Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne appivanhempien kanssa, mikä avuksi?
10.10.2014 |
Tulipa taas itkettyä yhdessä aviomiehen kanssa appivanhempien käytöksen takia.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä reilut neljä vuotta, joista 7kk naimisissa. Suhteella menee loistavasti, ei ole riitoja, seksiä riittää, taloudellinen tilanne on hyvä, ollaan molemmat tyytyväisiä esim. kotitiden jakoon jne. Luottamus pelaa ja lähes kaikki, jotka meidät tuntee, puhuu aina siitä, miten ihana pari ollaan ja selkeästi onnellisia yhdessä jne. Viihdytään mun perheen luona ja miehen siskon perheen kanssa ja vietetään paljon aikaa muidenkin lähialueella asuvien sukulaisten kanssa.
Sitten tuleekin se mutta. Appivanhempani eivät hyväksy minua ollenkaan.
Tienaan liian vähän ja elän mieheni siivellä, kun olen vain osa-aikatöissä ja opiskelen samalla toista korkeakoulututkintoani, mies taas vakituisessa, kohtuupalkkaisessa vakityössä. Houkuttelen kuulemma mieheni tuhlailevaan elämäntyyliin, kun mies on mun myötäni kiinnostunut mm. matkailusta ja ollaan välillä hankittu uusia huonekaluja. Lemmikkimme ovat appivanhemmille kauhistus ja rahareikä. Elämme kuulemma yli varojemme, vaikka rahaa jää säästön joka kuukausi. Appivanhemmat kommentoivat tilannetta miehelleni jatkuvasti, ja kyselevät minultakin, miten paljon olen ollut töissä ja milloin ja onko lisää töitä tiedossa ja mitä aion tehdä. Enhän minä nyt koulun päälle enää kokopivätyötä hanki, herranjestas. He myös utelevat, millä rahalla teen omia hankintojani ym.
Tänään mies tunnusti myös, että appivanhemat ovat kommentoineet myös ulkonäköäni halveksuvaan sävyyn, udelleet enkö laihduttaisi yms. Toki tiedostan ylipainoni, mutta en näe, että olisi millään lailla asiallista, että asiasta keskustellaan selkäni takana.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että mua ei kiinnosta nähdä appivanhempiani enää ollenkaan. He kuitenkin kyselevät, missä olen ja miksi en esimerkiksi vietä viikonloppuja heidän mökillään silloin, kun mieheni on siellä. En luonnollisesti innostu ajatuksesta viettää vapaa-aikani pienessä yhden huoneen mökissä kolmistaa appivanhempien kanssa, kun mies on metsästämässä. Heidän kotonaan kyllä käyn silloin tällöin mieheni kanssa, pyrin aina olemaan asiallinen ja ystävällinen, vaikka vaistoan, että minusta ei pidetä.
Mies ei enää uskalla sanoa mulle suoraan vanhempiensa puheista, vaan haluaa suojella mua, sillä tietää, että kommentit sattuvat, kun en voi tilannettani muuttaa sormia napsauttamalla. Mies myös pyrkii salailemaan esimerkiksi hankintojamme ja suunnitelmiamme vanhemmiltaan ja minä sitten kannustan rehellisyyteen ja yhteydenpitoon, sillä en halua, että appivanhemmat saisivat siitäkin syytä kommentoida suhdettamme.
Pelottaa jo ajatuskin siitä, mihin tilanne kehittyy, kunhan esimerkiksi lapset tulevat ajankohtaisiksi.
Onko muita samantyyppisessä tilanteessa olevia? Mitä tässä voi enää tehdä, kun miehen rauhanomainen puhuminen vanhemmilleen ei ole auttanut, mutta toisaalta välejäkään ei vielä haluttaisi katkaista?
Kommentit (31)
Ikävä juttu. En kyllä ymmärrä, miksi miehesi pitää kertoa jostain ylipainokommentista, mitä hyvää siitä seuraa?
Ei kai siinä auta kuin vuosien aikana elää ja näyttää, että teet oman osasi, etkä vain kuluta miehesi rahoja. Ihmisiä ei voi muuttaa, ja miehesi ei ole valinnut vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalammaksi menee kun lapsia tulee....
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:23"]
Ikävä juttu. En kyllä ymmärrä, miksi miehesi pitää kertoa jostain ylipainokommentista, mitä hyvää siitä seuraa? Ei kai siinä auta kuin vuosien aikana elää ja näyttää, että teet oman osasi, etkä vain kuluta miehesi rahoja. Ihmisiä ei voi muuttaa, ja miehesi ei ole valinnut vanhempiaan.
