Lue keskustelun säännöt.
Mistä 50+ vuotiaat saavat intoa elämään?
05.09.2021 |
Kun tuntuu, että elämä pyörii rutiineissa töihin, muutama tunti vapaata ja taas töihin. Lomilla vaikea keksiä tekemistä, kun kaikki on niin nähty. Miten teillä muilla?
Kommentit (37)
Alanvaihto. Joudut aloittamaan nöyrästi kaiken alusta. Mutta opit koko ajan uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkkeelle pääsyä odotellessa. Työt alkavat tuntua yhä väkinäisemmiltä eikä juurikaan kiinosta enää. Haluaisi vaan olla ja tehdä omaan tahtiin asioita tai olla tekemättä.
Mikäs tässä enää jaksaa innostaa kun ystävät ja tutut yksi kerrallaan nukkuvat pois…..olo rupeaa olemaan aika yksinäinen
Ei rahahuolia, ura parhaimmillaan, voi tehdä mitä huvittaa vapaa-ajallaan. Mistä tässä ei nauttisi?
Itse olen 58 ja minulla löytyy vaikka kuinka paljon uutta katsottavaa/kohteita. Aika ei millään tahdo riittää kaiken tekemiseen. Työpäivinä en toki jaksa kovin paljon missään käydä, mutta viikonloppuisin ja lomilla riittää tekemistä. Toki meillä on mökki ja istutan sinne kaikenlaista ja taas odottelen, miten kasvavat. Aikaa mökin kasvien hoitamiseen menee tosi paljon.
Lapsi asuu vielä kotona (19 v) ja nyt alan jo odottamaan, että hän muuttaisi omilleen niin, että saisin enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Monet vuodet meni siinä, kun keskityin hänen elämäänsä ja kolun käyntiin niin, että nyt alan tekemään kaikkea sitä, mitä en silloin voinut tehdä. Olen toki kiitollinen, että on/oli tämä lapsi, sillä silloin voin käydä hänen kanssaan kaikissa lastentapahtumissa yms, aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samoista jutuista kuin tähänkin asti. Perheestä ja ystävistä, mielenkiintoisesta ja haastavasta työstä. Hyvistä kirjoista ja elokuvista sekä matkailusta. Ei maailmasta kirjat ja maat lopu ihan äkkiä kesken!
Eli kuvitelmasi, että kaikki on nähty on anteeksi vaan väärä luulo ja kielii joko tyhmyydestä ja/tai masennuksesta. Et osaa katsoa ja kyseenalaistaa. Nähdä mielenkiintoa uuden oppimisessa. Elämähän on loppumattoman yllättävä ja vaihteleva, kun tarkemmin katsoo!
Jos on vasta vähän yli 50, kannattaa miettiä alan vaihtoa, sillä eläkkelle saatat päästä vasta noin 15 vuoden päästä. Aika pitkä aika vaan jäädä odottelemaan eläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kauheasti työpäivän jälkeen mitään; lueskelen kirjoja ja katselen telkkaa. Jos haluan käydä lenkillä tai salilla niin sinne on mentävä aamulla tai kesken päivän (etätyöt).
Kyllä lomalla yleensä reissaan miesystävän kanssa, ei kaikki ole sentään nähty :) Viikonloppuisin vaan ollaan mutta lomilla koitetaan aina jotain keksiä.
Voi kun olisikin enemmän lomaa. Ei tahdo ehtiä kaikkia harrastuksia edes aloittaa lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa oon miettinyt viimmeset 2v,mutta mikään ei oikein jaksa innostaa.Työ ollut jo samaa pakkopullaa samaiset 2v.Samoja hommia vuodesta-86,kuntoilu pitänyt pään kasassa tähän asti.Haaveissa viettää kesät mökillä ja talvet etelän lämmössä,jossa kuntoilla ja opiskella paikallista kieltä.Rahat vois olla kasassa jos jaksais jotenkin vääntää vielä pari vuotta ja vaihtaa asuntoa pienempään.
