Astiat ja kodin tavarat lahjaksi ylioppilaalle?

Me saatiin anopilta savoniat ja arcticat. Kummastakaan en tykkää. Tylsää ja pliisua.

Boolimalja. Ei juoda boolia. Jumalaton riesa joka muutossa.

Konjakkilasit. Ei juoda konjakkia. Ks edellinen kohta.

Ruma ruskea maljakko. Inhoan ruskeaa.

Kaksi rumaa ruskeaa taulua. Ks edellä.

Joka kerta kun näen nämä tavarat, kiroan.

Se joka täälä haukkui pellavapyyhkeet ei kyllä ymmärrä hyvän päälle ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Me saatiin anopilta savoniat ja arcticat. Kummastakaan en tykkää. Tylsää ja pliisua.

Boolimalja. Ei juoda boolia. Jumalaton riesa joka muutossa.

Konjakkilasit. Ei juoda konjakkia. Ks edellinen kohta.

Ruma ruskea maljakko. Inhoan ruskeaa.

Kaksi rumaa ruskeaa taulua. Ks edellä.

Joka kerta kun näen nämä tavarat, kiroan.

Vaikutat aika raskaalta ihmiseltä suoraan sanottuna.

AP:lle sanoisin että ideasi on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroista jää myös muisto ylioppilaalle. Raha vain katoaa. Se hel*etin ruma ja painava vaasi Kerttu-tädiltä muistuttaa joka välissä sekä ihmisestä, jolta sen sai että tilaisuudesta, jossa sen sai.

Mä en kestä enää tätä ”tavarasta jää muisto” -lärpätystä. Joku jeesuksen aikainen mantra, joka pitäisi jo kuopata, kun suurin osa meistä hukkuu turhaan tavaraan muutenkin.

Entäpä, jos nuorelle onkin ideologisesti tärkeää hankkia asiat käytettynä ja hän nimenomaan haluaa haalia astiansa ja käyttötavaransa kirpputoreilta?

Vierailija kirjoitti:

Me saatiin anopilta savoniat ja arcticat. Kummastakaan en tykkää. Tylsää ja pliisua.

Boolimalja. Ei juoda boolia. Jumalaton riesa joka muutossa.

Konjakkilasit. Ei juoda konjakkia. Ks edellinen kohta.

Ruma ruskea maljakko. Inhoan ruskeaa.

Kaksi rumaa ruskeaa taulua. Ks edellä.

Joka kerta kun näen nämä tavarat, kiroan.

Ja jos olisit saanut rahaa niin ne olis varmaan mennyt heti kurkusta alas.

Onneks nyt korona-aikana ei ole tarvinnut käydä missään juhlissa eikä ostaa mitään lahjoja. Rahaa on tyhmä antaa lahjaksi, sitten itsekin saat rahaa, mitä järkeä niitä seteleitä on vaihdella, antaa edestakaisin, ostakoon jokainen omilla seteleillä itselleen sen mitä haluaa niin ei sitten tarvitse valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me saatiin anopilta savoniat ja arcticat. Kummastakaan en tykkää. Tylsää ja pliisua.

Boolimalja. Ei juoda boolia. Jumalaton riesa joka muutossa.

Konjakkilasit. Ei juoda konjakkia. Ks edellinen kohta.

Ruma ruskea maljakko. Inhoan ruskeaa.

Kaksi rumaa ruskeaa taulua. Ks edellä.

Joka kerta kun näen nämä tavarat, kiroan.

Ja jos olisit saanut rahaa niin ne olis varmaan mennyt heti kurkusta alas.

Onneks nyt korona-aikana ei ole tarvinnut käydä missään juhlissa eikä ostaa mitään lahjoja. Rahaa on tyhmä antaa lahjaksi, sitten itsekin saat rahaa, mitä järkeä niitä seteleitä on vaihdella, antaa edestakaisin, ostakoon jokainen omilla seteleillä itselleen sen mitä haluaa niin ei sitten tarvitse valittaa.

No niinhän niitä tavaroitakin annetaan edestakaisin. Logiikkasi mukaan voidaan lakata antamasta lahjoja missään muodossa (mikä ei kyllä minua haittaisi).

