Jos täti ei innostu tätiydestä
Mitä ajattelet, jos lapsesi täti ei ole innoissaan tätiydestään? Jos hän ei esimerkiksi halua, että häntä sanotaan tädiksi? Tai ei kysele lapsesi kuulumisia, eikä anna oma-aloitteisesti (tai pyydettäessäkään)hoitoapua, tms? Oletko ollut tällaisessa tilanteessa? Miltä se tuntui ja mitä ajattelet kuvatunkaltaisesta tädistä?
Kommentit (39)
Meillä puhutaan jokaisesta etunimellä, tädittely saattaa toimia jos tätejä on 1kpl.
Mulla ja siskolla on lasten ikäero vain 5kk, meillä 3v, mutta silti hän ei alkuun ottanut kontaktia ollenkaan mun lapseen vaikka itse hoidin hänen poikaansa mielelläni, kävin kylässä ja he kävivät yökylässä meillä ja loppuraskaudesta suostuin nukkumaan sohvalla, jotta saavat nukkua perhepedissä mun sängyssä.
Sitten otin asian puheeksi, että minusta olisi ihanaa että luot suhteen tähän vauvaan, niin serkukset ovat kavereita jatkossa. Ymmärsi yskän ja nyt kyllä juttelee tytölle mutta vain jos ensin otan hänen lapsensa syliin ja juttelen. Ei ehkä osaa pitää muutenkaan sosiaalisia suhteita yllä ilman kehoitusta.
Olemme yksipuolisesti tekemisissä, minä soitan useasti viikossa ja järjestän tapaamiset, vain kerran hän on kysynyt vauvavuoden aikana, mitä meille kuuluu.
Olemme molemmat "tätiäitejä" lapsille kun tapaamme. "Äiti...eikun täti antaa ruokaa" Odota, täti, eikun äiti ottaa kohta" :)
Meidän lapsilla on vain yksi täti. Se on 26v. Ja sillä on ihan etunimikin. Lapset kyllä tietävät, että on heidän tätinsä, mutta on kyllä kaikille hyvin paljon luontevampaa kutsua häntä ihan nimellä.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 16:41"]
Huh, ei kai kyse ole siitä että pidetään lasta maailman keskipisteenä, jos täti kerran vuodessa vahtii sitä. Ja tottakai tätiä kutsutaan "tädiksi" ainakin lapsen ollessa kuulolla. Miten säälittävää, joku neuroottinen vela tekee tästäkin ongelman.
[/quote]
Meillä kyllä puhutaan läheisistä ihan heidän etunimillään, ei tarvi täditellä ketään.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:21"]
Itseäni inhottaa, kun minua sanotaan tädiksi, koska olen oikeasti (trans)mies.
[/quote]
Sama täällä.
Suhautuminen omiin tai miehen sisariin ei ole muuttunut mitenkään saatuani lapsia. Hoitoapuna he eivät juurikaan ole olleet, emme tosin ole pyytänytkään. Yhteyttä pitävät yhtä tieheästi tai harvoin kun ennen lapsia. Täti nimitystä käytetään harvoin, lähinnä silloin kun lapsille selitetään täti sanan merkitystä. Tädeistä käytetään etunimiä.
Eivät sisaruksenne (eivätkä vanhempanne!!) ole vastuussa siitä että te olette tehneet lapsia.
Onko ap itsekin kutsunut tätejään aina tädeiksi, ettet etunimellä?
No mä oon varmaan just tollanen. En vaan ole koskaan osannut olla kovin luontevasti muiden lasten kanssa. Omiani tietysti rakastan ja osaan olla heidän kanssaan, mutta en ole ollut erityisen lapsirakas koskaan. Enkä tykkää, että minua kutsutaan tädiksi, vaikka olen no 33v. On mulla nimikin.
Itseäni inhottaa, kun minua sanotaan tädiksi, koska olen oikeasti (trans)mies.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:21"]
Itseäni inhottaa, kun minua sanotaan tädiksi, koska olen oikeasti (trans)mies.
[/quote] Ja se on kumma kun sitä "tätiä" pitää hokea koko ajan. Kun sisar saa lapsia niin heti alkaa se hokeminen että "no miltäs tädistä nyt tuntuu" ja "onnea tädille" ja "eikö olekin mukavaa olla täti" argh!
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:21"]
Itseäni inhottaa, kun minua sanotaan tädiksi, koska olen oikeasti (trans)mies.
[/quote] Olisin ihan mielelläni setä.
Me soitellaan sisarusten kanssa ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Ystävät tärkeämpiä kuin ihmiset joita en edes tunne
MInun sisareni on aina ollut kiinnostunut lapsistani, mutta en mitenkään usko saati edellytä, että kaikki tädit ovat.
Jaa, että taas kerran koko suvulla on joku ihmeen velvollisuus pitää lastanne koko maailman keskipisteenä? Ei ei, ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta mihinkään, teidän lapsihan se on!
Mä rakastan siskoni lasta ja todellakin haluan olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta ymmärrän hyvin etteivät kaikki halua. Eikä ole mikään pakko!
Huh, ei kai kyse ole siitä että pidetään lasta maailman keskipisteenä, jos täti kerran vuodessa vahtii sitä. Ja tottakai tätiä kutsutaan "tädiksi" ainakin lapsen ollessa kuulolla. Miten säälittävää, joku neuroottinen vela tekee tästäkin ongelman.
Onko häntä sitten pakko kutsua tädiksi? Itselläni hieman kolahtaa korvaa kun moni ventovieras ihminenkin saattaa täditellä minua lapselleen. Tämö siksi että olen nuori ja "täti" on sanana no..tätimäinen. Eli aika aikansa elänyt:)