Mitä tapahtui 80-luvun ihannesuomelle?

Neuvostoliiton romahtaminen sai aikaan Suomessa massatyöttömyyden. Vaikka NL:n kauppaa ei avostettukaan, takasi se töitä todella monelle suomalaiselle, silloinen työttömyysprosentti oli vain 7%. Ja koska ihmisillä oli töitä, heillä oli myös varaa kuluttaa, joka on ehtona talouden hyvinvoinnille.

Samaan aikaan meillä kasvoi sukupolvi, joka tottui saamaan helposti kaikenlaista. Tästä seurasi Kokoomuksen kannatuksen nousu. Oli "hienompaa" äänestää puoluetta, joka oli profiloitunut "paremman väen " puolueeksi. Ja mihin se on meidät nyt vienyt, sen tuntee aika moni nahoissaan, jos ei vielä, niin pian kyllä.

Neuvostoliitto hajos, that's what happened.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:26"]

Yhteiskunta pyöri lainarahalla. Tuli takaisinmaksun aika. Lisäksi tuli maailmanlaajuinen lama ja Suomen vienti romahti. Suomen suurin vientimaa (Neuvostoliitto) lakkasi olemasta ja tilalle tuli köyhyydessä yhtä lailla rämpivä Venäjä.

[/quote]

Suomi oli velaton maa tuollloin. Mitä sä höpötät? Nyt Suomi on velkaisempi kuin koskaan ja ylivoimaisesti

[/quote]

Aivan. Neuvostoliitto jäi Suomelle velkaa 600 miljoonaa, jonka Venäjä sittemmin maksoi takaisin. Tämä velanotto on kylläkin räjähtänyt vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana, viime vuosista puhumattakaan.

Monet sairaudet, joita nykyään parannetaan, eivät olleet silloin hoidettavissa. Perusterveydenhuolto toimi, mutta pelkästään tehohoito, syöpähoito puhumattakaan keskosten eliinjäämisprosentit olivat ihan toista luokkaa kuin nykyään.

Elintaso oli alhaisempaa. Monella luokkatoverillani ei ollut tuoloin edes sisällä suihkua eikä sisävessaa. Koulutetun väen kunnass kuitenkin  asuttiin.

Lapsilla oli harrstuksina mm. 4h-kerho, partio, seurakunnan tyttökerho. Itse pääsin soittamaan pianoa kansalaisopistoon, ja tätä pidettiin luokassa ja naapuripiirissä erityisen hienona.

Itsellä oli pari vaatekertaa, ja silti koulutetut hyvätuloiset vanhemmat. Ei ollut kauppavaatteita, ei söpöstelyvaatteita. Sama pipo kävi monta vuotta, ja mummo kutoi lapasia aina vanhoja purkaen. Kenkinä toimi nahkaiset kävelykengät, joita käytettiin myös liikuntatunnilla, talvisaappaat ja kumisaappaat.Oli kaksi takkia: kesätakki ja talvitakki. Nuoostettiin lähes joka perheessä kokoa kahta liian isoina, jotta menivät ainakin 2-3 vuotta samalla lapsella. Samoin farkut ostettiin jopa 10 cm liian pitkinä, jotta menisivät sen 2 vuotta. Sen jälkeen ne pidennettiin toisella kankaalla. Mahdollisesti ommeltiin sivusaumaan levenne, jotta mahtuui jalkaan.

Vaatteita paikattiin ja sukkia parsittiin. Äitini kokoontui muutaman naapurinrouvan kanssa viikoittain parsimispiiriin: yhdessä parsivat sukkia, pidensivät lasten farmareita kangaspalasilla, omelivat aikuisten vanhoista alusvatteista lapsille alusvaatteita. Tuo oli siis äitini koko viikon mielen virkistys.

