Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Suuri yksityinen työterveyspalveluiden tuottaja ilmeisesti työllistää psykologejaan tarjoilemalla koko henkilöstölle työ”hyvinvointi”luentoja, joiden aihe tuntuu pysyvästi olevan etätyön aiheuttaman ”kuormituksen” hallinta ja työntekijäparkojen tukeminen, kun ei pääse toimistolle viettämään ylipitkiä kahvitaukoja. Kuka on puolestani päättänyt, että etätyö kuormittaa?
Minä en ole kertaakaan valittanut etätyöstä vaan päinvastoin, rakastan sitä ja olen kertonut mielipiteeni sen hyvinvointia yksinomaan kohentavasta vaikutuksesta.
Täytyy toivoa, että työnantaja ei pakota porukkaa lähityöhön enää koskaan. 1-2 pv/kk itse valitulla aikataululla olisi paras. Tarpeen, ei rutiinin mukaan.
Korona ei myöskään tule poistumaan keskuudestamme, eikä se ole muuttunut vähemmän vaaralliseksi. Koko 1.5 v aikana ei ole kertaakaan tarvinnut sairastaa mitään, koska ei ole työssä altistunut työkavereiden päin naamaa tai ruokalautaselle aivastamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän etätöissä on tullut hommat hoidettua, ei siinä mitään. Ongelma on että asun pienessä yksiössä, ja ennen kodikas ja sievä koti on nyt muuttunut konttorihuoneeksi. Piti hankkia työpöytä, johon mahtuu kone ja sen kaksi näyttöä sekä tulostin/skanneri. Samalla työpiste koko ajan muistuttaa töistä.
Palaan kyllä toimistolle heti kun pääsee, mutta ymmärrän että monet tykkää etäillä, jos on vaikka kotona työhuone eikä puoliso pyöri jaloissa.
Suuntasin mökille su 15.3.2020 ja täällä on hyvä olla. Edellinen työnantaja oli nihkeä etätöiden suhteen ennen pandemiaa, vaihdoin työpaikkaa ja toimistolla olen käynyt vain hakemassa laptopin.
Ympäri maailmaa Teamseja ja välillä voi käydä uimassa/avannossa tai kokata - toimistolla olossa en näe mitään lisäarvoa ja fyysinen työyhteisö ei kiinnosta. Jo aikaisemmin en ollut tavannut vaikkapa pomoa koskaan F2F.
Jos tulisi lähityövaatimus, kenties voisin ruveta tekemään samoja hommia etäyrittäjänä. Ystävät ja harrastukset muualla kuin toimistolla.
Onneksi teen ulkotöitä niin ei tarvitse tuollaisia miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
Hän kirjoitti, että "ei koko aika tehdä yhdessä töitä". Sehän tarkoittaa, että töitä tehdään toimistolla myös yksin, ei pelkästään yhdessä.
Kahvitauolla muuten ainakin meillä puhutasn usein uusimmista työasioista työkaverien kanssa. Se on epävirallista tiedonjakamista työtoverien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä mene vapaa-aika pilalle kun työpaikka on teidän kotona, keittiössä tai sängyn vieressä tai jotain? Te asutte työpaikallanne?
Minulla on työhuone. Istun siinä nytkin, mutta työläppäri on kiinni.
Tiedän monia, jotka tykkäävät maata sängyssä tai sohvalla, osa jopa jakaa videokuvaa sieltä kun nojailevat tyynnyihin :D
Sitten on mökkiporukkaa, jotka ovat terassilla, pihalla, joskus rannalla ja kenties yhtäaikaa pilkilläkin, ainakin sen aikaa kun akku kestää eikä ole kovin kylmä.
Palaverit onnistuvat muuten kävellen ja ne on aika suosittu juttu. Kumma kun kukaan ei ole niitä vielä tässä maininnut. Ennen lähdettiin porukalla toimistolta kävelemään, nyt mennään itse kukanenkin jossain ja ollaan samalla puhelimella palaverissa langattomat korvissa. Ja toki näissäkin voi muutama lähellä toisiaan asuva työkaveri kävellä vaikka yhdessä. Jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen koronaa firmassa, jossa lähes kaikki työskentelivät etänä. Meidän tiimissä vaan oli yksi ihminen joka pilasi ilon etätöistä: jos hänen viesteihin ei vastannut 5 min sisällä, hän vinkui pomolle että työkaveri ei oo paikalla ja lintsaa töistä. Tämä työ”kaveri” sitten otti minut silmätikukseen ja keskeytti töitäni viestittelemällä ja soittamalla. Jos en ehtinyt reagoimaan, hän kertoi esimiehelle. Etätyö parhaimmillaan voi parantaa elämänlaatua mutta se voi olla myös tosi stressaavaa, jos etätyökaverit on vaikeita ihmisinä.