M55
Arkisista pienistä asioista. Lämpimästä suihkusta ja hyväntuoksuisesta suihkugeelistä. Hyvästä aamukahvista nautittuna kauniista kupista. Kirjoista, musiikista ja elokuvista / TV-sarjoista. Luonnosta, pääosin ihan lähiluonnosta. Eläimistä, niitä on kiva seurailla. Puutarhanhoidosta ja pihassa istuskelusta. Sään vaihteluista. Käsitöistä. Elossa olemisen tunteesta.
En enää kaipaa mitään ihmeempää. Esim. ei kiinnosta enää matkat, uudet harrastukset, menemiset jne. Tavallinen arki on niin hyvää, etten kaipaa mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiirehän tässä tulee, että ehtii tehdä kaiken haluamansa. Kun on hädintuskin päässyt aloittamaan. Lopultakin kun pääsee tekemään sitä, mitä eivät muiden tarpeet ole rajoittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 58 ja minulla löytyy vaikka kuinka paljon uutta katsottavaa/kohteita. Aika ei millään tahdo riittää kaiken tekemiseen. Työpäivinä en toki jaksa kovin paljon missään käydä, mutta viikonloppuisin ja lomilla riittää tekemistä. Toki meillä on mökki ja istutan sinne kaikenlaista ja taas odottelen, miten kasvavat. Aikaa mökin kasvien hoitamiseen menee tosi paljon.
Lapsi asuu vielä kotona (19 v) ja nyt alan jo odottamaan, että hän muuttaisi omilleen niin, että saisin enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Monet vuodet meni siinä, kun keskityin hänen elämäänsä ja kolun käyntiin niin, että nyt alan tekemään kaikkea sitä, mitä en silloin voinut tehdä. Olen toki kiitollinen, että on/oli tämä lapsi, sillä silloin voin käydä hänen kanssaan kaikissa lastentapahtumissa yms, aikansa kutakin.
Olen saman ikäinen. Lapsi on muuttanut kotoa pois jo 15 vuotta sitten. Ennen koronaa matkustelin paljon, mutta edelleen on vaikka kuinka paljon kohteita "Bucket List":illa. Nyt on pari kesää matkailtu kotimaassa ja vaikka tämä on niin nähty, niin onpahan tullut vaihteeksi kierrettyä kansallispuistoja ja telttailtua.
Töiden ohessa opiskelen ja olen parissa luottamustehtävässä. Haaveilen omasta hevosesta, myös moottoripyörän hankinta on ollut mielessä mutta vielä tänä kesänä en sitä toteuttanut. Mp-retkille ei voi ottaa koiraa mukaan, joten ehkä vuoden kuluttua on sille parempi ajankohta.
Kotona puuhastelen kaikkea tavallista; hoidan puutarhaa, viherkasveja, teen käsitöitä, joskus katson Areenasta tai Kirjastokinosta jonkun leffan tai sarjan. Ennen koronaa kävin usein elokuvissa, nyt osallistun filkkareille verkon kautta siinä määrin kuin mahdollista. Kunhan palataan normaaliin niin käyn jälleen näyttelyissä, museoissa, teatterissa, keikoilla ja konserteissa. Olen myös kirjaston suurkuluttaja.
Minusta nämä ovat ihan huippuvuosia elämässä. On hyvä asema työelämässä, rahaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sitä kautta mahdollisuuksia vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiuduin juuri Kevon reitiltä. 54v.
Matkustelu. Taas lähdetään italiaan. Kauniita ihmisiä, vaatteita, kenkiä, hyvää ruokaa, hyviä viinejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei rahahuolia, ura parhaimmillaan, voi tehdä mitä huvittaa vapaa-ajallaan. Mistä tässä ei nauttisi?
Just näin. Työpäivän jälkeen saa tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Jos ei jaksa laittaa ruokaa, voi mennä ravintolaan tai tilata ruokaa kotiin. Kukaan ei vaadi mitään, olen vastuussa vain itsestäni. Aikuisia lapsia on kiva tavata, samoin ystäviä. Lomaa ja vapaa-aikaa on ihan tarpeeksi. Korona-aikana on reissattu kotimaassa. Kun korona hellittää, niin maailmassa on vaikka kuinka paljon kiinnostavia paikkoja. Enpä usko, että aloittajakaan on
kaikkia maailman kolkkia vielä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 58 ja minulla löytyy vaikka kuinka paljon uutta katsottavaa/kohteita. Aika ei millään tahdo riittää kaiken tekemiseen. Työpäivinä en toki jaksa kovin paljon missään käydä, mutta viikonloppuisin ja lomilla riittää tekemistä. Toki meillä on mökki ja istutan sinne kaikenlaista ja taas odottelen, miten kasvavat. Aikaa mökin kasvien hoitamiseen menee tosi paljon.
