Sosiaalisten tilanteiden pelko ja kassatyö

Vierailija kirjoitti:

Ap on luuseri joka sopisi oikein hyvin junan alle.

Totta.

"Ja kaikki uudet kassatyöntekijät pelkäävät aluksi, se on ihan normaalia ja saa näkyä. Pelko ja jännittäminen ovat inhimillisiä tunteita. "

Mitä hiivattia? Ei tosiaan ole noin, että kaikki jotenkin pelkäisivät. Suurin osa ei pelkää tai jännitä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

"Ja kaikki uudet kassatyöntekijät pelkäävät aluksi, se on ihan normaalia ja saa näkyä. Pelko ja jännittäminen ovat inhimillisiä tunteita. "

Mitä hiivattia? Ei tosiaan ole noin, että kaikki jotenkin pelkäisivät. Suurin osa ei pelkää tai jännitä yhtään.

Niinpä. Jotkut ei pelkää koulussa esiintymistäkään, oikein nauttivat siitä. joka luokalla oli aina pari jotka nautti siitä ja halusi olla äänessä ja esillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on luuseri joka sopisi oikein hyvin junan alle.

Joo junan alle vaan.

 Ainakin tuo nuorentaa kummasti . Minua luullaan vielä 32 vuotiaana tyttökseksi koska olen niin epävarma ja ujon oloinen. En vitsaile... En sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono asia. joskus ahdistaa ja joskus ei.

Ihmiset on aika pelottavia kun tarkasti mietin. En ymmärrä, miten joku ei pelkäisi sosiaalisia tilanteita! Pitää ollaa tosi jyrkkä ja vahva, ettei pelkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri hyvä työ sosiaalisen kammon päihittämiseen. Puhun kokemuksesta. 

Öö miksi sain alapeukkuja? Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Mikä auttoi? Ihmisten ilmoille meneminen, mukaan lukien asiakaspalvelutyö kaupassa. Mikä ei auttanut? Eristäytyminen ja sosiaalisen kanssakäynnin välttely. Jos joku muka valittaa sosiaalisesta kammosta, muttei halua tehdä mitään selättääkseen tuon vaivan, tuo ihminen ei oikeasti halua muuttua eikä minulta hirveästi heru sympatiaa. Korostan jälleen, että olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja ainoa asia mikä auttoi oli vain astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos ei pysty tähän, voi ehkä ollakin, että itsensä "lääkkeillä" turruttaminen on ainoa keino. Onnea matkaan. 

Mulla on ollut nuoresta saakka sos tilanteiden pelko ja mikään

No okei, nostan hattua sille, että olet ilmeisesti yrittänyt kaikkea ja tehnyt parhaasi. Se on tärkeintä. Jos se ei riitä, en tosiaan tiedä mitä muuta sanoa. Oletko käynyt terapiassa? Ja ymmärrän, että sosiaalista kammoa on eriasteista ja että kaikki ollaan erilaisia yksilöitä. Voi olla, että itseni kohdalla ahdistus ei ollut lopulta niin syvälle juurtunutta, vaikka vuosikaudet se siltä tuntui ja oli todella vaikeaa. Ehkä olen sikäli onnekas. Silti neuvoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokkain tapa ainakin yrittää päästä yli ahdistuksesta, eikä sitä tulisi alapeukuttaa (kuka niin sitten onkaan tehnyt). Nimittäin tällä palstalla saattaa olla monia lukijoita, jotka kärsivät ahdistuksesta ja yrittävät keksiä itselleen tekosyitä olla puuttumatta asiaan olemalla rohkea ja laittamalla itsensä likoon. Muistan itsekin, miten pitkään vältin kontaktia ja sosiaalisia tilanteita uskottelemalla itselleni kaikenlaista typerää. Se oli virhe. Sen takia yksinkertaista neuvoa ei tule kohdella yliolkaisesti ja viedä toivo monelta, uskoisin enemmistöltä, niistä, jotka kärsivät näistä asioista. 

Menin suoraan syvään päähän todella kiireiseen paikkaan. Aluksi huomio meni siihen, että asioihin rutinoitui, ja sitten ihmisvirtaan olikin jo niin turtunut, että töihin mennessä napsahtaa työminä päälle parin asiakkaan jälkeen ja lakkaa välittämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri hyvä työ sosiaalisen kammon päihittämiseen. Puhun kokemuksesta. 

Öö miksi sain alapeukkuja? Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Mikä auttoi? Ihmisten ilmoille meneminen, mukaan lukien asiakaspalvelutyö kaupassa. Mikä ei auttanut? Eristäytyminen ja sosiaalisen kanssakäynnin välttely. Jos joku muka valittaa sosiaalisesta kammosta, muttei halua tehdä mitään selättääkseen tuon vaivan, tuo ihminen ei oikeasti halua muuttua eikä minulta hirveästi heru sympatiaa. Korostan jälleen, että olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja ainoa asia mikä auttoi oli vain astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos ei pysty tähän, voi ehkä ollakin, että itsensä "lääkkeillä" turruttaminen on ainoa keino. Onnea matkaan. 

Mulla on oll

Mun miellestä ihmiset ovat vain pelottavia.

Aloittajalla on nyt mahdollisuus siedettävä itseään ja päästä pelosta eroon. Mene rohkeasti.

Minä tein ilman lääkitystä tuollaista työtä muutaman vuoden ja vaikka tuntui, että sopeuduin/siedätyin siihen sekä ihan jo tavallaan ja osin tykkäsinkin siitä työstä, niin silti se kuormitti niin että lopulta olin työkyvytön enkä kestänyt vapaalla edes telkkarin auki pitämistä, koska ihmisten puhumisen kuuleminenkin oli vaan liikaa.