Lue keskustelun säännöt.
Jotkut lastenpsykiatrit ovat ilmeisen vieraantuneita todellisuudesta...
08.10.2014 |
Argh. Katsokaa nyt tätäkin:
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lapselle_saa_olla_vihainen_mutta_ei_huutaa/7515743
Katsoin tuo keskustelun aamutv:stä, ja jopa nousi adrenaliini jo aamusta. Mikä on, että lapset - siis 0-18 -vuotiaat pitää kaikki niputtaa samaan? Mikä on, että maalaisjärki - ehkäpä aito omakohtainen kasvattajakokemus - tuntuu puuttuvan niin monelta lastenpsykiatrilta?
Jos lapsi riehuu ja satuttaa toista, ihan maalaisjärkisesti ajattelisin, että ennen kaikkea sitä syliä siinä tilanteessa tarvitsee ja ANSAITSEE se, jota on loukattu. Miksi satuttaja - joka suurella todennäköisyydellä on hakenut huomiota - pitää palkita sylittelyllä ja ymmärryksellä?
Kyllä, lapsille pitää selittää, miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä. Kyllä, heidän tunteitaan pitää sanoittaa ja niistä pitää keskustella, KUNHAN lapsi on rauhoittunut. Pientä taaperoa ei rangaista, jos hän ei varmasti edes ymmärrä, mitä pahaa hän on tehnyt.
Mutta oikeasti, jos lapsi tieten tahtoen ja vakaasti rikkoo kieltoa, siitä PITÄÄ olla seuraamuksia, muutakin kuin hampaat irvessä tasaisella äänellä lausuttu "äiti on nyt vihainen, et olisi saanut noin tehdä."
Onneksi osa lastenpsykiatreista on maalaisjärkisempiä, esim. Jari Sinkkonen.
Kommentit (57)
^Huutamisen kautta ihmisen minuus lytistetty. No voi hyvää päivää! En taida tietää yhtä ainutta vanhempaa, joka EI huutaisi joskus lapsilleen. Ja näin on taatusti aina ollut. Silti suurin_osa_ihmisistä ei ole tästä syystä traumatisoituneita / masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi on lähtökohtaisesti hyvä. Jos hän kiusaa sisarustaan, puhuu rumia jne, aikuinen torukoon ensin itseään koska on opettanut lapsensa niin huonoille tavoille. Toisaalta pitää antaa myös tilaa ilmaista harmitusta ja muita ikäviä tunteita, eikä karjaista niitä heti pois. Nykyajan vanhemmat eivät viitsi keskustella lastensa kanssa tarpeeksi. Isolle lapselle lykätään tutti suuhun ja käsketään katsoa ohjelmia kun isillä/äidillä on vähän hommia.
Ja miten sitten noissa Etelä-Euroopan maissa yms, jossa tunteet näytetään muutenkin selvemmin. Espanja, Italia jne. Siellä varmasti kaikki täysin traumatisoituneita ja itsemurhan partaalla :). Vai voisiko se tunteiden näyttäminen olla jopa terveempää kuin tää suomalainen viilipyttymäisyys tilanteessa kuin tilanteessa?
Oot kyllä ihan pihalla.
Laita toki tähän joku tutkimustulos siitä, että sylissä pitäminen aiheuttaa lapsessa masennusta:-D
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
[/quote]
Itse asiassa eräs masennuksen syy on juuri se että lapsen ei ole annettu tuntea negatiivisia tunteita ja pettymyksiä vaan on aina paapottu ja sylitelty, lellitty. Kun sitten lapsi kasvaa ja tajuaa että maailma onkin aika ankea paikka enkä minä olekaan kaikille se paras ja ihanin, voi seurauksena olla juuri masennus.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:53"]
^Huutamisen kautta ihmisen minuus lytistetty. No voi hyvää päivää! En taida tietää yhtä ainutta vanhempaa, joka EI huutaisi joskus lapsilleen. Ja näin on taatusti aina ollut. Silti suurin_osa_ihmisistä ei ole tästä syystä traumatisoituneita / masentuneita.
[/quote]
Huoh. Väännän rautalangasta: ei _kaikki_ huutaminen ole minuuden lyttäämistä, mutta _joskus_ aikuinen voi sanoa jotain sellaista, että minuus lyttääntyy ilman, että itse edes tajuaa. _Joskus, ei aina_. Toki minuutta _voi_ erittäin hyvin lytätä rauhallisellakin äänensävyllä, mutta _yleensä_ se kipakkuus ja oma tunneryöppy aiheuttaa sen, että ne pahimmat sanat tulevat suusta ulos juuri silloin, kun itse huutaa.
