Lue keskustelun säännöt.
Heikkolahjainen/kehitysvammainen kaksivuotias - miten edetään?
10.10.2014 |
Kaksivuotiaamme ei puhu vieläkään eikä osaa syödä itse. Lisäksi nähtävästi ymmärryksessäkin on vikaa, ts. hän ei ymmärrä joitain ihan perussanoja, kuten äiti tai isä, tai unohtaa ne välillä. Saimme jo lähetteen puheterapiaan, mutta miten tilanne etenee sen jälkeen?
Tilanne on jotenkin todella surullinen, sillä poika vaikutti aivan normaalilta noin 10-11 kuukauden ikäiseksi saakka, jolloin menin itse töihin ja poika meni tuttavan hoitoon. Noihin aikoihin alkoi kuitenkin unohtua jo opitut taidot ja aivan kuin poika ei juurikaan olisi kehittynyt enää noin vuoteen kuin hyvin hitaasti. Kävelemään hän oppi hyvin ja muutkin motoriset taidot vaikuttavat normaaleilta, mutta älyllisissä taidoissa hän alkaa olla pahasti jäljessä. Hän oppii uusia asioita erittäin hitaasti ja unohtaa jo oppimansa taidot.
Ääntely on hyvin epämääräistä huudahtelua ja joskus kuuluu joitain epämääräisiä sanantapaisia, joista ei juurikaan saa selvää. Hän myöskään ei leiki juurikaan leluilla, vaan muilla tavaroilla. Olen ollut huolissani jo noin vuoden verran ja puhunut asiasta neuvolassakin. Oppiakseen jonkin asian, pitää asiaa toistaa hänelle useita kertoja.
Tosiaan lukeminen ja kirjoista kuvien tutkiminen eivät ainakaan kovinkaan paljoa auta ja leikkiminenkään ei jotenkin edisty. Hän tunnistaa muutamia eläinhahmoja ja numeroita sekä värejä kuvasta osoittamalla, mutta oppii uusia todella hitaasti. Hän osaa koota palikkalaatikon kokonaan, mutta palapelit onnistuvat ainoastaan osittain.
Alan olla ihan epätoivoinen kohta ja odotan kovasti sitä puheterapia-aikaa. Mutta pääsisikö poika johonkin muuhun terapiaan? Olisiko mitään tehtävissä itse?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 20:20"]
Siis täh? Mun mielestä toi kuulostaa ihan normaalilta 2-vuotiaalta.
[/quote]
Kunpa olisikin noin. Tosin neuvolassa huolestuivat myöskin pojasta ja hän ei onnistunut niistä 2-vuotistarkastuksen testeistä kuin yhdessä. Olen nähnyt muita samanikäisiä lapsia ja he yleensä tajuavat ja oppivat melko helposti, mutta poikaani ei aina saa edes kunnolla kontaktia ja sitten hän selvästi ymmärtää asian väärin. Välillä tulee toki onnistumisiakin, mutta usein oppiminen on todella takkuilevaa. Suoraan sanoen olen jo alkanut epäillä sitä lasta hoitanutta henkilöäkin siitä, että onko myötävaikuttanut jotenkin tilanteeseen, sillä poika vaikutti täysin normaalilta, kun hän vielä oli kotihoidossa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 20:37"]
Meillä on vajaa 2-vuotias ja on hyvin samaa tasoa kehityksessä kuin ap:n lapsi. Osaa noin 4-5 sanaa sanoa mutta ymmärtää kyllä todella paljon. Meillä lapsi on ainakin täysin normaali ja kehittynyt iän mukaisesti. Onkohan ap nyt liian hätäinen, kaikki oppii omassa tahdissaan.
[/quote]
Voin periaatteessa toki hätäilläkin ja toivottavasti olisikin vain niin ja poika alkaisikin kehittyä taas nopeammin. :) Ihmetyttää vain se, kun poika tosiaan osasi todella hyvin asioita ikäisekseen vielä pienempänä, mutta sitten kehitys alkoi junnata paikallaan, eikä erityisesti puheenkehitys näytä edistyvän lainkaan.
T. Ap
Hei vaan!
Meidän perheessä on n. 2,5vuotias lapsi, joka sai tänäkesänä kehitysvammadiaknoosin.
N. 1-vuotiaana omat hälyytyskellot kilkatti jo aikalailla.. Lapsellamme todettiin ensin n. Kaksivuotiaana kuulovamma.. Onko teidän lapsen kuulo tutkittu?
N. 1-vuotiaana meillä alkoi fysioterapia kun lapsi ei vielä edes kontannut..
Meillä homma lähti etenemään kuulovamman toteamisen jälkeen, saimme lähetteen lasten neurologiselle osastolle, jossa todettiin ensin laaja-alainen kehitysviive, mikä sitten puolenvuoden päästä vaihtui kehitysvammaksi..
Jos haluat jutella enemmän niin laita S.posti osoite.
Tsemppiä.
