Lue keskustelun säännöt.
Naapurin äiti teki meistä lasun kun en anna heidän lapsensa olla meillä koulun jälkeen.
06.09.2021 |
Uskomatonta, meillä on siis eka- ja kolmasluokkalainen lapsi ja ollaan sovittu että he tulwvat koulun jälkeen kotiin, tekevät läksyt, syövät ja ulkoiluttavat koiran yhdessä. Kavereita ei saa tulla (jos ei olla erikseen sovittu) ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin.
Nyt naapuri on tehnyt lasun koska hänen mielestään vanhempi poika joutuu ”vahtimaan” ekaluokkalaista ja kiellän häntä olemasta ikätoveriensa kanssa.
Huoh, en tiedä mitä sanoisin, tekisi mieli kieltää lapsia vallan olemasta enää koskaan tuon lapsen kanssa vaikka ei se hänen vikansa ole.
Kommentit (1205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
No olethan sinä aikamoinen hyrrä, jos makaat kotona kahden ison lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
Eli sinä jätät noni pienet yksin tunniksi turhan päiten ja 8-vuotiaan vastuuseen _alle kouluikäisestä_, mutta tuomitset kun joku jättää TYÖN TAKIA koululaiset kahden vain vähän pidemmäksi aikaa? En yhtään ihmettele, että olet syrjäytynyt työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
No olethan sinä aikamoinen hyrrä, jos makaat kotona kahden ison lapsen kanssa.
Makaan kotona? En tosiaankaan makaa kotona vaikka olen kotiäiti. Ja lapset on koulussa päivisin, en mä niiden kanssa silloin(kaan) ole. Oletko vähän yksinkertainen vai yritätkö vain selitellä omaa käytöstäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Ei mulla ole kuin yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Kyllä perheissä, joissa vanhempi on kotona, opetellaan yksinoloakin, totta kai. Mitä sä sekoilet? Ainoa tapa opetella uksin oloa, on olla joka päivä kaksi tuntia yksin? Niinkö?
Sinä juuri kirjoitit että lapsesi ei ole koskaan yksin.
Missä kohtaa sä sellaisen näet?
Tässähän se lukee:
"Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin."
Lukeepa 😅 Joo, sulla on vaikeeta, ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Ai niin! Meillä on uima-allas, aina lasten kotona ollessa terassin ovi on lukossa, eivät sinne pääse ilman aikuista. Hätäpoistumisteitä on kaksi. Meillä on portaat, mun lapset on normaaleja, ovat osanneet niitä käyttää taaperoikäisestä lähtien. Mitäs vielä… Meidän taloon pääsee vain sähköisellä kulkukortilla, samoin piha-alueelle. Hisseissä on kamerat. Tulsiko sulle jotain vielä mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
Eli sinä jätät noni pienet yksin tunniksi turhan päiten ja 8-vuotiaan vastuuseen _alle kouluikäisestä_, mutta tuomitset kun joku jättää TYÖN TAKIA koululaiset kahden vain vähän pidemmäksi aikaa? En yhtään ihmettele, että olet syrjäytynyt työelämästä.
En ole syrjäytynyt työelämästä ja vastaukset sun räkytykseen löydät toisesta lainatusta ketjusta. Olin töissä ennen lapsia, mulla on nyt rahallisesti mahdollisuus olla kotona ja harrastaa työtä, jos niin haluan. Ja missä se tuomitsemiskohta oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
Eli sinä jätät noni pienet yksin tunniksi turhan päiten ja 8-vuotiaan vastuuseen _alle kouluikäisestä_, mutta tuomitset kun joku jättää TYÖN TAKIA koululaiset kahden vain vähän pidemmäksi aikaa? En yhtään ihmettele, että olet syrjäytynyt työelämästä.
Kannatisko sunkin kokeilla sitä ”turhan päiten” lenkkeilyä? Kuulostat aika katkeralta ja elämääsi kyllästyneeltä.
