kolmas lapsi nyt, usean vuoden päästä vaiko ollenkaan?

Mä tekisin nyt. Meillä kaksi lasta ja kolmannen olisin ehkä halunnut. Nyt, kun lapset ovat jo koululaisia en millään jaksa/halua aloittaa vauvarumbaa uudestaan (vaikka ikä antaisi hyvin myöden). Nyt on aivan loistavaa, kun voi isojen lasten kanssa tehdä paljon asioita ja toisaalta omaakin aikaa on hyvin. Vauva ei nyt jotenkin istu tähän meidän elämään :) Eli se kolmas jää meidän tapauksessa "tekemättä".

Mun lapsilla on ikäeroa 2 1/2 ja 1 1/2 vuotta. Aivan ihanaa aikaa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut nauttia vauva-ajasta pidempäänkin. Nyt se kaikki meni ohi yhdessä rysäyksessä.
Hyvin jaksoin, mutta otin aika rennosti. En välittänyt sotkusta, riitti että perjantaisin heitin matot ulos ja moppasin ja viikonlopun ajan oli siistiä. Toki imuroin muulloinkin, mutta keskityin lähinnä lapsiin enkä siihen miltä meillä näyttää.

Itse oon kans miettinyt tuota, että jos jättää lapsen teon myöhemmälle ajalle, niin taidan siinävaiheessa olla jo niin mukavuudenhaluinen ja tottunut isompiin lapsiin, että olisi iso kynnys lähteä vauvarumbaan uudestaan. Nyt menis kertarysäyksessä kaikkien vauva- ja pikkulapsiajat kerrallaan. Ap

Meillä kaksi ekaa 2v erolla. Seuraava 6v erolla. Aivan super!! Ei voi, kun suositella. 

Usean vuoden päästä tai ei ollenkaan!!

Varmasti kolmen pienen kanssa on tosi rankkaa. Meilläkin oli tilanne että perään tai monen vuoden päästä. Ei tehty perään, eikä kolmenkaan vuoden päästä (esikoinen nyt 4v). Nyt se on ei koskaan / monen vuoden päästä, ei voi tietää. Ei ainakaan lähitulevaisuudessa eikä nyt suunnitelmissakaan ole.

Rankkaa tulee olemaan kolme pientä lyhyillä ikäeroilla. Toisaalta pitkällä välillä ei pienimmälle tule leikkikaveria ja joudutte aloittamaan koko rumban alusta. Siksi meidän lapsiluku jääkin näihin kahteen. Olen kuunnellut ystävää, joka teki kolmannen (pitkällä ikäerolla) ja hän on ihan uupunut. Kuulostaa jotenkin katuvan, vaikka kaikki lapset ovatkin hänelle hyvin rakkaita. Elämää on kahdenkin lapsen kanssa ja erityisesti isommilla tulee isot murheet mukaan. Ei tämä helpotu ajan kanssa :)

Onhan siinäkin puolensa, että toiset olis jo isompia sit myöhemmin. Voisivat vauvelia viihdyttää ja vahtia esim äidin suihkun ajan, ja silleen pienesti autella, näin ainakin kuvittelisin. Kolmen pienen kanssa on varmaan aika hyrskettä koko ajan. Meillä lapsi menossa ensi syksynä kouluun ja itse haaveilen toisesta siihen saumaan. Sais olla kotona sen koulun aloittamisen aikaan. Periaatteessa sitten vois miettiä tekiskö (siis jos onnistuu ja saa) kaksi pienemmällä ikäerolla. Kolme lasta haluaisin.

Meillä lapset 1v10kk ja 1v9kk ikäeroilla. En minäkään vaihtaisi tuota aikaa kolmen pikkuisen kanssa pois. Meillä olisi jäänyt tekemättä jos olis jääty odottamaan. Hyvin jaksoin. Kun ei sotkuista välittänyt ja perheessä pysyi rytmi kasassa.

Niin...millaista elämää itse toivoo ja perheelleen...ainakin omat tuttuni pienillä ikäeroilla kolme lasta tehneet puhuu just tuohon tyyliin "kyllä se tästä kohta helpottaa, kun lapset kasvaa", "tässä menee samalla kertarysäyksellä", en tiedä, mitä itse ajattelette, mutta mulle tulee vaikutelma, että lapset on jotain karjaa tms. ja elämä sellaista päivästä toiseen selviämistä. Lapset on pitänyt tehdä (jostain syystä), mutta hampaat irvessä pusketaan arjessa. 

Itsellä kaksi lasta 2,5 vuoden ikäeroilla ja olen nauttinut ihan suunnattomasti vauvavuosista ja pikkulapsiajoista. Nyt esikoinen ja 10 ja nuorempi 7 ja jos kaikki menee hyvin, on meille tulossa kolmas ensi keväänä. Ja tästäkin äitiyslomasta aion ottaa kaiken irti, nautiskella vauvasta ja pikku taaperosta, osallistua koululaisten elämään ja harrastuksiin ja yrittää olla yksilöllisesti läsnä jokaiselle lapselleni. Meillä nuo lapset eivät erityisesti ole leikkikavereita toisilleen, tyttö ja poika, niin kiinnostuksen kohteet on aina olleet melko erilaiset. Toki sellaista yhteistä tekemistä on myös jonkin verran, mutta pääasiassa kaverit on omia.

11 jatkaa...eli mun mielestä myös tuo pitkä ikäero voi olla hyvä, itse en ainakaan olisi pystynyt olemaan täysipainoinen äiti pienellä ikäerolla, sillä minulle on myös muut jutut tärkeitä kuin arjessa selviäminen. Mutta tääkin riippuu toki paljon perheestä. Nyt on saatu matkusteltua paljon ja puuhattua yhdessä, ja uskon, että nyt on tilaa kolmannelle ja tietyllä tavalla aloittaa se vauvarumba uudelleen.

Miksi pieni ikäero on itseisarvo? Hyviä sisaruussuhteita kun on kaikenlaisilla ikäeroilla. Ja ainoat lapset / pitkällä ikäerolla olevat ei todellakaan aina mangu leikkikaveria, tylsyyttä ja vanhempaa viihdyttäjäksi. Minulla on yksi 5v lapsi, enkä ole moisiin ongelmiin törmännyt. Ehkä joskus toinen. Itse olen vasta 26.