Ero tulossa, enkä osaa hyväksyä miehelle uutta puolisoa

Koeta ensin päättää, haluatko erota vai et.

Miehes ei välttämättä saa naista enää koskaan... ihan vaan ajatuksena. Olet varmasti melko raskas läheisriippuvainen, toivottavasti työstät ongelmasi, jotta voisit elää onnellisempana!

Tuossa hetkessä se on vaikeaa ja kannattaa olla itselleen armollinen. Ajan kanssa kun pääset miehestä yli, niin myös mustasukkaisuuden tunteet vähenevät.

Läheisriippuvaisuuteen saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa hetkessä se on vaikeaa ja kannattaa olla itselleen armollinen. Ajan kanssa kun pääset miehestä yli, niin myös mustasukkaisuuden tunteet vähenevät.

Kiitos kauniista sanoista, tuli kyyneleet. Suhde kestänyt puolet elämästäni ja noin vuoden tehnyt mielessäni eropäätöstä ja vaikeaa on päästää irti vaikka tiedän että niin täytyy tehdä.

Hyvä, että olet päätynyt eroon. Sen jälkeen miehen parisuhteet eivät kuulu sinulle. Et saa mitenkään yrittää tukahduttaa tai hallita häntä.

Keskity oman elämäsi rakentamiseen ja sen miettimiseen, haluatko itse vielä uuden puolison. Millainen olisi parempi? Tunnetko jo sopivia?

Anna itsellesi aikaa! Mihinkään ei totu hetkessä! Ole armollinen itseäsi kohtaan!

Ei sillä ole pian enää väliä, voitko hyväksyä. Teillä ei ole lapsia, joten ero on totaalinen. Ette ole enää missään tekemisissä jatkossa.

Mitä ajattelet hänen asioista on ihan sama kuin mitä ajattelet minun asioistani: Se ei kiinnosta meitä. Ajatteletpa mitä hyvänsä, mies ei sitä tiedä eikä kuule.

Kannattaa sabotoida ex-miehen tulevaa suhdetta niin paljon kuin pystyy. Se helpottaa. Facebookissa, yölliset watsup-viestit yms.

Mene terapiaan

Vierailija kirjoitti:

Luuskalla taas elämää suuremmat ongelmat... nauran sulle ja pilipalibetamiehellesi ja lapsellisuudellesi. 

Tämä kommentti kertoo enemmän sinusta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaisuuteen saa apua.

Harmi kun sun kaltaisille ei saa apua, tohtorit tässä maailmassa ei riitä parantamaan moukkamaisuutta.

Yksi tapa on hommata itselleen ihana mies, exää ihanampi, niin ei voisi vähempää exän menot kiinnostaa. Itse tulin jätetyksi ja "sattumien" kautta löysin elämäni rakkauden vasta lähemmäksi nelikymppisenä, vaikka lapset tehtynä exän kanssa jne.

Jos te olette eroneet, niin miten joutuisit tekemisiin sen asian kanssa, että hänellä on uusi puoliso? Missä te oikein asutte? Jossain Sodankylän perukoilla?

Miksi sun pitäis sitä jotenkin "hyväksyä"? Eroatte,

ette ole enää tekemisissä ja ole miehelle vihainen that's fine.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sabotoida ex-miehen tulevaa suhdetta niin paljon kuin pystyy. Se helpottaa. Facebookissa, yölliset watsup-viestit yms.

Ymmärrän, että tässä on haettu sarkasmia, mutta en tahdo kenellekään pahaa enkä tosiaankaan sabotoisi miehen uutta suhdetta mitenkään. Ihan oman pääni sisällä pitäisin sen kuinka paljon sattuu. Pohdin vain onko muilla eronneilla mustasukkaisuutta eksää kohtaan vai onko kyse vain siitä, että mulla onkin vielä tunteita tulevaa eksää kohtaan.

Mä tein eron jälkeen tilapäisen alkoholiongelman siivittämänä todella typerän... Kun huomasin että exällä on uusi, tein tämän nimellä twitter tilin ja twiittaisn kaikkea paskaa hänen nimissään. Pöllin kuvia sen instasta ja twiittasin niitä myös. Parin kk päästä jäin kiinni ja sitten poistin twitter tilin. Pelkäsin pitkään sen jälkeen että tuleekohan rikosoikeudellisia seuraamuksia, koska kyllä se varmasti identiteettivarkaus oli, kun oli hänen kuva ja nimi. Ei onneksi tullut eikä exä tai vaimo tiedä että nettihuijari olin minä, osin siitä syystä että twittailin vain englanniksi.

Mutta kertoipa kyllä miten pohjalla olin ja motivoi pistämään korkin kiinni ja ryhdistäytymään. Olisi se hurjaa joutua oikeuteen ja saada seuraamukset exän nykyisen ahdistelusta...

Minullakin oli sama tilanne. Pari vuotta kesti että nuo tunteet lähti.

No jo on taas tylyä ja empatiakyvytöntä porukkaa.

Voin samaistua, eikä se mielestäni ole mitenkään erikoista, että pitkän suhteen jälkeen, jossa ero on ollut järkipäätös ilman sellaista taustaa, missä sitä toista olisi alkanut "vihaamaan" tai muutoin tunteet kuolleet kauan sitten, saattaa mustasukkaisuutta esiintyä vielä pitkäänkin. Ero on prosessi, eikä mikään yksittäinen kytkimen kääntö off asentoon.

Parhaita on kuitenkin klassiset neuvot: keskityt nyt vain itseesi ja aika parantaa haavat. Lapsia kun ei ole, ei tekemisissäkään tarvitse olla. Mitä vähemmän miestä näet ja mitä enemmän uutta sisältöä elämääsi saat, sitä nopeammin pääset hänestä yli. Tsemppiä matkaan, kyllä se vielä siitä iloksi muuttuu!

Ymmärrän ihan täysin. Olisi todella vaikeaa hyväksyä miehelle uusi kumppani. En ainakaan itse pysty eroamaan osittain just tästä syystä varmaan ikinä.