Lue keskustelun säännöt.
Näinkö eilen kummituksen? Todella pelottava kokemus!
14.10.2014 |
Olin siis eilen tulossa töistä, seisoin bussipysäkillä ja olin puhelimessa miehen kanssa. Bussipysäkki on sellaisen päättyvän tien kohdalla, "umpikujassa, eli takana pelkkää sankkaa metsää. Pysäkillä ei ollut lisäkseni muita. Juteltiin siinä miehen kanssa ihan perusjutuista, sanoin mitä hänen pitäisi ostaa kaupasta ja mielellään vastata lasten opelle wilmassa jos ehtii, kun itselläni meni töissä myöhempään.
Niin. Siinä puhelun aikana mua kohti/pysäkille käveli varhaisteini, nuori tyttö, arviolta 11-12v (oma tyttäeni on 9v, joten siitä arvio), kiinnitin häneen huomiota koska katsoi mua jotenkin todella pohjattoman surullisella katseella suoraan silmiin, oli pukeutunut "omituisesti" (päällä oli todella vanhanaikaisen näköinen pitkä takki ja paljaissa jaloissa kesäsandaalit, vaikka ilma oli todella viileä). No, tyttö ohitti minut (siis meni taakseni pysäkin penkille, tai niin oletin). Puheluni kesti vielä ehkä 20-30 sekuntia, jona aikana jo mietin, että haluan jututtaa tyttöä onko hänellä kaikki ihan kunnossa, kun ei vaikuttanut siltä. No, käännyin heti puhelun loputtua ympäri puhuakseni tytölle, ja pysäkin penkki oli tyhjä, ketään ei näkynyt missään. Ei metsässäkään. Ja se aika oli oikeasti niin lyhyt, ja paikka sellainen, ettei siinä ajassa kukaan voisi "kadota" luonnollisesti. Bussi tuli hetken päästä, hyvä kun sain noustua siihen kun jalat oli niin veltot. En usko mihinkään yliluonnolliseen,en ole mt-ongelmainen enkä ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Nyt vaan sen tytön katse ja tuo koko kokemus vaivaa minua kauheasti :(
Kommentit (246)
olipa pelottavin ketju pitkään aikaan, miks luin =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskon että näit rauhattoman sielun,yritti hakea siulta apua.kaikki eivät usko tälläsiin.itse olen nähnyt henkiä jo lapsesta asti.joten minulle luonnollinen asia.mutta jos sinua vaivaa selvitä alueen historiaa esim.uskon että jostain löytyy joku tapahtuma mihin tyttö kuollut.olisi kiva jos kertoisit täällä jos histoariasta löytyy jotain.
kyllä kuule jollain on,mistä sä voit tietää jos itselläsi ei ole sitä herkyttää,joo en jaksa alkaa väitteleen jokaisella vaapa tahto uskoa tai ei.mutta kukaan toinen ei voi sanoa mitä lahjoja toisella voi olla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:17"]
Olisko se ihan mahdoton asia kertoa missä tuo tapahtui?
[/quote]
Helsingissä tapahtui, en nyt sen tarkemmin kerro siksikään koska oikeasti en halua edes kuulla jos todella joku lapsi olisi siinä lähistöllä kuollut. En haluis miettiä koko asiaa, se vaan vaivaa nyt ihan kamlasti. ap
[/quote]
Etteipä vaan olisi ollut oikeasti Kirkkonummi kyseessä...
[/quote]
Kuis niin? Vaelteleeko kirkkonummella tiettävästi levoton lapsen sielu?
[/quote]
Kirkkonummen tyttölapsen kummitushan on jo lähes urbaanilegenda.
Ei omaa mielikuvitusta tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 16:44"]Onnittelut Ap, sä olet jollain tapaa tosi herkkä / sussa on jostain muuta erityistä, mistä syystä tämä tyttö halusi näyttäytyä juuri sinulle. Ymmärrän säikäyksesi, etenkin kun olet "ekakertalainen", mutta oikeasti mitään pelättävää ei ole.
Voi kuulostaa aika kornita, mutta sinuna ottaisin tuon hengen näyttäytymisen jonkinlaisena "suosion osoituksena" - siis, ylitä se pelkosi ja ole imarreltu!Meitä ei tosiaan ole varmasti hirmu monta joille nämä kuolleet sielut näyttäytyy.
Mulla on omaa kokemusta, me asuttiin viimeksi talossa jossa äiti oli joskus kauan sitten tappanut lapsensa, sekä itsensä. No, silloin onnellisena kolmen lapsen äitinä todellakin säikähdin sitä kun tämä tyttö alkoi "ottaa muhun yhteyttä" - ensin paniikissa selitin lääkärille säikäyksissäni asiaa, sain kuulla että olen ylirasittunut ja sain hirmu määrän lääkkeitä.