Kuulostaa hyvältä. Laadukas paistinpannu olisi ainakin itseäni ilahduttanut kovasti. Samoin tuollaiset muut hyödylliset, veitsetkin ovat opiskelibudjettiin melko kalliita. Tuskin nuoretkaan kuitenkaan sentään paistinpannuja, veitsiä tai juustohöylää ostavat käytettynä kirpparilta? Joku valurautainen voisi olla järkevä käytettynä. Mutta teflonpannuja tuskin edes on kovin kannattavaa hankkia kirpparilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me saatiin anopilta savoniat ja arcticat. Kummastakaan en tykkää. Tylsää ja pliisua.

Boolimalja. Ei juoda boolia. Jumalaton riesa joka muutossa.

Konjakkilasit. Ei juoda konjakkia. Ks edellinen kohta.

Ruma ruskea maljakko. Inhoan ruskeaa.

Kaksi rumaa ruskeaa taulua. Ks edellä.

Joka kerta kun näen nämä tavarat, kiroan.

Ja jos olisit saanut rahaa niin ne olis varmaan mennyt heti kurkusta alas.

Onneks nyt korona-aikana ei ole tarvinnut käydä missään juhlissa eikä ostaa mitään lahjoja. Rahaa on tyhmä antaa lahjaksi, sitten itsekin saat rahaa, mitä järkeä niitä seteleitä on vaihdella, antaa edestakaisin, ostakoon jokainen omilla seteleillä itselleen sen mitä haluaa niin ei sitten tarvitse valittaa.

Anoppi on holtiton rahan käyttäjä. Hukkasi bisneksiinsä kokonaisen omakotitalon.

Minä olen tarkka rahan kanssa ja sitähän anoppi sitten mankui ja vaati.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä. Laadukas paistinpannu olisi ainakin itseäni ilahduttanut kovasti. Samoin tuollaiset muut hyödylliset, veitsetkin ovat opiskelibudjettiin melko kalliita. Tuskin nuoretkaan kuitenkaan sentään paistinpannuja, veitsiä tai juustohöylää ostavat käytettynä kirpparilta? Joku valurautainen voisi olla järkevä käytettynä. Mutta teflonpannuja tuskin edes on kovin kannattavaa hankkia kirpparilta.

Eri asia on, että kuinka paljon niille tulee käyttöä jossain opiskelijasolussa. Monet syövät lämpimän ruoan koulun ruokalassa ja kotona sitten tyyliin leipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä. Laadukas paistinpannu olisi ainakin itseäni ilahduttanut kovasti. Samoin tuollaiset muut hyödylliset, veitsetkin ovat opiskelibudjettiin melko kalliita. Tuskin nuoretkaan kuitenkaan sentään paistinpannuja, veitsiä tai juustohöylää ostavat käytettynä kirpparilta? Joku valurautainen voisi olla järkevä käytettynä. Mutta teflonpannuja tuskin edes on kovin kannattavaa hankkia kirpparilta.

Eri asia on, että kuinka paljon niille tulee käyttöä jossain opiskelijasolussa. Monet syövät lämpimän ruoan koulun ruokalassa ja kotona sitten tyyliin leipää.

Ja sitten ne katoaa sieltå kun keittiö jaetaan monen lanssa

Vierailija kirjoitti:

Entäpä, jos nuorelle onkin ideologisesti tärkeää hankkia asiat käytettynä ja hän nimenomaan haluaa haalia astiansa ja käyttötavaransa kirpputoreilta?

Entäpä jos nuori arvostaa laatua, mutta ei halua / voi käyttää paljon rahaa niiden hankintaan? Minun lapseni saivat opiskelija-asuntoon lahjaksi mm. hyvän valurautapannun, joka voi kestää seuraaville sukupolville. Huonekaluja hankkivat käytettyinä tutuilta. Hyvää oli se, että käytetyt käytössä rähjääntyneet eivät täyttäneet muuttokuormaa seuraavaan asuntoon muuttaessa vaan ne saattoi heivata kaatopaikalle. ja hankkia sitten uusia varojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä. Laadukas paistinpannu olisi ainakin itseäni ilahduttanut kovasti. Samoin tuollaiset muut hyödylliset, veitsetkin ovat opiskelibudjettiin melko kalliita. Tuskin nuoretkaan kuitenkaan sentään paistinpannuja, veitsiä tai juustohöylää ostavat käytettynä kirpparilta? Joku valurautainen voisi olla järkevä käytettynä. Mutta teflonpannuja tuskin edes on kovin kannattavaa hankkia kirpparilta.

