Mitä tapahtui 80-luvun ihannesuomelle?
80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys. Ostovoima oli huipussaan ja jopa 5 vuoden palkalla perhe pystyi ostamaan käteisellä talon tai asunnon. Koulutus toimi mahtavasti, bussit kulkivat moninkertaisesti mitä nykyään eli vuorotiheys oli esim pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa moninkertainen. Mamuja ei ollut käytännössä lainkaan, vietnamilaisia ja chileläisiä oli jonkun verran, terveydenhoitopalvelut toimivat ilmaiseksi erittäin hienosti.
Mitä sitten tapahtui, bussit ei kulje, lääkäripula, terveydenhoito kallista, bussit ei kulje ja jos kulkee niin niitäkin ajaa tukityöllistetty ja positiivisella syrjinnällä valittu mamu etenkin pk-seudulla. Onko tuosta tehty mitään tutkimusta, mikä Suomeen oikein meni kun nyt maalla on 100 miljardia velkaa, Stubbin kaltainen hylkiö pääministerinä, massatyöttömyys, väkivaltaisia sukurutsamamuja kaikki paikat täynnä, vanhuksilla huonot olot, ostovoima OECD-maiden surkein jne.
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 17:23"]
Monet sairaudet, joita nykyään parannetaan, eivät olleet silloin hoidettavissa. Perusterveydenhuolto toimi, mutta pelkästään tehohoito, syöpähoito puhumattakaan keskosten eliinjäämisprosentit olivat ihan toista luokkaa kuin nykyään.
Elintaso oli alhaisempaa. Monella luokkatoverillani ei ollut tuoloin edes sisällä suihkua eikä sisävessaa. Koulutetun väen kunnass kuitenkin asuttiin.
Lapsilla oli harrstuksina mm. 4h-kerho, partio, seurakunnan tyttökerho. Itse pääsin soittamaan pianoa kansalaisopistoon, ja tätä pidettiin luokassa ja naapuripiirissä erityisen hienona.
Itsellä oli pari vaatekertaa, ja silti koulutetut hyvätuloiset vanhemmat. Ei ollut kauppavaatteita, ei söpöstelyvaatteita. Sama pipo kävi monta vuotta, ja mummo kutoi lapasia aina vanhoja purkaen. Kenkinä toimi nahkaiset kävelykengät, joita käytettiin myös liikuntatunnilla, talvisaappaat ja kumisaappaat.Oli kaksi takkia: kesätakki ja talvitakki. Nuoostettiin lähes joka perheessä kokoa kahta liian isoina, jotta menivät ainakin 2-3 vuotta samalla lapsella. Samoin farkut ostettiin jopa 10 cm liian pitkinä, jotta menisivät sen 2 vuotta. Sen jälkeen ne pidennettiin toisella kankaalla. Mahdollisesti ommeltiin sivusaumaan levenne, jotta mahtuui jalkaan.
Vaatteita paikattiin ja sukkia parsittiin. Äitini kokoontui muutaman naapurinrouvan kanssa viikoittain parsimispiiriin: yhdessä parsivat sukkia, pidensivät lasten farmareita kangaspalasilla, omelivat aikuisten vanhoista alusvatteista lapsille alusvaatteita. Tuo oli siis äitini koko viikon mielen virkistys.
Ei ollut subjektiivista päivähoitoa. Meillä oli epäkelpoja hoitajia, jotka antoivat selkään, jos emme totelleet. Perheen sosioekonomisen aseman vuoksi me lapset emme päässeet päivähoitoon, vaikka päiväkodissa oli paikkoja vapaana.
Muutaman luokkakaverini hampaat olivat mustina jo 3-4-luokalla.
Oppikirjoja oli toki uusia. Oppimisvaikeudet, kuten lukihäiriöt, kuitattiin tyhmyydellä tai laiskuudella.
lapsia kuoli ja loukkaantui liikenteessä paljon useammin kuin nykyisin, koska ei ollut pakollisia turvavöitä tai turvaistuimia.
[/quote]
Pysytään 1980 luvulla, ei 1880
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:41"]Mamut tapahtui!
