Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Kivoja toki myös perhonen ja lintu, mutta tylsää, kun vaan kesäisin.

Nytten lähdemme pesueen kanss sisemmälle metsään, enempi ravintoa siellä on. Hepot hakast lähti poies. Heipat vilkuttelimma siivillämme. Luulen/toivon, et kesäisin tapaamme tuas, niinkuin teidätkin...

Keltasirkku&co

Keltasirkulta kysyn, että miksi luulet metsässä olevan paremmin ruokaa kuin ihmisten lintulaudoilla? Mitä metsästä löytää. Ei ainakaan lennossa hyönteisiä. 

Miten siellä sujuu, Isabel? Olettekos käyneet ratsastamassa vai oletko tehnyt opintoja vai mitä. 

Kerro ihmeessä jotain päivitystä!

Olisi mukavaa tietää, mitä Isabelille kumppaneineen kuuluu. 

Kaipa te kumminkin käytte Laurin kotiseudulla ja siinä samassa ratsastusreissullakin.

Onko Mozartin hankinta edennyt. Sitä kannattaisi hieman edistää. Voisottekohan te ostaa sen osittain. 

Sitä en kyllä millään ymmärrä, miksi Isabelin äiti pitää edelleen Kallea, kun se käyttäytyy arvaamattomasti eikä Isabelkaan siihen oikein luota. 

Miten sujuu? Olisi hauskaa lukea kuulumisianne jälleen!

Tulin kurkkaamaan. Saisi jo tulla päivityksiä. 

Olis hauska lukea, mitä puuheette!

Ettekö te voisi kirjoittaa myös siitä, mitä hevonen saattaisi ajatella, jos se puhuisi. Tokihan heistä näkee paljonkin ilmeitä, vaikka jo korvien asennosta ja äännähdyksiä. Aman avulla opitte tulkitsemaan hyvin. Saa kirjoittaa muutakin touhua. Vieläkö teillä rakkautta riittää yhtä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Olis hauska lukea, mitä puuheette!

Ettekö te voisi kirjoittaa myös siitä, mitä hevonen saattaisi ajatella, jos se puhuisi. Tokihan heistä näkee paljonkin ilmeitä, vaikka jo korvien asennosta ja äännähdyksiä. Aman avulla opitte tulkitsemaan hyvin. Saa kirjoittaa muutakin touhua. Vieläkö teillä rakkautta riittää yhtä paljon. 

Ollaan oltu kullan kanssa tosi kiireisiä, kun ollaan muutettu! On mennyt kaksi viikkoa saada kaikki laatikot purettua ja kalustaa asunto. Ihanaa puuhaa sinänsä, mutta kun molemmat koittavat samalla tehdä opintoja niin illat ovat venyneet pitkiksi ja sitten ollaan suunnilleen kaaduttu sänkyyn. Nyt sekamelska alkaa sentään jo näyttää vähän kodilta! :)

Minulle ainakin olisi haastavaa tuo hevosen ajatusten tulkinta, joten en ehkä ala sellaista edes yrittää. En ole koko marraskuussa hevosia edes tavannut eli kuulumisia ei juurikaan ole. Sellainen ikävä asia Aman vanhassa tallissa oli tapahtunut, että heidän iäkkäin hevosensa, suomenhevostamma oli yhdellä tunnilla alkanut hengittää tiheämmin ja reagoinut heikosti. Sillä oli lakattu ratsastamasta ja yritetty viedä talliin, mutta kentän laidalla se oli pudottautunut maahan. Eläinlääkäri ei ollut välittömästi päässyt paikalle, mutta oli luvannut tulla seuraavana aamuna. Lopulta tammaparka oli saatu houkuteltua pystyyn ja talutettua vapisevana talliin, missä sille oli annettu lääkärin ohjeistuksen mukaan kipulääkettä. Sen tilaa oli tarkkailtu ja kun aamuyöllä tapahtui käänne huonompaan, eläinlääkäri hälyytetettiin paikalle. Lääkärin saapuessa se ei ollut oikeastaan reagoinut mihinkään ja lyhyen tarkastuksen jälkeen lääkäri katsoi, että tamma oli aiheellista lopettaa. Arvion mukaan kyse oli sydämen vajaatoiminnasta, minkä seurauksena keuhkoihin oli kertynyt nestettä. Surullinen tapaus. Tamma ei kuitenkaan ollut iältään kuin "vain" 18. :(

