Astiat ja kodin tavarat lahjaksi ylioppilaalle?

Lahjaidea on mielestäni hyvä. En ostaisi laseja, lautasia tai mukeja, vaan nimenomaan kunnon paistinpannun, veitsiä ja muuta vastaavaa. Itse sain aikanaan teräksiset kulhot (Iittalan all steel) ja ne ovat olleet todella paljon käytössä monipuolisesti. En olisi malttanut ostaa sellaisia itse.

Jos haluat kuitenkin ostaa laseja, osta mielummin jotkut neutraalit peruslasit kuin tilaa vievät viinilasit.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on jotenkin hämärtynyt käsitys siitä, mitä ja mikä se lahja oikein onkaan. Se ei nimittäin ole mikään toivekonsertti eikä "saat mitä haluat"-päivä, vaan nimen omaan lahjan antaja päätää sen lahjan. Sehän se idea nimen omaan on! Lahjan antajan haluaa (jos haluaa) muistaa päivän sankaria muistolla. Lahja ei ole palkinto eikä palkka, ne ovat täysin eri asioita. Ennen lahjoilla oli tarkoitus auttaa nuorta aloittamaan oma elämä, koska ei hänellä ollut vara hankkia itse juuri mitään. Muut sitten antoivat vähästään, jotta ei tyhjään huoneeseen tarvitsisi muuttaa. Vanhemmalle taas annettiin jotain pientä, tärkeintä oli muisto, ei lahjan arvo.

Jos siis haluat itse päättää kaiken mitä huushollissasi on, kerro muille, ettet halua MITÄÄN lahjoja ja tienaa itse rahasi, joilla voit hankkia haluamasi. Muussa tapauksessa kiitä kauniisti lahjasta, antaja ajatteli nimen omaan sinua sen hankkiessaan. Ehkä olisi kuitenkin aika lopettaa tämä vanhaksi jäänyt tapa antaa lahjoja merkkipäivinä, kun ei niitä nykypäivän yltäkylläisyydessä tarvita eikä osata arvostaa.

AINA lahja on tarkoitettu ilahduttamaan MYÖS lahjansaajaa.

Ja niitä ikäviä rumia lahjoja on annettu maailman sivu, koska aina on ollut typeriä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on jotenkin hämärtynyt käsitys siitä, mitä ja mikä se lahja oikein onkaan. Se ei nimittäin ole mikään toivekonsertti eikä "saat mitä haluat"-päivä, vaan nimen omaan lahjan antaja päätää sen lahjan. Sehän se idea nimen omaan on! Lahjan antajan haluaa (jos haluaa) muistaa päivän sankaria muistolla. Lahja ei ole palkinto eikä palkka, ne ovat täysin eri asioita. Ennen lahjoilla oli tarkoitus auttaa nuorta aloittamaan oma elämä, koska ei hänellä ollut vara hankkia itse juuri mitään. Muut sitten antoivat vähästään, jotta ei tyhjään huoneeseen tarvitsisi muuttaa. Vanhemmalle taas annettiin jotain pientä, tärkeintä oli muisto, ei lahjan arvo.

Jos siis haluat itse päättää kaiken mitä huushollissasi on, kerro muille, ettet halua MITÄÄN lahjoja ja tienaa itse rahasi, joilla voit hankkia haluamasi. Muussa tapauksessa kiitä kauniisti lahjasta, antaja ajatteli nimen omaan sinua sen hankkiessaan. Ehkä olisi kuitenkin aika lopettaa tämä vanhaksi jäänyt tapa antaa lahjoja merkkipäivinä, kun ei niitä nykypäivän yltäkylläisyydessä tarvita eikä osata arvostaa.

Epämieluisan lahjan antaja ei ole ajatellut lahjan saajaa. Hän on ajatellut itseään.

Jos ajattelisi lahjan saajaa, kuten esimerkiksi ylioppilasta, hän tarkistaisi ylioppilaan äidiltä, mitä tällä on, mitä tämä toivoo, miten aikoo seuraavat vuodet elää jne.

Eikä pohauta jotain mistä itse tykkää ja kulje naama norsun vituilla seuraavaa 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on jotenkin hämärtynyt käsitys siitä, mitä ja mikä se lahja oikein onkaan. Se ei nimittäin ole mikään toivekonsertti eikä "saat mitä haluat"-päivä, vaan nimen omaan lahjan antaja päätää sen lahjan. Sehän se idea nimen omaan on! Lahjan antajan haluaa (jos haluaa) muistaa päivän sankaria muistolla. Lahja ei ole palkinto eikä palkka, ne ovat täysin eri asioita. Ennen lahjoilla oli tarkoitus auttaa nuorta aloittamaan oma elämä, koska ei hänellä ollut vara hankkia itse juuri mitään. Muut sitten antoivat vähästään, jotta ei tyhjään huoneeseen tarvitsisi muuttaa. Vanhemmalle taas annettiin jotain pientä, tärkeintä oli muisto, ei lahjan arvo.