Lapsi asuu vielä kotona (19 v) ja nyt alan jo odottamaan, että hän muuttaisi omilleen niin, että saisin enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Monet vuodet meni siinä, kun keskityin hänen elämäänsä ja kolun käyntiin niin, että nyt alan tekemään kaikkea sitä, mitä en silloin voinut tehdä. Olen toki kiitollinen, että on/oli tämä lapsi, sillä silloin voin käydä hänen kanssaan kaikissa lastentapahtumissa yms, aikansa kutakin.
Olen saman ikäinen. Lapsi on muuttanut kotoa pois jo 15 vuotta sitten. Ennen koronaa matkustelin paljon, mutta edelleen on vaikka kuinka paljon kohteita "Bucket List":illa. Nyt on pari kesää matkailtu kotimaassa ja vaikka tämä on niin nähty, niin onpahan tullut vaihteeksi kierrettyä kansallispuistoja ja telttailtua.
Töiden ohessa opiskelen ja olen parissa luottamustehtävässä. Haaveilen omasta hevosesta, myös moottoripyörän hankinta on ollut mielessä mutta vielä tänä kesänä en sitä toteuttanut. Mp-retkille ei voi ottaa koiraa mukaan, joten ehkä vuoden kuluttua on sille parempi ajankohta.
Kotona puuhastelen kaikkea tavallista; hoidan puutarhaa, viherkasveja, teen käsitöitä, joskus katson Areenasta tai Kirjastokinosta jonkun leffan tai sarjan. Ennen koronaa kävin usein elokuvissa, nyt osallistun filkkareille verkon kautta siinä määrin kuin mahdollista. Kunhan palataan normaaliin niin käyn jälleen näyttelyissä, museoissa, teatterissa, keikoilla ja konserteissa. Olen myös kirjaston suurkuluttaja.
Minusta nämä ovat ihan huippuvuosia elämässä. On hyvä asema työelämässä, rahaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sitä kautta mahdollisuuksia vaikka mihin.
Mulla meni aika kauan aikaa lapsen tekemisessä, koska sairastin pahaa endometroosia eli en ainakaan enää kaipaa aikaa ennen lapsen saantia. Silloin olin tosi masentunut ja samaan aikaan minulta kuoli omaisia. He kuolivat aika nuorina. Nyt olen vapaa niistä lapsentekohommista.
Toki rahaakin on enmmän kuin nuorena. Minä olen nyt jo käynyt kaikissa näyttelyissä ja olen menossa teatteriinkin taas. Paljon on lukemattomia kirjoja. Olen myös harrastanut sukututkimusta 20 vuotta ja odotan, että voin siihen syventyä vielä enemmän. On myös kiva kokeilla kaikkia uusia reseptejä.
Teen kaikkea niin kauan kuin vain pystyn...
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä enää jaksaa innostaa kun ystävät ja tutut yksi kerrallaan nukkuvat pois…..olo rupeaa olemaan aika yksinäinen
Niinpä, ainoat juhlat joihin kutsutaan ovat hautajaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä enää jaksaa innostaa kun ystävät ja tutut yksi kerrallaan nukkuvat pois…..olo rupeaa olemaan aika yksinäinen
Niinpä, ainoat juhlat joihin kutsutaan ovat hautajaiset.
Aika harvat enää nykyään kuolee vielä 50-vuotiaina. Toki vanhemmat sukupolvet kuolevat ja tunnet, että olet itse kohta vanhin elossa oleva sukupolvi, vaikka vielä on elossa noin 90-vuotiaitakin.
Kun netissä pääsee pätemään niin onhan se parasta. Päihteet tuo myös jotain lohtua. Siinäpä ne tärkeimmät.