Astiat ja kodin tavarat lahjaksi ylioppilaalle?

Missä maailmassa osa elää? Ei ensikodin käyttötavaran tarvitse olla mitään huippudesignia. Ne kerätään, mistä saadaan ja mihin itsellä on varaa. Sitten myöhemmin voidaan itse kerätä omantyyliset jutut, kun niihin on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Minusta nuo asiat pitäisi pitää erillään. Kumpikin on nuorelle oma iso juttunsa joita minun mielestä pitäisi muistaa erillisinä tapauksina, eikä niputtaa yhteen.

Tarkennatko vähän, en tajua vastaustasi.

Nuori pääsee ylioppilaaksi = ostetaan ylioppilaslahja

Nuori muuttaa omilleen = ostetaan tupaantuliaislahja

Et kai sinä yhden perusnegatiivisen av-viestin perusteella hyvää ideaa hylkää! En nyt sanoisi, että ylioppilas joutuu sisustamaan kotiaan lahjan antajan maun mukaisesti, jos antaa lahjaksi korillisen jotain jokapäiväistä käyttötavaraa eikä esim. huonekaluja, mattoja, verhoja. Tuskinpa ensimmäiseen omaan kämppään muuttavan opiskelijan omien valintojen tekemistä häiritsee se, että on joku lahjaksi saatu pyyhe, kattila, astia ym.

 Sinä voisit etukäteen kysyä hänen omia mieltymyksiään, jotta ei tulisi ihan hutiostoksia, joista ei tulisi muuta kuin harmia "tuollaiseen turhuuteen rahaa laittoi, kun olisin tarvinnut ..." Varsinkin vähävaraisen mieleen voi sellaistakin tulla. Jollekin voi olla  esimerkiksi erikoisen värinen mariskooli pieni ylellisyys, toiselle taas turhanpäiväinen hyllyntäyte.

Joskus laitoimme opiskelukaverin häälahjaksi tuontapaisen "aloituspakkauksen".

Vierailija kirjoitti:

Missä maailmassa osa elää? Ei ensikodin käyttötavaran tarvitse olla mitään huippudesignia. Ne kerätään, mistä saadaan ja mihin itsellä on varaa. Sitten myöhemmin voidaan itse kerätä omantyyliset jutut, kun niihin on varaa.

Oli aika ihana hetki mummina seurata, kun lapsenlapsi kaverinsa kanssa into pinkeänä tonki mitä kaikkea vanhaa minun nurkista löytyi heidän kimppakämppään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Jaa, no mä mieluummin ostaisin suoraan sellaista mistä se lahjansaaja pitää enkä ajattelisi "hyvää hyvyyttäni" ostavani tavaroita millä pärjää siihen asti että voi ostaa mieleisiään.

Yo-lahjaksi rahaa.

Oma nuoreni muutti Helsinkiin minipieneen asuntoon, sinne ei kummoisia kippoja mukaan mahtunut. Halusi ihan perus Ikeaa ja ne ostettiin. Hommaa mieleisensä sitten kun hommaa jossain vaiheessa isomman asunnon. Kaikki saamansa hopeiset kakkulapiot ja shampanjalasit on edelleen mun kaapissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Minusta nuo asiat pitäisi pitää erillään. Kumpikin on nuorelle oma iso juttunsa joita minun mielestä pitäisi muistaa erillisinä tapauksina, eikä niputtaa yhteen.

Tarkennatko vähän, en tajua vastaustasi.

Nuori pääsee ylioppilaaksi = ostetaan ylioppilaslahja

Nuori muuttaa omilleen = ostetaan tupaantuliaislahja

Miten yo-lahjaksi astioiden yms. antaminen sulkee pois sen, että antaa tuparilahjaksikin jotakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Minusta nuo asiat pitäisi pitää erillään. Kumpikin on nuorelle oma iso juttunsa joita minun mielestä pitäisi muistaa erillisinä tapauksina, eikä niputtaa yhteen.

Tarkennatko vähän, en tajua vastaustasi.

Nuori pääsee ylioppilaaksi = ostetaan ylioppilaslahja

Nuori muuttaa omilleen = ostetaan tupaantuliaislahja

Perusoletus on se, että ylioppilas ei jää enää kotiin makoilemaan kovin pitkäksi aikaa vaan muuttaa omilleen. Hyvin harva järjestää lahjojen vastaanottamista tupaantuliaisia opiskelijakämpän soluasuntoon, joka on monen ylioppilaankin ensimmäinen vaihe lapsuuskodin jälkeen. Sinnekin pitää viedä omat liinavaatteet, astiat ym, pientä. 

Moni vastaaja elää siinä kuvitelmassa, että ylioppilas asuu kotonaan opiskeluajan eikä tarvitse mitään omaan kämpään, ja muuttaa sitten oikeaan omaan asuntoon ja sitten pitää kunnon tupaantuliaiset. Minun lapseni pitivät tuparit vasta sitten, kun ostivat oman asunnon. Siihen meni noin vuosikymmen ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ja siinä välissä oli ollut monta asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Jaa, no mä mieluummin ostaisin suoraan sellaista mistä se lahjansaaja pitää enkä ajattelisi "hyvää hyvyyttäni" ostavani tavaroita millä pärjää siihen asti että voi ostaa mieleisiään.

