja näyttämään että luotat häneen? Tutustu poikaystävään! Älä ole enää asenteella että hän on vain vieras kodissasi, tee siitä osittain hänenkin kotinsa! Eikö olisi kivempi että heillä olisi mukava paikka jossa viettää aikaa, luotettava vanhempi läsnä sekä hyvät eväät opetella aikuistumista.

Sillä paluuta ei ole enää. Halusit tai et, tyttäresi on aikuistumassa. Jotkut muuttaa jo 16-vuotiaana opiskelujen perässä omaan asuntoon! Mutta niin kauan kuin elätät tyttäresi niin tietysti tietyt säännöt on olemassa. Kerro miksi on tärkeää että yhdeksän jälkeen hiljennytään ja miksi on tärkeää suorittaa koulu loppuun. Tietyt edut, kuten kännykkä, vaatii tiettyjä suorituksia, kuten lupauksien kiinni pitämistä.

Ota yhteyttä kavereiden vanhempiin..

Höpö höpö näitä teoreetikkoja täällä, jotka määrää jämäkkyyttä äidille. EI TULE AUTTAMAAN MITÄÄN ja loppuviimeeks tyttö lähtee laitokseen, kun oikeen alkaa äiti määräillä ja päälle päsmätä.

Annan neuvon, jota olen soveltanut 4:n teinin kanssa. NOSTA KÄDET PYSTYYN! 

Kavereihin- ja varsinkin poikakaveriin verrattuna äiti ei ole yhtään mitään. Teinin käytös on kuin satamajätkällä. Huudetaan, kiroillaan ja haukutaan -tai esitetään mykkäkoulua. Ovet paukkuu ja jalat tömisee. Huone on kuin pommin jäljiltä. Yleisin repliikki on v***u ku sä oot tyhmä. Ja sitten kerrotaan miten loistavasti muissa kodeissa asiat on. KAIKKI MUUT saa tehdä kaikkee kivaa ja sinun teiniraukkaa yritetään pitää vankina omassa kodissaan! Ja plääplää.....

Usko minua. Kun vastustus on noinkin suurta, on sinun keinosi melko vähissä. Mikään järkipuhe ei mene perille EI MIKÄÄN! Uhkailu ei auta, eikä kiristys. Lahjonnalla saa jotain aikaan, mutta se on huono tie.

Vaihtokauppa on lähes ainoa, mikä toimii. Saat tehdä sitä ja tätä, jos kokeista ei tule alle 8. Puhelinkulut maksetaan ja se pysyy auki, jos vastaat siihen aina ja kerrot olinpaikkasi. Saat viikkorahaa, jos pysyt koulupäivinä kotona jne.

Tämän päivän teinit on aikalailla niskan päällä, koska vanhemmilta on otettu kaikki kunnon kasvatuskeinot pois. Ja koska teinit kertovat toisilleen kikkoja, millä saada tahtonsa läpi. Ja koska nuoriso on rajua. Ei kukaan halua olla -eikä edes voi olla- kotona luuhaava, vanhempia kuunteleva ja kunnioittava nössö.

Lohduttaako yhtään jos sanon, että mitä kapinoivampi teini sen paremmin pärjää aikuisena? Hänen ylitseen ei tulla kävelemään.

Tsemppiä Ap:lle ja yritä kuitenkin pitää välit kunnossa tähän vanhimpaan teiniin. Hän auttaa sinua sitten niiden nuorempien kanssa. Meillä itseasiassa esikoinen ei 10 vuotta nuoremman kuopuksen anna tehdä mitään! Jos hän yrittää jotain hölmöillä, tulee isosisko hurjana riehumaan. Ja isosisko oli itse tosi hankala teini!

J

Tiedättekö mikä on terroristin ja teinin ero? -Terroristin kanssa voi neuvotella......

Voi ei :( Olin itse samanlainen teini-iässäni. Kotiin tulin keskellä yötä, koulussa lintsailin ja tuli huonoja arvosanoja, vietin kaikki aikani kavereiden kanssa. Vanhemmille huusin, joskus jopa haukuin. Kaikki viikonloput kännissä tuli sekoiltua, joskus jopa vedettiin lääkkeitä alkoholin kanssa. Hengattiin 5 vuotta vanhempien poikien kanssa ja oltiin mukamas niin aikuisia.

Nykyään kaduttaa ihan hirveästi, olen onneksi nyt vanhempieni kanssa super hyvissä väleissä! Olen onnellinen, etteivät he heittäneet minua kotoa pois vaikka olin heille ihan hirveä. 

Jaksamisia! :)

Ap täällä. Tyttö lähti äsken taksilla nuorten turvataloon. Sitä ennen töni, potki, repi hiuksista. Haki veitsen ja tuli sillä mua kohti. En uskaltanut enää pitää täällä.

Ei meille voi käydä näin. 

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 02:03"]Ap täällä. Tyttö lähti äsken taksilla nuorten turvataloon. Sitä ennen töni, potki, repi hiuksista. Haki veitsen ja tuli sillä mua kohti. En uskaltanut enää pitää täällä.

