Lue keskustelun säännöt.
Sinä nelikymppinen nainen, jolla ei parisuhdetta eikä lapsia!
10.10.2014 |
Miten olet päätynyt ratkaisuun olla miehetön/kumppaniton ja lapseton? Oliko se oma valinta vai ajauduitko siihen elämän kuluessa? Oletko sinut asian kanssa? Jouduitko käymään asian kanssa jonkinlaisen hyväksymisprosessin? Miten tyydytät toisen ihmisen läheisyyden kaipuun tai onko sinulla sellaista?
Kommentit (22)
Miehettömyys ei ole oma valinta, lapsettomuus on. Olen sinut kummankin asian kanssa. Omia lapsia en ole halunnut koskaan. Nuorempana en pitänyt lapsista, onneksi ikä on kypsyttänyt ja nykyään sukulaislapset ovat valtavan tärkeitä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on oma valintani. Parisuhteissa olen taas ollut aika lailla koko ikäni. Viimeisin päättyi puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen olen käynyt muutamilla treffeillä. Läheisyyden kaipuuta tyydtän tapaamalla paljon ystäviäni, käymällä hierojalla ja ottamalla nokosia ystäväni kanssa. :) En aio olla loppuelämääni ilman kumppania.
Minulle vain kävi niin. Kamppailin itseni eroon uskonnollisesta yhteisöstä. Aloin tapailla miehiä vasta kolmekymppisenä. Tuli muutama väärä valinta. Ja kas kummaa olin nelikymppinen. Surullista koska olin aina haaveillut useista lapsista. Miehistä ei olisi ollut pulaa. Hyviäkin miehiä vilisi elämässäni, mutta ehkä juuri taustani takia olin niin säröillä henkisesti, että en pystynyt heihin tutustumaan. Lisäksi minussa on jotain kummaa vastuuntuntoa siis yli sen, mitä tarvitsisi. Eli huolehdin kauheasti siitä, että olisin myös miehelle se kymppivalinta ja siitä miten pystyisin tekemään miehen onnelliseksi. Aika harva varmaan pariutuessaan toisen puolesta miettii, tuleeko hän kanssaan onnelliseksi tai en tiedä. Minun kohdallani paras ratkaisu olisi ollut hankkia lapsi ilman kumppania. Tarvitsin eheytymiseen niin monta vuotta, siis parisuhdemielessä. Miehen voi löytää aina, lapsen voi saada vain lyhyen aikaa. Äitinä olemisen kykyäni en sen sijaan ole epäillyt koskaan. Minulla on myös hyvä koulutus, olen huipputerve jne., joten olisin voinut hyvin huolehtia lapsesta ilman miestä.
Minulle vaan on käynyt näin. Ajattelin aina että kohtaisin jossain vaiheessa elämääni Elämäni Miehen, rakastuttaisiin, mentäisiin naimisiin ja saataisiin pari lasta. Mutta ei, en koskaan kohdannut sellaista. Olen pari kertaa seurustellut, mutta tyypit on olleet sellaisia ettei mitään avioliittoa tai lapsia ole heidän kanssaan voinut ajatella. Toinen minua 18 vuotta vanhempi ulkomaalainen ja toinen mielisairas alkoholisti. Muunlaiset miehet ei ole minusta koskaan kiinnostuneet.
Olen nykyisin jo sinut sinkkuuteni ja lapsettomuuteni kanssa. Jossain 35 ikävuoden paikkeilla ahdisti kovin, kun tuntui että kiire on, jos lapsia haluaa saada. Ja minusta tuntui että halusin. Mutta eipä sitä miestä löytynyt vaikka kuinka nettideittailin jne, joten vähitellen opin hyväksymään että miehettömäksi ja lapsettomaksi jään. Nyt 40-vuotiaana tykkään ihan elämästäni lapsettomana vanhanapiikana.
Nro 6 lisää vielä että minulla oikeastaan ei ole mitään läheisyyden kaipuuta, ei enää. Olen niin tottunut olemaan yksin etten osaa kaivata läheisyyttä enkä seksiäkään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 15:22"]
Nro 6 lisää vielä että minulla oikeastaan ei ole mitään läheisyyden kaipuuta, ei enää. Olen niin tottunut olemaan yksin etten osaa kaivata läheisyyttä enkä seksiäkään enää.
[/quote]
Tuo on totta, se läheisyyden tarve ja kaipuu vaan hiipuu ajanmyötä pois. Kyllä se tietysti tuntuu edelleen pahalta, ettei ole ketään kuka halaisi tai ottaisi kainaloon ja päinvastoin. Seksiä sen sijaan ei ole edes ikävä, siitä on jäänyt ainoastaan huonoja muistoja.
