Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5068)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gkuufus kirjoitti:
ootko ruuna vai laava?
Laavaa tupruttaa sieltä Kanarialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hevosen monet ilot ja haasteet ovat kuin ihmiselämästä. En ole ennen tullut ajatelleeksi asiaa.
Kyllä Minuakin huolesruttaisi nukkua yötä niityllä, jollei kukaan vahtisi hereillä.
Hauskaa lukea myös maaseudun elämästä. Siellä kai kohtaa enemmän ihmisten kanssa. Sen miehenkin tapasitte uudelleen, joka oli jalkansa loukannut.
Aikamoinen paine pienelle alalle on hevosen kaviossa. Siis kun painoa on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla panikoimatta ja pelkäämättä kaikkea.
Koen olevani kuin hevonen. Kaikki uusi pelottaa. (pustun toimimaan normaalisti, mutta helposti paikoin ja ahdistun) Kuvaat itseäsi. Olet kuin minä.
Tallinlämpimät kiitokset kaikille kokemuksiaan ja ajatuksiaan kirjoittaneille. Olette suurenmoisia! Valitettavasti laite nukahti eilen illalla enkä voinut enää jatkaa. Äsken lauri toi tämän takaisin. Kiitos siitä! Tänään onkin sadepäivä niin ehdin hetken kirjoitella ennen kuin tunnit alkavat.
Tuon ylläolevan kirjoittajalle myös paljon kiitoksia. Sinä kerroit pystyväsi samastumaan minuun ja minun on niin ollen myös helppo ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Ilmeisesti me molemmat koemme että ympäristöllä, ihmisillä ja sattumanvaraisilla tapahtumilla on taipumus hallita meitä ja sitä mitä tunnemme.
Se, etten pysty vaikuttamaan moniin elämääni noin vain ilmestyviin asioihin aiheuttaa minussa joskus voimattomuutta ja alakuloa. Siihen auttaa vain niiden tosiasioiden hyväksyminen, joihin en kerta kaikkiaan voi vaikuttaa ja toisaalta se, että yritän kaksin verroin enemmän nauttia niistä vapauksista ja omista valinnoista, joihin minulla on oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Olen älynnyt kauttasi, että kaikilla on hierarkia. Hevosilla ja ihmisillä. Pakko tyytyä omaan paikkaansa laumassa. Edetä niillä avuin, joita on.
Johtopaikoista taistellessa myös ihmisillä on ilkeää peliä. Suullista. Huijaamista jopa ja mustamaalausta.
Niin varmasti on! Jossakin tilanteessa varmasti tulee jokaiselle vastaan tuntemus, että ei voi enää vain tyytyä vaan täytyy puolustaa asemaansa ja oikeuksiaan. Mutta niin kauan kuin jokin ei tunnu kertakaikkisen ja täydellisen sietämättömältä, minäkin olen enemmän ja enemmän alkanut ajatella, että tyytyminen on helpompaa kuin taisteleminen. Sekään ei varmasti ole kaikille yhteinen päätelmä, ei hevosilla eikä ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratsastin usein lapsena särkänniemessä talutusponeilla. Siinä luki: varo, poni voi purra. Ihmettelin, miksi ovat niin ilkeitä.
En valitettavasti pysty sanomaan, mitä sellaista niiden talutusponien elämässä oli tapahtunut, mikä johti puremistaipumukseen. Sama pätee kysymykseen, miksi joskus käy niin että potkaisemme ihmistä.
Voin vain arvella syitä. Minusta tuntuu ettei yksikään rakastettu, hyvänä pidetty ja elämäänsä tyytyväinen hevonen, enempää kuin ihminenkään, käyttäytyisi sillä tavoin. Mutta ehkä he kokivat päivätyönsä pitkäveteiseksi ja yrittivät huonolla tavalla saada siihen vähän vaihtelua. Tai ehkä jotkut lapset olivat joskus tehneet heille asioita, jotka eivät tuntuneet kivalta ja he olivat oppineet pelkäämään, että kuka tahansa voisi koska tahansa tehdä niin. Tai ehkä heidän koulutuksessaan ei ollut kiinnitetty huomiota tapaan, joka on meille ominainen, mutta jota te ette pidä toivottavana. Tai pahimmassa tapauksessa ehkä heille oli kehittynyt epäluuloinen pelkäävä asenne teitä ihmisiä kohtaan yleensä ja se näkyi sitten ikävällä tavalla tilanteissa missä he kokivat olonsa tavalla tai toisella epämiellyttäväksi tai jopa pelokkaaksi.