-Se ”lapsesta kiinni”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Ai niin! Meillä on uima-allas, aina lasten kotona ollessa terassin ovi on lukossa, eivät sinne pääse ilman aikuista. Hätäpoistumisteitä on kaksi. Meillä on portaat, mun lapset on normaaleja, ovat osanneet niitä käyttää taaperoikäisestä lähtien. Mitäs vielä… Meidän taloon pääsee vain sähköisellä kulkukortilla, samoin piha-alueelle. Hisseissä on kamerat. Tulsiko sulle jotain vielä mieleen?
Mitä toi uima-allas liittyy tähän keskusteluun?😂 Päätit vain kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Neuvola kyllä ohjeistaa 6-vuotistarkastuksessa nimenomaan harjoittelemaan sitä yksinoloa. Siis nimenomaan yksinoloa. Ei "omatoimisuutta" äidin silmien alla. Sitä taas ohjeistetaan harjoittamaan 2-vuotisneuvolassa.
nimimerkillä Luojan kiitos nuorinkin on jo 17
Mä olen kotiäiti, lapset on 6- ja 8-vuotiaat. He ovat omatoimisia, hoitavat itse läksynsä ja kotityönsä ja lemmikkinsä. Vanhempi lapsi on aika usein yksin mun lenkin ajan (45-60 min), pienempi kauppareissun ajan (20-30min). Keskenään sen about tunnin. Ja sekö on väärin? Jokaisen vanhemman pitäisi jättää lapsensa yksin 2 tunniksi vain, jotta he oppisivat olemaan yksin? Missä niin sanotaan? Kun mä olen kotona, olen mä heti helikopterivanhempi? Voi luoja, ei voi käsittää.
Eli sinä jätät noni pienet yksin tunniksi turhan päiten ja 8-vuotiaan vastuuseen _alle kouluikäisestä_, mutta tuomitset kun joku jättää TYÖN TAKIA koululaiset kahden vain vähän pidemmäksi aikaa? En yhtään ihmettele, että olet syrjäytynyt työelämästä.
Kannatisko sunkin kokeilla sitä ”turhan päiten” lenkkeilyä? Kuulostat aika katkeralta ja elämääsi kyllästyneeltä.
-Se ”lapsesta kiinni”
Tämäpäs eskaloitui nopeasti. Eiköhän kaikki olla samaa mieltä siitä, että ekaluokkalaisen on ok olla yksin hetken, turvattuna. Samoin kahden isomman sisaren kanssa, turvattuna. Joillekin se hetki on puoli tuntia, toiselle tunnin, osalle kaksi-neljä. Nyt puhutaan siitä, että jos se on päivittäistä ja joku huolestuu niistä lapsista, onko se väärin? Ja, jos joku ajattelee ettei lasten ole hyvä olla yksin tai kaksin, onko se ajatus väärä. Ja siitä, että jos lapset eivät ole yksin, onko se helikopterivanhemmuutta ja väärin.
Huomaatte varmaan, että mikään noista ei ole väärin. Miksi vanhemmat syyttää toisiaan ihan suotta? Järkyttävää luettavaa koko ketju, syyttelyä ja haukkumista, toisen vanhemmuuden parjaamista.
Meillä on tässä tasan yksi fakta (jollei koko ketju ole provo) apn lapsista on tehty lastensuojeluilmoitus. No niin, mites normaalit aikuiset asiasta keskustelisivat? Joku ajattelee, että varmasti on tapahtunut väärinkäsitys. Ok, sen voi sanoa. Joku varmasti ajattelee, että lasu on aiheellinen, ok, senkin saa sanoa. Kaikki tämä muu on ihan silkkaa pas*aa.
Hoitakaa lapsenne, kasvattakaa lapsenne ja antakaa muidenkin tehdä niin.
Ja on toinenkin fakta: ääripäät eivät (tässäkään) asiassa ole se paras.
