Onko näin; tällä palstalla monesti väitetty, että puoliso tulee ensin, sitten vasta lapset. Itse en katkoisi välejä lapsiini siksi, että heillä olisi välit poikki isäänsä. Jos isä pahoinpitelisi lapsia, en edes jäisi sellaisen kanssa samaan talouteen vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ensin, mutta tämä pätee tietysti vain normaalitilanteeseen jossa molemmat puolisot tukee toisiaan, eikä mihinkään väkivaltatilanteisiin tai muihin lapsille selkeästi haitallisiin tai jopa vaarallisiin keisseihin.

Miksi puoliso ensin?

Tätä minäkin ihmettelen. En voisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle olisin tärkeämpi kuin lapset.

Tässä nyt jostain syystä verrataan appelsiineja ja omenoita.

Minulle lapset ovat olleet puolison kanssa yhdessä kaikki kaikessa ja se elämän tärkein asia. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet tämä suhde heihin on lähentynyt "tavallista" ihmissuhdetta. Siis molemmat näkevät mm. myös toistensa heikkoudet. Mutta vieläkään sitä suhdetta ei voi verrata parisuhteeseen.

Jos pakko olisi, niin olisihan se itselle isompi muutos, jos puoliso haluaisi katkaista välit tai kuolisi, kuin että joku lapsista. Toisaalta lapsen kohdalla kantaisi huolta lapsen perheestä, joten taas palataan tähän vertaamisen mahdottomuuteen.

Juuri näin, en olisi osannut itse paremmin kirjoittaa. Minullakin täysi-ikäiset lapset.

Ei hyvää päivää taas. LAPSET AINA ENSIN. Omat lapset on sata kertaa tärkeämmät kuin oma puoliso.

Mutta siis joo, moni ajattelee noin että viis lapsista kunhan puoliso! Oma äitini just tällainen, palvoo kuspäistä narsisti-isääni, antoi isän hakata ja kiusata lapsia, ja kun meillä aikuisena meni välit poikki riehuvaan isään, äiti sitten valitsi isän ja vapaehtoisesti katkaisi välit lapsiinsa. Ei ole meidän lasten kanssa missään tekemisissä, ei tapaa lapdenlapsiaan, ei pidä yhteyttä. Kun se narsisti on niin IHANA. Eli palvoo ja ihailee edelleen miestän - jolta saa haukkumista ja säännöllisesti turpaansa. Kas kun se puoliso on tärkein!

En ikimaailmassa voisi toimia kuten typerä, läheisriippuuvainen ja heikkoitsetuntoinen äitini. Halveksun syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää taas. LAPSET AINA ENSIN. Omat lapset on sata kertaa tärkeämmät kuin oma puoliso.

Mutta siis joo, moni ajattelee noin että viis lapsista kunhan puoliso! Oma äitini just tällainen, palvoo kuspäistä narsisti-isääni, antoi isän hakata ja kiusata lapsia, ja kun meillä aikuisena meni välit poikki riehuvaan isään, äiti sitten valitsi isän ja vapaehtoisesti katkaisi välit lapsiinsa. Ei ole meidän lasten kanssa missään tekemisissä, ei tapaa lapdenlapsiaan, ei pidä yhteyttä. Kun se narsisti on niin IHANA. Eli palvoo ja ihailee edelleen miestän - jolta saa haukkumista ja säännöllisesti turpaansa. Kas kun se puoliso on tärkein!

En ikimaailmassa voisi toimia kuten typerä, läheisriippuuvainen ja heikkoitsetuntoinen äitini. Halveksun syvästi.

Käsittämätön äiti sinulla, olen pahoillani puolestasi. Jos isäsi kuolee ennen äitiä, luuletko ottaako äiti sitten yhteyttä?

Ei se puoliso mitenkään ensine tule, vaan parisuhde on niiden lasten koti, ja parisuhde menee monessa paikassa lasten yli, eli esim. jos isä ja äiti haluavat viettää viikonlopun kahdestaan hotellissa niin että lapsi menee mummolaan hoitoon, niin näin myös tehdään, vaikka lapsi vinkuisikin mukaan.

Ei todellakaan tuo muija mene lapsieni edelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää taas. LAPSET AINA ENSIN. Omat lapset on sata kertaa tärkeämmät kuin oma puoliso.