On kurjaa että tuollaista esiintyy. Mutta se on yksi syy miksi minäkin täällä palstalla olen. Ehkä halutessanne pääsette hiukan lähemmäksi sitä, millaisena maailma ja elämä hevosen näkökulmasta näyttäytyy ja niin ollen välisemme vuorovaikutuskin voisi muodostua vapaammaksi ainakin pahimmista kompastuskivistä. Ja totta kai minäkin olen utelias oppimaan teiltä, vaikka siitä koituukin hyötyä ja iloa vain minulle itselleni!
Vierailija kirjoitti:
Gkuufus kirjoitti:
ootko ruuna vai laava?9
Ohis: huono vitsi. Kruuna ja Klaava.
T: Ihminen
Sanaleikki, eikö niin? Tiedän kruunan ja klaavan ja niiden merkityksen kun olen joskus nähnyt kolikkoa heitettävän. Enemmän käytetään kuitenkin sitä kivi, paperi ja sakset ratkaisutapaa.
Minusta tehtiin ruuna vähän alle kolmevuotiaana täällä suomessa. Kun olen tällä tabletilla joitakin asioita saanut selville, niin ymmärrän nyt mistä siinä asiassa on kysymys. Ihan ketjun alussa en vielä tiennyt. Minulla kuitenkin kestää käsitellä sitä ja kaikkea siitä seurannutta mielessäni ja se käsittely on vielä aivan kesken. Palaan sitten myöhemmin asiaan ja kirjoitan jos vain osaan ja pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratsastin usein lapsena särkänniemessä talutusponeilla. Siinä luki: varo, poni voi purra. Ihmettelin, miksi ovat niin ilkeitä.
En valitettavasti pysty sanomaan, mitä sellaista niiden talutusponien elämässä oli tapahtunut, mikä johti puremistaipumukseen. Sama pätee kysymykseen, miksi joskus käy niin että potkaisemme ihmistä.
Voin vain arvella syitä. Minusta tuntuu ettei yksikään rakastettu, hyvänä pidetty ja elämäänsä tyytyväinen hevonen, enempää kuin ihminenkään, käyttäytyisi sillä tavoin. Mutta ehkä he kokivat päivätyönsä pitkäveteiseksi ja yrittivät huonolla tavalla saada siihen vähän vaihtelua. Tai ehkä jotkut lapset olivat joskus tehneet heille asioita, jotka eivät tuntuneet kivalta ja he olivat oppineet pelkäämään, että kuka tahansa voisi koska tahansa tehdä niin. Tai ehkä heidän koulutuksessaan ei ollut kiinnitetty huomiota tapaan, joka on meille ominainen, mutta jota te ette pidä toivottavana. Tai pahimmassa tapauksessa ehkä heille oli kehittynyt epäluuloinen pelkäävä asenne teitä ihmisiä kohtaan yleensä ja se näkyi sitten ikävällä tavalla tilanteissa missä he kokivat olonsa tavalla tai toisella epämiellyttäväksi tai jopa pelokkaaksi.
On kurjaa että tuollaista esiintyy. Mutta se on yksi syy miksi minäkin täällä palstalla olen. Ehkä halutessanne pääsette hiukan lähemmäksi sitä, millaisena maailma ja elämä hevosen näkökulmasta näyttäytyy ja niin ollen välisemme vuorovaikutuskin voisi muodostua vapaammaksi ainakin pahimmista kompastuskivistä. Ja totta kai minäkin olen utelias oppimaan teiltä, vaikka siitä koituukin hyötyä ja iloa vain minulle itselleni!
Myös ihmiset tekevät tätä samaa. Kun heitä pitkästyttää työssä, he alkavat kiusata työkavereitaan ja jotkut jopa asiakkaitaan.
Koirien häiriökäyttäytyminen ilmenee esimerkiksi haukkumalla, kun ovat yksin kotona. Omistaja ei tiedä mitään, mutta naapuri tietää kyllä. Silloin koira tarvitsee enemmän liikuntaa ja enemmän aktiviteetteja, joissa voi käyttää päätään.
Sama auttaisi varmasti hevosille ja ihmisillekin.
Minulla oli tänään erään yksityistunneilla käyvän ratsastajan ensimmäinen kerta maastossa kanssani. Hän on yli vuoden käynyt meidän tallillamme ja ratsastanut ehkä joka toinen kerta minulla. Kaikki muutkin hevosemme ovat kyllä hänelle tuttuja. Osaava hän jo on, mutta sellainen varmuus kuin esimerkiksi aamulla on häneltä vielä puuttuu.
