Miehellä (taas) nettiseksiprofiileja

JSSAP!

Aivan kuin olisit puhunut minun elämästäni. Tiedän miltä sinusta tuntuu, ja tiedän myös ettei tuo tule loppumaan. Suosittelen sinua lähtemään suhteesta mahdollisimman pian. Etkä ole mitenkään ylireagoinut, ei tuohon voi kepeästi suhtautua. Tsemppiä!

En jatkaisi suhdetta. On miehesi selvästi tosissaan hakemassa seksiseuraa, sitäkö haluat?

Ahdistavaa ja kauheeta :( Oikeasti tiedän, että eroa ei kai voi välttää, koska kadotan itsetuntoni täysin, jos en nyt pysy tiukkana ja vaadi mieheltä parisuhderemonttia ja todellista osoitusta, että asiat muuttuvat (ja että hän ymmärtää kantani), ja tietysti hänen pitäisi antaa oikea selitys teolleen. Ei hän halua eroa, mutta ei osaa keskustella.

Miten voi selvittää suhteen, tai edes erota rikkomatta välejä täysin, kun koko ajan pitää pyörittää lapsiperheen arkea yhdessä?! Miten totaalikriisistä voi selvitä ilman, että aiheuttaa traumoja yhteisille lapsille? Kun tekisi mieli tappaa toinen tai itsensä!

Ap

Elämässä on tilanteita, joista ei selviä siististi ja nätisti. Lapset selviää vanhempien avioeroista, mutta huonommat eväät ne saa elämälleen jos oma äiti opettaa esimerkillään että toinen saa kohdella miten huonosti tahansa parisuhteessa. Eli älä huoli, lapset selviää.

Mutta mitä ihmeen parisuhderemonttia nyt haikailet?? Mies ei hae seksiseuraa vahingossa vaan on aikuinen ihminen ja täysin tietoinen siitä mitä tekee. On jäänyt jo kerran kiinni ja nyt taas uudestaan. Mitä sinä hyvä ihminen odotat ja kuvittelet? Että miehes kauhistuu kuin painajaisesta herättyään että hui mitä tuli tehtyä? Eikä enää ikinä toista pettämistään ties monennenko kerran jälkeen?

Mies ei ole selitellyt eikä hyvitellyt, eikä ole kiinnostunut korjaamaan teidän suhdetta ja sä vingut parisuhderemonttia? Nyt silmät auki, peli on pelattu jo. Avioero vireille heti huomenna ja itsekunnioitusta keräilemään.

Minkälaista parisuhderemonttia tai hyvittelyä odotat?

Tätä on varmaan vaikea uskoa, mutta mieheni ei ole fyysisesti pettänyt, eikä tavannut ketään, vaan on hakenut kontaktia vain netissä. Hän kai kiihottuu siitä, että naiset katsovat intiimikuvia hänestä, ja jakavat omia kuviaan. On varmaan koukussa siihen, koska on muutenkin taipuvainen riippuvuuksiin. En pidä esim. pornon katselua mitenkään pahana (kiihotun siitä itsekin), ja voin jotenkin jopa ymmärtää, miten paljon innostavampaa on, että on itse tavallaan "pornotähti", jota joku oikeasti himoitsee, mutta minua loukkaa salailu, että mies ei luota minuun, että jakaisi tämän "fantasiamaailmansa", ja miten etäisyys meidän välillä vain kasvaa, jolloin lopulta se voi johtaa fyysiseen pettämiseen.

Pisteenä iin päälle olen raskaana. Minun on pakko selvittää, onko liitollamme mitään mahdollisuuksia. Ap

Anna miehesi olla mies. Pieni seikkailu piristää.

Ap, oletko oikeasti tosissasi tuossa, että miehesi ei ole pettänyt sinua? Miten voit olla niin naiivi?

Olen sinkku ja varattuja miehiä netistä riittäisi joka illalle. Vieläpä ihan "kunnollisia" hyvännäköisiä miehiä.

Jos miehesi peitteli profiilejaan tai ei ollut halukas niistä kertomaan, luuletko että kertoisi pettämisestä???!!! Ei takuulla.

Parisuhderemontti vaatisi mieheltä avautumista ja opettelemista keskustelemaan. Hän ei osaa tai uskalla ilmaista halujaan ja toiveitaan ja mielipiteitään, eikä kai osaa täyttää toiveitani, vaikka sanoo haluavansa. (Toivon läheisyyttä (enemmän henkistä, ja fyysistä muutakin kuin seksiä), ja arvostusta.)

Uskon, että miehen vetäytyminen johtuu korjattavissa olevista ongelmista (unettomuus, liika alkoholinkäyttö, ehkä masennus), mutta tietysti noiden ongelmien korjaaminen ei ole helppoa, ja hän on pahassa kierteessä, koska ei jaksa ongelmiensa takia yrittää tehdä mitään niille, eikä osaa ottaa vastaan apuakaan. Ehkä voisin yrittää pakottaa häntä nyt parempiin elintapoihin, jolloin ehkä paremman fyysisen olon ansiosta hän osaisi olla mukavampi ja suhteemme paranisi (siis nyt kun hän potee syyllisyyttä ja voisi hyvityksenä uskoa neuvojani)?

Tämähän on manipuloimista, mutta sentään hyvästä syystä: että hän jaksaisi olla parempi isä (kärttyisen diktaattorin sijasta) ja parempi aviomies (kännäävän mököttäjän sijasta), ja nauttisi elämästään ja perheestään! Olen ikuinen optimisti, ja lisäksi ratkaisujen etsiminen ja tilanteen analysointi saa ottamaan etäisyyttä omiin raskaisiin tunteisiini (muuten parkuisin nurkassa koko ajan, enkä jaksaisi hoitaa lapsia lainkaan.. toki puran tunteita, kun en enää pysty hillitsemään niitä, mutta en onneksi koko ajan). Ap

Mä kans mietin että loppuuko tämmönen ikinä? Onko ikinä täysin uskollinen? Jos tommonen viestittely sun muu on pakkomielteistä tms? Voiko sen kans elää? Aina epäilys perheessä? Jaa a? 

Montako lasta teillä on? minkä ikäisiä?