Jos siis haluat itse päättää kaiken mitä huushollissasi on, kerro muille, ettet halua MITÄÄN lahjoja ja tienaa itse rahasi, joilla voit hankkia haluamasi. Muussa tapauksessa kiitä kauniisti lahjasta, antaja ajatteli nimen omaan sinua sen hankkiessaan. Ehkä olisi kuitenkin aika lopettaa tämä vanhaksi jäänyt tapa antaa lahjoja merkkipäivinä, kun ei niitä nykypäivän yltäkylläisyydessä tarvita eikä osata arvostaa.

En ymmärrä tällaista asennetta ollenkaan. Miksi ylipäätään olet tekemisissä ihmisen kanssa, johon lähtökohtaisesti suhtaudut noin vihamielisesti?

Mun anoppini meni Riihimäelle lasimyymälään. Soitti sitä ennen että mitä me toivottaisiin kotiimme. Kerroin mitä sarjaa kerään ja millaisesta tykkään.

Anoppi raahasi sieltä mahdollisimman erilaisen, ihan kamalan ison pytyn. Olin toivonut kevyttä, halpaa peruslasistoa.

Vielä totesi, miten rumia ja typeriä ne mun toivomat lasit oli, että hän oli sittne valinnut tämän joka on niiiin paljon parempi.

Miksi joku ihminen toimii näin?

Oma poika sai meiltä ylioppilaslahjaksi valurautaisen paistinpannun (tykkää pihveistä), pappavainaan tekemän paistinlastan ja -kauhan, kunnollisen japanilaisen kokkiveitsen. Halusimme antaa jotain todella säilyvää, lähes ikuista. 

Mun sukulaiset kysyivät aikanaan mitä sarjaa haluan ITSE. Ja valitsin sitten yhden sarjan joka oli aika kallis, en toki tiennyt sitä. Sukulaiset ostivat osan kerrallaan, kertyi aika nopeasti kun jokainen osti aina yhden jutun kun oli hetki lahjontaan. Mulla on ne edelleen ja nyt olen viiskymppinen:) Omat lapset halusivat hyvin vähän astioita joten en niitä sitten ostanut. Saivat valita mun kaapista. Ja voivat halutessaan tuoda takaisin tai ottaa enemmän osia jos tarvitsevat. Minulla on muutama astiasarja. nyt kun lapset asuu omillaan niin ei noita astioita tarvita enää kuin muutama....

Vierailija kirjoitti:

Ja jokaisessa muutossa riesa, koska ne pitää pakata yksitellen, ettei jalka ota osumaa. Mekin on niitä anopin konjakkilaseja ja sitä ohutlasista boolimaljaa nyt pakattu ja purettu 16 kertaa, eikä ole kertaakaan käytetty.

Miksi pakkaatte ja puratte, jos ette käytä ja muutatte noin usein? Kyllä se ihan olisi riittänyt, että olisitte ne kertaalleen pakanneet ja säilyttäneet laatikossa seuraavaa muuttoa varten, jos ette sen verta saa aikaiseksi että laittaisitte ne kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän saattaa olla tarkka makunsa suhteen. Kutsuisin hänet käymään ja kysyisin, että onko tavaroissa joitain, jotka miellyttävät hänen silmää ja antaisin niistä ne, joita hänellä ei vielä ole.

On vallankäyttöä ajatella (ehkä et tietoisesti ajattele, mutta taustalla voi olla jotain tällaista) , että kun antaa jotain, niin toinen on joko kiitollinen tai ainakin joutuu sisustamaan kotinsa antajan maun mukaisesti.

Hänellä on elämä edessään ja hänen on saatava tehdä omat valinnat niin, että muut eivät häiritse. Ei eletä onneksi enää pula-aikaa, mutta sekin on toki mahdollista, että hän on joko vähemmän kiinnostunut sisustuksesta, hänellä ei ole kehittynytttä omaa makua ja mikä vain käy tai hän on pihi ja ottaa vastaan kaiken minkä ilmaiseksi saa.

Ei ollut tarkoitus ostaakaan mitään erikoista, ainoastaan hyvällä maulla parempia perusjuttuja. Mutta ymmärrän pointtisi. Ap

Hyvällä maulla? Makuja on erilaisia. En uskaltaisi kerätä astioita tms.ilman lahjan saajan hyväksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jokaisessa muutossa riesa, koska ne pitää pakata yksitellen, ettei jalka ota osumaa. Mekin on niitä anopin konjakkilaseja ja sitä ohutlasista boolimaljaa nyt pakattu ja purettu 16 kertaa, eikä ole kertaakaan käytetty.