Ei ollut subjektiivista päivähoitoa. Meillä oli epäkelpoja hoitajia, jotka antoivat selkään, jos emme totelleet. Perheen sosioekonomisen aseman vuoksi me lapset emme päässeet päivähoitoon, vaikka päiväkodissa oli paikkoja vapaana.

Muutaman luokkakaverini hampaat olivat mustina jo 3-4-luokalla.

Oppikirjoja oli toki uusia. Oppimisvaikeudet, kuten lukihäiriöt, kuitattiin tyhmyydellä tai laiskuudella.

lapsia kuoli ja loukkaantui liikenteessä paljon useammin kuin nykyisin, koska ei ollut pakollisia turvavöitä tai turvaistuimia.

elintaso oli tuolloin kyllä paljon alhaisempaa. Harvalla lapsella oli useampaa kuin 2-3 vaatekertaa. Monessa perheessä ei ollut vielä edes pyykinpesukonetta puhumattakaan asianpesukoneesta, mikrosta jne.

Lapsilla, teini-ikäisilläkään, ei yleensä ollut omaa huonetta, vaan oli yksi yhteinen lastenhuone.

Kuka sanoikaan, että jos tyytyisimme 80-luvun elintasoon, niin meillä kaikilla olisi vähintään 4 kuukauden kesäloma ja enintään 4-päivänen työviikko?

Mädätys ei silloin ollut vielä alkanut.

Me ostimme ensimmäisen talomme 80-luvun alkupuolella pääkapunkiseudulla. Olimme silloin alle kolmekymppisiä, toinen duunari, toinen toimistotyöntekijä. Duunarilla oli paljon ylitöitä, joten lainanmaksuista selvisimme melko helpolla. Lapsia tuli, ne oli mahdollista hoidattaa yksityisellä, kiitos kotihoidontuen. Kyllä elintasomme nousi 80-luvulla selkeästi. 

Neuvostoliiton romahtaminen käänsi Suomen tilanteen jyrkkään laskuun.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:17"]

80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys. Ostovoima oli huipussaan ja jopa 5 vuoden palkalla perhe pystyi ostamaan käteisellä talon tai asunnon. Koulutus toimi mahtavasti, bussit kulkivat moninkertaisesti mitä nykyään eli vuorotiheys oli esim pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa moninkertainen. Mamuja ei ollut käytännössä lainkaan, vietnamilaisia ja chileläisiä oli jonkun verran, terveydenhoitopalvelut toimivat ilmaiseksi erittäin hienosti.

Mitä sitten tapahtui, bussit ei kulje, lääkäripula, terveydenhoito kallista, bussit ei kulje ja jos kulkee niin niitäkin ajaa tukityöllistetty ja positiivisella syrjinnällä valittu mamu etenkin pk-seudulla. Onko tuosta tehty mitään tutkimusta, mikä Suomeen oikein meni kun nyt maalla on 100 miljardia velkaa, Stubbin kaltainen hylkiö pääministerinä, massatyöttömyys, väkivaltaisia sukurutsamamuja kaikki paikat täynnä, vanhuksilla huonot olot, ostovoima OECD-maiden surkein jne.

[/quote]

Niin, saattoi ostaa 5 vuoden palkalla asunnon. Asuntojen koko oli vain vähintäänpuolet nykyisestä. Oli ihan tavallista, että 4-5-henkinen perhe asui kaksiossa (ja nyt ei puhuta Helsingistä.)

Koulutus: nykyään saa apua ja tukea monenlaiseen ongelmaan. Silloin sysättiin jo pelkästään lukihäiriöstä kärsivät syyttämään vain omaa laiskuuttaan.

On se kumma, että ostovoima oli parempi, mutta kuitenkin nykyään on ihmisillä kymmenkertaisesti tavaraa, vaatteita, jalkineita, ulkovaatteita, harrastusvälineitä, kesämökkejä, veneitä, koruja, leluja, elektroniikkaa, kodinkoneita ( pyykinpesukoneitakaan ei ollut läheskään jokaisen kaverin luona), autoja, polkupyöriä jne.

