Oletko onnellinen, että sait synnyttää lapsesi

Olen onnellinen. Toivon että tämän toisen synnytys olisi yhtä helppo

Olen, toisen kohdalla sain päättää sektio vai alatie, mutta kahdesta kurjasta se parempi, eli alatie.

Olihan se kiva, että se onnistui alateitse. Riskittömämpää eikä jäänyt mitään arpia mahaan.

Tottakai olen, halusin mahdollisimman luomun synnytyksen.

Synnytin alateitse, mutta ihan sama, miten syntyi, kunhan sekä äiti että lapsi voivat hyvin. En minä sitä synnytystä jaksa miettiä, vaan lasta :)

 Olen onnellinen että kaikki meni molemmilla kerroilla ok ja vaikka synnyttäminen oli kamalaa (kipu) niin onhan nyt sekin koettu ja siitäkin selvitty 2 kertaa.

Vaikka synnytinkin ilman kivunlievitystä ja pitkän kaavan mukaan, ei minulle ole sillä synnytystavalla mitään merkitystä. Vain lapsella ja hänen hyvinvoinnilla on.

Olin tosi onnellinen, kun kaikki 4 synnytystä meni luomusti alateitse. Pidin sitä tosi tärkeänä. Kunnes viidennen synnytys päätyi sektioon, kiireelliseen sellaiseen. Tiukat paikat sekä äidillä, että lapsella. Huomasinpa vaan, ettei sillä ollutkaan mitään väliä. Yhtään mitään. Ainoa mikä harmitti, oli pitkä (5h) ero vauvasta, kun itse heräämössä. Ja toipuminen oli ihan toista. Mutta silti, ei mitään väliä kun lopputulos oli <3333333

Kyllä olen! Kuopus hengaili pysyvästi perätilassa, kunnes onneksi pari viikkoa ennen synnytystä kääntyi ja mahtui kääntymään. Olin ollut jo paskajäykkänä sektioajatuksesta... Esikoisen tehtyäni ihmettelin sairaalassa sektioäitejä tipassa ja hiipimässä käytävillä tai tuotattamassa ruokia sänkyyn... ei oikein innostanut.

Kyllä olen. Etenkin nuoremman lapsen syntymä oli hieno kokemus! Sain juuri sopivat kivunlievitykset jne., ja synnytyksen jälkeen oli olo adrenaliinihöyryissä sellainen, että olisi voinut juosta maratonin (tuskin olisin jaksanut kuitenkaan..)

Eipä ollut odotuksia, joten ne ikään kuin ylittyivät, koska kaikki sujui ok. (Toista se vauva-arki olikin sitten...)

Joo, parasta oli että sain vauvan puskettu ulos, kyllä ne supistukset sen verran tuskaiset oli. Ei enää ikinä.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:14"]Jostain se ylpeys on näköjään revittävä... "Olen parempi äiti/nainen, kun olen lapseni alapäästäni maailmaan pinnistänyt." Hohhoijaa.

[/quote]
Ai että hyvät muistot synnytyksestä=ylpeyttä??

Minulle synnytykset ovat olleet ykiä elämän huippuhetkistä mutta ylpeyden kanssa asialla ei ole tekemistä.

Olen onnellinen että selvisin hengissä sekä alateitse synnyttäessäni esikoisen että kaksosten syntymästä kiireellisellä sektiolla. Esikoisen synnyttämiseen luulin kuolevani, kaksosten syntyessä oli järkyttävän kamalaa, ja jälkikäteen melkein toivoin kuolleeni, niin kipeä olin.

Kyllä, vaikka ensimmäinen synnytys oli kamala. Halusin synnyttää toisenkin lapsen alakautta.

Olen onnellinen että sain terveen lapsen.

Olen onnellinen että normaalisynnytys onnistui sairaalassa. Onnellinen myös siitä, että mahdollisuus sektioon olisi ollut, jos tarve olisi vaatinut. Maailmassa yhä monet äidit ja lapset kuolevat synnytykseen tai niihin liittyviin komplikaatioihin. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:40"]Kyllä olen! Kuopus hengaili pysyvästi perätilassa, kunnes onneksi pari viikkoa ennen synnytystä kääntyi ja mahtui kääntymään. Olin ollut jo paskajäykkänä sektioajatuksesta... Esikoisen tehtyäni ihmettelin sairaalassa sektioäitejä tipassa ja hiipimässä käytävillä tai tuotattamassa ruokia sänkyyn... ei oikein innostanut.
[/quote]

Vai että ihan ihmettelit... no olisit vielä mennyt hihasta nykäisemään ja kysynyt kaikki mieltä kaihertavat asiat kun synnyttänyt nainen saa sinut niin hämilleen :)

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:14"]Jostain se ylpeys on näköjään revittävä... "Olen parempi äiti/nainen, kun olen lapseni alapäästäni maailmaan pinnistänyt." Hohhoijaa.

[/quote]
Niinpä. Kun olen perseeni repinyt niin olen niiiin paljon parempi äiti kuin ei perseensä repinyt. Voi luoja!

En. Koska olen onnellinen, että vain sektiolla pystyin synnyttämään terveen lapsen. Lapseni serkku jäi samanlaisessa tilanteessa vammaiseksi eikä koskaan pysty itsenäiseen elämään.