Jokohan tämä olisi taputeltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Ai niin! Meillä on uima-allas, aina lasten kotona ollessa terassin ovi on lukossa, eivät sinne pääse ilman aikuista. Hätäpoistumisteitä on kaksi. Meillä on portaat, mun lapset on normaaleja, ovat osanneet niitä käyttää taaperoikäisestä lähtien. Mitäs vielä… Meidän taloon pääsee vain sähköisellä kulkukortilla, samoin piha-alueelle. Hisseissä on kamerat. Tulsiko sulle jotain vielä mieleen?
Mitä toi uima-allas liittyy tähän keskusteluun?😂 Päätit vain kertoa.
No se kuvannee sitä, että lapset eivät ole heitteillä vaikka ovat keskenään? Nehän voisivat hukkua sillä aikaa, kun äiti on ”turhan päiten” lenkillä. Ihan vain arvauksena heittäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Ai niin! Meillä on uima-allas, aina lasten kotona ollessa terassin ovi on lukossa, eivät sinne pääse ilman aikuista. Hätäpoistumisteitä on kaksi. Meillä on portaat, mun lapset on normaaleja, ovat osanneet niitä käyttää taaperoikäisestä lähtien. Mitäs vielä… Meidän taloon pääsee vain sähköisellä kulkukortilla, samoin piha-alueelle. Hisseissä on kamerat. Tulsiko sulle jotain vielä mieleen?
Mitä toi uima-allas liittyy tähän keskusteluun?😂 Päätit vain kertoa.
Sekö oli ainut minkä sä poimit selvästi toisten nillittksestä ärsyyntyneenä kirjoitetuista kommenteista? Huh huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Ai niin! Meillä on uima-allas, aina lasten kotona ollessa terassin ovi on lukossa, eivät sinne pääse ilman aikuista. Hätäpoistumisteitä on kaksi. Meillä on portaat, mun lapset on normaaleja, ovat osanneet niitä käyttää taaperoikäisestä lähtien. Mitäs vielä… Meidän taloon pääsee vain sähköisellä kulkukortilla, samoin piha-alueelle. Hisseissä on kamerat. Tulsiko sulle jotain vielä mieleen?
Mitä toi uima-allas liittyy tähän keskusteluun?😂 Päätit vain kertoa.
Sekö oli ainut minkä sä poimit selvästi toisten nillittksestä ärsyyntyneenä kirjoitetuista kommenteista? Huh huh
Toki, hän on suomalainen. Kaikki muu oli tärkeää informaatiota lapsiin liittyen, erittisesti hätäpoistumistiet, uima-altaan mainitseminen leveilyä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että koulusta tullaan kotiin ja tehdään läksyt. Kavereita ei tuoda kotiin ja kotoa ei poistuta kavereiden luo ennen kuin vanhemmat ovat paikalla.
Mutta ekaluokkalainen on kieltämättä aika pieni pärjäämään yksin kotona, tai edes isomman sisaruksen kanssa. Eikö häntä voisi sinne iltapäiväkerhoon laittaa?
Kyllä maailma on mennyt sitten hulluksi. Kyllä sitä tuli pärjättyä ekaluokkalaisena 90-luvulla ihan yksin kotona ne 2-4 tuntia, ja näin teki moni muukin. Oikeasti hirvittää minkälaista pullamössö sukupolvea oman ikäiseni ovat kasvattamassa. Tuntuu siltä, että moni ei muista enää omaa lapsuuttaan, ulkona liikuttiin ilman kännykkää (hyvä asia moneltakin kantilta) ja ei ollut opettajien gestapoa laittamassa jokaisesta pikku asiasta huomautuksia vanhemmille.
Lopettakaa se lasten aliarvioiminen, ja muistakaa että kaikki muksut eivät ole niitä autistisia erikoistapauksia tai muuten kehityshäiriöisiä vaikka teidän oma muksune sitä olisikin.
