Huonot puolet vauva-arjesta, raskaudesta, synntyksestä, mistä vaan!

Tai no miksei hyviäkin.. -ap

Sinulla on vauvakuume, koska olet tyytymätön elämääsi ja haluat siihen jotakin pysyvää ja merkityksellistä. Jos aloitat opiskelun tai uuden harrastuksen, tapaat kiinnostavia ihmisiä tai löydät kivan työn, vauvakuumekin vaimenee. Ihmisessä ei ole mitään biologista mekanismia, joka pakottaisi meidät hankkimaan lapsia.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:03"]Sinulla on vauvakuume, koska olet tyytymätön elämääsi ja haluat siihen jotakin pysyvää ja merkityksellistä. Jos aloitat opiskelun tai uuden harrastuksen, tapaat kiinnostavia ihmisiä tai löydät kivan työn, vauvakuumekin vaimenee. Ihmisessä ei ole mitään biologista mekanismia, joka pakottaisi meidät hankkimaan lapsia.
[/quote]
Toi on kyllä totta.. Tai on mulla poikaystävä, mutta ollaan molemmat työttömiä, enkä päässyt kouluun ja arki nyt on melko tylsää :/ -ap

No, aika ikävää hoitaa lasta ja huolehtia taloudellisia ongelmia samalla. Yksi ystäväni pienituloinen yh ja se valitus, kun ei ole varaa ostaa lapselle sitä tai tätä tai laittaa lasta soittotunneille on kyllä aika ikävää kuultavaa.

Ei niissä mielestäni kauheasti hyvää ollut. Kivempaa kun on isompi lapsi.

Piti oikein pysähtyä miettimään niitä huonoja puolia, enkä mä osaa niitä juurikaan mainita.

Raskausaikana tietty pahoinvointi oli aika hirveetä, mutta silloinkin helpotti tieto siitä, että se on vain väliaikaista. Muuten nautin raskaudesta ja isosta vatsasta loppuun asti, vaikka maha usein tiellä olikin.

Synnytys oli ihana, ponnistusvaihe sattui niin paljon että luulin kuolevani, mutta ajattelin sen tietenkin kuuluvan asiaan. Ja sitäkin kesti vain vajaa tunti. Pieniä repeymiä tuli, jotka parani muutamassa päivässä. Alapää näyttää ja tuntuu samalta, kuin ennen synnytystä.

Vauva-arjesta nautin, muuta huonoa tässä ei ole kuin unen puute. En osaa päivällä nukkua ja yöunet menee 2-3 tunnin putkissa. Tosin viikonloppuna mies hoitaa vauvaa aamut, niin saan rauhassa nukkua puolille päivin.

Mä olen kärsinyt jonkin asteisesta vauvakuumeesta 15-vuotiaasta asti, mutta mulla on aina ollut ensisijaisen tärkeää se, että opiskelen itselleni ammatin ja hankin töitä ennen vauvaa. Näin mulla on jotain, mitä tarjota sille vauvalle. Nyt olen 26-vuotias, naimisissa, vakituisessa työsuhteessa, omassa (tai pankin tää vielä on) asunnossa asuva 7kuukautisen tyttölapsen äiti. Mun kohdalla tää on mennyt just niinkun suunnittelin, joku toinen tekee asiat toisin ja silti yhtä hyvin.

Mut paras neuvo on musta se, että jos yhtään tuntuu ettei vauva sovi vielä elämään, niin todennäköisesti se ei silloin sovi. Sitten kun tuntuu siltä että elämä on mallillaan ja kaikki muutenkin ok, niin ei muuta kuin lapsentekohommiin!

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:06"]No, aika ikävää hoitaa lasta ja huolehtia taloudellisia ongelmia samalla. Yksi ystäväni pienituloinen yh ja se valitus, kun ei ole varaa ostaa lapselle sitä tai tätä tai laittaa lasta soittotunneille on kyllä aika ikävää kuultavaa.
[/quote]

Totta, mut eihän tässä maassa kannattas tehä enää mitään ku työttömyys on niin suurta.. Toki olishan se parempi et lapsi sais harrastaa, olis aina ruokaa jääkaapissa ym. :)

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:06"]

Toi on kyllä totta.. Tai on mulla poikaystävä, mutta ollaan molemmat työttömiä, enkä päässyt kouluun ja arki nyt on melko tylsää :/ -ap

[/quote]