Emme ole vielä tutustuneet lähitalleihin ja voi olla että se jääkin kevääseen. Onhan se vähän harmi, ettei tällä hetkellä elämäämme mahdu hevosia ja ratsastusta, mutta onneksi meillä on sentään Siiri, jota käymme päivittäin yhdessä ulkoiluttamassa. On kuitenkin tapahtunut niin paljon muuta, mistä olen aivan innoissani, että en koe kaipaavani juuri nyt yhtään mitään. Ja kun kysyit, niin rakkaus ei ole väliltämme mihinkään kadonnut. Tuntuu, että se on jopa syventynyt ja voimistunut! Olen niin onnellinen kuin ikinä olla voi ja rakkaani vaikuttaa olevan sitä myös! Joskus mietin, miten pienillä asioilla on valtava vaikutus elämän suuntaan. Meidäthän toi oikeastaan Amadeus yhteen ja se on asia, jonka tulen aina muistamaan. -Isabel

Ihanaa, että teillä menee hyvin Laurin kanssa. Hevoset yhdistivät teidät. 

Kurjaa sen suomenhevosen kohtalo. Yllättävää, ettei mitään oltu havainnoitu aiemmin. Hevosparka. Oli vaan yrittänyt tehdä työtään edelleen, kun ek osannut kirjoittaa vaivoistaan. Sai armollisen lopun eläinlääkärin toimesta. Ei kai sentään kuollut hevonen ollut Aman bestis. Ei varmaan, kun olisit sen maininnut. 

Kai sentään käytte kotiseudullanne ratsastamassa myös, vaikkei vielä kiinnostavaa tallia olekaan löytynyt Helsingin läheltä. 

Kevääseen kai jää myös Mozartin hankinta. 

On kivaa lukea kirjoituksiasi! 

Haluaisin lukea jälleen lisää kuulumisia. Miten joulun vietätte ja kaikkea muuta!

Voi harmi, kirjoitin tänne pari päivää sitten aika pitkästi, mutta jostain syystä teksti jäi sensuuriin. Meillä oli siis riitaa Laurin kanssa, mutta olemme nyt jo asian sopineet. Teksti koski sitä.

Mutta lähdin sen tapahtuneen vuoksi silloin pari viikkoa sitten käymään äidin luona ja viivyin kolme päivää. Olin aluksi ihan maissa ja äiti koitti piristää minua houkuttelemalla minut tallille. Suostuin lähtemään ja kun olin hetken katsellut äidin ratsastavan, minullekin tuli halu koittaa. Osittain se, etten edes pelännyt johtui kai riidasta ja sellaisesta käyköön mitä vain -asenteesta. Mutta niin lainasin äidiltä kypärän ja nousin Kallen selkään! Aluksi äiti talutti, mutta lopulta päätin haluta ratsastaa itse.

Kalle on kuulemma syksyn aikana rauhoittunut ja sen kanssa onnistuu jo laukkaaminenkin ihan hienosti. Äiti sai koulutukseen apuakin, mutta hän sanoi, että lopulta suurin vaikutus oli kärsivällisyydellä ja lempeydellä. Hän ratsasti kerta toisensa jälkeen aivan lyhyen aikaa rauhallista laukkaa ja vaihtoi sitten taas raviin kehuen Kallea joka kerta. Vähitellen sen riuhtomiset ja säntäilyt sitten jäivät pois.

Minä en laukkaamaan silti halunnut vaan pyysin vain Kallea kulkemaan sen upeaa, uskomattoman hyvin eteenpäin vievää ravia. Niin se tekikin ja totteli kaikkia apujani muutenkin, käännöksiä, kiihdytyksiä, pysähdyksiä ja voltteja myöden! Äidillä oli viimeinen maneesivuoro, joten muita hevosia paikalla ei ollut. Se ehkä kyllä selitti Kallen helppoutta, mutta kyllä se uskomattoman paljon on kehittynyt. Äiti on hevosten kanssa kyllä todella taitava, vähän niin kuin joku hevoskuiskaaja. :)

Toivottavasti tämän lähetys nyt onnistuu. Hyvää joulun odotusta kaikille!  -Isabel

Joko nyt on tullut ryppy rakkauteen?