Nykyinen lääkäri- ja hoitajamäärä olisi ollut suureellista 80-luvulla: syädäntauteihin kuoli aikaisemmin, kuten joku jo mainitsikin, niin keskosilla ei ollut lähes minkäänlaista toivoa, ja syöpiäkään ei osattu hoitaa kuten nykyisin. Osa "lääkäripulasta" johtuu siitä, että nykyään osataan periaatteessa paljon enemmän. Jos suurin osa lääkäreistä laitettaisiinkin sinne peruhoitoon, ja jätettäisiin ne nuorimmat keskoset hoitamatta, niin kyllähän siitä vapautuisi hoitajia ja lääkäreitä monekin terveyskekuksen tarpeisiin...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:32"]

Itse olin nuori 80-luvulla. Opiskelin opintolainan turvin yliopistossa. Rahaa oli hyvin vähän. En ostanut vaatteita, en matkustellut, en käynyt ulkona jne. Myöskään lähipiirissäni kellään ei ollut ylimääräistä rahaa. Olenkin aina ihmetellyt, miten 80-lukua niin hehkutetaan, kenellä sitä rahaa oli. Tosin satuin kuulumaan myös erääseen uskonnolliseen yhteisöön ja kävin paljon seuroissa. Ihmettelin, kun saarnaajat toistuvasti saarnasivat, että huomisesta ei tarvinnut välittää, vaan sen saattoi jättää herran haltuun. Saarnaajat mielellään siteerasivat laulua "Oi katsohan lintua oksalla puun..., ei kylvä, ei niitä... mutta silti ei puutetta kärsi". Mielestäni asenne oli suorastaan vastuuton. Jäljestäpäin olen kyllä ymmärtänyt, että kaikenlaiset tuet ja verotukselliset etuudet olivat esim. lapsiperheille niin hyvät, että vaikka ei kukaan olisi edes töissä ollut, silti oli varaa rakentaa ne omakotitalot sun muut. 

80-luku oli kuplassa elämistä. 

[/quote]

Epärealistinen haavemaailma oli siihen aikaan, uskottiin työpaikkojen pysyvyyteen, kauhea taistelu kenelle me "annamme" tämänkin.  Monet antoivat periksi ja jäivät kotiin kun loukkaantuivat ankarasta ilmapiiristä.

Kyllä yhteiskunnan pitäisi olla sellainen että työtä olisi pakko tehdä, ensin velvollisuus, sitten vasta joku ihmeellinen etuoikeus, jota despootit hehkuttivat.

Tosiaan, ihmisillä oli toki työtä, mutta palkat olivat täysin eri luokkaa kuin nykyisin! Kuten on mainittukin, elintaso oli täysin toisenlainen kuin nykyään. Vaatteet käytettiin loppuun, ihmiset olivat tottuneet säästäväisyyteen ja pula-aika oli tuoreessa muistissa. Margariinirasiat pestiin ja käytettiin uudelleen ja kahvipaketeista ommeltiin kasseja. 70-luvun jäljiltä oli energiakriisin pelko muistissa ja sisätiloissa käytettiin villasukkia ja paksuja vaatteita eikä lämpöä heitetty harakoille. Yleisesti ottaen ihmiset elivät tuohon aikaan järkevämmin ja vaatimattomammin.

Kunnes tuli kulutusjuhla 80-luvun lopulla, jolloin pankit mm. syytivät lainaa väkisin ihmisille ja yrityksille ja koko porukka ja maa oli suossa, kun tuli kansainvälinen valuuttakriisi ja markka devalvoitiin ja laitettiin kellumaan. Firmat kaatuivat, kunnat olivat lirissä ja alkoi valtava työttömyys, siihen se 80-luvun kulta-aika loppui.