Ne samat ihmiset valitettavasti pilaavat työilmapiirin ihan lähitöissäkin kyräilyllään. Itse olen kokenut olevani paremmin ”turvassa” tältä toiminnalta kun teen etätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
En missään vaiheessa kirjoittanut, että vietän aikaa työkavereiden kanssa. Kiihdyksissäsi vain päätit näin. Sanoin, että pidän työskentelystä kollegoideni kanssa. Saamme paljon aikaan. Ihmettelen todella paljon tätä,että jos sanoo pitävänsä työyhteisöstä, niin se tulkitaan kahvinjuonniksi, juoruiluksi ja yhteisen ajan vietoksi.
Sinulla on nyt tosiaan paljon ongelmia. Nyt kuvittelet jonkun olevan "kiihdyksissään".
Ja katsopa sitä aiempaa viestiäsi. Kirjoitit "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä".
Voit nyt jatkaa riitelyä ihan itseksesi. On kyllä aika selvä, miksi sinulla ei ole kavereita vaan tarvitset työpaikan ihmisiä pakkokavereiksesi.
Niin emme varsinaisesti tee töitä yhdessä, eli emme kuulu samaan tiimiin. Okemme eri toiminnoissa eri toimenkuvalla. Välillä meidän pitää työskennellä yhteisissä projekteissa tai hoitaa yhdessä asioita kehittääksemme, parantaaksemme tai luodaksemme uusia ratkaisuja. Miten tämä muuttui kahvitteluksi ja sosiaaliseksi kanssakäymiseksi?
Mutta toivottavasti solvaamiseni toi hyvän mielen, hyvä vain, että kaltaisesi jää etätöihin eikä mene solvasmaan muita paikan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teistä kenelläkään ole pieniä lapsia? Miten keskittyä töihin kun pikkukoululainen tulee usein puoli yhdeltä jo koulusta kotiin.
Meillä ei ole lapsia. Mies joskus "häiritsee" tulemalla lounastauolle - hän tekee fyysistä työtä eikä etäile koskaan - mutta sekin on ihan tervetullut keskeytys. Minulla on paha tapa upota töihin ja unohtaa tauot.
Luulisin, että lapsiperheissäkin opitaan mitä etätyö tarkoittaa. Se on vanhemman omaa aikaa, jolloin "äiti tekee töitä", eikä saa häiritä. Ja yksinkö ne lapset muuten siellä kotona olisivat? Tuskin nyt ihan pienet sentään, joten en ymmärrä miksi tästä yhtäkkiä tulisi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajana, ex-valmiuslain ja jatkuvan epävarmuuden, muille osastoille siirtojen, kiireen ja joustamisen pöhöttämänä olen ärsyyntynyt kuinka joillekin on niin kamalaa jos joutuu palaamaan ihan tavallisesti työpaikalleen kuten ennenkin. Emme me, bussikuskit, palomiehet, poliisit, lääkärit, lähihoitajat, laitoshuoltajat, sairaalalogistiikot, ruokakauppiaat, vartijat jnejne pese pyykkiä, tiskaa tiskejä, valmista ruokia, käy urheilemassa, nuku päiväunia tai muuta työajallamme. Ihan kuin työmatka olisi jokin rangaistus nyt kun ei voi enää siirtyä töihin sängystä olohuoneeseen. Moni meistä on tehnyt koronan aikana töitä tavalliseen tapaan ja luonnollisesti jopa enemmän. Ihmeellistä pullamössöilyä ja mukavuudenhalua, töissä tehdään töitä ja on aivan oikein että palataan tavalliseen työrytmiin.
Etätyö säästää ilmastopäästöjä aivan merkittävästi, kun ei tarvitse ajaa työpaikalle tai koulutuksiin pitkien matkojen päähän. Julkisia yhteyksiä ei tosiaan kaikkialla ole. Aikaa säästyy päivässä yli kaksi tuntia. Kokoukset on aivan helppo pitää etänä ja erilaisia tilaisuuksia on joka viikko useita. Säästyy aikaa, kun ei tarvitse mennä paikan päälle. Toisaalta osaa kokouksista ei edes pidettäisi, koska jatkuva matkustelu ei ole mahdollista ajankäytöllisestikään. Verkostoitumista ja yhteistyötä on siis nyt enemmän kuin aiemmin.