Ihanaa, että saitte sovittua Laurin kanssa. Ohimenevät erimielisyydet kuuluvat suhteeseen. Muutoin toinen on lytätty ja alisteinen, jollei koskaan mielipiteet kohtaa riidankin muodossa. Sovun tekeminen on oleellista. 

Mahtavaa, että uskalsit ratsastaa Kallen kanssa. Itse en uskaltaisi, kun se silleen nousi pystyyn yhtäkkiä vaarallisesti. En enää muista, onko sillä tallilla vuokrahevosia, jolloin Lauri voisi ratsastaa kanssasi. Laurihan on ratsastanut Kallella. 

Jotenkin vaan on niin hauskaa lukea ratsastuskerroistasi. Kerrot niin eläväisesti. Tuo tunne, että käyköön mitä vain, kun on kiukkuinen, on tuttu tunne. En ole sitä aiemmin tajunnut, mutta tosiaan, minullakin on noin joskus. Tajuan nyt, että siitä pitää päästä eroon. Vaarallista. Hyvä, kun otit puheeksi kirjoituksessasi. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lukea jälleen lisää kuulumisia. Miten joulun vietätte ja kaikkea muuta!

Me olimme käymässä äidin luona. Viivyimme kahden yön yli ja palasimme tänään kotiin. Näin myös veljeäni pitkästä aikaa ja tapasin myös äidin miehen Mikon ensimmäistä kertaa. Eilen olimme sitten Laurin vanhempien luona kahvipöydässä sekä pistäydyimme Katrin luona viemässä heillekin pienet joulumuistamiset.

Parasta oli kuitenkin kultani joululahja minulle! En voinut avata sitä aattoiltana, koska se ei ollut paketti, vaan yllätys joka koitti vasta joulupäivän aamuna. Hän nimittäin vei meidät Aman vanhalle tallille, avasi takaluukussa olleen laatikon, jossa olivat ratsastusvarusteeni ja kertoi meidän lähtevän retkelle. Kun sain ne puettua ylleni, Miia ja Oona tulivat tallista Freesiaa ja Krischania taluttaen. Ne olivat vasta suittuja ja upean kiiltävän mustia pitkine harjoineen ja tuuheine töppösineen! Molemmat oli satuloitu valmiiksi ja meidän tarvitsi vain nousta selkään. Olin pienen hetken vähän kauhuissani ajatuksesta, mutta sitten muistelin yhteistyötäni Kallen kanssa ja voitin pelkoni. Jos saisin ratsastaa Freesialla, ei se sen pahempaa varmasti olisi kuin vikuroinnistaan tunnetun orinkaan kanssa. Onneksi Laurikin oli suunnitellut ratsujen jaon juuri siten. Niinpä hän sitten auttoi minut tamman selkään ja tarttui itse orin ohjiin, minkä jälkeen lähdimme tuttua tallitietä käyden kohti lumista maalaismaisemaa!

Olipa hauska lahja Laurilta. Hymyilen kertomuksellesi :)

Vierailija kirjoitti:

Olipa hauska lahja Laurilta. Hymyilen kertomuksellesi :)

Kiitos! :) Kirjoitus jäi pikkuisen kesken kun kultani houkutteli huomioni puoleensa. Lähdimme siis kaksin aivan satumaisen kauniilla friisiläisratsuillamme talviselle retkelle. Huomasin hyvin nopeasti, että Freesia oli tavattoman helppo ratsastettava. Ensinnäkin sen kulku oli kaikissa askellajeissa ihanan tasaista ja varmaa, melkein kuin olisin istunut satulan mallisessa toimistotuolissa, joka on ohjelmoitu säännöllisen tarkkaan joustoliikkeeseen. Toiseksi se käänteli koko ajan korviaan ja tarkkaili minua myös katseellaan sen minkä pystyi ollakseen valmis reagoimaan välittömästi kaikkeen mitä pohkeillani, sormillani ja istunnallani tein. Itse asiassa eilinen oli eniten pelkkiin painoapuihin perustunut ratsastus, minkä olen kokenut. Olin sen vaivattomuudesta niin haltioissani, että huomioni keskittyi melkein kokonaan Freesiaan, minkä Laurikin kyllä huomasi. Hän kysyi jopa muutaman kerran, olenko jostain kiukkuinen kun en huomannut vastata hänelle!

