Lue keskustelun säännöt.
Ehdotelkaa muita koirarotuja näiden vaihtoehtojen lisäksi!
14.10.2014 |
*Espanjanvesikoira
*Lagotto
*Griffon
Sellaista koiraa mietitään, mistä lähtee vain vähän karvaa (tai ei ollenkaan). Muitakin toiveita rodulle tietenkin on, mutta ei niistä vielä tässä vaiheessa enempää. Ja ennen kuin joku ehtii kuittailla, niin ei olla ottamassa lelukoiraa (niitä on jo riittämiin) vaan mahdollisesti ihan oikeaa koiraa. Yksi oleellinen asia nyt vaan on se, etten halua koiraa, mistä irtoaa karvoja vaatteisiin, huonekaluihin yms. aina kun menee niiden ohi. Ja kun niitäkin rotuja on, mistä ei juuri irtoa karvaa (osa nypittäviä, osa leikattavia, osa trimmattavia), kiinnostaisi käydä ne kaikki rodut läpi.
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bichon frise <3 aktiivinen koira, vaikksöa "pehmolelumainen" ulkonäkö! Virtaa riittä vielä 1,5 h lenkinki jälkeen. Vaatii trimmauksen parin kk välein, samoin päivittäin harjaus ja karstaus ettei turkki takkuunnu tai pahimmassa tapauksessa huopaannu. Karjaa ei lähde ollenkaan. Ainoastaan harjauksessa harjaan irtoaa hieman karvoja. Kesällä kannattaa trimmmauttaa turkki ihan lyhyeksi niin koiralla mukavempi olla helteillä :)
Anteeksi 4 viestin kirjotusvirheet, näppikset ei pelaa kunnolla!
On ihan ok että haluaa koiran josta ei lähde karvaa, mutta kyllä pitäisi löytyä vähän muitakin kriteereitä. Tuleeko koira harrastuskaveriksi tai liikutteko paljon? Millaisista koirista teillä on kokemusta, kuinka äänekäs koira saa olla, saako olla riistaviettiä, pieni/iso... Pelkän karvaamattomuuden perusteella ehdottaisin edelleen sitä lelukoiraa, sori vaan.
Ei ole koiraa kasvoihin katsomista. Jos et halua karvoja, älä ota koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 15:01"]
Ei ole koiraa kasvoihin katsomista. Jos et halua karvoja, älä ota koiraa.
[/quote]
Kyllä saa haluta karvaamattoman koiran mikäli muuetn koiranhankinnan perusteet ovat kunnossa. Ap:na lähestyisin asiaa nimenomaan siitä suunnasta, että määritellään tietyt speksit, esimerkiksi keskikokoinen, tyypillisesti ihmisystävällinen, kohtuullisen helposti koulutettava, liikkuvaan mutta ei kovin harrastavaan perheeseen. Sitten rajataan spekseihin sopivat rodut ja valitaan niistä trimmattava tapaus. Pelkkä karvaamattomuus ykköskriteerinä ei anna ap:sta kovin vakuuttavaa kuvaa.
Jotkut ei vissiin lukenut kokonaan mun ekaa viestiä. Siinä kirjoitin, että se, ettei koirasta lähtisi karvaa, ei todellakaan ole ainoa kriteeri, mutta yksi sellainen. Ja oli se oikein tai ei, mä lähden selvittämään sopivaa rotua niin, että ensin selvitän tämän karva-asian ja sen jälkeen kaiken muun.
Muita tärkeitä kriteereitä koiralle/koirarodulle on mm. seuraavat asiat:
*Pieni- tai maksimissaan keskikokoinen, jotta koiran kanssa on helppo liikkua julkisilla kulkuneuvoilla ja jotta ala-asteikäiset lapsetkin (10 v +) voivat koiraa itsenäisesti ulkoiluttaa.
*Sellainen keskiaktiivinen rotu eli ei sellainen, mikä vaatii ihan tolkuttomasti liikuntaa ja harrastuksia, mutta kuitenkin sellainen, joka jaksaa/haluaa käydä pitkilläkin lenkeillä, metsäretkillä, erilaisissa harrastuksissa.