Sitten kun tajusin googlettelun jälkeen ettei oikeasti ole mitään "hätää" ja ettei se lapsi parka halua meille mitään pahaa, me asuttiin"sovusssa" useempi vuosi siinä talossa. Aistin sen tytön läsnäolon aina niin että kun vaikka olin koneella tmv, mun hengitys alkoi kiihtyä ilman syytä (vrt alat tukehtua), siitä tiesin aina milloin hän on lähellä. Konkreettisin kokemus oli kun mun lapset katsoi leffaa sohvalla, ja näin tämän tytön nauravana, onnellisena, heidän keskellään.
Muutettiin sitten pois siitä talosta, ja muutossa sanoin hänelle hyvästit. Että hän on kaunis ja ihana ja joka äidin unelma. Ei seurannut meitä / minua uuteen asuntoon.
Niin ja ei mullakaan mitään mt- diagnoosia ole. Olen töissä käyvä perheellinen nainen . Ja opin (onneksi ajoissa) ettei noista kannata puhua, juurikin leimaantumisen pelossa.
[/quote]
Meinaa itkettää :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhaton sielu, joka ei ole saanut lepoa. Kuollut jotenkin traagisesti.
Oho. Pelottavaa. Kun meni ohi niin muuttuiko tunnelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se Halloween vielä ole.mutta mukava kummitusjuttu. Hyvin kirjoitettu.
Jos et kerran usko kummituksiin ja muuhun yliluonnolliseen, sitten täytyy sinun löytää asialle luonnollinen selitys. Sellainen voi olla esim. vahva mielikuvitus tai hetkellisen väsymyksen aiheuttama ilmiö jossa hetken näkee tavallaan unikuvia tavallisen todellisuuden seassa. Sellaista voi sattua myös ihmiselle jolla ei ole mitään mielenterveysongelmia varsinkin väsyneenä.
Itse uskon kummituksiinkin joten minulle sekin selitys olisi mahdollinen. Enkä pitäisi tuollaista kokemusta edes pelottavana. Olen kokenut henkien läsnäoloa useita kertoja elämässäni enkä ole niitä koskaan pelästynyt, yritän vaan kommunikoida jotenkin aina jos huomaan sellaista läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvittele onko sillä seudulla tapahtunut jotain murhaa tms.? Kun mietit tytön vaatteita, saat ehkä suuntaviivaa vuosikymmenestä johon kannattaa keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:06"]
Oho. Pelottavaa. Kun meni ohi niin muuttuiko tunnelma?
[/quote]
En osaa sanoa, se aika siinä oli niin lyhyt ja keskityin siihen puheluun/sen lopettamiseen , mutta ne silmät oli niin läpitunkevat jotenkin ja niin pohjattoman surulliset, ja se pysäytti, että katsoi mua niin suoraan, kuin jotenkin apua pyytäen. Ahdistaa ihan kamalasti tämä kokemus nyt. Oikeasti olin ihan täysin selvin päin, suoraan töistä tulossa, en ole koskaan kuvitellut/nähnyt mitään olemattomia, ihan oikeasti! Tiedostan, että kuulostaa varmasti mt-ongelmaisen tekstiltä, niin varmasti ajattelisin itsekin jos lukisin vastaavaa. ap
Koita seuraavan kerran kun olet siinä samassa kohdassa, puhua mielessäsi ajatuksina sille hengelle. Kysy siltä, onko se paikalla ja onko sillä jotain sanottavaa.
Mene tänään samaan aikaan pysäkille odottelemaan tyttöä :)
Oliko tytössä värit vai oliko mustavalkoinen?
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:07"]
Selvittele onko sillä seudulla tapahtunut jotain murhaa tms.? Kun mietit tytön vaatteita, saat ehkä suuntaviivaa vuosikymmenestä johon kannattaa keskittyä.
[/quote]
No hyi, en halua alkaa tuollaista selvitellä tosiaankaan, ahdistaa muutenkin jo tarpeeksi :( Enkä ollut/ole edes mitenkään stressaantunut tai väsynyt, ei ole univajetta (meillä lapset jo "isot" ja nukutaan normaalit pitkät yöunet) tmv. ap
No kerropa missä tuo tapahtui niin me reippaat av-mammat selvitetään kuka on kuollut seuduilla teininä.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:17"]
Olisko se ihan mahdoton asia kertoa missä tuo tapahtui?
[/quote]
Helsingissä tapahtui, en nyt sen tarkemmin kerro siksikään koska oikeasti en halua edes kuulla jos todella joku lapsi olisi siinä lähistöllä kuollut. En haluis miettiä koko asiaa, se vaan vaivaa nyt ihan kamlasti. ap
[/quote]
Etteipä vaan olisi ollut oikeasti Kirkkonummi kyseessä...
[/quote]
Kuis niin? Vaelteleeko kirkkonummella tiettävästi levoton lapsen sielu?