T. Floora
Puheterapeutti voi varmasti tehdä arvion. Kuulostaa enemmän esim. kielelliseltä erityisvaikeudelta kuin kehitysvammalta. Yleensä neuvola kyllä lähettää suoraan tutkimuksiin, jos tuossa 2-vuotisneuvolassa suoriutuu niin heikosti, että voisi olla kehitysvammasta kyse. (Kehitysvamma on aika iso asia, kehitysviive lievempi). Koska ongelmat näyttää olevan ymmärryksessä, niin tuo kielellinen erityisvaikeus on todennäköisin diagnoosi (aiemmin puhuttu dysfasiasta) ja puheterapia ihan oikea paikka. Tuossa iässä puhuminen ei vielä sitä paljasta, mutta se, että ei ymmärrä, antaa viitettä siitä.
Ap, jotkut kehitysvammat etenvät juuri siten, että kehitys on normaalia noin vuoden ikään ja sitten tulee taantuma. Minusta tekstisi kuulostaa siltä, että niille neurologisille tutkimuksille on tarve.
Lasten tapauksissa kunnalliselle puolelle ei ole kovinkaan pitkät odotusajat, mutta ehkäpä lähete neuvolalääkäriltä kuitenkin tarvitsee ensin hankkia. Eli soita sinne neuvolaan ja varaa aika lääkärille sieltä lähetettä varten.
Tsemppiä. Toivo parasta, mutta varaudu pahimpaan. Joka tapauksessa, lapsesi on edelleen se ihana arvokas sama lapsesi, vaikka kehitysvamma olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi perusteella on vaikea arvioida, onko lapsi ikätasolla vai ei. Koska olet huolissasi ja taitoja on unohtunut, olisi kuitenkin hyvä käydä lääkärissä. Neuvolalääkäri voi tehdä lähetteen sairaalanne lastenneurologille/lastenlääkärille, mitä kautta asia etenee. Myös neuvolapsykologin tutkimuksia tarvitaan usein asian selvittåmiseksi. Asia kannattaa aktiivisesti selvittää, jotta mahdolliset kuntoutukset saadaan käyntiin ja diagnoosi selville, jos poikkeavaa löytyisi.Terveisin neuvolalääkäri
Anteeksi, ammun aloituksen alas:
terminologia, jota ap käyttää, on suoraan 60- luvulta, kukaan 2000- luvulla äidiksi tullut (tai 60- luvun jälkeen lääkäriksi valmistunut) ei käyttäisi sanoja "heikkolahjainen" tai edes "kehitysvammainen". Lisäksi puheterapia ei ole hoito pikkulapsille joilla on vaikeuksia kielen tuottamisessa ja ymmärtämisessä, ja lisäksi neuvolassa tilanteesta puhuttaisiin todennäköisesti puheen viivästymisestä, olettaisin vanhemman käyttävän edes satunnaisesti jatkuvasti neuvolassa kuultua terminologiaa.
Veikkaan, että ap on huolestunut mummu joka seuraa sivusta lapsenlapsensa kehitystä, ja hakee tukea täältä. Yksityisyyttä suojatakseen ap mahdollisesti pukee huolensa "tarinaksi" ja esiintyy ikäänkuin lapsen äitinä.
*lopettaa alasampumisen*
Älä ap huolehdi suotta, puheen kehitys on todella yksilöllistä. On ihan normaalia, ettei lapsi puhu mitään yli kaksivuotiaana. Opittujen taitojen menettäminen on tietysti todella huolestuttavaa, mutta nykyajan terveydenhuolto on erittäin hyvä tutkimaan ja tunnistamaan mahdolliset ongelmat, ja löytämään ratkaisun tavalla tai toisella. Tsemppiä ja haleja. Ihmisen elämän onnellisuus ei riipu siitä, kuinka hyvin hän pärjää menestyjä- asteikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi tulee saamaan tukea paljon.
No kannattaisko vaihtaa hoitopaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kylläpä vaan puheterapia on juuri se paikka, minne tällainen tapaus lähetetään neuvolasta ja kehitysvamma on edelleen ihan voimassaoleva diagnoosi, jonka usea lapsi edelleen saa... Puheen viivästyminen on ihan oma diagnoosinsa ja puheeseen liittyviä diagnooseja on hyvin monia. Puheen viivästymisestä ei voi vielä puhua kaksivuotiaana, jos kuitenkin joitain sanoja sanoo... Eli nyt on 16:llä itsellään termit hieman sekaisin ja väärää tietoa asiasta.