Eri asia on, että kuinka paljon niille tulee käyttöä jossain opiskelijasolussa. Monet syövät lämpimän ruoan koulun ruokalassa ja kotona sitten tyyliin leipää.

Ei ne mihinkään katoa, kun niitä säilytetään korissa omassa huoneessa. Kynsilakalla saa hyvän ja kestävän merkinnän astioihin, ja yleensä solussa asuu nykyään vain 2-4 henkeä. Lapseni arvostivat suuresti  uusia Teeman mukeja, kun saman solun asukkailla oli pikkuisesta napautuksesta hajoavia halpis- tai kirpparimukeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä. Laadukas paistinpannu olisi ainakin itseäni ilahduttanut kovasti. Samoin tuollaiset muut hyödylliset, veitsetkin ovat opiskelibudjettiin melko kalliita. Tuskin nuoretkaan kuitenkaan sentään paistinpannuja, veitsiä tai juustohöylää ostavat käytettynä kirpparilta? Joku valurautainen voisi olla järkevä käytettynä. Mutta teflonpannuja tuskin edes on kovin kannattavaa hankkia kirpparilta.

Eri asia on, että kuinka paljon niille tulee käyttöä jossain opiskelijasolussa. Monet syövät lämpimän ruoan koulun ruokalassa ja kotona sitten tyyliin leipää.

Ei ne mihinkään katoa, kun niitä säilytetään korissa omassa huoneessa. Kynsilakalla saa hyvän ja kestävän merkinnän astioihin, ja yleensä solussa asuu nykyään vain 2-4 henkeä. Lapseni arvostivat suuresti  uusia Teeman mukeja, kun saman solun asukkailla oli pikkuisesta napautuksesta hajoavia halpis- tai kirpparimukeja.

Ja tää on jotenkin jokin tavoite vain????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin parikymppisenä itselleni ison ja laadukkaan Arabian astiaston edullisesti. Ostos on harmittanut vuosien mittaan. Olisi kannattanut ostaa pienempi kokonaisuus, niin olisin voinut ostaa enemmän jotain kivampaa, myöhemmin markkinoille tullutta sarjaa myöskin. Vanhan astiaston väri ja malli ei ole miellyttänyt enää aikoihin. Koska kaikki osat ovat kuitenkin ehjiä ja hyväkuntoisia, en raaskisi niitä kiikuttaa mihinkään vanhojen astioiden vastaanottoonkaan, missä niistä saisi jonkun pilkkahinnan eli alennuksen uusia ostaessa. Minusta parikymppinen voisi ihan hyvin aloittaa halvoilla kirppisastioilla ja heivata ne sitten aikuistuessaan ja ostaa uusia. Vaikka ostaisi vasta avioituessaan kunnon astiat, niin silloinkin niitä samoja ehtii katsella tajuttoman kauan. Minunkin astiani ovat jo 35 vuotta vanhat ja kestävät vielä loppuelämäni eli 20-30 -vuotta ellen vaihda niitä pois sitä ennen.

En ajatellutkaan ostaa astioita (paitsi viinilasit kävi mielessä), ne onkin sellainen juttu missä pitää tietää tarkalleen lahjan saajan maku. Lähinnä yleishyödyllistä tavaraa oli tarkoitus koriin laittaa. Ap