Työpaikalla minua erityisesti rasittaa juoruilu ja joidenkin ylipitkät tauot sekä yleinen tehottomuus, kun itsellä on kiire ja paljon töitä. Ei ole etätyössä tarvinnut myöskään kuulla itselle tuntemattomien ihmisten kuten työkavereiden naapurien, sukulaisten, lasten, ym. elämänkertoja ja edesottamuksia. Etätyö on ihanaa, tehokasta ja omaa sekä maapallon hyvinvointia tukevaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle"
-> Tämä on todennäköisesti jonkun paikallisen, alemman tason suorittavaa työtä tekevän työpaikan pikkupomo, jonka alaiset ovat laajasti vastustaneet toimistolle palaamista, eli nuo hänen kuvittelemansa valittavat ihmiset ovat tosiasiassa hänen alaisiaan. Ja hän haluaa kuvitella, tosiasioiden vastaisesti, että kaikki kyllä innosta puhkuvat palaamaan hänen kytättäväkseen toimistolle. On varmaan kauheaa tuollaisille pikkupomoille tajuta, että aika on ajanut heidän ohitseen.
Minulla ei ole alaisia. Organisaatiomme on aika matala, tj ja pari muuta johtajaa ja liuta itsenäisiä asiantuntijoita. Ehkä sen vuoksi ilmapiiri on hyvä.
Siiytä huolimatta vaikka talvi tulee, eikä omakotitalon ja kesämökin ulkoremontteja voi jatkaa, en halua palata etätöistä pomojen kytättäväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siiytä huolimatta vaikka talvi tulee, eikä omakotitalon ja kesämökin ulkoremontteja voi jatkaa, en halua palata etätöistä pomojen kytättäväksi!
Mun pomo ei kyttää, ei haittaa palata jos käsky käy. Tai olemme jo saanut tietää, että ei tarvitse tulla kokoaikaisesti. Vaihtaisin työpaikkaa jos olisi kyttäävä pomo, eikös ne kyttää oli paikalla tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajana, ex-valmiuslain ja jatkuvan epävarmuuden, muille osastoille siirtojen, kiireen ja joustamisen pöhöttämänä olen ärsyyntynyt kuinka joillekin on niin kamalaa jos joutuu palaamaan ihan tavallisesti työpaikalleen kuten ennenkin. Emme me, bussikuskit, palomiehet, poliisit, lääkärit, lähihoitajat, laitoshuoltajat, sairaalalogistiikot, ruokakauppiaat, vartijat jnejne pese pyykkiä, tiskaa tiskejä, valmista ruokia, käy urheilemassa, nuku päiväunia tai muuta työajallamme. Ihan kuin työmatka olisi jokin rangaistus nyt kun ei voi enää siirtyä töihin sängystä olohuoneeseen. Moni meistä on tehnyt koronan aikana töitä tavalliseen tapaan ja luonnollisesti jopa enemmän. Ihmeellistä pullamössöilyä ja mukavuudenhalua, töissä tehdään töitä ja on aivan oikein että palataan tavalliseen työrytmiin.
Jos on löydetty parempi tapa tehdä asioita kuin se ”tavallinen työrytmi” niin mitä ihmeen järkeä on palata siihen vanhaan, huonompaan tapaan? Se että kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta ei ole mikään peruste sille että muiden ihmisten elämänlaatua pitäisi tahallaan huonontaa siitä mitä se voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajana, ex-valmiuslain ja jatkuvan epävarmuuden, muille osastoille siirtojen, kiireen ja joustamisen pöhöttämänä olen ärsyyntynyt kuinka joillekin on niin kamalaa jos joutuu palaamaan ihan tavallisesti työpaikalleen kuten ennenkin. Emme me, bussikuskit, palomiehet, poliisit, lääkärit, lähihoitajat, laitoshuoltajat, sairaalalogistiikot, ruokakauppiaat, vartijat jnejne pese pyykkiä, tiskaa tiskejä, valmista ruokia, käy urheilemassa, nuku päiväunia tai muuta työajallamme. Ihan kuin työmatka olisi jokin rangaistus nyt kun ei voi enää siirtyä töihin sängystä olohuoneeseen. Moni meistä on tehnyt koronan aikana töitä tavalliseen tapaan ja luonnollisesti jopa enemmän. Ihmeellistä pullamössöilyä ja mukavuudenhalua, töissä tehdään töitä ja on aivan oikein että palataan tavalliseen työrytmiin.