Ja vähän off topic: jos suomalaisten yleisin työkyvyttömyyden syy on masennus, niin kyllä se jostain täman kansakunnan kasvatuksesta kertoo... (En kuitenkaan tässä yhteydessä sano, että masennus ja huutaminen liittyy toisiinsa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:55"]
Oot kyllä ihan pihalla.
Laita toki tähän joku tutkimustulos siitä, että sylissä pitäminen aiheuttaa lapsessa masennusta:-D
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
[/quote]
Itse asiassa eräs masennuksen syy on juuri se että lapsen ei ole annettu tuntea negatiivisia tunteita ja pettymyksiä vaan on aina paapottu ja sylitelty, lellitty. Kun sitten lapsi kasvaa ja tajuaa että maailma onkin aika ankea paikka enkä minä olekaan kaikille se paras ja ihanin, voi seurauksena olla juuri masennus.
[/quote]
[/quote]
öh? Miten sä vedät "sylissä pitämisen" irralleen asiasta? curling-vanhemmuudesta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, aivan varmasti löydät itsekin.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:53"]
^Huutamisen kautta ihmisen minuus lytistetty. No voi hyvää päivää! En taida tietää yhtä ainutta vanhempaa, joka EI huutaisi joskus lapsilleen. Ja näin on taatusti aina ollut. Silti suurin_osa_ihmisistä ei ole tästä syystä traumatisoituneita / masentuneita.
[/quote]
Huoh. Väännän rautalangasta: ei _kaikki_ huutaminen ole minuuden lyttäämistä, mutta _joskus_ aikuinen voi sanoa jotain sellaista, että minuus lyttääntyy ilman, että itse edes tajuaa. _Joskus, ei aina_. Toki minuutta _voi_ erittäin hyvin lytätä rauhallisellakin äänensävyllä, mutta _yleensä_ se kipakkuus ja oma tunneryöppy aiheuttaa sen, että ne pahimmat sanat tulevat suusta ulos juuri silloin, kun itse huutaa.
Ja vähän off topic: jos suomalaisten yleisin työkyvyttömyyden syy on masennus, niin kyllä se jostain täman kansakunnan kasvatuksesta kertoo... (En kuitenkaan tässä yhteydessä sano, että masennus ja huutaminen liittyy toisiinsa)
[/quote]
Kyllä se liittyy jopa vuodenaikojen vaihteluunkin: melatoniiniin sekä perinnölliseen alttiuteen, ei pelkkään kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:34"]
Noissa "neuvoissa" unohtuu se, että vanhemmuus ei voi olla pelkkää ammattimaista suorittamista. Totta kai on hyvä tiedostaa, että pelkkä huutaminen ei ole mikään kasvatuskeino. Mutta toisaalta, kyllä lapsenkin pitää oppia, että ihan kaikilla ihmisillä on rajat ja välillä huono päivä.
Ja tuokin, että ajatellaan, että lapsi ei koskaan tahallaan ärsytä. Kyllä jotkut lapset niin tekee ja juurikin tarvitsevat sen kokemuksen, että kun tarpeeksi ärsyttää, niin vastapuolelta pinna katkeaa. Ja se kokemus on parempi saada omien vanhempien kanssa, kuin törmätä siihen sitten ulkomaailmassa. Sekin on lasten hyvä oppia, että toisilla ihmisillä on ärsytyskynnys matalampi kuin toisilla. Jos kotona vaan vanhemmat lehmänhermoisesti selittää ja ymmärtää, voi se törmäys kipakampiin reaktioihin vaikkapa kavereiden suunnalta olla raju.
Ja noissa ohjeistuksissa on sellainen sävy, että jos ei mene täydellisesti, niin se on sitten heti lapselle hirmu vahingollista. En usko, että satunnainen huudoksikin nouseva riita lasta vahingoittaa, jos muutakin kasvattamista harrastetaan.
[/quote]
Sori alapeukku, ne nakkisormet. Kirjoitit hyvin.
Masennus ja turvaton, välttelevä kiintymyssuhde korreloivat tutkimuksen mukaan merkittävästi. Lasten tunteiden ja olotilojen vähättely ja lapsen jättäminen tunteidensa kanssa selviytymään yksin (liittyy usein esim, jäähykäytänteeseen) lisää lapsen riskiä sairastua mieliala- ja ahdistushäiriöihin. Se mitä tapahtuu harvoin ei ole niin merkittävää kuin se mitää tapahtuu usein ja yleensä. En jaksa uskoa, että satunnaiset äidin huutamiset lapselle vahingoittavat lasta (ellei se ole kovin pelottavaa lapsen mielestä), tärkeää on se miten ja millaisin keinoin yleensä lasta kasvattaa. Joillainhan lasten hylkäävät tai kovin ristiriitaiset kasvatustavat ovat jatkuvaa arkea, ja sellainen kyllä näkyy lapsen psyykeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]
Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.
Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.