[/quote]
Lol! Et todellakaan voi syyttää maahanmuuttajia siitä, että Suomen taloudella menee heikosti :D Suomi ottaa mamuja suhteellisen vähän.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 17:23"]
Monet sairaudet, joita nykyään parannetaan, eivät olleet silloin hoidettavissa. Perusterveydenhuolto toimi, mutta pelkästään tehohoito, syöpähoito puhumattakaan keskosten eliinjäämisprosentit olivat ihan toista luokkaa kuin nykyään.
Elintaso oli alhaisempaa. Monella luokkatoverillani ei ollut tuoloin edes sisällä suihkua eikä sisävessaa. Koulutetun väen kunnass kuitenkin asuttiin.
Lapsilla oli harrstuksina mm. 4h-kerho, partio, seurakunnan tyttökerho. Itse pääsin soittamaan pianoa kansalaisopistoon, ja tätä pidettiin luokassa ja naapuripiirissä erityisen hienona.
Itsellä oli pari vaatekertaa, ja silti koulutetut hyvätuloiset vanhemmat. Ei ollut kauppavaatteita, ei söpöstelyvaatteita. Sama pipo kävi monta vuotta, ja mummo kutoi lapasia aina vanhoja purkaen. Kenkinä toimi nahkaiset kävelykengät, joita käytettiin myös liikuntatunnilla, talvisaappaat ja kumisaappaat.Oli kaksi takkia: kesätakki ja talvitakki. Nuoostettiin lähes joka perheessä kokoa kahta liian isoina, jotta menivät ainakin 2-3 vuotta samalla lapsella. Samoin farkut ostettiin jopa 10 cm liian pitkinä, jotta menisivät sen 2 vuotta. Sen jälkeen ne pidennettiin toisella kankaalla. Mahdollisesti ommeltiin sivusaumaan levenne, jotta mahtuui jalkaan.
Vaatteita paikattiin ja sukkia parsittiin. Äitini kokoontui muutaman naapurinrouvan kanssa viikoittain parsimispiiriin: yhdessä parsivat sukkia, pidensivät lasten farmareita kangaspalasilla, omelivat aikuisten vanhoista alusvatteista lapsille alusvaatteita. Tuo oli siis äitini koko viikon mielen virkistys.
Ei ollut subjektiivista päivähoitoa. Meillä oli epäkelpoja hoitajia, jotka antoivat selkään, jos emme totelleet. Perheen sosioekonomisen aseman vuoksi me lapset emme päässeet päivähoitoon, vaikka päiväkodissa oli paikkoja vapaana.
Muutaman luokkakaverini hampaat olivat mustina jo 3-4-luokalla.
Oppikirjoja oli toki uusia. Oppimisvaikeudet, kuten lukihäiriöt, kuitattiin tyhmyydellä tai laiskuudella.
lapsia kuoli ja loukkaantui liikenteessä paljon useammin kuin nykyisin, koska ei ollut pakollisia turvavöitä tai turvaistuimia.
[/quote]
Pysytään 1980 luvulla, ei 1880
[/quote]
En ole aikaisempi kirjoittaja, mutta kyllä tuo aika hyvin osuu 80-lukuun. Tietenkin oli perheitä, joilla oli tyylihuonekalut, range-rover, kanarianmatkat ja sisäuima-altaat mutta osalla elintaso oli nykyistä huomattavasti heikompi. Kyllä nykyään oikeastaan ihan kaikki eri tuloluokissa pystyvät hankkimaan tulotasoon katsomatta enemmän tavaroita ja vaatteita kuin 80-luvulla. Terveydenhuolto oli laadullisesti myös huonompaa 80-luvulla vaikka sen saatavuus saattoi olla parempaa.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:40"]
[/quote]
Toivottavasti muistat tämän sitten kun olet itse vanha. Mikään ei estä sinua kieltäytymään hoidoista.
[/quote]
Kyse on systeemistä, ei kenenkään yksilön omista päätöksistä omaa hoitoaan kohtaan. Ilman henkiinjäämisvaistoa aika harva meistä saavuttais/ois saavuttanut aikuisikääkään.
Ei täällä kukaan edes ollut syntynyt silloin. Me emme paremmasta tiedä.
Yhteiskunta pyöri lainarahalla. Tuli takaisinmaksun aika. Lisäksi tuli maailmanlaajuinen lama ja Suomen vienti romahti. Suomen suurin vientimaa (Neuvostoliitto) lakkasi olemasta ja tilalle tuli köyhyydessä yhtä lailla rämpivä Venäjä.