Eli sinulta voi pyytää lahjaksi Versacen astiaston, Riedelin lasit ja pöytähopeat. Tykkään kyllä rikkaista ja anteliaista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä yhden perusnegatiivisen av-viestin perusteella hyvää ideaa hylkää! En nyt sanoisi, että ylioppilas joutuu sisustamaan kotiaan lahjan antajan maun mukaisesti, jos antaa lahjaksi korillisen jotain jokapäiväistä käyttötavaraa eikä esim. huonekaluja, mattoja, verhoja. Tuskinpa ensimmäiseen omaan kämppään muuttavan opiskelijan omien valintojen tekemistä häiritsee se, että on joku lahjaksi saatu pyyhe, kattila, astia ym.

 Sinä voisit etukäteen kysyä hänen omia mieltymyksiään, jotta ei tulisi ihan hutiostoksia, joista ei tulisi muuta kuin harmia "tuollaiseen turhuuteen rahaa laittoi, kun olisin tarvinnut ..." Varsinkin vähävaraisen mieleen voi sellaistakin tulla. Jollekin voi olla  esimerkiksi erikoisen värinen mariskooli pieni ylellisyys, toiselle taas turhanpäiväinen hyllyntäyte.

Joskus laitoimme opiskelukaverin häälahjaksi tuontapaisen "aloituspakkauksen".

En hylkää.

Oli ajatuksena ostaa juurikin perus-Savoniat ja kalliimpaa paistinpannua, neutraalin yksiväriset laadukkaat kylpypyyhkeet ym. juttua mikä nyt ei luulisi sisustussilmää häiritsevän kovasti. Tiedän ettei tällä tytöllä ole kuitenkaan varoja ostella itse mitään kalliimpaa omaan asuntoon niin olispa sitten ainakin jotain kunnollista. Ap

On oikein hyvä lahja. Ja jos haluaa, voi koriin laittaa vielä myös setelin tai lahjakortin.

Minimalisti valitse itselleen vähän ja mieluista. Älä sekaannu liikaa.

Saattaa ilahtua ikihyviksi tai olla vähän pettynyt, jos ei miellytä silmää tai ei niitä tavaroita tarvitse/ koe tarvitsevansa. Tavaralahjojen kanssa on aina vähän riskaabelimpaa.

Vierailija kirjoitti:

Luen ja ihmettelen - loukkaantuvatko ihmiset nykyisin jopa vääränvärisistä lahjoista? Kokevat vallankäyttönä? Nykyisin ei uskalla enää tehdä mitään - joku voi saada vielä traumoja ja järkyttyä. 

Aina ne kamalat vaasit ja lasimöhkäleet ja tädin maulla valitut pellavat on olleet epätoivottuja.

Ostin parikymppisenä itselleni ison ja laadukkaan Arabian astiaston edullisesti. Ostos on harmittanut vuosien mittaan. Olisi kannattanut ostaa pienempi kokonaisuus, niin olisin voinut ostaa enemmän jotain kivampaa, myöhemmin markkinoille tullutta sarjaa myöskin. Vanhan astiaston väri ja malli ei ole miellyttänyt enää aikoihin. Koska kaikki osat ovat kuitenkin ehjiä ja hyväkuntoisia, en raaskisi niitä kiikuttaa mihinkään vanhojen astioiden vastaanottoonkaan, missä niistä saisi jonkun pilkkahinnan eli alennuksen uusia ostaessa. Minusta parikymppinen voisi ihan hyvin aloittaa halvoilla kirppisastioilla ja heivata ne sitten aikuistuessaan ja ostaa uusia. Vaikka ostaisi vasta avioituessaan kunnon astiat, niin silloinkin niitä samoja ehtii katsella tajuttoman kauan. Minunkin astiani ovat jo 35 vuotta vanhat ja kestävät vielä loppuelämäni eli 20-30 -vuotta ellen vaihda niitä pois sitä ennen.

Keittiöveitsissä arvostan enemmän laatua kuin ulkonäköä, joten niitä pidän hyvänä lahjana. Muita keittiötarvikkeita voi tulla muualtakin, itse pärjäsin yhdellä syvällä ja yhdellä matalalla lautasella hyvin, ei kertynyt tiskiäkään kun piti tiskata heti käytön jälkeen. Olin myös onnekas, että kun sain jossain vaiheessa lahjaksi astiaston, se oli täydellinen omaan makuuni.

