Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalaiset, podetteko huonoa omaatuntoa vanhenevien vanhempienne takia?
15.10.2014 |
Vai onko teillä Suomessa sisaruksia, joiden varaan laskette vanhempienne auttamisen?
Kommentit (15)
Vastaus molempiin on kyllä.
Omantunnon huonouteen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Toisen vanhemman kanssa en ole missään tekemisissä hänestä johtuvien syiden takia, toisen kanssa hyvin harvakseltaan. Tällä jälkimmäisellä on kyllä muitakin sukulaisia minun ja sisarukseni lisäksi jotka varmasti auttavat tarvittaessa. Ensiksimainitulla ei ole oikein muita sukulaisia minun ja sisarusteni lisäksi, eikä minua suoraan sanottuna edes kiinnosta hänen pärjäämisensä ja pärjäämättömyytensä. Niin makaa kuin petaa.
En pode. Vanhempani ovat tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen elämän valintoja. Lapset eivät ole huoltovastuussa vanhemmistaan. Olen valmis auttamaan aina kun vain voin, mutta en aio valita asuinpaikkaani vanhempieni asuinpaikan mukaan. Vanhempani eivät edes hyväksyisi että alkaisin muuttaa suunnitelmiani ja asuinpaikkaani heidän takiaan.
Vielä en, ovat vielä vanhemmat hyväkuntoisia, mutta kyllä vähän huolestuttaa että mitä sitten kun ei ole. Minulla on Suomessa veli, mutta hän on masentunut ollut vuosia ja erakkomainen vanhapoika, hän ei varmasti ala vanhemmista huolehtia vaan päinvastoin tähän asti vanhemmat on huolehtineet hänestä paljolti... Mutta minkä tälle nyt sitten voi?
En. Saan ulkomailla huomattavasti parempaa palkkaa, joten voi tarvittaessa avustaa taloudellisesti. En asu kaukana, joten vanhempani pääsevät käymään lähes yhtä helposti kuin Helsingissäkin, lisäksi tänne on järkevämpää tulla lomaa viettämään kuin Helsinkiin, jossa Suomessa asuin. On sisaruksia, eivätkä hekään asu vanhempien kanssa samalla paikkakunnalla. Jos tulee tarpeelliseksi myöhemmin, pyydän vanhentuneet vanhempani luokseni asumaan tänne, miksi ihmeessä valtion rajojen pitäisi aiheuttaa sen kummempaa hankaluutta sukulaissuhteissa kuin eri puolilla Suomea asuminenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme Suomeen hoitamaan vanhuksemme. Sitten takaisin joskus. T. Ulkosuomalaiset
Ei ole mahdollista kaikille, jos vaikka on työ sellainen että estää. Se on ihan ymmärrettävää.
Onneksi nykyään on tuo etätyömahdollisuus. Joo ja sisaruksia löytyy, kaikki osallistuvat voimiensa mukaan.
Mulla on onneksi sisaruksia, jotka auttavat. Ja sisarusten kanssa ollaan läheisissä väleissä, joten tiedän miten siellä menee ja kuinka paljon avuntarvetta on.
En pode niinkään huonoa omaatuntoa, vaan olen surullinen siitä, etten pysty tämän enempää auttamaan ja olemaan läsnä. On ikävä ja halu auttaa olis kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen ainoa lapsi, sukulaisiin ei oikein pidetä yhteyttä, ja äiti (ex) yh, nyt jo päälle kuudenkymmenen. Meillä asia on ratkaistu niin, että äiti on jonossa ns. senioriasuntoihin (50+ ihmisille on täällä oma asuntotarjonta tavallisen tarjonnan lisäksi, vuokrakämppiä siis), eli voi jossain vaiheessa muuttaa tänne jotta on lähempänä sitten, jos/kun fysiikka tai muisti alkaa pettää. Tai jos tuntee itsensä yksinäiseksi.
Äiti on tästä järjestelystä mielissään ja on jo opiskellut paikallista kieltäkin muutaman kurssin verran avoimessa yliopistossa, eli ei ole ihan ummikkona liikkeellä. Ja toki käy täällä säännöllisesti useamman kerran vuodessa. Asun Keski-Euroopassa.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:52"]
En. Saan ulkomailla huomattavasti parempaa palkkaa, joten voi tarvittaessa avustaa taloudellisesti. En asu kaukana, joten vanhempani pääsevät käymään lähes yhtä helposti kuin Helsingissäkin, lisäksi tänne on järkevämpää tulla lomaa viettämään kuin Helsinkiin, jossa Suomessa asuin. On sisaruksia, eivätkä hekään asu vanhempien kanssa samalla paikkakunnalla. Jos tulee tarpeelliseksi myöhemmin, pyydän vanhentuneet vanhempani luokseni asumaan tänne, miksi ihmeessä valtion rajojen pitäisi aiheuttaa sen kummempaa hankaluutta sukulaissuhteissa kuin eri puolilla Suomea asuminenkaan?