Hän voisi olla nimeltään vaikka lumi, koska hänellä on tällä hetkellä käytössään lumivalkoinen takki. Niin, lumi tuli kenttätuntini jälkeen, haki minut tallista ja pani kaiken lähtöä varten valmiiksi. Sitten o tuli vielä tarkistamaan, että kaikki oli kunnossa niin kuin oli ja neuvoi hänelle sopivan mittaisen lenkin tärkeimpine käännöksineen. Sitten lähdimme verkkaista käyntiä matkaan ja päästyämme tallin tieltä pois hän pyysi minua vaihtamaan raviin. Alkumatkasta tunsin kyllä varsin hyvin, että hän oli melko hermostunut. Puolipidätteet olivat aika hätäisiä ja hänen jalkansa tuntuivat välillä niin tiiviisti kyljissäni, että lisäsin useasti vauhtia vaikka hän ei ollut niin aikonut pyytää. Sitten kun hän taas viestitti ohjilla että minun tuli hiljentää, etenemisestäni tuli kaiken kaikkiaan epätasaista ja poukkoilevaa ja hermostuneisuus tarttui minuunkin.
Ei meillä silti mitään hätää ollut, jonkinlaisia viestintäongelmia vain. Mutta onneksi hän keksi pitää sopivan mittaisen tauon jonka aikana onnistuin saamaan rauhallisuuteni takaisin. Hän puhui minulle ja kertoi olevansa ensimmäisen kerran takia jännittynyt. Sitten hän istui hetken hiljaa ilmeisesti miettien mikä kommunikoinnissamme oli sujunut heikosti ja hengitti muutamia kertoja syvään sisään ja ulos. Sen jälkeen hän silitti minua lavasta, kohensi asentoaan ja kehotti molempia ottamaan rauhallisesti. Tuon pysähdyksen jälkeen avut olivatkin jo paljon selvempiä, ja hän muisti paremmin tehostaa niitä istunnallaan. Minulla itselläni meni hetki päästä hyvään tekemisen rytmiin, mutta kun aistin lumin olevan koko ajan rentoutuneempi, aloin itsekin liikkua sulavammin ja tasaisemmin.
Loppuretki sujuikin sitten jo mukavasti. Minun ei tarvinnut enää hermoilla apujen kanssa ja taakseni vilkaisemalla saatoin nähdä lumin välillä hymyilevän. Mutta tänään tulin todistaneeksi taas sen tosiasian, että vaikka olen mielestäni hyväluontoinen ja osaava hevonen, en oikein voi sille mitään, että minuunkin hermostuneisuus helposti tarttuu. Tiedän, että kokemattomalle ratsastajalle olisi suureksi eduksi, jos hevonen pystyisi omalla varmuudellaan paikkaamaan ratsastajan epävarmuutta, mutta valitettavasti se ei ole minulle helppoa. Tiedän myös, että minun hermostuneisuuteni lisää helposti edelleen selässäni istuvan hermostuneisuutta, jolloin kierre voi entisestään voimistua. Onneksi Lumi osasi tänään hienosti sen katkaista. Toivottavasti seuraava kerta on jo molemmille helpompi!
Kiva kertomus jälleen, kiitos siitä!
Toivottavasti tuo ruunajuttu ei ala harmittaa sinua!
Miksi joskus hevosilla on häntä kynitty huvin lyhyeksi?
Pudottaako se esteitä, jos niillä harjoitellaan vai meneekö siihen ulostetta ja helpompi pitää puhtaan vai mikä syy?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus hevosilla on häntä kynitty huvin lyhyeksi?
Pudottaako se esteitä, jos niillä harjoitellaan vai meneekö siihen ulostetta ja helpompi pitää puhtaan vai mikä syy?
En ole itse koskaan nähnyt lyhyeksi leikattua häntää, enkä tiedä miksi sellaista tehtäisiin. Ehkä ajettavilla hevosillla hännän jouhet voisivat joissakin oloissa sotkeutua ohjiin, mutta lieneekö sekään todellinen ongelma? Kakatessa nostamme kyllä häntää ylös niin että ei sotkeentuminenkaan oikein voi olla selitys. Häntä on olennainen osa ulkonäköäni, viestintääni, suojautumistani hyönteisiä vastaan, siis osa minua. En soisi että sitä turhan takia lyhennettäisiin.
Ilmiannettu