Siis täh... minkäs voi ku ukko löyty vasta ku olin yli 40v. Siinäpä se. Ei kaikki huoli joka jannua joka vastaan tulee, et niiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kauheaa olla sinkku vielä nelikymppisenä. Onneksi itsellä ihana perhe.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:05"]
Olisi kauheaa olla sinkku vielä nelikymppisenä. Onneksi itsellä ihana perhe.
[/quote]
On se kumma, että olet sekä äiti että puoliso, ja silti sun empatia ja tilannetaju on näemmä päästäisen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:05"]
Olisi kauheaa olla sinkku vielä nelikymppisenä. Onneksi itsellä ihana perhe.
[/quote]
On se kumma, että olet sekä äiti että puoliso, ja silti sun empatia ja tilannetaju on näemmä päästäisen tasolla.
[/quote]
Tunnen empatiaa sinkkuja kohtaan, mutta olen onnellinen siitä että mulla on ihana mies ja lapset.
Miksei saa olla onnellinen siitä mitä on saanut?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:05"]
Olisi kauheaa olla sinkku vielä nelikymppisenä. Onneksi itsellä ihana perhe.
[/quote]
On se kumma, että olet sekä äiti että puoliso, ja silti sun empatia ja tilannetaju on näemmä päästäisen tasolla.
[/quote]
Tunnen empatiaa sinkkuja kohtaan, mutta olen onnellinen siitä että mulla on ihana mies ja lapset.
Miksei saa olla onnellinen siitä mitä on saanut?
[/quote]
Ehkä ei ole kovin empaattista todeta, että on kauheaa olla sinkku nelikymppisenä. Ethän edes tiedä, millaista se on, koska ilmeisesti olet ollut jo nuoresta parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:05"]
Olisi kauheaa olla sinkku vielä nelikymppisenä. Onneksi itsellä ihana perhe.
[/quote]
On se kumma, että olet sekä äiti että puoliso, ja silti sun empatia ja tilannetaju on näemmä päästäisen tasolla.
[/quote]
Tunnen empatiaa sinkkuja kohtaan, mutta olen onnellinen siitä että mulla on ihana mies ja lapset.
Miksei saa olla onnellinen siitä mitä on saanut?
[/quote]
Saat olla, mutta on melko tahditonta tulla kertomaan tästä onnestaan ketjuun, jossa on mm. vasten omaa tahtoaan ilman parisuhdetta ja lapsia jääneitä, joille asia voi olla kipeäkin. Kuulostaa vähän siltä että "nännännää, mullapa onkin, harmittaax ku teillä ei oo!"
Olen lapseton, mutta mies on. Haaveilen jättäväni hänet ja eläväni loppuelämäni yksin. En pidä sukulaisistani eikä ystäviä ole. Nautin itseni seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:05"]
Olisi kauheaa olla sinkku vielä nelikymppisenä. Onneksi itsellä ihana perhe.
[/quote]
Miten niin "vielä"? Moni sinkku nelikymppinen on seurustellut elämänsä aikana. Useimmat montakin kertaa. -4
Ei nelikymppisenä ole vielä mitenkään myöhäistä saada lapsia jos niitä haluaa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:02"]
Ei nelikymppisenä ole vielä mitenkään myöhäistä saada lapsia jos niitä haluaa.
[/quote]
Ei niin. Tunnen erään, joka löysi tuossa iässä miehen ja teki kolme lasta. Mutta ei vaan sais olla mitään elimellistä estettä tuolle, muuten lapsettomuushoidoissa kyllä vierähtää nekin vähät ajat.
Onhan se monella nelikymppisellä ohi, nimittäin lasten saaminen. Miehen voi tietenkin löytää missä iässä vaan.
Olen 45 ja elämä on vain mennyt eteenpäin ilman, että sitä sopivaa isäehdokasta lapsille on tullut vastaan. Siinähän se on kulunut töitä tehdessä ja asuntolainaa maksaessa. Sinkkuna tyytyväisenä elellään. En ole katkera, joskus toki tulee mieleen, että jos ja kun vanhana ja raihnaisena yksin elelen, niin ei ole ketään, joka tulisi mummoa katsomaan.
Lapsia en ole ikinä halunnut ja kävinkin heti kolmekymmentä täytettyäni sterilisaatiossa.
Kunnon parisuhteessa en ole jostain syystä (vaikka olen nätti, kiva ja fiksu) koskaan ollut, "elämäni miehen" olen kyllä löytänyt, mutta koska hän on varattu ja haluaa jossain vaiheessa lapsiakin, joudun tässä nyt odottamaan, että vastaan tulee vastaava tai vielä parempi mies, joka ei tahdo lapsia.
Sinkkuuteen olen tottunut ja pärjään "vakihoitojen" ansiosta ihan ok myös läheisyydentarpeen osalta. Ei siis ole pakko huolia ketä tahansa.
Täällä ei pyöri sellaisia, kaikilla on joko kumppani tai mukuat tai molempia!