[/quote]
Mies siis kertoi nyt, kun selvästi huomasin, että hänen mieltään vaivasi jokin, ja kun alettiin puhua, huomasin, ettei vielä kertonut kaikkea. Ei siis kertonut pahoittaakseen mieltäni, vaan koska pyysin kertomaan rehellisesti, mikä mieltä kaihertaa.
Ja jep, juuri noin me ollaan pyritty tähän mennessä elämään, mutta mä alan toden teolla väsyä siihen, etten muka tee mitään oikein.
-AP
Kuule, tää on nyt se kohta kun miehen mittaa punnitaan. Se on sun miehesi asia sanoa vanhemmilleen että turvat tukkoon nyt, tai eivät ikinä lopeta. Ja jos mies ei noin sano, se ei sitä niille ikinä tule millään tavalla sanomaankaan ja se vain pahenee kun saatte lapsia. Jos saatte. Ja riittävän usein kun mies vanhempiaan näkee ja niiden juttuja kuuntelee, kääntyy senkin kelkka ja huomaat olevasi loukattuna niin appivanhempien kuin puolisosikin osalta.
Sitten kestät sitä aikasi, vuosia, ja lopulta lähdet koko avioliitosta. Jälkikäteen ajateltuna ihan liian myöhään.
Been there done that.
Ongelmahan on MIEHESI.
Hönen pitäisi aikuisena ihmisenä sanoa vanhemmilleen, että ei halua heidän kritisoivan vaimoaan eikä heidän utelevan teidän asioita - te kyllä kerrotte mitä haluatte heidän tietävän.
mistä he tetävät teidän kaikki hankinnat sun muut noin tarkkaan ellei miehesi olisi kaikkea kertomassa?
kyllä miehesi on otettava ryhtiliike ja aikuistuttava, vaikka se alussa voi riitaa hänen ja vanhempien välillä aiheuttaa - te olette aikuisia, teillä on oma perhe ja koti, se ei kuulu miehen canhemmille pätkän vertaa mitä teette tai hankitte, se on täysin teidän kahden välinen asia.
sano myös miehellesi, että et tule kylään ennenkuin vanhukset lopettavat puuttumisen ja kritisoimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ovat samanlaisia. Miehelläni on BMI 35 ja isäni mielestä se on kova terveysriski. Niin se onkin.
Olen pettynyt, kun mieheni on lihonut. Lihominen on selvästikin vaikuttanut hänen luonteeseensa, tehnyt ärtyisäksi, jaksamattomaksi ja syytteleväksi ja verenkierto kriittisillä alueilla on heikentynyt. Mies ei tiedä mitä menettää, kun ei laihduta! Olen jotenkin nolo ja en kehtaa sanoa muuta kuin että terveyden vuoksi olisi syytä kiinnittää huomiota painoonsa!
Mies kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten isoa palkkaa hän kotiin kantaa, mutta ei tämä aivan näin kyllä toimi! En vain tiedä miten ilmaisisin tyytymättömyyteni häneen puolisona, kun meillä on yhteisiä lapsiakin ja hän on heille tärkeä isänä ja minua ei vain kiinnosta olla enää vaimon roolissa.
Nyt sun mies tartteis munat. Hänen tulisi laittaa piste vanhempiensa puheille ja kertoa se heille suoraan, että tuommoinen käytös ei yksinkertaisesti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennnen lapsia kannattaisi laihduttaa ihan terveyssyistäkin!
Tosi kurja tilanne sun ja miehesi kannalta. Muistuta nyt itseäsi siitä, että te kaksi kuulutte toisillenne ja päätätte aikuisina elämästänne.
Tiedän, että vähän huono neuvo, mutta yritä siirtää mielestäsi pois nuo miehen vanhemmat, jotka käyttäytyvät ilkeästi sua kohtaan. Puhu avoimesti murheestasi ja raivosta luotetuillesi, se auttaa. Ei mitään kulisseja.
Yhdellä ystävälläni oli samankaltainen tilanne. Miehensä vanhemmat elivät säästääkseen rahaa ja huomauttelivat aina, jos nuori pari oli esim käynyt elokuvissa tai ravintolassa. "Olisitte kotona ja säästäisitte rahat." Ja siis he eivät tuhlanneet (kuten ette tekään). Ihme sekaantumista aikuisten elämään!