Itse olin nuori 80-luvulla. Opiskelin opintolainan turvin yliopistossa. Rahaa oli hyvin vähän. En ostanut vaatteita, en matkustellut, en käynyt ulkona jne. Myöskään lähipiirissäni kellään ei ollut ylimääräistä rahaa. Olenkin aina ihmetellyt, miten 80-lukua niin hehkutetaan, kenellä sitä rahaa oli. Tosin satuin kuulumaan myös erääseen uskonnolliseen yhteisöön ja kävin paljon seuroissa. Ihmettelin, kun saarnaajat toistuvasti saarnasivat, että huomisesta ei tarvinnut välittää, vaan sen saattoi jättää herran haltuun. Saarnaajat mielellään siteerasivat laulua "Oi katsohan lintua oksalla puun..., ei kylvä, ei niitä... mutta silti ei puutetta kärsi". Mielestäni asenne oli suorastaan vastuuton. Jäljestäpäin olen kyllä ymmärtänyt, että kaikenlaiset tuet ja verotukselliset etuudet olivat esim. lapsiperheille niin hyvät, että vaikka ei kukaan olisi edes töissä ollut, silti oli varaa rakentaa ne omakotitalot sun muut.
80-luku oli kuplassa elämistä.
Itse olen syntynyt 80-luvun alussa ja muistan, että heti kun vaan vihjasin äidille, että korvaan sattuu, päästiin lääkäriin. Omaan terveyskeskukseen ja iltamyöhällä. Äiti teki kahta työtä, koska töitä oli enemmän kuin tekijöitä. Rahallisesti olisimme pärjänneet muutenkin, mutta äiti halusi meille jotain kivaa ekstraa. Paikkakunnalla toimi kaksi linja-autoyhtiötä ja kummallakin oli monta autoa, kolme kertaa tunnissa pääsi myös syrjäkylille.
Nyt päivystys on naapurikaupungissa, eikä sinne kulje julkiset. Töitä ei ole ja niillä kenellä on, on koko ajan veitsi kurkulla, että koska loppuu. Toinen linja-autoyritys meni konkurssiin viime lamassa ja tämä toinenkin kamppailee kannattavuuden kanssa, vuoroja on vähennetty. Syrjäkylältä pääse keskustaan kerran päivässä ja kerran takaisin. Silloin 80-luvulla pärjäsi hyvin yhden työpaikan palkalla ja sitä ekstraa oli siitä toisesta työstä, nyt ei meinaa pärjätä edes sen yhden työn palkalla.
Euroopan liittovaltion rakennustalkoot eivät vielä olleet vauhdissa. Tämä kaikki paska missä nyt melomme, on ennalta suunniteltu prosessi, jonka tarkoitus on ajaa tilanne sellaiseksi, että liittovaltio on ainoa ratkaisu.
Kun se tulee kurimuksen jälkeen parantavana muutoksena, se otetaan vastaan ilman sisällissotia.
Mä olin teini 80-luvulla, ja mun äiti joutui tekemään kahta duunia, jotta saatiin hommattua kerrostalo kämppä, ruokaa yms, siis kahta duunia, joten ihmettelen, jos muut pärjäsivät yhden hengen tuloilla ja pystyivät ostamaan omakotitalon... Korot olivat järmeät. ITse tein myös koulun ohessa töitä, jotta sain mieleiseni farkut tms.
No kokoomuksestahan tuli hallituspuolue ekan kerran pitkään aikaan siinä 80-luvun lopulla. Sen jälkeen rakennettiin nopeasti mm. asuntokupla, pankista sai lainaa kuka tahansa ja kuinka paljon tahansa, mainostettiin että "RAH-HAH-HAA". Yrittäjiä houkuteltiin ulkomaisen rahan voimalla velkaantumaan. Sitten laitettiin hanat kiinni, devalvoitiin. Yritykset tekivät konkursseja ennätysmäisen paljon, yksityishenkilöt menettivät pankille kotinsa ja kaikki meni. Pankit myivät yksityishenkilöiden omaisuutta omiin nimiinsä ja valtio tuki näitä pankkeja. Tohinassa olivat kyllä mukana myös sossut ja kepu, mutta kokkarit olivat riittävän rohkeita tekemään tämän tempun.
