Miten kestätte tau-ko-a-mat-ta itsestään puhuvaa työkaveria?

Mikä työ sellainen on, että ehtii niin paljon puhumaan/kuuntelemaan?

Korvasta sisään ja toisesta ulos, kuunnellessa heitä väliin jotain epämääräisiä ynähdyksiä jotta hän luulee että kuuntelet oikeasti.

En kestä. Vältän seuraa.

Kysyin kerran vastaavalta, että puhutko sä omasta mielestäsi paljon itsestäsi?

no, siihen loppui juttelut sillä kertaa, mutta ihan ok vaikutus sillä oli. Ja eipä hän koskaan ole sanonut, että huomautus olisi ollut töykeä tms. Tosin, vastausta ennsaanut. Nykyään välillä kuuntelee muitakin ja saattaa jopa kysyä kuulumisia.

Mun anoppi puhuu aina itsestään. Miestä joskus rasittaa, kun haluaisi kertoa jonkun perheellemme tärkeän tapahtuman, mutta anoppi ei ehdi kuunnella puhumiseltaan. Mua ei häiritse yhtään. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Eipähän tarvitse itse puhua.

Meillä oli samassa huoneessa periaatteessa samalla tittelillä kaksi ihmistä, A ja B, joista kuitenkin A hoiti myös talon edustus- ja ulkopuoliset koulutustehtävät ja joutui siksi keskittymään ja skarppaamaan tosi paljon. En tiedä, oliko B:n kateellisuutta vai mitä, mutta B oli KOKO AJAN äänessä ja keskeyttämässä eikä siitä A:n keskittymisestä tullut mitään, jopa minä viereisessä huoneessa häiriinnyin B:n papattamisesta ja minäminäminäpuheesta. Varmaan jokainen meillä huomautti B:le, että olis hitto hiljaa, mutta ei.

Siinä kävi sitten niin, että A haki lääkärintodistuksen, että hän tarvitsee oman huoneen voidakseen jatkaa vaativampaa duuniaan. Huone järjestettiin. B laittoi välit poikki ja tosi nopeasti vaihtoi kokonaan työpaikkaa. Koki, että häntä kiusattiin meillä. Eli vaikka hän itse tahallaan häiritsi, hän koki, että hän on uhri.

B:n jäljiltä löytyi uskomattomat määrät virheitä ja laiskasti tehtyä työtä. Se just mua noissa äänekkäissä eniten ärsyttää, ettei ne tee duuniaan kunnolla, kun kaikki aika valuu siihen ITSESTÄ PUHUMISEEN.

Olen aika lailla huomannut että kaikki tuntuvat puhumaan vain itsestään / läheisistään. Älä siis ihmettele häntä vaan puhu itsekin itsestäsi. Jos toinen puhuu vain vähän, tulkitaan usein niin että toinen joutuu ylläpitämään keskustelua. Jos itse koittaisit puhua enemän omista jutuistas, niin hänkin vois kuunnella välillä.

Meillä myös tällainen tyyppi. Puhe alkaa, kun tulee ovesta sisään ja jatkuu koko työpäivän. Ja todellakin, ihan samaa, kuin joku toinenkin sanoo, virheitä ja tekemättömiä töitä löytyy hänen jäljiltään vaikka kuinka paljon. Lähdenkin nykyään aina pois, jos pystyn, kun tämä kyseinen ihminen tulee paikalle. En vain jaksa kuunnella häntä. On kyllä kieltämättä ihan yleinen vitsi työpaikalla nykyään.

Laitan kuulokkeet korville ja laitan Spotifyn soimaan. Siinä saa sitten keskenään mölistä. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin huomaa, ettei sua kiinnosta.

Tunnen yhden. Puhuu ja puhuu eikä kuuntele.
Huh!

Tuppisuut ovat paljon pahempia! Aina on sellainen olo, kuin nämä tuppisuut olisivat vain hiljaa ja arvostelisivat mielessään toisten tekemisiä ja sanomisia.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 19:23"]

Tuppisuut ovat paljon pahempia! Aina on sellainen olo, kuin nämä tuppisuut olisivat vain hiljaa ja arvostelisivat mielessään toisten tekemisiä ja sanomisia.

[/quote]

Töissä keskitytään töihin. Pitäisit sinäkin sen pääs välillä kiinni, niin ei tarviis niin kovasti keskittyä.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 19:23"]

Tuppisuut ovat paljon pahempia! Aina on sellainen olo, kuin nämä tuppisuut olisivat vain hiljaa ja arvostelisivat mielessään toisten tekemisiä ja sanomisia.

[/quote]

Minäkin mieluummin tekisin töitä, kuin seisoisin kuuntelemassa, kuinka eilen illalla mies sanoi sitä ja tätä ja naapurin vaimon serkku oli ollut käymässä ikeassa ja sille oli siellä kassa sanonut tätä ja toissailtana oli anopin sisko ollut kylässä ja oli sanonut tuota.

Työaikaa menee hemmetisti hukkaan, kun työkaverin suu vain käy ja kädet ei tee mitään. Ei minulla ole aikaa seisoa käytävällä puoltatoista tuntia kuuntelemassa sitä anopin siskon tarinaa.