Retken kohde ei ollut sattumanvarainen, vaan kultani oli senkin järjestänyt ennalta. Saavuimme nimittäin noin kolmen vartin ratsastuksen jälkeen jokirantaan, jossa Oona odotti meitä auton kanssa. Hän kattoi meille pienelle matkapöydälle termoskannun, jossa oli kuumaa keittoa, tuoretta leipää lisukkeineen ja kivennäisvettä. Jälkiruoaksi oli vielä joulutorttua, rocky road -suklaata ja kahvia. Oona vei miehensä kanssa Freesian ja Krisin kävelylle sillä aikaa kun rauhassa söimme. Olin kyllä moisesta yllätyksestä niin myyty, että mitä ikinä välillämme muutama viikko sitten tapahtuikin, pyyhin sen lopullisesti mielestäni.

Saatuamme varhaisen lounaan syötyä luvassa oli vielä yksi yllätys. Oonan mies on valokuvaaja ja hän sanoi Laurin pyytäneen ottamaan meistä kuvia yhdessä hevosten kanssa. Niinpä sitten nousimme ratsaille ja asetuimme hänen pyytämiinsä paikkoihin ja asentoihin kuvattaviksi. Otettuaan ensin maasta muutamia kuvia hän nousi heidän autonsa lavalle ja lopuksi jopa pick-upin katolle saadakseen erilaisen kuvakulman. Pelkäsin sen vähän uhkarohkealta näyttävän tasapainoilun johtavan Roopen putoamiseen, mutta onneksi turhaan! Meitä kehotettiin Laurin kanssa lopuksi laskeutumaan alas ja Roope otti kuvia missä hevosten turvat olivat samalla tasolla kasvojemme kanssa. Kun hän lopuksi näytti muutamia otoksista, ne olivat aivan huikeita. Meidän ja mustien komistuksiemme takana näkyi joki rantapenkkoineen. Kun hän zoomasi yhtä kuvaa, rannan jääreunuksella erottui pieni tumma lintu, jonka Roope paljon luontoa kuvanneena tunnisti koskikaraksi. Kun menimme lähemmäs rantaa, näimmekin sen istuvan hetken virran rannalla ja sukeltavan sitten veteen. Uskomaton siivekäs, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt!

Siitä sitten jatkoimme ratsastusta kaksin kiiteltyämme ensin Oonaa ja Roopea heidän panoksestaan lahjaani. Kotimatkalla pidimme vielä oman tauon, jonka aikana Lauri puhdisti Freesian ja Krisin kavioita pakkautuneesta lumesta. Ja minun sydämestäni hän onnistui tänään vaivannäkönsä (plus suukkojen) ansiosta puhdistamaan kaiken huolen ja epäilyksen. Minun on syytä olla superonnellinen kun omistan tuollaisen miehen. -Isabel

Mitä hevosia siellä vanhalla tallilla tällä hetkellä on?

Kiitos ihanasta kuvauksesta. Lauri antoi sinulle erittäin romanttisen lahjan. Luin sen todella mielelläni. Siitä tuli iloinen mieli minullekin. 

Hän oli vielä järjestänyt matkan varrelle lisää elämyksiä. 

Ihan pakko kuitenkin kysyä, millaisia huolia ja epäilyksiä sinulla Laurista oli. (Ei ole pakko kertoa.)

Ja minäkin haluaisin kuulla, keitä siellä Amadeuksen tallissa vielä on. Uudi yalli kai on valmis. Mitä sielläkin on? Ja Freesiahan kai oli Amadeuksen ihastus  mutta oliko se aiemmin mainitsemasi kuollut suomenhevonen se Amadeuksen paras kaveri? Mikä sen nimi oli?