Sosiaalisten tilanteiden pelko ja kassatyö

Kannattaa harkita jotain muuta alaa, kaupassakin voi toimia myös varaston puolella tai hyllyttäjänä.

Siivooja saa toimia hyvin paljon aivan yksin.

Samoin kiinteistön hoitaja jonka kohteet ovat esim kadut ja puutarhat/puistot/laitoskohteet..

Puhelin myynti on helppoa vaikka pitääkin puhua vieraiden kanssa, mutta he eivät näe sinua etkä sinä heitä, eikä omalla nimellä esiinnytä.

Minä! Alussa tuntui että oksennan, mutta loppujen lopuksi kun siinä vain pysyi, tapahtui siedättyminen. Kädet tärisi, ääni värisi, jne jne. Siedätyksen ansiosta pääsin pelosta eroon ja elän nykyisin ihan normaalia elämää.

Ja kaikki uudet kassatyöntekijät pelkäävät aluksi, se on ihan normaalia ja saa näkyä. Pelko ja jännittäminen ovat inhimillisiä tunteita.

Miksi ihmeessä olet hakeutunut moiseen työhön, jos kärsit tuollaisesta vaivasta? Välillä ei vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita jotain muuta alaa, kaupassakin voi toimia myös varaston puolella tai hyllyttäjänä.

Siivooja saa toimia hyvin paljon aivan yksin.

Samoin kiinteistön hoitaja jonka kohteet ovat esim kadut ja puutarhat/puistot/laitoskohteet..

Puhelin myynti on helppoa vaikka pitääkin puhua vieraiden kanssa, mutta he eivät näe sinua etkä sinä heitä, eikä omalla nimellä esiinnytä.

Kuinka paljon hyllyttäjä joutuu keskimäärin hyllyttämään työntekijöitä ja millaisin perustein? Voiko hyllyttäjäkin joutua hyllytetyksi?

Minulla ei ole suoranaisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta voimakas esiintymiskammo ja jännitän myös työhaastatteluissa aivan älyttömästi. Nyt olen lykännyt työnhakua, kun jännittää niin paljon videon kuvaaminen.

Olen kuitenkin työskennellyt kaupan kassalla eikä se ole tuottanut minulle mitään ongelmia, siinä on selkeää mitä pitää sanoa ja menee sellainen työmoodi päälle, eikä kukaan ole arvioimassa suoritustani. Eli riippuu vähän mitä kaikkia tilanteita jännität, jos jo se että pitää tervehtiä asiakasta ja mahdollisesti vastailla kysymyksiin nostattaa verenpaineen niin sitten työ ei ehkä sovi sinulle, mutta ainahan voit tietysti kokeilla vuokratyöfirman kautta jos uskallat sellaiseen hakea kun siinä et sitoudu mihinkään pidempään työsuhteeseen. Tai toinen vaihtoehto olisi työkokeilu työkkärin kautta, mutta siitä ei sitten saa palkkaa.

Enemmän asiakkaat jännittävät kassaa kuin kassa asiakasta. Kassa on ikäänkuin talon väkeä ja talossa noudatetaan talon tapoja. Riittää kun on peruskohtelias.

En ole ikinä olettanut, että kaupan kassan pitäisi viihdyttää minua stand up-koomikkona tai estraditaiteilijana. Heitä näen muualla ja otollisemmassa mielentilassa.

Mikä siinä työssä on sellaista mistä pidät? Työ ei saa olla pakkopullaa muuten sitä ei jaksa tehdä.

Selvisin välillä ilman lääkkeitä, välillä lääkkeiden kanssa. Kävi niin, että kun kaupassa alkoi lapata eräitä puolituttuja niin jouduin syömään jatkuvasti lääkkeitä. Sitten päätin että se saa riittää. Ei ole järkevää tehdä työtä jota ei pysty tekemään ilman lääkitystä.

Pelkäisin myös itse olla kassatyöntekijä. Varmaan siksi koska minua on koulukiusattu joka koulussa ja työpaikalla. Pelkäisin jos joku yrittäisi varastaa ja siitä pitäisi sanoa siitä, jos olisin liian hidas, lamaantuisi niin ettei kykenisi antamaan vaihtorahoja tai antaisi ne väärin, pitäisi kysyä henkilöpapereita ja sitten sanoa että on liian nuori ostaakseen alkoholia kun itse nuorena on pyytänyt vanhempia tai niitä jotka voivat ostaa alkoholia itselle, vaikeita asiakkaita, väkivaltaa asiakkailta. 

Juuri hyvä työ sosiaalisen kammon päihittämiseen. Puhun kokemuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita jotain muuta alaa, kaupassakin voi toimia myös varaston puolella tai hyllyttäjänä.

Siivooja saa toimia hyvin paljon aivan yksin.

Samoin kiinteistön hoitaja jonka kohteet ovat esim kadut ja puutarhat/puistot/laitoskohteet..

Puhelin myynti on helppoa vaikka pitääkin puhua vieraiden kanssa, mutta he eivät näe sinua etkä sinä heitä, eikä omalla nimellä esiinnytä.

Huono neuvo. Sosiaalinen kammo on ongelma, joka rajoittaa ihmisen elämää. Se pitäisi yrittää selättää sen sijaan, että pakenee haasteita ja eristäytyy entisestään. 