Meillä se lopetti vasta, kun mulla oli koko päivän kuulokkeet korvissa piilossa hiusten alla ja jossain vaiheessa otin pois ja kysyin, että mitä. Oli siinä kohtaa selittänyt jo varmaan tunnin ilman, että kukaan oli edes kuunnellut. Oltiin sanottu jo aiemmin, että voisitko nyt olla edes hetken hiljaa. Siinä kohtaa vasta tajusi, että ketään ei kiinnosta hänen lääkärikäyntinsä ja lastensa vatsataudit tai eilinen zumbatunti.

En mitenkään. Arvostan omaa jaksamistani ja poistun paikalta.

Pyrin välttelemään. Aina ei voi, ja olenkin onnistunut ottamaan puheen vastaan toisella korvalla ja päästämään sen samantien ulos toisesta. Tyyppi kun ei oikesti välitä kommentoinko tai kuuntelenko. Oletan, että kunhan lämpimikseen leukojaan heiluttaa.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 18:57"]

Meillä oli samassa huoneessa periaatteessa samalla tittelillä kaksi ihmistä, A ja B, joista kuitenkin A hoiti myös talon edustus- ja ulkopuoliset koulutustehtävät ja joutui siksi keskittymään ja skarppaamaan tosi paljon. En tiedä, oliko B:n kateellisuutta vai mitä, mutta B oli KOKO AJAN äänessä ja keskeyttämässä eikä siitä A:n keskittymisestä tullut mitään, jopa minä viereisessä huoneessa häiriinnyin B:n papattamisesta ja minäminäminäpuheesta. Varmaan jokainen meillä huomautti B:le, että olis hitto hiljaa, mutta ei.

Siinä kävi sitten niin, että A haki lääkärintodistuksen, että hän tarvitsee oman huoneen voidakseen jatkaa vaativampaa duuniaan. Huone järjestettiin. B laittoi välit poikki ja tosi nopeasti vaihtoi kokonaan työpaikkaa. Koki, että häntä kiusattiin meillä. Eli vaikka hän itse tahallaan häiritsi, hän koki, että hän on uhri.

B:n jäljiltä löytyi uskomattomat määrät virheitä ja laiskasti tehtyä työtä. Se just mua noissa äänekkäissä eniten ärsyttää, ettei ne tee duuniaan kunnolla, kun kaikki aika valuu siihen ITSESTÄ PUHUMISEEN.

[/quote]

L ja E? Kuulostaa liian tutulta. L=suupaltti. 

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 18:57"]

Meillä oli samassa huoneessa periaatteessa samalla tittelillä kaksi ihmistä, A ja B, joista kuitenkin A hoiti myös talon edustus- ja ulkopuoliset koulutustehtävät ja joutui siksi keskittymään ja skarppaamaan tosi paljon. En tiedä, oliko B:n kateellisuutta vai mitä, mutta B oli KOKO AJAN äänessä ja keskeyttämässä eikä siitä A:n keskittymisestä tullut mitään, jopa minä viereisessä huoneessa häiriinnyin B:n papattamisesta ja minäminäminäpuheesta. Varmaan jokainen meillä huomautti B:le, että olis hitto hiljaa, mutta ei.

Siinä kävi sitten niin, että A haki lääkärintodistuksen, että hän tarvitsee oman huoneen voidakseen jatkaa vaativampaa duuniaan. Huone järjestettiin. B laittoi välit poikki ja tosi nopeasti vaihtoi kokonaan työpaikkaa. Koki, että häntä kiusattiin meillä. Eli vaikka hän itse tahallaan häiritsi, hän koki, että hän on uhri.

B:n jäljiltä löytyi uskomattomat määrät virheitä ja laiskasti tehtyä työtä. Se just mua noissa äänekkäissä eniten ärsyttää, ettei ne tee duuniaan kunnolla, kun kaikki aika valuu siihen ITSESTÄ PUHUMISEEN.

[/quote]

Kuulostaa tutulta. Ja on todella kuluttavaa ja stressaavaa kuuntelijalle. Omalla kohdalla helpottui juuri huoneen vaihdolla. Mikä siinä onkin, että on niin vaikeaa olla hiljaa ja keskittyä työhönsä. Varsinkin kun tällä tyypillä valtaosa ajasta meni työmäärän valittamiseen. Teki mieli sanoa, ettei olisi kiire jos oikeasti hoitaisi niitä töitä ja pitäisi suunsa kiinni. 

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 19:23"]Tuppisuut ovat paljon pahempia! Aina on sellainen olo, kuin nämä tuppisuut olisivat vain hiljaa ja arvostelisivat mielessään toisten tekemisiä ja sanomisia.
[/quote] mä niin komppaan. Kaikista rasittavimpia on noi

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 19:23"]Tuppisuut ovat paljon pahempia! Aina on sellainen olo, kuin nämä tuppisuut olisivat vain hiljaa ja arvostelisivat mielessään toisten tekemisiä ja sanomisia. [/quote] mä niin komppaan. Kaikista rasittavimpia on noi

[/quote]

Oisko niin, ettei ketään kiinnosta sun jutut...