Miksi pakkaatte ja puratte, jos ette käytä ja muutatte noin usein? Kyllä se ihan olisi riittänyt, että olisitte ne kertaalleen pakanneet ja säilyttäneet laatikossa seuraavaa muuttoa varten, jos ette sen verta saa aikaiseksi että laittaisitte ne kiertoon.

Koska ne inventoidaan täällä. Anoppi on just näitä kaappien penkojia, että missäonse ja missäonse hänen antamansa.

Vierailija kirjoitti:

Oma poika sai meiltä ylioppilaslahjaksi valurautaisen paistinpannun (tykkää pihveistä), pappavainaan tekemän paistinlastan ja -kauhan, kunnollisen japanilaisen kokkiveitsen. Halusimme antaa jotain todella säilyvää, lähes ikuista. 

Me ostettiin tyttären bestikselle myös japanilainen kokkiveitsi. Hän oli meille läheinen, vähän niin kuin lainalapsi, vietti meillä paljon aikaa ja kulki välillä reissussakin meidän mukana. Hän oli myös Japani-intoilija ja maksoimme hänet reissuun mukaan, kun tehtiin perheen viimeinen yhteinen Japanin-matka, kun oma tytär oli ysillä ja bestis lukion ekalla. Ajateltiin, että osaa arvostaa käsintaottua japanilaista veistä ja tiedettiin, ettei hänellä olisi sellaiseen varaa. Ja jos kävisikin niin (ja on käynytkin), ettei hän heti muuta kotoa pois, niin veitsi ei ole kovin tilaavievä. Nuohan tulevat sellaisessa kauniissa rasiassa, missä ne on helppo säilyttää vaikka työpöydän laatikossa, kunnes tulee se elämänvaihe, jossa kokataan omassa keittiössä.

Tuolta meidän yhteiseltä Japanin-reissulta ostettiin tämän tytön äidille tuliaisiksi japanilainen veitsi Asakusasta. Joten senkin puolesta tuntui oikealta, että hän saa myös oman, vielä vähän hienomman :-)

Paistinpannun kanssa olisin varovainen, koska näissä on koulukuntia. Itse olen vannoutunut valuraudan fanittaja, koska mikään pinnoitettu ei meidän perheessä puolta vuotta pidempään kestä, mutta valurauta on ikuinen. Monet kuitenkin vannovat näiden pinnoitettujen kertakäyttöpannujen nimiin, koska ne ovat kevyempiä ja mukamas helpompia käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jokaisessa muutossa riesa, koska ne pitää pakata yksitellen, ettei jalka ota osumaa. Mekin on niitä anopin konjakkilaseja ja sitä ohutlasista boolimaljaa nyt pakattu ja purettu 16 kertaa, eikä ole kertaakaan käytetty.

Miksi pakkaatte ja puratte, jos ette käytä ja muutatte noin usein? Kyllä se ihan olisi riittänyt, että olisitte ne kertaalleen pakanneet ja säilyttäneet laatikossa seuraavaa muuttoa varten, jos ette sen verta saa aikaiseksi että laittaisitte ne kiertoon.

Koska ne inventoidaan täällä. Anoppi on just näitä kaappien penkojia, että missäonse ja missäonse hänen antamansa.

Kai hänelle voi sen laatikon näyttää, mihin ne on pakattu? Miksi pelkäätte sanoa, että teillä ei ole niille käyttöä ja siksi niitä on turha ottaa esiin muuttojen välillä? Teillä on myös täysi oikeus luopua niistä, jos ette tarvitse. Voitte sanoa anopille, että näille ei ole nyt 10 vuoteen ollut käyttöä eikä ole varmaan tulevaisuudessakaan, tarjotkaa niitä hänelle takaisin vaihtoehtona sille, että viette kierrätykseen.

Tyttäreni pyysi jo rippilahjaksi astioita ym ja niitä hän myös sai. Mutta mitä ihmettä pojalle parin vuoden päästä? Astiat kuulostaa huonolta vaihtoehdolta, mitä jos ne ei kelpaa tulevalle tyttöystävälle? 🙈

Entä jos hän ei syö juustoa, juo viiniä tai peseydy? Veitsisetillä hän voi tietysti heittää sinua..

Jos kaipaat lahjaideoita ylioppilaalle, niin Elämyslahjoilta eivät ideat lopu kesken. Olemme vuosien varrella koonneet valikoimaan kaikkea aina karting-ajosta rentoutuskelluntaan.  