Minä myös! Ensin olin puoli vuotta harjoittelijana jolloin en ollut kassalla ollenkaan vaan pelkästään myymälän puolella, ja sielläkin vain arkisin aamuvuoroissa jolloin on vähiten asiakkaita. Sitten pääsin talon kirjoille 10h/vko sopparilla, joten olin töissä 2 päivää viikossa ja silloinkin enimmäkseen myymälän puolella. Siitä sitten hiljalleen kassalla oloa yhä enemmän, ja nyt monta vuotta myöhemmin olen 20h/vko pelkästään kassalla. Mua auttaa tämän hitaan etenemisen lisäksi myös se, että koen ettei siellä kassalla ole "oikea minä" vaan kassamyyjän rooli. Ja kassamyyjällä on tietyt "vuorosanat" joita sanoa ja asiakkaiden käytös on yleensä samanlaista. Olen isossa marketissa jossa on aina vartija paikalla, niin ei tarvi hoitaa itse mitään häiriköinti tapauksia tms.

Oletko Venla sinä siellä ?

Kun katsoo mitä porukkaa liikkuu vaikka ruokakaupassa, niin en ihmettele jos joku haluaa vetää lääkkeitä. Moni myös tulee mölyämään kaksin, kolmin tai ryhmässä. Osa ihan kivoja ihmisiä varmaan ja jotkut outoja, kovaäänisiä. "Olennon" oloinen tyyppi, mikä siinä meni.

En suosittele. Kuormittaa ihan saakelisti

Olen kassalla töissä mutta koskaan ole päässyt peloistani eroon, mutta se pelko on enemmänkin häpeää tai pelkoa että joudun nolatuksi. Mulla on myös sellainen kassapiste että joudun seisoa asiakasta vastapäätä joka ahdistaa. Aikaisemmin olin paikassa jossa sain istua ja se oli huomattavasti helpompaa. Kyllä mullakin kädet tärisee ja punastelen, mutta en jotenkin jaksa enää välittää, olen huomannut että olen suoriutunut ihan hyvin silti. Ja asiakkaat näkee kai mut herttaisena.

Vierailija kirjoitti:

Juuri hyvä työ sosiaalisen kammon päihittämiseen. Puhun kokemuksesta. 

Öö miksi sain alapeukkuja? Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Mikä auttoi? Ihmisten ilmoille meneminen, mukaan lukien asiakaspalvelutyö kaupassa. Mikä ei auttanut? Eristäytyminen ja sosiaalisen kanssakäynnin välttely. Jos joku muka valittaa sosiaalisesta kammosta, muttei halua tehdä mitään selättääkseen tuon vaivan, tuo ihminen ei oikeasti halua muuttua eikä minulta hirveästi heru sympatiaa. Korostan jälleen, että olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja ainoa asia mikä auttoi oli vain astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos ei pysty tähän, voi ehkä ollakin, että itsensä "lääkkeillä" turruttaminen on ainoa keino. Onnea matkaan. 

Esimerkiksi minä 🙂🙂 alkuun oli ihan hirveää, mutta täytyy sanoa että en usko, että olisin päässyt pelosta eroon ilman tuota työtä. Pärjäät kyllä, tsemppiä! Älä luovuta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri hyvä työ sosiaalisen kammon päihittämiseen. Puhun kokemuksesta. 

Öö miksi sain alapeukkuja? Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Mikä auttoi? Ihmisten ilmoille meneminen, mukaan lukien asiakaspalvelutyö kaupassa. Mikä ei auttanut? Eristäytyminen ja sosiaalisen kanssakäynnin välttely. Jos joku muka valittaa sosiaalisesta kammosta, muttei halua tehdä mitään selättääkseen tuon vaivan, tuo ihminen ei oikeasti halua muuttua eikä minulta hirveästi heru sympatiaa. Korostan jälleen, että olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja ainoa asia mikä auttoi oli vain astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos ei pysty tähän, voi ehkä ollakin, että itsensä "lääkkeillä" turruttaminen on ainoa keino. Onnea matkaan. 

Mulla on ollut nuoresta saakka sos tilanteiden pelko ja mikään siedättäminen ei ole auttanut :( Olen rampannut läpi koulut, kurssit, työt yms. tavannut paljon ihmisiä elämäni aikana jne. Terapiat, useita sellaisia ja hyviä.

Vieläkin olen 30 vuotiaana tärisevä ja epävarma ja mietin mitä muut minusta ajattelee. Jos joudun vieraaseen ihmiskohtaamiseen saatan mennä paniikkiin ja lukkoon, unohdan asioita ja en ymmärrä mistä toinen puhuu. Olen jopa tullut itsetietoisemmaksi iän myötä tämän asian kanssa, pienenä lapsena en juuri välittänyt ja mulla oli aika paljon rohkeuttakin eri tilanteissa. Olen myös aina ollut erittäin herkkä joten kai se on osa luonnettakin. Pitäisi vaan osata olla välittämättä, mutta välitän kai sitten ihmisistä liikaa. Ehkä tämä on hyväkin asia, jollain tapaa. Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri hyvä työ sosiaalisen kammon päihittämiseen. Puhun kokemuksesta. 

Öö miksi sain alapeukkuja? Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Mikä auttoi? Ihmisten ilmoille meneminen, mukaan lukien asiakaspalvelutyö kaupassa. Mikä ei auttanut? Eristäytyminen ja sosiaalisen kanssakäynnin välttely. Jos joku muka valittaa sosiaalisesta kammosta, muttei halua tehdä mitään selättääkseen tuon vaivan, tuo ihminen ei oikeasti halua muuttua eikä minulta hirveästi heru sympatiaa. Korostan jälleen, että olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja ainoa asia mikä auttoi oli vain astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos ei pysty tähän, voi ehkä ollakin, että itsensä "lääkkeillä" turruttaminen on ainoa keino. Onnea matkaan. 

Mulla on ollut nuoresta saakka sos tilanteiden pelko ja mikään

Niin ja lisään vielä että ymmärrän kyllä että siitä pelosta pääsee kai eroon että tulee varmemmaksi itsensä kanssa mutta en tiedä miten sellaiseksi tullaan. Miten olla välittämättä jne. Olen kyllä yrittänyt.