Vanhempien ja nuoren parin välit tulivat varautuneiksi ja hankaliksi ja etäisyys kaupungissa asuvan nuoren parin ja maaseudulla asuvien appivanhempien välillä piteni ja yhteydenpito jäähtyi.
On tietysti iso kysymys, kuinka paljon miehen vanhempia voi arvostella puolisolle, jonka vanhemmat kuitenkin kyseessä. Anna miehellesi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko painosi turvallisella alueella? Entä kun vanhenet ja esim verenpaine alkaa nousemaan, niin luuletko, että silloin on helpompi alkaa painonhallinta kuin nyt? Samoin raskaana ollessa? Millaista ruokaa laitat lapsellesi?Liikutko tarpeeksi? Entä verisuonien kalkkeutuminen? Aika pahannäköisiä sydämiä oli yhdessä ohjelmassa, kun USA:ssä kuolee lapsesta asti ylipainoiset ennen omia vanhempiaan! Lihavuus on lisääntynyt!
Meitä ihmisiä on moneksi ja joillekin on vaikeaa käsittää esim miksi joku tupakoi, toinen juopottelee ja kolmas on ylipainoinen. Ei mitenkään harmitonta viihdettä!
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:47"]
Onko painosi turvallisella alueella? Entä kun vanhenet ja esim verenpaine alkaa nousemaan, niin luuletko, että silloin on helpompi alkaa painonhallinta kuin nyt? Samoin raskaana ollessa? Millaista ruokaa laitat lapsellesi?Liikutko tarpeeksi? Entä verisuonien kalkkeutuminen? Aika pahannäköisiä sydämiä oli yhdessä ohjelmassa, kun USA:ssä kuolee lapsesta asti ylipainoiset ennen omia vanhempiaan! Lihavuus on lisääntynyt!
Meitä ihmisiä on moneksi ja joillekin on vaikeaa käsittää esim miksi joku tupakoi, toinen juopottelee ja kolmas on ylipainoinen. Ei mitenkään harmitonta viihdettä!
[/quote]Voi luoja mikä kommentti. Ei jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:33"]
Kuule, tää on nyt se kohta kun miehen mittaa punnitaan. Se on sun miehesi asia sanoa vanhemmilleen että turvat tukkoon nyt, tai eivät ikinä lopeta. Ja jos mies ei noin sano, se ei sitä niille ikinä tule millään tavalla sanomaankaan ja se vain pahenee kun saatte lapsia. Jos saatte. Ja riittävän usein kun mies vanhempiaan näkee ja niiden juttuja kuuntelee, kääntyy senkin kelkka ja huomaat olevasi loukattuna niin appivanhempien kuin puolisosikin osalta.
Sitten kestät sitä aikasi, vuosia, ja lopulta lähdet koko avioliitosta. Jälkikäteen ajateltuna ihan liian myöhään.
Been there done that.
[/quote] Sama. Miehesi voi nyt päättää kertakaikkiaan pitää joko huolen, että sinua aletaan arvostamaan hänen perheessään tai sitten pidätte vain vähän yhteyksiä miehen vanhempiin. Se tasan tarkkaan sinun miehesi vastuulla. Ja jos hän ei sitä nyt tee, niin tilanne pahenee vain vuosi vuodelta, olosi pahenee vain vuosi vuodelta ja odota vain kun teillä on lapsia, ja on pakko nähdä niitä isovanhempia, jotka kyllä edelleen joka eleellä osoittavat etteivät pidä sinusta, ja vatsasi on jo edellisenä iltana solmussa kun tiedät että seuraavana päivänä pitää taas mennä sinne arvosteltavaksi ja miehesi vain katsoo sitä arvostelua hiljaa vierestä tai lähtee sinne metsäänsä. Tosiaankin, minä myös been there done that. Mies pistää nyt täydellisen stopin tuolle vanhempiensa käytökselle. Tai sitten hänen vanhempansa eivät ole elämässänne mukana muuta kuin hyvin harvoin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:33"]
Kuule, tää on nyt se kohta kun miehen mittaa punnitaan. Se on sun miehesi asia sanoa vanhemmilleen että turvat tukkoon nyt, tai eivät ikinä lopeta. Ja jos mies ei noin sano, se ei sitä niille ikinä tule millään tavalla sanomaankaan ja se vain pahenee kun saatte lapsia. Jos saatte. Ja riittävän usein kun mies vanhempiaan näkee ja niiden juttuja kuuntelee, kääntyy senkin kelkka ja huomaat olevasi loukattuna niin appivanhempien kuin puolisosikin osalta.