Klikkaile tekemään ylioppilaslahjalöytöjä Elämyslahjojen yli 1200 elämyksen valikoimaan, jos sieltä saisit inspiraation uudenlaiseen lahjaideaan >>> www.elamyslahjat.fi/ylioppilaslahjat/

Vierailija kirjoitti:

Luen ja ihmettelen - loukkaantuvatko ihmiset nykyisin jopa vääränvärisistä lahjoista? Kokevat vallankäyttönä? Nykyisin ei uskalla enää tehdä mitään - joku voi saada vielä traumoja ja järkyttyä. 

Luulen että useat tytöt varsinkin, jos ovat seuranneet sisustuskiihkoisen äitinsä touhuumista joidenkin typerien sisustustyynyjen kanssa, saattaa olla vaativia. 

Musta vaan on tosi surullista jos joku vähävaraisempi täti antaa kummitytölleen lahjaksi jotain jolle sit vaan nyrpistetään nenää, siksi lahjakortti on ainoa järkevä vaihtoehto ellei ihan varmasti tiedä mitä toinen haluaa/ mikä kelpaa. Toki se lahjakorttikaan ei saa millekään pienelle summalle olla useimmissa perheissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jokaisessa muutossa riesa, koska ne pitää pakata yksitellen, ettei jalka ota osumaa. Mekin on niitä anopin konjakkilaseja ja sitä ohutlasista boolimaljaa nyt pakattu ja purettu 16 kertaa, eikä ole kertaakaan käytetty.

Miksi pakkaatte ja puratte, jos ette käytä ja muutatte noin usein? Kyllä se ihan olisi riittänyt, että olisitte ne kertaalleen pakanneet ja säilyttäneet laatikossa seuraavaa muuttoa varten, jos ette sen verta saa aikaiseksi että laittaisitte ne kiertoon.

Koska ne inventoidaan täällä. Anoppi on just näitä kaappien penkojia, että missäonse ja missäonse hänen antamansa.

Kai hänelle voi sen laatikon näyttää, mihin ne on pakattu? Miksi pelkäätte sanoa, että teillä ei ole niille käyttöä ja siksi niitä on turha ottaa esiin muuttojen välillä? Teillä on myös täysi oikeus luopua niistä, jos ette tarvitse. Voitte sanoa anopille, että näille ei ole nyt 10 vuoteen ollut käyttöä eikä ole varmaan tulevaisuudessakaan, tarjotkaa niitä hänelle takaisin vaihtoehtona sille, että viette kierrätykseen.

No ei voi. En minä pelkää. En vaan jaksa sitä mekkalaa mikä syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jokaisessa muutossa riesa, koska ne pitää pakata yksitellen, ettei jalka ota osumaa. Mekin on niitä anopin konjakkilaseja ja sitä ohutlasista boolimaljaa nyt pakattu ja purettu 16 kertaa, eikä ole kertaakaan käytetty.

Miksi pakkaatte ja puratte, jos ette käytä ja muutatte noin usein? Kyllä se ihan olisi riittänyt, että olisitte ne kertaalleen pakanneet ja säilyttäneet laatikossa seuraavaa muuttoa varten, jos ette sen verta saa aikaiseksi että laittaisitte ne kiertoon.

Koska ne inventoidaan täällä. Anoppi on just näitä kaappien penkojia, että missäonse ja missäonse hänen antamansa.

Ei kamala. Eikä riitä jos sanotte että ne on tallessa kyllä, mutta kun "ovat niin hienot niin otetaan sitten vasta juhlatilanteessa esille"? Ei kai se oikeesti kurki teillä kaappeihin? Mä saisin aivan valtaisan raivarin jos mun anoppi tulis mun kaappeja availemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Jaa, no mä mieluummin ostaisin suoraan sellaista mistä se lahjansaaja pitää enkä ajattelisi "hyvää hyvyyttäni" ostavani tavaroita millä pärjää siihen asti että voi ostaa mieleisiään.

Eli sinulta voi pyytää lahjaksi Versacen astiaston, Riedelin lasit ja pöytähopeat. Tykkään kyllä rikkaista ja anteliaista ihmisistä.

Täytyykö saman henkilön antaa kaikki lahjatoiveet vai?

En tiedä millainen lapsen perhe on, mutta minulla ainakin äitini yritti ottaa "perheen" käyttöön itse aikanaan lahjaksi saamiani kodintavaroita ja ne, jotka olivat jo päätyneet pyyhehyllyyn tai astiakaappiin, niin niistä oli lihava riita, kun muutin omilleni. Tämä toki tapahtui jo 90-luvulla, mutta meillä ei siis ollut pulaa mistään. Vanhempani vain olivat pihejä.

Toinen pointti, että nykyään hyvä laatuista käyttötavaraa saa todella pienellä budjetilla ja useimmat haluavat ostaa vain omaan makuun sopivaa, eikä saada almuja sukulaisilta tai kummeilta. Anna rahaa ylppärilahjana ja omilleen muuttaessaan vie runsas tuparilahja kodintavaroita.