Lue keskustelun säännöt.
Heikkolahjainen/kehitysvammainen kaksivuotias - miten edetään?
10.10.2014 |
Kaksivuotiaamme ei puhu vieläkään eikä osaa syödä itse. Lisäksi nähtävästi ymmärryksessäkin on vikaa, ts. hän ei ymmärrä joitain ihan perussanoja, kuten äiti tai isä, tai unohtaa ne välillä. Saimme jo lähetteen puheterapiaan, mutta miten tilanne etenee sen jälkeen?
Tilanne on jotenkin todella surullinen, sillä poika vaikutti aivan normaalilta noin 10-11 kuukauden ikäiseksi saakka, jolloin menin itse töihin ja poika meni tuttavan hoitoon. Noihin aikoihin alkoi kuitenkin unohtua jo opitut taidot ja aivan kuin poika ei juurikaan olisi kehittynyt enää noin vuoteen kuin hyvin hitaasti. Kävelemään hän oppi hyvin ja muutkin motoriset taidot vaikuttavat normaaleilta, mutta älyllisissä taidoissa hän alkaa olla pahasti jäljessä. Hän oppii uusia asioita erittäin hitaasti ja unohtaa jo oppimansa taidot.
Ääntely on hyvin epämääräistä huudahtelua ja joskus kuuluu joitain epämääräisiä sanantapaisia, joista ei juurikaan saa selvää. Hän myöskään ei leiki juurikaan leluilla, vaan muilla tavaroilla. Olen ollut huolissani jo noin vuoden verran ja puhunut asiasta neuvolassakin. Oppiakseen jonkin asian, pitää asiaa toistaa hänelle useita kertoja.
Tosiaan lukeminen ja kirjoista kuvien tutkiminen eivät ainakaan kovinkaan paljoa auta ja leikkiminenkään ei jotenkin edisty. Hän tunnistaa muutamia eläinhahmoja ja numeroita sekä värejä kuvasta osoittamalla, mutta oppii uusia todella hitaasti. Hän osaa koota palikkalaatikon kokonaan, mutta palapelit onnistuvat ainoastaan osittain.
Alan olla ihan epätoivoinen kohta ja odotan kovasti sitä puheterapia-aikaa. Mutta pääsisikö poika johonkin muuhun terapiaan? Olisiko mitään tehtävissä itse?
Kommentit (23)
Kannattaa käydä yksityisellä puolella ainakin ensi alkuun. Siellä varmasti selviää mitä vaihtoehtoja on jatkotutkimusten suhteen. Monilla vanhemmilla on kokemus, että julkisella puolella se tie on pitkä ja kivinen, ennen kuin päästään oikeisiin tutkimuksiin. Neurologisia häiriöitä saatetaan pitää huonosta kasvatuksesta johtuvina käytöshäiriöinä ja voi kestää pitkään ennen kuin pääsee oikealle asiantuntijalle. Sitä ennen yritetään vakuuttaa sosiaalityöntekijöille ja ties keille, että kyllä tässä ihan kunnollisia vanhempia ollaan.
Kun yksityiseltä puolelta on saatu diagnoosi, julkisellakin puolella on helpompaa. Ja ehkä ne kalliit jatkotutkimuksetkin on mahdollista saada julkisella puolella tehtyä yksityisen lähetteellä. Tämä sama toimii ainakin fyysisissä vaivoissa - yksityinen laittaa lähetteen ja julkinen puoli leikkaa.
Kannattaa hakea sitä apua ajoissa. Lasta voidaan auttaa ja tukea paljonkin, kun tiedetään mistä on kyse. Vaikeammaksi menee, jos mitään ei tehdä ja odotellaan siihen asti, kunnes julkinen puoli tarttuu asiaan kun ongelmat ovat jo vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täh? Mun mielestä toi kuulostaa ihan normaalilta 2-vuotiaalta.
Ei minunkaan lapseni puhunut juuri mitään 2 v ja en ollut huolissani. Sano jotain yksittäisiä sanoja. En nyt tarkalleen muista milloin alkoi puhumaan, kuitgenkin yli 2 v ja sanoikin sitten kokonaisia lauseita eikä oo ollut ässävikaa ei ärrävikaa. Koulussa menestynyt todella loistavasti samaten lukiossa.