Ei meille voi käydä näin. 
[/quote]

Pidemmän päälle ajateltuna varmasti aivan oikea ja paras ratkaisu! Nyt tsemppiä. Tyttö ihan sekaisin, saapahan aikaa miettiä ja opetella elämään kuten me muut, ei yksinkertaisesti saa olla noin kapinallinen. Ehkä oppii vähän sinunkin kunnioitustasi. Varmasti tekee hyvää olla erossa sekä sinusta että poikaystävästään. Jos tyttö palaa ja käy taas uhkaavaksi, älä epäröi ottaa mihinkään yhteyttä.

Kiitos. Olen aivan shokissa, en edes itke. Nyt tytär väittää että olen hakannut häntä kun yritin suojella itseäni ja pitää hänet pois kimpustani. En hakannut. Tilanne kärjistyi kun hän tuli kotiin vuorokauden jälkeen, valitti ettei ole mukamas ruokaa ja oli lähdössä keskellä yötä kauppaan. En päästänyt. Ap

Jos yhtään lohduttaa niin meillä oli äitini kanssa aivan samanlainen (ehkä jopa pahempi) tilanne kun olin 16. Äiti yritti kaikkensa ja ajoi mut vaan kauemmas sillä. Lopulta muutin sukulaiselleni asumaan, koska äitinikään ei enää yksinkertaisesti jaksanut. Vaihe meni kuitenkin ohi ja nyt ymmärrän äitiäni :) Nykyään meillä on todella läheiset välit.

En voi muuta sanoa kuin tsemppiä ja iso hali <3 Vaihe menee kyllä ohi :)

T. 22 v tyttö :)

Kamalaa lukea näitä juttuja. Mä olin itse ihan samanlainen teininä. Tulin kotiin yöllä, silloin kun halusin. Juonut en kertaakaan ala-ikäisenä, poltin kyllä. Haukuin ja riitelin pari vuotta nuorempien sisarusten kanssa aina. Tappelin vanhempieni kanssa jatkuvasti. Siis kerrassaan ihan helvettiä se aika 13-16 vuotiaana. Kävin jopa isääni käsiksi, löin, heitin tietokoneen hiirellä ym. Onneksi isäni on isokokoinen, nappasi syliin, piti kiinni kunnes rauhotuin. Rahahanat katkaistiin silloin tällöin, sitten kerättiin kaikki kaapit läpi pulloja, että sai röökiä. Kova kuri mulla aina ollut, mutta tossa vaiheessa oli jo keinot lopussa. No, lopulta sano että kotiin ei oo asiaa, ennen kun käytös muuttuu. Kaksi viikkoa asuin kaverilla, soitin silloin tällöin kotiin. Vastasi aina lyhyesti ja kertoi kuinka pettyneitä oli. No, sitten löysin nykyisen mieheni, jonka myötä aikuistuin ja palasin kotiin häntä koipien välissä. Anteeksi olen vanhemmiltani näin vanhempana kaikkea pyytänyt.
Sori, tosi sekava teksti. Ei tossa taida muu auttaa ku hammasta purren vaan eteenpäin. Rahat pois, ja ole pettynyt, näytä että itket, kerro että olet surullinen, ole välinpitämätön. Mulle se auttoi.

Olen pahoillani puolestasi, ap. Toivottavasti tyttäresi ei satuttanut sinua fyysisesti. Henkisesti tuo tilanne on todella vaikea.

Toisaalta asiat saattavat muuttua, kun tyttö on tavannut muita vastaavassa tilanteessa - tai niin hän tällä hetkellä luulee - olevia nuoria. Elämä ei varmasti ole kotona niin vaikeaa, kuin hän luulee.

Minä olisin jatkossa ankarampi, jos olisin sinä. Skooterin käyttö edellyttää tapoja, joita pidät oikeana. Jos käytös ei muutu, niin skooteri viedään johonkin varastoon. En vielä myisi laitetta. Pidän tärkeänä, että lapsella on puhelin, mutta laittaisin voimaan kaikki mahdolliset estot, jottei lasku ole tolkuton. Poikaystävä illalla kotiin, koska tyttäresi on vasta 15-vuotias. Ostaisin lapselle kondomeja, koska tilanne tuntuu niitä vaativan.

Vaikea ajatella, millaisessa tilanteessa elätte tällä hetkellä. Olin itse kiltti lapsi, jota äiti piti kovassa kurissa aikoinaan. En olisi koskaan uskaltanut tai toisaalta halunnut käyttäytyä noin. Uskon, että tilanne selviää vielä parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka olet varmasti erittäin surullinen, uupunut ja järkyttynyt tällä hetkellä.

Osalla nuoruus on todella kiihkeää ja vanhemmat ovat vaikeuksissa. Toisaalta olet aikuinen ja sinulla on pienempiäkin lapsia, joten selviät takuuvarmasti tästäkin tilanteesta. Välisi tyttäreesi paranevat vielä varmasti.

up