[/quote]
Jos lapsi mätkii pitkkusisarustaan kaukosäätimellä päähän huomiota saadakseen, lapsi on siis otettava siliteltäväksi syliin? Eikös tuo nimenomaan ole sitä huomion saamista? Mitä uusia muita uusia taitoja lapsi oppii edellämainitusta kuin sen, että pikkusiskoa lyömällä saa huomiota?
[/quote]
Se riippuu kokonaisuudesta. Jos otat lapsesi syliin vain yhden kerran päivässä, ja se tapahtuu tuossa tilanteessa niin olet oikeassa - lapsi kokee sen positiivisena huomiona.
Minä itse opin sen toisen lapseni kanssa, että suullinen kielto ei auta mitään. Hän oli lapsi, jota pitää koskettaa, jota pitää fyyisesesti estää, joka pitää kädestä pitäen ohjata toisaalle. Mutta jos asiasta vain puhuu, hiljaa tai huutamalla, ei mene perille. Fyysisyy ei kuitenkaan saa olla väkivaltaista, vaan pelkästään estämistä. Ja kun nyt katson tuota filmaattista 14-vuotiasta, niin olen sitä mieltä, että jotain tein oikein sillä kamalan 4-vuotiaan hirviön kanssa.
[/quote]
Mitäpä, jos äiti sylittelee lapsiaan paljon, myös silloin kun tekee jotain typerää? Ei lapsi osaa erottaa milloin on hyvä syli ja milloin paha. Lapsi nyt vain on oppinut, että myös pahanteolla pääsee äidin syliin.
Hienoa, että sinä olet löytänyt toimivan tien lapsesi kasvattamisessa. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se on ainoa oikea.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:26"]
Olen samaa mieltä, että nykyinen kasvatuslinja on aika uskomaton. Mitään ei saa tehdä, kaikki vahingoittaa lasta, niin huuto, jäähy kuin kaikki muukin. On se ihme, että omassa ikäluokassani ei monikaan tunnu olevan traumatisoitunut, vaikka kuri ollut paljon kovempi...
[/quote]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
[/quote]
no siitä just. Turhasta paapomisesta ja tylsyydestä. Itse olen ollut masennusdiagnoosilla 15 vuotiaasta. Tulen pullamössö-perheestä missä vanhemmat silottaa ja hössöttää, sylittää ja hyysää. Itse vaan en ole tuntenut iloa mistään. Olen yksinkertaisesti päässyt liian helpolla ja TYLSISTYNYT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyysäävä kasvatus palvelee enemmän ahdistuneen äidin tarpeita kuin lapsen todellisia yksilöllisiä tarpeita. Hyysääminen on kuitenkin eri asia kuin lämmin ja turvallinen kasvatus, sillä hyysäävässä kasvatuksessa äiti on jollain tapaa itse turvaton, ja se aiheuttaa lapsen omien tarpeiden sivuuttamista. Sylittely ei välttämättä tosiaankaan liity hyysäämiseen, vaan on ihan pätevä tapa kasvattaa. Sitäkin kun voi tehdä monella tapaa ja liittää monella tapaa kasvatuksen kokonaisuuteen.
Lempeä ja emotionaalisesti lämmin kasvatus on ihan eri asia kuin hyysääminen ja siloittelu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Jukka Mäkelähän (lastenneurologian ja psykiatrian asiantuntija) on aivan huippu alallaan, tutkinut kasvatuskäytänteiden vaikutusta aivojen toiminnalliseen rakentumiseen yms. Tehnyt kliinistä työtä myöskin. Noinhan se menee aivotutkimuksen mukaan miten hän asiaa selvittää, se että normaalit ihmiset eivät aina kykene parhaaseem mahdolliseen toimintaan aivojenkehityksen kannalta on tietysti inhmillistä ja välillä turhauttavaakin, mutta ei silti vähennä sitä merkitystä, mikä kasvatuskäytänteillä on lapsen kehitykseen.
Minä ainakin aion yrittää ottaa vaarin hänen ohjeistaan.
Jäähyasian suhteen olen aivan samaa mieltä.
Sen sijaan huutamista en menisi täysin kieltämään. Kuvitelkaa nyt itsenne temperamentiltaan voimakastahtoisen ja helposti tulistuvan lapsen asemaan, joka paiskaa lautasen lattiaan, koska ruoka on vääränväristä...
Kumpi ärsyttäisi sinua sillä hetkellä enemmän:
a) aikuinen, joka sinkoaa paikalle, huomaa raivosi ja reagoi siihen äänekkäästi (ei kuitenkaan tuomiten tai haukkuen)?
vai
b) aikuinen, joka katsoo sinua lammasmainen ilme kasvoillaan, kertoen samalla hiljaisella ja rauhallisella äänellä olevansa vihainen ja kuinka lautanen on tapana asettaa pöydälle?