Laman varjolla oli helppo karsia etuisuuksia "väliaikaisesti", mutta kuten tiedämme siitä tuli pysyvä olotila. Lopun tiedättekin; eu ja sen vaatimat toimenpiteet. Vihreät ja sen ajamat hömpötyslait, jotka kuristavat niin yksityisiä kuin yrityksiäkin.
Lisäksi kasarilla ei joka kunnassa ollut omaa jäähallia, kulttuuritaloa, urheiluhallia jne. vaan oltiin solidaarisempia ja haluttiin turvata myös heikompien ja esim. syrjäkylien palvelut. Pidetiin tärkeänä, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä, saada hoitoa ja huolenpitoa, että kaikilla olisi mahdollisuus hyvään elämään. Nyt jokainen haluaa nämä oikeudet vain itselleen, muista viis.
Olin 80-luvulla nuori yh-opiskelija. Tulin todella hyvin toimeen rahallisesti. Kun jouduin polvileikkaukseen, sain kunnallisen kodinhoitajan kotiin suurinpiirtein ilmaiseksi siksi aikaa, kun en pystynyt kunnolla liikkumaan. Ei tarvinnut itkeä tätä palvelua.
Sitten jatkoin opiskelua yliopistossa 90-luvulla. En ole ikinä ollut niin köyhä kuin silloin. Kun lama alkoi, ensimmäisenä leikattiin opintotuesta ja opiskelijoiden lapsikorotus poistettiin heti kättelyssä. En varsinaisesti valita siitäkään ajasta, opetti elämään säästäväisesti.
Mutta mutta, emme ole ikinä olleet niin "rikkaita" kuin nyt ja yhteiskunnassa ei mikään toimi. Olen monta kertaa ajatellut kuten ap: kuka kävi Suomen kukkarolla? Mitä tapahtui? Yksi selitys on tietenkin NL:n romahtaminen, mutta ei se yksin kaikkea selitä. Itse ajattelen, että ehkä keskuudessamme on ollut hieman liikaa "Nallemaista" ajattelua. Ja kun Suomi on putsattu, niin tossut kohti hurrilaa...
Oma tilanteeni on nykyään hyvä, mutta Suomen ja suomalaisten puolesta surettaa.
Kiitos tästä avauksesta!
Kukaan meistä ei tuolloin tiennyt somaleista mitään.
Se perustui valheeseen, ala-arvoiset tuotteet saatiin myydyksi uhkaavalle ja painostavalle hirmuvallalle, suuri osa Eurooppaa oli venäläisten orjuuttamaa, nyt ne on päässeet ottamaan oman osansa globaalista hyvinvoinnin kakusta, joten meille jää vähemmän
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:33"]
Äiti teki kahta työtä, koska töitä oli enemmän kuin tekijöitä
[/quote]
Toisaalta sen ajan työt olisivat nyt suurelta osin veden kantamista kaivoon - tekniikka on korvannut melkein kaiken
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 12:38"]
Mä olin teini 80-luvulla, ja mun äiti joutui tekemään kahta duunia, jotta saatiin hommattua kerrostalo kämppä, ruokaa yms, siis kahta duunia, joten ihmettelen, jos muut pärjäsivät yhden hengen tuloilla ja pystyivät ostamaan omakotitalon... Korot olivat järmeät. ITse tein myös koulun ohessa töitä, jotta sain mieleiseni farkut tms.
[/quote]
Ja kerro totuus - niitä farkkuja oli yhdet, joita paikattiin tarvittaessa
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 19:09"]
Julkinen sektori on tällä hetkellä aivan jumalattoman kokoinen ja silti mikään ei toimi. Siinä on yksi syy. Rahaa menee vuosi vuodelta monimutkaistuvaan byrokratiaan ja siihen, että byrokraattien tärkein ja ainoa tehtävä on valvoa kansaa suoraan tai välillisesti valvomalla toisiaan. Aina kun julkisista palveluista leikataan, leikataan niistä loppupään työtätekevistä. Ei koskaan siitä aina vaan paisuvasta väliportaan kyyläysorganisaatiosta.
Muitakin ongelmia toki on, tuossa on yksi.
[/quote]
Tämä on niin totta. Tekeekä esim. työkkäri mitään muuta kuin valvoo ettei työttömät tee mitään väärää kuten esim. lomaile ulkomailla liian pitkään?