Älä hommaa lapsia sen takia että on tylsää?! Mitä jos pääset sinne kouluun myöhemmin, onko hauska sitten opintotuella (+muilla tuilla) maksella vauvajuttuja ja olla superköyhä? Mitäs jos pääset kouluun ja luokkakaverit lähtee kaikkiin hauskoihin bileisiin ja itse lähdet kakkavaippamaailmaan joka päivä? Lisäksi 19v on vielä niin kovin nuori, ehdit vielä tehdä niin paljon hauskoja juttuja, ja vauva rajoittaa aika tosi paljon. Eräs tuttu hommasi 18v lapsen juuri samanlaisessa tilanteessa. Nyt muksu on vuoden, vanhemmat (olivat kihloissa ja pitkään olleet yhdessä) erosivat koska vauva-arki ei ollutkaan niin ihanaa ja nyt vauva pomppii hoitopaikasta toiseen kun äidistä olisi hauskaa bilettää ikäistensä seurassa ja isääkään ei ihan liikaa kiinnosta. Onko tämä oikein lapselle?

Älä nyt herranjumala hanki lasta siksi kun on tylsää.. Hanki lemmikki, tai uusi harrastus! :)

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:03"]

Sinulla on vauvakuume, koska olet tyytymätön elämääsi ja haluat siihen jotakin pysyvää ja merkityksellistä. Jos aloitat opiskelun tai uuden harrastuksen, tapaat kiinnostavia ihmisiä tai löydät kivan työn, vauvakuumekin vaimenee. Ihmisessä ei ole mitään biologista mekanismia, joka pakottaisi meidät hankkimaan lapsia.

[/quote]

AV alapeukuttaa jälleen kerran tosiasioita. :) -2

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:06"]

Toi on kyllä totta.. Tai on mulla poikaystävä, mutta ollaan molemmat työttömiä, enkä päässyt kouluun ja arki nyt on melko tylsää :/ -ap

[/quote]

Älä hommaa lapsia sen takia että on tylsää?! Mitä jos pääset sinne kouluun myöhemmin, onko hauska sitten opintotuella (+muilla tuilla) maksella vauvajuttuja ja olla superköyhä? Mitäs jos pääset kouluun ja luokkakaverit lähtee kaikkiin hauskoihin bileisiin ja itse lähdet kakkavaippamaailmaan joka päivä? Lisäksi 19v on vielä niin kovin nuori, ehdit vielä tehdä niin paljon hauskoja juttuja, ja vauva rajoittaa aika tosi paljon. Eräs tuttu hommasi 18v lapsen juuri samanlaisessa tilanteessa. Nyt muksu on vuoden, vanhemmat (olivat kihloissa ja pitkään olleet yhdessä) erosivat koska vauva-arki ei ollutkaan niin ihanaa ja nyt vauva pomppii hoitopaikasta toiseen kun äidistä olisi hauskaa bilettää ikäistensä seurassa ja isääkään ei ihan liikaa kiinnosta. Onko tämä oikein lapselle?
[/quote]

Pointti ei ollu se, että haluan lapsen koska mulla on tylsää! En mä nyt niin idiootti kuitenkaan oo :D mutta kun tossa toi yks kirjottaja sanoi, että "..olet tyytymätön elämääsi.." Niin selitin tilanteen.
Jos nyt kuitenkin keskittyisitte laittaan niitä huonoja puolia :D
-ap

Uuup

Sulla ei ole varaa lapseen. Joutuisit olemaan halveksuttava sossuelätti.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:50"]Sulla ei ole varaa lapseen. Joutuisit olemaan halveksuttava sossuelätti.
[/quote]

Anteeks, mutta en kaivannut arvostelua vaan muiden mielipiteitä esim. Rankasta vauva-arjesta? En ole hankkimassa lasta kuitenkaan tosissani vielä! Jos nyt saisin ihan niitä asiallisia kommentteja :) ps: mustakin pahempia "halveksuttavia" sossuelättejä ja 15 äitejäkin löytyy ihan, etkä voi niille mitään :)

Siis 15 -vuotiaita äitejä* -ap korjaa edellistä tekstiä :D

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:50"]Sulla ei ole varaa lapseen. Joutuisit olemaan halveksuttava sossuelätti. [/quote] Anteeks, mutta en kaivannut arvostelua vaan muiden mielipiteitä esim. Rankasta vauva-arjesta? En ole hankkimassa lasta kuitenkaan tosissani vielä! Jos nyt saisin ihan niitä asiallisia kommentteja :) ps: mustakin pahempia "halveksuttavia" sossuelättejä ja 15 äitejäkin löytyy ihan, etkä voi niille mitään :)

[/quote]

Eikö tuo ole sinusta vauva-arjen huono puoli? Minusta se on. Häpeäisin sitä, etten pystyisi itse elättämään lastani. 