[/quote]
tarkoitin lähinnä sitä kun ei enää pärjää, jonkun pitää alkaa hommata sitä laitospaikkaa jne. Esim muistisairaan muuttaminen, varsinkaan vieraaseen maahan, ei ehkä järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:52"]
En. Saan ulkomailla huomattavasti parempaa palkkaa, joten voi tarvittaessa avustaa taloudellisesti. En asu kaukana, joten vanhempani pääsevät käymään lähes yhtä helposti kuin Helsingissäkin, lisäksi tänne on järkevämpää tulla lomaa viettämään kuin Helsinkiin, jossa Suomessa asuin. On sisaruksia, eivätkä hekään asu vanhempien kanssa samalla paikkakunnalla. Jos tulee tarpeelliseksi myöhemmin, pyydän vanhentuneet vanhempani luokseni asumaan tänne, miksi ihmeessä valtion rajojen pitäisi aiheuttaa sen kummempaa hankaluutta sukulaissuhteissa kuin eri puolilla Suomea asuminenkaan?
[/quote]
tarkoitin lähinnä sitä kun ei enää pärjää, jonkun pitää alkaa hommata sitä laitospaikkaa jne. Esim muistisairaan muuttaminen, varsinkaan vieraaseen maahan, ei ehkä järkevää.
[/quote]
Se pitää muuttaa sinne vieraaseen maahan sen verran hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun se on ihan pihalla kaikesta...
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:49"]
Vielä en, ovat vielä vanhemmat hyväkuntoisia, mutta kyllä vähän huolestuttaa että mitä sitten kun ei ole. Minulla on Suomessa veli, mutta hän on masentunut ollut vuosia ja erakkomainen vanhapoika, hän ei varmasti ala vanhemmista huolehtia vaan päinvastoin tähän asti vanhemmat on huolehtineet hänestä paljolti... Mutta minkä tälle nyt sitten voi?
[/quote]
Minulla sama tilanne. Huonoa omaatuntoa en pode, koska minulla on itselläni ihan riittävästi selviytymisvaikeuksia elämässä ja koen, että minun täytyy ensisijaisesti tehdä voitavani, jotta itse pärjään. Asuinpaikan valinnat ja muut tehdään sen mukaan. Eniten minua huolettaa veljeni pärjääminen vanhempieni kuoltua tai sitten, kun vanhemmat eivät enää pysty veljeäni auttamaan. Aikuinen mies, jo yli 30 v. eikä tunnu pärjäävän omillaan millään. Mielestäni vanhempieni pitäisi laittaa kova kovaa vastaan jo nyt, että veli oppisi tulemaan toimeen omillaan ennen kuin on liian myöhäistä alkaa opetella. Mutta en koe voivani puuttua heidän väleihinsä ja tekemisiinsä, kun en kuitenkaan pysty itse osallistumaan enkä auttamaan. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:52"]
En. Saan ulkomailla huomattavasti parempaa palkkaa, joten voi tarvittaessa avustaa taloudellisesti. En asu kaukana, joten vanhempani pääsevät käymään lähes yhtä helposti kuin Helsingissäkin, lisäksi tänne on järkevämpää tulla lomaa viettämään kuin Helsinkiin, jossa Suomessa asuin. On sisaruksia, eivätkä hekään asu vanhempien kanssa samalla paikkakunnalla. Jos tulee tarpeelliseksi myöhemmin, pyydän vanhentuneet vanhempani luokseni asumaan tänne, miksi ihmeessä valtion rajojen pitäisi aiheuttaa sen kummempaa hankaluutta sukulaissuhteissa kuin eri puolilla Suomea asuminenkaan?
[/quote]
tarkoitin lähinnä sitä kun ei enää pärjää, jonkun pitää alkaa hommata sitä laitospaikkaa jne. Esim muistisairaan muuttaminen, varsinkaan vieraaseen maahan, ei ehkä järkevää.
[/quote]
Se pitää muuttaa sinne vieraaseen maahan sen verran hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun se on ihan pihalla kaikesta...
[/quote]
Niinpä, vanhempani suunnittelevat muutenkin muuttavansa ulkomaille kun jäävät eläkkeelle. Eivät tällähetkellä juuri tänne missä nyt asun, mutta jos vointi huononee niin ehdotan heidän muuttavan lähelleni tai luokseni.
Huono omatunto ei liity varsinaisesti siihen kuka pitää huolta vanhuksista, vaan siihen että ei voida viettää aikaa yhdessä, suhde isovanhempien ja lastenlasten välillä kärsii välimatkasta jne. Toistaiseksi vanhukset hyväkuntoisia ja on sisaruksia heistä huolehtimassa, mutta ei se kamalasti tätä huonoa omatuntoa paranna.
Toisaalta sitten, eipä sitä kaikki ole niin tiiviisti tekemisissä vaikka asuisivat ihan lähekkäin. Riippuu niin paljon ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Podenko huonoa omaatuntoa? Vaikea sanoa...Viiltävä ahdistus on parempi sana kuvaamaan olotilaani.
Jätin vanhempani, perheeni ja ystäväni irtauduttuani uskonnollisesta lahkosta ja muutettuani ulkomaille. Kukaan ei ole sen jälkeen halunnut olla kanssani tekemisissä, koska olen niin Saatanasta.
Periaatteessa tiedän, että päätökseni oli ainoa oikea, mutta se silti välillä aina vihlaisee.
kyllä