*Ei näyttelykoiraksi, ei vaan kiinnosta.
*Asutaan kerrostalossa, joten haukkuherkkä koira ei ole paras mahdollinen. Griffon on ymmärtääkseni juuri tuollainen ilmoittava koira ja siksi pitäisi miettiä tosi tarkkaan, voitaisko sellainen ottaa eli kuinka helppo se on kouluttaa pennusta asti olemaan haukkumatta jokaista oven takana kulkijaa. Eri asia on haukkua, jos ovikello soi, mutta olisi naapureille aika ikävää, jos koira haukkuisi koko päivän kaikkia, jotka rappukäytävässä liikkuvat. Riistaviettiä ei tarttisi välttämättä olla, ettei joskus vapaana ollessaan (lähinnä maalla, täällä kaupungissa tuskin koskaan olisi vapaana koirapuistoa lukuunottamatta) lähde jonkun linnun tms. perään. Ja yksi tärkein kriteeri on se, että rodun pitäisi olla sellainen, että koira olisi luonteeltaan tottelevainen ja kiltti eli ns. miellyttämisenhaluinen. Koira saa sen sijaan olla energinen touhottajakin, mielummin kuin sellainen makoilija.
Oliko nyt jo tarpeeksi kriteerejä tuon karvan lähtemättömyyden lisäksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 15:01"]
On ihan ok että haluaa koiran josta ei lähde karvaa, mutta kyllä pitäisi löytyä vähän muitakin kriteereitä. Tuleeko koira harrastuskaveriksi tai liikutteko paljon? Millaisista koirista teillä on kokemusta, kuinka äänekäs koira saa olla, saako olla riistaviettiä, pieni/iso... Pelkän karvaamattomuuden perusteella ehdottaisin edelleen sitä lelukoiraa, sori vaan.
[/quote]
Plääh mikä vastaus. Useimmat tavanomaiset lemmikkirodut on sellaisia että sopivat käytännössä kotiin kuin kotiin, niin tavalliseksi lenkkikaveriksi kuin harrastuksiin, eivät ole ylettömän riistaviettisiä tai hauku niin etteikö kerrostaloonkin vaikka sopisi jne.
Perunkarvatonkoira, kiinanharjakoira naku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toyvillakoira. Ei lähden karvaa yhtään. 3 meidän perheestä on allerginen, omasta koirasta ei tule oireita. Trimmaaminen vaatii asennetta, eli että koiraa on pakko tietyin välein trimmata. Voi hoidattaa ammattilaisellakin mutta se vie rahaa. Itse käytän trimmissä 2-4 kertaa vuodessa ja muuten hoidan ite
Villakoira on sosiaalinen, iloinen, touhukas, ihmisrakas, todella lapsirakas, älykäs mutta myös herkkä, riippuvainen, voi olla voimakas vahtivietti. Villakoira sopii ensimmäiseksikin koiraksi kun se oppii helposti ja tykkää miellyttää ihmistä.
Meidän villis rakastaa perhettään yli kaiken. Se haluaa aina olla ihmisen kanssa. Se on aina valmis unille jos joku kaipaa unikaveria. Se käy saunassa meidän kanssa, se on mukana lasten leikeissä. Se haluaa olla mukana kaikessa mitä perheessä tehdään. Pienikokoisena se on helppo ottaa mukaan. Isovillat on hienoja koiria myös, jos haluaa välttämättä suuren.
Suuri miinus on villakoirien venäjäntehtailu ja pentutehtailu yleensä. Eli villis vain hyvältä kasvattajalta että saa varmasti terveen ja hyväluontoisen pennun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sileäkarvainen Jack Russellin terrieri, Kultainen noutaja.
Niin ja kaksi tosi tärkeää kriteeriä on lisäksi ne, että koiran pitäisi olla pitkäikäinen (vaikka kaikkeahan voi sattua) ja mahdollisimman terve rotu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noihin eri terrierirotuihin pitääkin tutustua oikein kunnolla. Olen vaan ajatellut, että ne ovat liian itsepäisiä ensimmäiseksi koiraksi ja sellainen miellyttämisenhaluinen koira (joita terrierit ilmeisesti eivät ole) olisi parempi.