Mutta siis joo, moni ajattelee noin että viis lapsista kunhan puoliso! Oma äitini just tällainen, palvoo kuspäistä narsisti-isääni, antoi isän hakata ja kiusata lapsia, ja kun meillä aikuisena meni välit poikki riehuvaan isään, äiti sitten valitsi isän ja vapaehtoisesti katkaisi välit lapsiinsa. Ei ole meidän lasten kanssa missään tekemisissä, ei tapaa lapdenlapsiaan, ei pidä yhteyttä. Kun se narsisti on niin IHANA. Eli palvoo ja ihailee edelleen miestän - jolta saa haukkumista ja säännöllisesti turpaansa. Kas kun se puoliso on tärkein!

En ikimaailmassa voisi toimia kuten typerä, läheisriippuuvainen ja heikkoitsetuntoinen äitini. Halveksun syvästi.

Oletko sitten koskaan pystynyt muodostamaan sellaista parisuhdetta, jossa te olette yhdessä tiimi ja toimitte yhdessä lastenne ja toistenne parhaaksi ?

Lapset tulevat aina ensimmäisenä. t. aikuisten lasten äiti

Onko aivan pakko valita miehen ja lasten väliltä? Tilanteen mukaan, jos lapsista kasvaa kunnon ihmisiä niin ovat elämässäni aina ykkösenä. Tosin niin on mieskin. En keksi monta tilannetta, missä vanhempien ja lasten etu olisi pahasti ristiriidassa näin niinkuin toisen puolison näkökulmasta. Pienet lapset tietysti tarvitsevampia. Kuka ton sanonnan on edes keksinyt??

Meidän perheessä se on kyllä lapsi ensin, sitten vasta minä ja mieheni. Olen siinä käsityksessä, että mieheni on samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä se on kyllä lapsi ensin, sitten vasta minä ja mieheni. Olen siinä käsityksessä, että mieheni on samaa mieltä.

Äh, siis samaa mieltä sillä tavalla, että lapsi ennen minua.

Lapset aina ehdottomasti ensin. Minä heidät olen tänne tehnyt ja he ovat tärkeimpiä. Tottakai se lasten isäkin oli silloin tärkeä, mutta kyllä mä ehdottomasti valitsin sen, että lapsilla on tasapainoinen elämä, isänsä kanssa sitä ei oikein ole. Ja nytkin olen mieluummin sinkku, kuin ottaisin miehen mikä ei lapsistani tykkäisi. Ja tämä ei taas tarkoita, että hyppisin vain lasten pillin mukaan. Miehiä on maailma täynnä, omia lapsia ei.

Eikö tähän mies-ensin keskusteluun nimenomaan liity se, että mies jollain tapaa vahingoittaa perhettään ja silti nainen pistää miehen lastensa ja oman hyvinvoinnin edelle? Muistelisin tällaiseen keskusteluun joskus osallistuneeni ihan sen takia, koska äitini arvoissa isäni on ykkönen, vaikka ei sitä ole mitenkään ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tähän mies-ensin keskusteluun nimenomaan liity se, että mies jollain tapaa vahingoittaa perhettään ja silti nainen pistää miehen lastensa ja oman hyvinvoinnin edelle? Muistelisin tällaiseen keskusteluun joskus osallistuneeni ihan sen takia, koska äitini arvoissa isäni on ykkönen, vaikka ei sitä ole mitenkään ansainnut.

Mun mielestä niin että osa käsittää että lasten täytyy aina olla ensin, eli ei ihan ymmärretä mitä tarkoitetaan ensin olemisella. Toiset sitten ovat niin kirjaimellisia että tosiaan puolison syntymäpäivät aikuisten kesken teatterissa jätetään väliin koska lapsi ei just sillä hetkellä halua että vanhemmat lähtevät teatteriin. Tämä saa riitaa ja eripuraa parisuhteeseen. Kuten saa myöskin se kuvitelma että ihmisiä aletaan arvottamaan että sinä olee minulle eka, sinä toka, ja sinä viimeinen. Kuka tuollaista tekee? 3-vuotiaat? 

Sitten aletaan sotkea mukaan jotain narsistityyppejä jotka ei oikeastaan liity tähän ensiksi olemiseen millään tavalaa vaan kuviot ovat jo todella sairaita. 

Vastaan että ensin on parisuhde, sitten siihen tulee lapset elämään mukaan. Lapset hoidetaan yhdessä hyvin, ja kun he lähtevät pesästä, on taas "pelkkä" parisuhde. 

Mulle kyllä lapset tulee ensin. He ovat minun lihaani ja vertani, rakkaus on jotain alkukantaisen syvää. Miehen kanssa ollaan oltu uskollisessa parisuhteessa 35 vuotta eli totta kai häntäkin rakastan, mutta silti.