Sitten kestät sitä aikasi, vuosia, ja lopulta lähdet koko avioliitosta. Jälkikäteen ajateltuna ihan liian myöhään.
Been there done that.
[/quote] Sama. Miehesi voi nyt päättää kertakaikkiaan pitää joko huolen, että sinua aletaan arvostamaan hänen perheessään tai sitten pidätte vain vähän yhteyksiä miehen vanhempiin. Se tasan tarkkaan sinun miehesi vastuulla. Ja jos hän ei sitä nyt tee, niin tilanne pahenee vain vuosi vuodelta, olosi pahenee vain vuosi vuodelta ja odota vain kun teillä on lapsia, ja on pakko nähdä niitä isovanhempia, jotka kyllä edelleen joka eleellä osoittavat etteivät pidä sinusta, ja vatsasi on jo edellisenä iltana solmussa kun tiedät että seuraavana päivänä pitää taas mennä sinne arvosteltavaksi ja miehesi vain katsoo sitä arvostelua hiljaa vierestä tai lähtee sinne metsäänsä. Tosiaankin, minä myös been there done that. Mies pistää nyt täydellisen stopin tuolle vanhempiensa käytökselle. Tai sitten hänen vanhempansa eivät ole elämässänne mukana muuta kuin hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^
juu, mieti vaan miten paljon sun lastenkasvatustaitoja/tapaa sitten kritisoidaan, huh huh!!!
sä olet naimisissa miehesi, et appivanhempiesi kanssa!!!
t. Se, joka jo yllä kommentoi että miehesi on ongelma
Näiden provojen ansiosta olen ryhtynyt ottamaan etäisyyttä poikaan ja avovaimoonsa. Häät ovat keväällä ja jo nyt olen varmistanut, että olen mahdollisimman varattu koko talven ajan. Meillä ei tarvitse käydä enkä halua avominiää nähdä. Kuitenkin teen kaiken väärin. Peräänsä en kysele, en edes puhu hänestä tai kerro, että pojalla on avovaimoa, jos joku kysyy. Se on hänen asiansa, ei minun.
En halua tietää poikani elämästä yhtään mitään, joten pysykööt etäällä. Mökille en kutsu, vaikka siellä on 5 huonetta ja tarpeeksi tilaa. Katon väri ei kuitenkaan miellyttäisi miniää tai aallot lyövät rantaan väärässä tahdissa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 18:09"]
Näiden provojen ansiosta olen ryhtynyt ottamaan etäisyyttä poikaan ja avovaimoonsa. Häät ovat keväällä ja jo nyt olen varmistanut, että olen mahdollisimman varattu koko talven ajan. Meillä ei tarvitse käydä enkä halua avominiää nähdä. Kuitenkin teen kaiken väärin. Peräänsä en kysele, en edes puhu hänestä tai kerro, että pojalla on avovaimoa, jos joku kysyy. Se on hänen asiansa, ei minun.
En halua tietää poikani elämästä yhtään mitään, joten pysykööt etäällä. Mökille en kutsu, vaikka siellä on 5 huonetta ja tarpeeksi tilaa. Katon väri ei kuitenkaan miellyttäisi miniää tai aallot lyövät rantaan väärässä tahdissa.
[/quote] No jos oikeasti olet noin katkera ja vihaa täynnä oleva ihminen niin varmaan ihan hyvä ratkaisu. Käytä myös muihin ihmissuhteisiisi. Muutoin anoppeihin ja miniöihin ja kaikkiin pätee ihan samat ystävällisyys, avoimuus, keskustelulla kaikesta selvitään -säännöt. Mutta sitten on tällaisia ihmisiä, jotka vain ovat elämän varrella tulleet niin täyteen kaikkea negatiivista, että ei mikään keskustelu auta. Omat appivanhempani olivat juuri tällaisia itsekeskeisiä juntteja. T. 13
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 18:09"]
Näiden provojen ansiosta olen ryhtynyt ottamaan etäisyyttä poikaan ja avovaimoonsa. Häät ovat keväällä ja jo nyt olen varmistanut, että olen mahdollisimman varattu koko talven ajan. Meillä ei tarvitse käydä enkä halua avominiää nähdä. Kuitenkin teen kaiken väärin. Peräänsä en kysele, en edes puhu hänestä tai kerro, että pojalla on avovaimoa, jos joku kysyy. Se on hänen asiansa, ei minun.