Olen itse opiskelija. Tällähetkellä siis eläinlääkäriksi pyrin ja vauvakuume on myös kova. Opintoja riittää vaikka muille jakaa ja kotona 3 koiraa ja lisäksi hevonen. Tylsää ei todellakaan ole vaan ihan tosissaan on kova vauvakuume. Olen 24vuotias ja vielä olisi kouluja pari vuotta jäljellä jonka jälkeen haluan tehdä töitä muutaman vuoden ennen esikoista. Eli voi se vauvakuume muillekin iskee kun työttömille kotona oleville, tällä viittaan aiempaan yleistykseen.

Väsymys. Se, ettei omaa elämää enää ole. Parisuhde muuttuu ja kärsii. Kehon muutokset, mm. rintojen "menetys". 

Ainoa hyvä juttu minkä raskaudesta muistan oli se että en ollut kylmissäni. Muuten koko raskaus oli aikamoista vuoristorataa. Ensin tuli pahoinvointi joka kesti noin 2 kk. Oli paha olo aamusta iltaan, sitten kun siitä päästiin niin tuli tajuton väsymys! Koko elämä oli paussilla ensimmäiset 4 kuukautta. En jaksanut tehdä mitään tai voinut mennä edes kaverin synttäri-illalliselle kun olisin voinut vaan pahoin siellä. Sitten tuli raskauden keskivaihe ja olin onnellinen kun pahoinvointi ja väsymys väistyivät ja pystyin elämään taas normaalia elämää. Mutta sitten tuli levottomat jalat, krampit ja mieletön närästys. Näihin ei auttanut mikään. Loppuraskaudesta tuli mukaan sitten tukala olo vielä aikaisempien vaivojen lisäksi. Ja totta kai koko 9 kuukautta varjosti pelko siitä onko vauvalla kaikki hyvin.

Aloimme yrittämään lasta kun olin 30-vuotias koska aika tuntui vasta silloin sopivalta. Juhliminen ei enää meitä kiinnostanut, koulut oli käyty ja työpaikat hankittu. Elämä hyvää ja rauhallista. Voin verrata elämääni nuoreen serkkuuni joka sai lapset 20-vuotiaana. Hän opiskelee, hoitaa lapsiaan ja samalla elää nuoren elämää niin paljon kuin voi. Lapset on usein hoidossa jotta pääsee tuulettumaan ja rahasta on aina pulaa.

Kun asiat tekee oikeassa järjestyksessä voi niistä nauttia enemmän. Nauti nyt nuoruudesta, opiskele ja ole huoleton. Matkustele kavereiden kanssa ja tutustu uusiin ihmisiin. Ei se vauva mihinkään katoa, tulee vaan myöhemmin kuvioihin niin kuin muutkin asiat.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:43"] 

Ainoa hyvä juttu minkä raskaudesta muistan oli se että en ollut kylmissäni. Muuten koko raskaus oli aikamoista vuoristorataa. Ensin tuli pahoinvointi joka kesti noin 2 kk. Oli paha olo aamusta iltaan, sitten kun siitä päästiin niin tuli tajuton väsymys! Koko elämä oli paussilla ensimmäiset 4 kuukautta. En jaksanut tehdä mitään tai voinut mennä edes kaverin synttäri-illalliselle kun olisin voinut vaan pahoin siellä. Sitten tuli raskauden keskivaihe ja olin onnellinen kun pahoinvointi ja väsymys väistyivät ja pystyin elämään taas normaalia elämää. Mutta sitten tuli levottomat jalat, krampit ja mieletön närästys. Näihin ei auttanut mikään. Loppuraskaudesta tuli mukaan sitten tukala olo vielä aikaisempien vaivojen lisäksi. Ja totta kai koko 9 kuukautta varjosti pelko siitä onko vauvalla kaikki hyvin.

Aloimme yrittämään lasta kun olin 30-vuotias koska aika tuntui vasta silloin sopivalta. Juhliminen ei enää meitä kiinnostanut, koulut oli käyty ja työpaikat hankittu. Elämä hyvää ja rauhallista. Voin verrata elämääni nuoreen serkkuuni joka sai lapset 20-vuotiaana. Hän opiskelee, hoitaa lapsiaan ja samalla elää nuoren elämää niin paljon kuin voi. Lapset on usein hoidossa jotta pääsee tuulettumaan ja rahasta on aina pulaa.

Kun asiat tekee oikeassa järjestyksessä voi niistä nauttia enemmän. Nauti nyt nuoruudesta, opiskele ja ole huoleton. Matkustele kavereiden kanssa ja tutustu uusiin ihmisiin. Ei se vauva mihinkään katoa, tulee vaan myöhemmin kuvioihin niin kuin muutkin asiat.

 
[/quote]
Kiitos hyvästä kommentista! Itekin tiedostan sen että asiat olis hyvä tehdä ns oikeassa järjestyksessä vauvan, sekä oman itsenä kannalta :) -ap