Koska tämä vähävarainen lapsi on suuri viininystävä?? Jätä ne viinilasit pois, oikeasti. Vie ihan järjettömästi tilaa pienessä keittiössä ja on aivan turhakkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin parikymppisenä itselleni ison ja laadukkaan Arabian astiaston edullisesti. Ostos on harmittanut vuosien mittaan. Olisi kannattanut ostaa pienempi kokonaisuus, niin olisin voinut ostaa enemmän jotain kivampaa, myöhemmin markkinoille tullutta sarjaa myöskin. Vanhan astiaston väri ja malli ei ole miellyttänyt enää aikoihin. Koska kaikki osat ovat kuitenkin ehjiä ja hyväkuntoisia, en raaskisi niitä kiikuttaa mihinkään vanhojen astioiden vastaanottoonkaan, missä niistä saisi jonkun pilkkahinnan eli alennuksen uusia ostaessa. Minusta parikymppinen voisi ihan hyvin aloittaa halvoilla kirppisastioilla ja heivata ne sitten aikuistuessaan ja ostaa uusia. Vaikka ostaisi vasta avioituessaan kunnon astiat, niin silloinkin niitä samoja ehtii katsella tajuttoman kauan. Minunkin astiani ovat jo 35 vuotta vanhat ja kestävät vielä loppuelämäni eli 20-30 -vuotta ellen vaihda niitä pois sitä ennen.

En ajatellutkaan ostaa astioita (paitsi viinilasit kävi mielessä), ne onkin sellainen juttu missä pitää tietää tarkalleen lahjan saajan maku. Lähinnä yleishyödyllistä tavaraa oli tarkoitus koriin laittaa. Ap

Koska tämä vähävarainen lapsi on suuri viininystävä?? Jätä ne viinilasit pois, oikeasti. Vie ihan järjettömästi tilaa pienessä keittiössä ja on aivan turhakkeet.

Ja jokaisessa muutossa riesa, koska ne pitää pakata yksitellen, ettei jalka ota osumaa. Mekin on niitä anopin konjakkilaseja ja sitä ohutlasista boolimaljaa nyt pakattu ja purettu 16 kertaa, eikä ole kertaakaan käytetty.

Mun mielestä kuulostaa tosi kivalta lahjalta, mutta sekin on totta, että kummitytöllä voi olla ihan erilainen maku. Vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Luen ja ihmettelen - loukkaantuvatko ihmiset nykyisin jopa vääränvärisistä lahjoista? Kokevat vallankäyttönä? Nykyisin ei uskalla enää tehdä mitään - joku voi saada vielä traumoja ja järkyttyä. 

Siksi minä en aio ostaa tai antaa yhtään mitään lahjaa, rahaa tai edes onnittelukorttia kenellekään enää koskaan. Eipähän kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään minun paskoista lahjoista tai onnittelukorteista. Hankkikoot jokainen itse omat tavaransa ja rahansa.

Ylioppilaalla saattaa mennä muutama vuosi kunnes oppii arvostamaan laatulahjojaan. Ei se kuitenkaan ole mikään huono idea ostaa kunnollista paistinpannua ja veitsisettiä. Halpa voi nimittäin tulla kalliimmaksi vuosien varrella. Savonia-aterimet ovat hyvä lahja myös, samoin neutraalin väriset pyyhkeet. Ostaisin vaaleaa luomupuuvillaa kotimaisena tuotantona.

Mielestäni voit kysyä suoraan kummitytöltä, mitä hän haluaa.

Nykyään on jotenkin hämärtynyt käsitys siitä, mitä ja mikä se lahja oikein onkaan. Se ei nimittäin ole mikään toivekonsertti eikä "saat mitä haluat"-päivä, vaan nimen omaan lahjan antaja päätää sen lahjan. Sehän se idea nimen omaan on! Lahjan antajan haluaa (jos haluaa) muistaa päivän sankaria muistolla. Lahja ei ole palkinto eikä palkka, ne ovat täysin eri asioita. Ennen lahjoilla oli tarkoitus auttaa nuorta aloittamaan oma elämä, koska ei hänellä ollut vara hankkia itse juuri mitään. Muut sitten antoivat vähästään, jotta ei tyhjään huoneeseen tarvitsisi muuttaa. Vanhemmalle taas annettiin jotain pientä, tärkeintä oli muisto, ei lahjan arvo.

Jos siis haluat itse päättää kaiken mitä huushollissasi on, kerro muille, ettet halua MITÄÄN lahjoja ja tienaa itse rahasi, joilla voit hankkia haluamasi. Muussa tapauksessa kiitä kauniisti lahjasta, antaja ajatteli nimen omaan sinua sen hankkiessaan. Ehkä olisi kuitenkin aika lopettaa tämä vanhaksi jäänyt tapa antaa lahjoja merkkipäivinä, kun ei niitä nykypäivän yltäkylläisyydessä tarvita eikä osata arvostaa.