Se ei ole pullamössöksi jasvattamista, että huolehtii lapsistaan. Sori vaan.
Lapsen kasvattaminen omatoimiseksi ja itsevarmaksi on lapsesta huolehtimista. Minkä ikäisen lapsen ajattelisit pystyvän olemaan kotona kaksi tuntia yksin? Kymmenvuotiaan? Kaksitoistavuotiaan?
Lapsesta kiinni, tietenkin. Mun mielestä ekaluokkalainen on liian pieni olemaan yksin tai alle 13-vuotiaan sisaruksensa seurassa kahta tuntia. Se ei tarkoita sitä etteikö ekaluokkalainen hoitaisi hommiaan, tietysti hoitaa. Omatoimisuutta ja itsevarmuutta kyllä opetellaan myös perheissä, joissa lapsen ei tarvitse olla yksin kotona, ihan turhaan ähiset, että jokainen, joka ei lastaan jätä yksin, tekee väärin.
Eikö se ollutkaan lapsesta kiinni?
On, nimenomaan on, mun mielestä vain ekaluokkalainen on liian pieni. Erotatko mun mielipiteen ja sen, että sanoisin eksaktin iän?
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...
Huoh. Edelleen, on lapsesta kiinni missä iässä on ok olla sen kaksi tuntia yksin. Minä en sanoisi 6-7-vuotiaan olevan valmis. Ja se siitä. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että nämä eivät sulje toisiaan pois?
Sinä kuitenkin jätät ekaluokkalaisen ikäisen yksin vastuuseen alle kouluikäisestä?
Se on ihan kategorisesti väärin.
Tämä on varmaan osoitettu mulle? Ja puhut mun 6- ja 8-vuotiaista, jotka on keskenään sen 45min.-tunnin? Me asutaan ulkomailla, meidän talon aulassa on vartija, joka näkee mun poistuvan, meidän lapsilla on kännykkä ja naapurissa asuu mun miehen vanhemmat. Meidän 6 ja 8-vuotiaat ovat täysin turvassa sen tunnin, sitä pidemmäksi aikaa en heitä jättäisi edes kahden. Kyllä, mikähän se sun pointti oli? Meidän 8-vuotias ei ole koskaan vastuussa pikkusisarestaan, hyvin usein pienempi on mummolassa, mutta, jos heillä on joku touhu kesken ja lähden lenkille, he saavat sitä jatkaa.
Ja lisään vielä, että jos olen lenkillä niin, että lapset on keskenään, miehen vanhemmat sen tietävät ja lenkkeilen meidän asuinalueella. Jos käyn salilla, olen meidän talon salilla. Oisko sulla vielä jotain tarkentavaa kysymystä mielessä? Tai valittamista?
Ai niin! Meillä on uima-allas, aina lasten kotona ollessa terassin ovi on lukossa, eivät sinne pääse ilman aikuista. Hätäpoistumisteitä on kaksi. Meillä on portaat, mun lapset on normaaleja, ovat osanneet niitä käyttää taaperoikäisestä lähtien. Mitäs vielä… Meidän taloon pääsee vain sähköisellä kulkukortilla, samoin piha-alueelle. Hisseissä on kamerat. Tulsiko sulle jotain vielä mieleen?
Mitä toi uima-allas liittyy tähän keskusteluun?😂 Päätit vain kertoa.
Sekö oli ainut minkä sä poimit selvästi toisten nillittksestä ärsyyntyneenä kirjoitetuista kommenteista? Huh huh
Ti tui hiukan irrationaliselta tässäasiayhteydessä tuo maininta. Itsekin asumme järven rannalla, mutta en katso että se varsinaisesti on oleellinen asia tässä ketjussa.
Eli mielestäsi se on lapsesta kiinni, mutta ei ole lapsesta kiinni.
Toivottavasti olet kasvattajana vähän selkeämpi.
Tiedätkös että jo niitä ekaluokkalaisia on 6 - 8 -vuotiaita...