Terveisin puhe-, toiminta-, fysio- ja psykologin terapiassa omien muksujen kanssa pyörivä erityislasten kanssa työkseen toimiva äiti, joka puhui kielellisestä erityisvaikeudesta
Oma lapseni ei puhunut oikeastaan mitään tuon ikäisenä, mutta näin vuotta myöhemmin puhe sujuu kuin vettä vaan. Kaikella on aikansa ja kielen oppimisella samoin. Toinen asia sitten on, jollei lapsi ymmärrä puhetta jolloin on ehkä enemmän syytä huoleen, mutta samalla kuitenkin toteat, että lapsi tunnistaa kuvioita ja eläimiä, joten eiköhän hän silloin ymmärrä puhettakin koska miten kummassa muuten eläimiin voisi liittyä mitään assosiaatioita? Huolestuneelta mutta vähän sekavalta tämä diagnoosisi vaikuttaa, joten kannattaa nyt odottaa sitä lähempää puheterapeutilla käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on selvästi tullut taantumaa jossain asioissa, ottaisin pikaisesti yhteyden lääkäriin.
Voi olla vaikka incl.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 20:03"]
Huh huh. Mikä nykynaisissa on vikana? Mikä kiire on viedä noin pieni lapsi kodin ulkopuolelle hoitoon?
[/quote]
Ja sitten jos olet hoitamassa lasta 3v kotona, niin johan rutkutetaan, kun yhteiskunnan rahoilla laiskat makaa kotona. Mikään ei ole ikinä oikein jos muilta kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 20:20"]
Siis täh? Mun mielestä toi kuulostaa ihan normaalilta 2-vuotiaalta.
[/quote]
Kunpa olisikin noin. Tosin neuvolassa huolestuivat myöskin pojasta ja hän ei onnistunut niistä 2-vuotistarkastuksen testeistä kuin yhdessä. Olen nähnyt muita samanikäisiä lapsia ja he yleensä tajuavat ja oppivat melko helposti, mutta poikaani ei aina saa edes kunnolla kontaktia ja sitten hän selvästi ymmärtää asian väärin. Välillä tulee toki onnistumisiakin, mutta usein oppiminen on todella takkuilevaa. Suoraan sanoen olen jo alkanut epäillä sitä lasta hoitanutta henkilöäkin siitä, että onko myötävaikuttanut jotenkin tilanteeseen, sillä poika vaikutti täysin normaalilta, kun hän vielä oli kotihoidossa.
T. Ap
[/quote]
Mitä tuo hoitaja olisi sitten tehnyt, että lapsesi olisi taantunut?
Meidän nyt 5 v poika kävi 2 vuotiaana puheterapiassa. Lähete tehtiin 2-v. neuvolassa, koska poika ei käyttänyt aktiivisesti kuin paria sanaa. Poika oli ollut ihan vauvasta asti hiljainen, ei äännellyt eikä jokellellut paljoa. Reilu 1 vuotiaana oppi ja käyttikin hetken aikaa jokusen sanan mutta ne unohtuivat nopeasti. Hän oli kotihoidossa 2 vuotiaaksi asti.
Puheterapiassa käytiin läpi puheen kehitystä mutta eniten siellä kiinnitettiin huomiota ymmärrykseen. Ja koska poika selkeästi ymmärsi kaiken mitä hänelle sanottiin, ei huolta ollut. Kävimme terapiassa pari kertaa mutta isompaa apua käynneistä ei ollut. Terapeutti kylläkin kannusti meitä alkamaan käyttämään tukiviittomia - siihen ei onneksi lähdetty. Puhe alkoi kehittämään n 2 v 3 kk iässä mutta kunnolla puhetta tuli vasta lähemmäs 3 vuotiaana. Esim äidin hän sanoi vasta n 2 v 6 kk iässä. Nyt on todella puhelias juuri 5 v täyttänyt, r ja s tulee hyvin eikä puheessa tai muussakaan kehityksessä ole mitään vikaa.
Lasten neurologi on oikea osoite kysymyksiisi
Varaa aika lastenneurologian erikoislääkärille yksityiselle. Ja älä vaan sano, että ei edes sataa euroa ole säästössä tällaisia tilanteita varten.
Huh huh. Mikä nykynaisissa on vikana? Mikä kiire on viedä noin pieni lapsi kodin ulkopuolelle hoitoon?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 20:01"]
Varaa aika lastenneurologian erikoislääkärille yksityiselle. Ja älä vaan sano, että ei edes sataa euroa ole säästössä tällaisia tilanteita varten.
[/quote]
On toki itselläni rahaa sen verran säästössä, tosin mieheltäni voi tulla noottia asiasta. Mutta haluan kyllä itse saada lapsen tarkempiin tutkimuksiin. Onko kunnallisen kautta hankalaa tai hidasta saada aika lastenneurologian erikoislääkärille? Meneekö mahdolliset tarkemmat tutkimukset yksityisellä vai voiko sieltä saada lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin tarvittaessa? Nimittäin meillä ei ole vakuutusta, jos laskusta tulisi useamman tuhannen euron suuruusluokkaa oleva.
Meillä on vajaa 2-vuotias ja on hyvin samaa tasoa kehityksessä kuin ap:n lapsi. Osaa noin 4-5 sanaa sanoa mutta ymmärtää kyllä todella paljon. Meillä lapsi on ainakin täysin normaali ja kehittynyt iän mukaisesti. Onkohan ap nyt liian hätäinen, kaikki oppii omassa tahdissaan.