Nykyään saamme syyttää pitkälti elintasostamme ja velkaantuneisuudesta sekä kansantalouden ongelmista mm. ay-liikettä, joka on puristanut työnantajat niin koville, että se syö tuloksen ja yritystoiminnan kasvumahdollisuudet. Kokoomuksen sijaan voimme siis syyttää paremminkin ay-liikkeitä, jotka ovat kuristaneet työnantajat tilanteeseen, jossa ei ole varaa palkata ketään. Vaikka tuloksenteko on vaikeaa ja kaupat jumissa, verotus on kovaa ja työntekijöiden palkkoja nostetaan viis veisaamatta siitä olisiko siihen mahdollisuutta.  

Paskapuhetta muuten nämä kokoomuksen syy -jauhannat. Suomessa on ollut kaksi kokoomuslaista valtiovarainministeriä 90-luvulla, jotka taistelivat hyvin voimakkaasti velkaantumista vastaan ja pitivät jatkuvasti pinnalla vaatimuksia leikkauksiin ja säästötoimiin: Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö. Mutta kas vain, he eivät olleet kovinkaan suosittuja mm. vassareiden keskuudessa, kun olisihan se ollut kauheaa, jos olisi jouduttu esim. kuntapuolella karsimaan työpaikkoja tai säästämään jostain. 

Mä olen kyllä eri mieltä tosta lääkäreiden sijoittelusta keskoshoidon osalta. Hienoa että lääketiede ja tekniikka on mennyt eteenpäin ja elämää pystytään edistämään sen alkumetreillä. Sieltä loppumetreiltä säästäisin; ihan älyttömiä hengissäpitämistoimenpiteitä harrastetaan vanhusten hengissäpitämiseksi, väkisinkin, ja siinähän ei nyt ole mitään järkeä. Yhteiskunta ei siitä hyödy millään tavoin, toisin kuin keskoshoidosta. Annettais vanhusten kuolla vaan, elämän loppuminen on luonnollinen asia 70-vuotiaanakin, puhumattakaan 8-kymppisistä, ja sieltä säästyvä henkilökunta ns perusterveydenhuoltoon. Se olisi meidän kaikkien etu, niin yhteiskunnan kuin niiden vanhustenkin.

t

eräs tk-työntekijä

Suomi on ollut yli 40 vuotta oikeistoenemmistöinen maa, laske siitä.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:50"]

No kokoomuksestahan tuli hallituspuolue ekan kerran pitkään aikaan siinä 80-luvun lopulla. Sen jälkeen rakennettiin nopeasti mm. asuntokupla, pankista sai lainaa kuka tahansa ja kuinka paljon tahansa, mainostettiin että "RAH-HAH-HAA". Yrittäjiä houkuteltiin ulkomaisen rahan voimalla velkaantumaan. Sitten laitettiin hanat kiinni, devalvoitiin. Yritykset tekivät konkursseja ennätysmäisen paljon, yksityishenkilöt menettivät pankille kotinsa ja kaikki meni. Pankit myivät yksityishenkilöiden omaisuutta omiin nimiinsä ja valtio tuki näitä pankkeja. Tohinassa olivat kyllä mukana myös sossut ja kepu, mutta kokkarit olivat riittävän rohkeita tekemään tämän tempun.

Laman varjolla oli helppo karsia etuisuuksia "väliaikaisesti", mutta kuten tiedämme siitä tuli pysyvä olotila. Lopun tiedättekin; eu ja sen vaatimat toimenpiteet. Vihreät ja sen ajamat hömpötyslait, jotka kuristavat niin yksityisiä kuin yrityksiäkin.

Lisäksi kasarilla ei joka kunnassa ollut omaa jäähallia, kulttuuritaloa, urheiluhallia jne. vaan oltiin solidaarisempia ja haluttiin turvata myös heikompien ja esim. syrjäkylien palvelut. Pidetiin tärkeänä, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä, saada hoitoa ja huolenpitoa, että kaikilla olisi mahdollisuus hyvään elämään. Nyt jokainen haluaa nämä oikeudet vain itselleen, muista viis.