En halua tietää poikani elämästä yhtään mitään, joten pysykööt etäällä. Mökille en kutsu, vaikka siellä on 5 huonetta ja tarpeeksi tilaa. Katon väri ei kuitenkaan miellyttäisi miniää tai aallot lyövät rantaan väärässä tahdissa.
[/quote]
Valitettavasti tämä ei ole provo. Olen kaikkeni tehnyt pitääkseni välit asiallisina, alkuperäinen toive toki oli, että välit olisivat yhtä lämpimät kuin mieheni ja omien vanhempieni välillä.
Niille, jotka sanovat, että mieheni täytyisi kasvattaa munat kerrottakoot, että mies on jo moneen otteeseen suoraan mutta rauhallisesti ja asiallisesti kertonut, että asiamme eivät kuulu vanhemmille. Toistaiseksi eivät ole ottaneet kuuleviin korviinsa. Mies olisi mieluiten jättänyt vanhempansa kutsumatta häihimme, mutta minä sanoin, että pitää kutsua, muuten on toivo asiallisista väleistä mennyttä, mieheni häät kun olivat viimeinen tilaisuus miehen vanhemmille osallistua lapsensa häihin (sisar meni naimisiin salaa).
Minä olen myös se, joka koko ajan on kannustanut miestä pitämään yhteyttä vanhempiinsa ja olemaan avoin, siinä toivossa, että vanhemmat ajan myötä hyväksyisivät myös minut. Olen myös sitä mieltä, että mahdollisilla tulevilla lapsilla on oikeus kaikkiin neljään isovanhempaan. Nykyisille lapsenlapsilleen kun miehen vanhemmat ovat oikein mukavat isovanhemmat.
Näiden seikkojen takia edelleen toivoisin, että tilanne ratkeaisi rauhallisesti, eikä välien totaaliseen rikkoutumiseen.
19 oli siis ap, ja kiitos kannustavasta kommentista, numero 10! :)
Minkä ikäisiä olette? Aikuistukaa nyt , hyvät ihmiset! Ei aikuisena tarvitse kaiken aikaa vaatia muiden ihmisten hyväksyntää, vaan on ensin hyväksyttävä itsensä ja itsevalitsemansa puoliso sellaisina kuin ollaan. Ei kannata edes yrittää vääntäytyä appivanhempien tai omienkaan vanhempien käsikirjoittamaan rooliin, vaan täytyy elää vain omaa elämäänsä.
Sano ihan suoraan appivanhemmille niin kuin tilanne on, että et sinä halua tulla sinne heidän moitittavaksi. Luultavasti se siinä tilanteessa ja näin suoraan päin naamaa sanottuna ryhtyvät selittelemään ... sitä odotellessa voit suunnitella omat repliikkisi.
Ettei vaan taustalla olisi sinun heikko itsetuntosi, joka saa sinut kiinnittämään huomiota sinua väheksyviin puheisiin. Kokeilepa vielä sitä taktiikkaa,jota itse toteutin; myönsin kaiken ja vielä lisäsin puolet. Esimerkiksi "eihän minun tarvitsekaan töitä tehdä, ja olen oikein ylpeä hyvätuloisesta miehestäni" ja "mitä iloa rahasta on jos sitä ei käytä - onneksi pojallanne on minut, että voi nauttia kaikesta siitä mitä rahalla saa, matkustelustakin".
Oletko koskaan ihmetellyt, miksi miehesi sisar ei kutsunut vanhempiaan häihinsä? Ehkä sinä et ole ainoa, johon he suhtautuvat kielteisesti.
Hey! Täällä yksi kamalan appiukon omistava neiti, joka tuntee tilanteesi liiankin hyvin.
Eli anoppini on siis aivan ihana ihminen, mutta appeni v*ttuilee koko ajan. En saa esim vieraillessani heillä nukkua mieheni kanssa vierashuoneen parisängyssä, vaan minun pitää nukkua ilmapatjalla!?
Häissämme appeni nolasi minut täysin ja pelasi koko ajan puhelimellaan.
Appivanhemmat asuvat ulkomailla ja vierailevat meillä n. 2x vuodessa... Appi vaan istuu katsomassa telkkaria, vaatii ruokaa eikä pesä paskojaan pöntöstä... Sitten vielä ruokkii minua ruoalla, jossa on vehnää. (Olen keliaakikko)
En tiedä mitä tekisin... Haluan vain kuolla... :'(