Jos kohtaat karhun luonnossa tiedätkö mitä teet, vai noudatatko Aku Ankasta oppimaasi neuvoa?

Neuvo on ehdottomasti oikea. Älä sinä usko kaikkea mitä luet koska et ymmärrä lukemaasi tuon vertaa.

Hitaasti peräännytään katse karhuissa

Siellä on taas "asiantuntijat" sepittämässä ketkä ei oo koskaa karhua nähnykkää. Ja toiseksi nää tarinat on aina yhtä naurettavia miten ihminen on "käynyt läpi elämänsä" ja ties mitä siinä tilanteessa :DDDD 

Kukaan ei mieti mitään omaa elämäänsä läpi ja sukulaisia ja ties mitä jos karhu nuuskii omia jalkoja jossain keskellä mettää :D eiköhä se mieli oo jossai ihan muualla

Mut kivoi tarinoita

Ite oon kerran kohannu metässä. Juos pois. 

Vierailija kirjoitti:

Hitaasti peräännytään katse karhuissa

Erika Jängällä ei ollut aikaa perääntyä minnekään. 

Varmaan pyörtyisin.

if its brown lie down, if its black figth back, if its white good night. tällä pääsee pitkälle

Rajavartija Erika Jänkä, siinä on nimi ja ammatti (taas) kohdanneet. Vrt. Pekka Pouta.

Sille karhulle pitää huutaa! Jos sillä on pentu, ota pentu panttivangiksi.

Törkeää kielenkäyttöä, ap. Tiedät mitä tarkoitan.

Laulan marjametsässä.

En ole karhuja kohdannut, koska eivät tykkää lauluäänestäni.

Elelevät kyllä niissä maisemissa.

Erikahan toimi nimenomaan oikein kun selvisi hengissä ja vahingoittumattomana.

Paha sanoa, kun ei ole tullut vielä muita vastaan kuin rusakoita ja oravia.

Onkohan se karhu nyt ihan oikeasti meinannut käydä päälle, yleensä näissä tämmöisissä harvoissa tapauksissa karhu tekee valehyökkäyksen. Siis ei oikeasti käy kimppuun. Mutta enivei, rauhallisesti perääntyminen on se paras ratkaisu, suoraan silmiin ei tuijoteta. Jos karhu oikeesti päälle tulee niin siinä vaiheessa maahan ja esittää kuollutta. Tosin mulla ei tästä vaiheesta ole kokemusta joten tiedä sitten lamaantuisko sitä vaan pystyyn kuin tönkkösuolattu silli. Tähän mennessä ne muutamat kohtaamiset on ratkennut sillä jotta karhu se ekana on lähtenyt pinkomaan ja minä sitten päättänyt että taidanpa kääntyä kotiapäin, mitäpä täälä mettässä enää...

Vierailija kirjoitti:

Sille karhulle pitää huutaa! Jos sillä on pentu, ota pentu panttivangiksi.

Nauroin ääneen panttivankipennulle. :D

Jähmetyn kauhusta. Sitten kun karhu tulee lähelle saan paniikkikohtauksen ja rupean kirkumaan jabhyperventiloin ja kaadun ja huudan kovaan ääneen että älä syö mua.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on taas "asiantuntijat" sepittämässä ketkä ei oo koskaa karhua nähnykkää. Ja toiseksi nää tarinat on aina yhtä naurettavia miten ihminen on "käynyt läpi elämänsä" ja ties mitä siinä tilanteessa :DDDD 

Kukaan ei mieti mitään omaa elämäänsä läpi ja sukulaisia ja ties mitä jos karhu nuuskii omia jalkoja jossain keskellä mettää :D eiköhä se mieli oo jossai ihan muualla

Mut kivoi tarinoita

Ite oon kerran kohannu metässä. Juos pois. 

Mäkin jaksan aina ihmetellä tätä että ihmisillä on aikaa pohdiskella koko suku läpi ja elonsa taipale synnytyspöydältä lähtien vaaran hetkellä  :D Jos tosiaan karhu haistelisi mun varpaita niin ihan kyllä ajattelisin siinä että hitto kun jäi puolet sipsipussista syömätä. No en, vaan hokisin mielessäni että menisit jo, menisit jo ja kattelisin sieluni silmin Yläkertaan päin. Ei tulisi tuumittua lapsia, miestä, anoppia, veljiä, siskoja, naapureita eikä koulukavereita.

Paras on kumartua maahan katselleen mahd pieneksi ja perääntyä siten hyvin hiljaa. Karhu kunnioittaa kun ette tuijota suoraan vaan alistuneena kyyryssä ...tai sitten kuollutta vaan esitettävä. Jos on taskuissa jotain syöttävää heitä sille naposteltavaksi. Ennekuin poistut.

Tiuku varoitaaa eläimiä jo kaukaa, et yllätä poikasen väliin joutuen. Äläkä käytä vaniljahajuvesiä siellä luonnossa...jen.

Monikohan on luonnossa karhun nähnyt?

Väännän kirsusta niin lujasti että karhu paskoo alleen. Tehnyt tämän kahdesti.