[/quote]

Voihan sen historian mieleisekseen vääntää, kun ei muusta tiedä. :D

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:56"]

Olin 80-luvulla nuori yh-opiskelija. Tulin todella hyvin toimeen rahallisesti. Kun jouduin polvileikkaukseen, sain kunnallisen kodinhoitajan kotiin suurinpiirtein ilmaiseksi siksi aikaa, kun en pystynyt kunnolla liikkumaan. Ei tarvinnut itkeä tätä palvelua.

Sitten jatkoin opiskelua yliopistossa 90-luvulla. En ole ikinä ollut niin köyhä kuin silloin. Kun lama alkoi, ensimmäisenä leikattiin opintotuesta ja opiskelijoiden lapsikorotus poistettiin heti kättelyssä. En varsinaisesti valita siitäkään ajasta, opetti elämään säästäväisesti.

Mutta mutta, emme ole ikinä olleet niin "rikkaita" kuin nyt ja yhteiskunnassa ei mikään toimi. Olen monta kertaa ajatellut kuten ap: kuka kävi Suomen kukkarolla? Mitä tapahtui? Yksi selitys on tietenkin NL:n romahtaminen, mutta ei se yksin kaikkea selitä. Itse ajattelen, että ehkä keskuudessamme on ollut hieman liikaa "Nallemaista" ajattelua. Ja kun Suomi on putsattu, niin tossut kohti hurrilaa...

Oma tilanteeni on nykyään hyvä, mutta Suomen ja suomalaisten puolesta surettaa.

Kiitos tästä avauksesta!

[/quote]

Oletko kuullut globalisaatiosta? Ja siitä miten se on vaikuttanut koko länsimaiseen talouteen, ei vain pieneen Suomeen?

Pidän järjettömänä sitä, että vanhuksia hoidetaan vuosikausia täysin turhaan. Moni heistä haluaisi kuolla siinä vaiheessa, kun järki ja kroppa vielä toimivat.

Kalliilla kantasolusiirroilla parannetaan nykyisin kuolemansairaita ihmisiä. Pidän tekoa järkevänä, jos kyse on nuoresta ja toimintakykyiseistä ihmisestä. Pidän tilannetta älyttömänä, kun kyse on keski-ikäisestä ja todella vakavasti sairaasta ihmisisestä. Minulle on tehty kallis kantasolusiirto, mutta olen ollut kohta kolme vuotta sairauslomalla. Rahat olisi mielestäni pitänyt käyttää nuorten hoitamiseen.

Kaipaan yhtenäiskulttuuria. Jos juopot puistossa on suurin uhka mitä voi olla, niin elämä on todellakin hyvin.

Kouluissa saa opetusta, ei turpaansa, sairaalassa hoidetaan sairaita, ei silvottuja.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:40"]

Pidän järjettömänä sitä, että vanhuksia hoidetaan vuosikausia täysin turhaan. Moni heistä haluaisi kuolla siinä vaiheessa, kun järki ja kroppa vielä toimivat.

[/quote]

Toivottavasti muistat tämän sitten kun olet itse vanha. Mikään ei estä sinua kieltäytymään hoidoista.

Julkinen sektori on tällä hetkellä aivan jumalattoman kokoinen ja silti mikään ei toimi. Siinä on yksi syy. Rahaa menee vuosi vuodelta monimutkaistuvaan byrokratiaan ja siihen, että byrokraattien tärkein ja ainoa tehtävä on valvoa kansaa suoraan tai välillisesti valvomalla toisiaan. Aina kun julkisista palveluista leikataan, leikataan niistä loppupään työtätekevistä. Ei koskaan siitä aina vaan paisuvasta väliportaan kyyläysorganisaatiosta.

Muitakin ongelmia toki on, tuossa on yksi.

Bussit ei kulje