Aikuisten lasten ja miehen keskinäiset ristiriidat toki olisivat surullinen asia, mutta ei varsinaisesti mun asiani. En puuttuisi niihin muuten kuin toivoen asiallista keskustelua ja ymmärtämistä.

Mitään väärin toimimista tyyppiä väkivalta en tietenkään katselisi

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten ja miehen keskinäiset ristiriidat toki olisivat surullinen asia, mutta ei varsinaisesti mun asiani. En puuttuisi niihin muuten kuin toivoen asiallista keskustelua ja ymmärtämistä.

Mitään väärin toimimista tyyppiä väkivalta en tietenkään katselisi

Tässä se ongelma monella lapsella onkin, kun äiti jää isän kanssa yhteen, vaikka lasten mielestä äidin pitäisi erota todisteeksi rakkaudestaan heitä kohtaan, jos lapsilla ja isällä on ristiriitoja. Eli tuo sinun tapasi olla puuttumatta niihin ei monelle aikuiselle lapselle sovi, vaan on heidän mielessää merkkinä siitä että puolisosi menee heidän yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten ja miehen keskinäiset ristiriidat toki olisivat surullinen asia, mutta ei varsinaisesti mun asiani. En puuttuisi niihin muuten kuin toivoen asiallista keskustelua ja ymmärtämistä.

Mitään väärin toimimista tyyppiä väkivalta en tietenkään katselisi

Tässä se ongelma monella lapsella onkin, kun äiti jää isän kanssa yhteen, vaikka lasten mielestä äidin pitäisi erota todisteeksi rakkaudestaan heitä kohtaan, jos lapsilla ja isällä on ristiriitoja. Eli tuo sinun tapasi olla puuttumatta niihin ei monelle aikuiselle lapselle sovi, vaan on heidän mielessää merkkinä siitä että puolisosi menee heidän yli.

Onkohan tämä kuitenkin lasten kanssa tekemisissä? Ja puuttumista kannatan myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten ja miehen keskinäiset ristiriidat toki olisivat surullinen asia, mutta ei varsinaisesti mun asiani. En puuttuisi niihin muuten kuin toivoen asiallista keskustelua ja ymmärtämistä.

Mitään väärin toimimista tyyppiä väkivalta en tietenkään katselisi

Tässä se ongelma monella lapsella onkin, kun äiti jää isän kanssa yhteen, vaikka lasten mielestä äidin pitäisi erota todisteeksi rakkaudestaan heitä kohtaan, jos lapsilla ja isällä on ristiriitoja. Eli tuo sinun tapasi olla puuttumatta niihin ei monelle aikuiselle lapselle sovi, vaan on heidän mielessää merkkinä siitä että puolisosi menee heidän yli.

Onkohan tämä kuitenkin lasten kanssa tekemisissä? Ja puuttumista kannatan myös

Lapset ensin. Jos olisi pakko valita, kuka perheestäni kuolee, puoliso vai joku lapsista, niin kyllä se olisi puoliso. Puoliso voisi teoriassa myös tehdä jotakin, jonka takia rakkauteni häneen kuolisi. Lapsia en voisi lakata rakastamasta, vaikka he tekisivät mitä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ensin. Jos olisi pakko valita, kuka perheestäni kuolee, puoliso vai joku lapsista, niin kyllä se olisi puoliso. Puoliso voisi teoriassa myös tehdä jotakin, jonka takia rakkauteni häneen kuolisi. Lapsia en voisi lakata rakastamasta, vaikka he tekisivät mitä.

Täysin samaa mieltä

Vierailija kirjoitti:

Lapset ensin. Jos olisi pakko valita, kuka perheestäni kuolee, puoliso vai joku lapsista, niin kyllä se olisi puoliso. Puoliso voisi teoriassa myös tehdä jotakin, jonka takia rakkauteni häneen kuolisi. Lapsia en voisi lakata rakastamasta, vaikka he tekisivät mitä.

Ai vaikka ne tekis hirmutekoja, surmaisi ihmisiä tms.? Siltikö vaan rakkaus kukoistaisi. Lasten kohdallahan kyse on biologisesta siteestä, he voivat olla ihmisenä vaikka kuinka kamalia luonteeltaan ja silti vanhemmat rakastaa niitä. Puoliso taas on itse valittu, joten sen luonne on luultavammin myös kiva.