Mutta arvaa miten vaikeaa on palata kun kohta kaksi vuotta on voinut tehdä töitä vähän vasurilla, nukkua pidempään (tai no kirjautua sisään mutta sitten jatka unia), vastata muutamaan sähköpostiin ja soittaa pari puhelua. Kukaan ei seuraa tekemisiäni. Olen terveempi koska urheilen työpäivän aikana, kokkaan ja myös pyykkään ja työpuhelin on näppärästi vieressä. Työmatkaan menee aikaa pari sekuntia. Ja krapulapäivät on ok.
En halua palata toimistolle. Ajanhukkaa istua bussissa + metrossa se kolme varttia suuntaansa. Meillä ei ole edes lounasruokalaa, joten lounas on aina jotain kuivaa kotoa mukaan otettua leipää tai muuta evästä mitä nopeasti saa lähikaupasta. Työkaverit lähinnä häiritsee työmtekoa hölinällään.
Puoleentoista vuoteen ei ole pomolla ollut kertaakaan mitään valittamisen aihetta. Kotona saan rauhassa tehdä työni. Koiran ei tarvitse olla yksin. Voin tehdä kunnollisen lounasruuan ja käyttää koiran pienellä lenkillä lounastauolla. Olen kotona kun teinit tulee koulusta. Mitään negatiivista en löydä etätyön tekemisestä.
Lokakuun alussa alkaa sitten kaikesta huolimatta hybridi, 2 päivää saa jatkaa etänä, 3 pitää olla siellä toimistolla. En tajua miksi. Katson miten se alkaa sujumaan ja jos ei nappaa niin alan katselemaan muita töitä.
Meidän työpaikalla ilmoitettiin jo alkuvuodesta, että jokainen voi halutessaan jäädä pysyvästi etätyöhön kokonaan tai osittain.
Tietenkin asiaa selvitettiin huolella ja selvitettiin ennenkuin asiasta päätettiin.
Kokonaan etätyötä tekeviltä on poistettu omat työpisteet toimistolta. Osa on viety kokonaan pois, osa on otettu yhteiseen käyttöön (esim satunnaisesti toimistolla käyville etätyöläisille).
Vapautuneeseen tilaan on tehty yhden hengen huoneita, joita jokainen saa varata halutessaan omaan käyttöön.
Tämä kaikki on lisännyt avokonttorin viihtyvyyttä
Kaikki ovat olleet tähän ratkaisuun tyytyväisiä. Yhtään valitusta ei ole kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajana, ex-valmiuslain ja jatkuvan epävarmuuden, muille osastoille siirtojen, kiireen ja joustamisen pöhöttämänä olen ärsyyntynyt kuinka joillekin on niin kamalaa jos joutuu palaamaan ihan tavallisesti työpaikalleen kuten ennenkin. Emme me, bussikuskit, palomiehet, poliisit, lääkärit, lähihoitajat, laitoshuoltajat, sairaalalogistiikot, ruokakauppiaat, vartijat jnejne pese pyykkiä, tiskaa tiskejä, valmista ruokia, käy urheilemassa, nuku päiväunia tai muuta työajallamme. Ihan kuin työmatka olisi jokin rangaistus nyt kun ei voi enää siirtyä töihin sängystä olohuoneeseen. Moni meistä on tehnyt koronan aikana töitä tavalliseen tapaan ja luonnollisesti jopa enemmän. Ihmeellistä pullamössöilyä ja mukavuudenhalua, töissä tehdään töitä ja on aivan oikein että palataan tavalliseen työrytmiin.
Eli kun sinä olet kateellinen, niin satojentuhansien ihmisten ja koko yrityssektorin sekä ison osan julkisen sektorin töitä pitäisi kärsiä?
Teille myös maksetaan ylitöistä, meille ei, ja silti niitä on käytännössä aina pakko tehdä vaativissa asiantuntijatöissä. Jos jonkun 50-tuntiset viikot vähän helpottuvat työmatkojen jäätyä pois, niin ehkä sinäkin voisit hillitä kateuttasi.
Sinunlaiselle menneessä maailmassa elävälle sopeutumiskyvyttömälle sen duunipaikan vaihto tai oman yrityksen perustaminen voi olla hyvinkin lähellä. On sinulle sittenkään enää töitä, koska maailma on muuttunut koronan myötä, ja kaltaisisesi itsenäiseen työntekoon kykenemättömät hyppää ojasta allikkoon. Eli se duuniporukkasi kiviriippa taidatkin olla ihan itse.