Mutta enemmän kuin lautasia tarvitsin alkuun työkaluja. Nopeammin työkalupakki sai täytettä kuin keittiön kaapit. Hyllyjen ja muiden kasaaminen onnistuu paremmin kun on oikeat välineet eikä tarvitse Savonian ruokaveitsella ruuvia kiristellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän saattaa olla tarkka makunsa suhteen. Kutsuisin hänet käymään ja kysyisin, että onko tavaroissa joitain, jotka miellyttävät hänen silmää ja antaisin niistä ne, joita hänellä ei vielä ole.

On vallankäyttöä ajatella (ehkä et tietoisesti ajattele, mutta taustalla voi olla jotain tällaista) , että kun antaa jotain, niin toinen on joko kiitollinen tai ainakin joutuu sisustamaan kotinsa antajan maun mukaisesti.

Hänellä on elämä edessään ja hänen on saatava tehdä omat valinnat niin, että muut eivät häiritse. Ei eletä onneksi enää pula-aikaa, mutta sekin on toki mahdollista, että hän on joko vähemmän kiinnostunut sisustuksesta, hänellä ei ole kehittynytttä omaa makua ja mikä vain käy tai hän on pihi ja ottaa vastaan kaiken minkä ilmaiseksi saa.

Ei ollut tarkoitus ostaakaan mitään erikoista, ainoastaan hyvällä maulla parempia perusjuttuja. Mutta ymmärrän pointtisi. Ap

Kenen "hyvällä maulla"?

Mistä tiedät onko saajalla sama maku? Tai että hänellä ei ole niitä jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä yhden perusnegatiivisen av-viestin perusteella hyvää ideaa hylkää! En nyt sanoisi, että ylioppilas joutuu sisustamaan kotiaan lahjan antajan maun mukaisesti, jos antaa lahjaksi korillisen jotain jokapäiväistä käyttötavaraa eikä esim. huonekaluja, mattoja, verhoja. Tuskinpa ensimmäiseen omaan kämppään muuttavan opiskelijan omien valintojen tekemistä häiritsee se, että on joku lahjaksi saatu pyyhe, kattila, astia ym.

 Sinä voisit etukäteen kysyä hänen omia mieltymyksiään, jotta ei tulisi ihan hutiostoksia, joista ei tulisi muuta kuin harmia "tuollaiseen turhuuteen rahaa laittoi, kun olisin tarvinnut ..." Varsinkin vähävaraisen mieleen voi sellaistakin tulla. Jollekin voi olla  esimerkiksi erikoisen värinen mariskooli pieni ylellisyys, toiselle taas turhanpäiväinen hyllyntäyte.

Joskus laitoimme opiskelukaverin häälahjaksi tuontapaisen "aloituspakkauksen".

En hylkää.

Oli ajatuksena ostaa juurikin perus-Savoniat ja kalliimpaa paistinpannua, neutraalin yksiväriset laadukkaat kylpypyyhkeet ym. juttua mikä nyt ei luulisi sisustussilmää häiritsevän kovasti. Tiedän ettei tällä tytöllä ole kuitenkaan varoja ostella itse mitään kalliimpaa omaan asuntoon niin olispa sitten ainakin jotain kunnollista. Ap

Miksi ostat perus-Savoniaa? Maailman tylsin aterinsarja, joka pilaa kaattauksen kuin kattauksen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on joistakin huono idea? Aika moni lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen tuossa iässä. Paljon on hankittavaa ja tulee kalliiksi ostaa itse kaikki. Minusta mieluummin uusia aterimia sun muita kuin kirppikseltä ostettuja kolhuisia vanhoja.

Jos on kyse siitä, että nuoren pitää saada täsmälleen haluamaansa sarjaa, olen sitä mieltä että opiskeluajan pärjää hyvin jollain Savonialla ja Teemalla, voi ostaa Villeroy & Bochit sitten kun tienaa itse.

Sinulle voi olla yllätys, että monelle meistä ei joku LV tai V&B merkitse mitään yhtään arvokkaampaa kirjainyhdistelmää kuin vaikkapa H&M. Vähän sama homma kuin joku haluaa ajaa uudenkarhealla bemarilla tai audilla, kun joku toinen pitää sitä suorastaa hölmönä ja ajaa itse ikivanhalla opelilla.

Mutta jos nuori on jo pitkään katsellut jotain tiettyä astiastoa sillä silmällä, että saisipa joskus itsellekin tuollaiset, niin sitten ostetaan vaikka yksi kappale kutankin astiaa yksin asuvan opiskelijan iloksi, ja vierasvarana voi sitten olla vaikka kertakäyttöastioita.

Tekisin niin että kysyisin nuorelta millaiset pyyhkeet tai pussilakanasetin haluaa. Marimekon? Gantin? Pentikin? Saisi siis valita itselleen mieleiset. Ne ja veitset ym laittaisin kestävään, punottuun koriin ( voi käyttää kauppaostoksille) ja sellofaaniin jne.

Itse sain Marimekin pyyhkeitä ja lakanat, jotain astioita ylioppilaslahjaksi koska olin sellaisia pyytänyt. Ovat edelleen käytössä 30 vuotta myöhemmin.