Mitenkä Papillon, irtoaako sen turkista karvaa? Aikoinani tunsin aivan ihanan perhoskoiran =)
ap
Terrierit on, mutta tiibetinterrieri on seurakoira. Tuolla sivulla oon ite selaillut rotuja: http://koirarodut.suntuubi.com/
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 22:04"]
Niin ja kaksi tosi tärkeää kriteeriä on lisäksi ne, että koiran pitäisi olla pitkäikäinen (vaikka kaikkeahan voi sattua) ja mahdollisimman terve rotu.
ap
[/quote]
Tiibetinterrierit ovat yksi maailman pitkäikäisimmistä roduista :) Vanhemmillani on ollut tibbejä, elivät 17, 16, ja 14 vuotiaiksi. Ihana rotu ja tosiaan turkin voi trimmata lyhyeksi.
Omat kokemukset perhoskoirista on olleet aika ikäviä, kauheita räksyttäjiä ja vihaisia kuin perkeleet. Tosin vain kolmen koiran kokemus.
Tiibetinterrieri on herkkähaukkunen, mutta se on myös helppo kouluttaa. Luulen että sitä ei saa täysin haukkumattomaksi, tai itse en ole saanut. Ennen se sai vapaasti haukkua ja jaksoihan se haukkua, mutta nykyisin kerrostalossa se ilmoittaa ovikellon ja jos joku työntää postiluukusta jotain niin haukahtamalla kerran.
Omat koirani eivät ole koskaan haukkuneet yhtään mitään jos ovat keskenään kotona, edes silloin kun vielä saivat haukkua vapaasti. Päinvastoin jos vieras "yrittää murtautua" ovesta kun koirat ovat keskenään niin ne piiloutuvat eikä "murtovaras" edes tiedä että siellä mitään koiria on, vaikka tulisi sisälle...sitten kun omistaja on kotona niin polleana kyllä mentiin rintamassa haukkumaan. Varsinkin jos oltiin syömässä, erityisesti silloin vähän kaikki piti tulkita tunkeilijaksi...
Hirveän kovasti noi leimaantuu omistajaa, eivät lämpene vieraille heti. Hoitoonkin kun jättää niin ne makaa masentuneena ekat päivät ovella oottamassa omistajaa. Koirien piirteet tuntuu olevan kaikki sellasia että toisaalta hyvä ja toisaalta huono, ihan tilanteesta riippuen.
Ymmärtääkseni pienet koirat elää pidempään kuin isot. Elinikään vaikuttaa perimä eli tarkkaan kannattaa miettiä keneltä koiran ostaa, kysellä kokemuksia. Hyvä kasvattaja ei myöskään myy pentua "helpolla" vaan haluaa tutustua ostajaan jne.. Koirakaupoissa on ihan liikaa huijareita ja tehtailijoita nykyisin. Hyvä kasvattaja on myös iso apu koko koiran elämän ajan, jos hänellä on pitkä kokemus koirista ja ko. rodusta.
Missään nimessä ei kannata sortua ostamaan ei-rekisteröityä rotukoiraa vain siksi että saa vähän halvemmalla. Se on merkki jostain huijauksesta joka voi tulla tosi kalliiksi. Tutut ostivat villakoiran halvalla. Koira osoittautui niin sairaaksi että siltä katkesi molemmat etujalat jossain tilaneessa jossa hyppäsi. Koiraa oli tutkittu ja hoidettu kalliilla ja lopulta se piti vuoden iässä lopettaa. Rahoja ei saanut mistään takaisin ja lisäksi suru koiran menetyksestä.
Mikä tahansa karkeakarvainen, nypittävä terrieri on myös vaihtoehto. Niistä ei lähde karvaa kuin trimmipöydälle. Meillä on länsiylämaanterriereitä jotka kuuluu tähän ryhmään.