Lue keskustelun säännöt.
Jotkut lastenpsykiatrit ovat ilmeisen vieraantuneita todellisuudesta...
08.10.2014 |
Argh. Katsokaa nyt tätäkin:
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lapselle_saa_olla_vihainen_mutta_ei_huutaa/7515743
Katsoin tuo keskustelun aamutv:stä, ja jopa nousi adrenaliini jo aamusta. Mikä on, että lapset - siis 0-18 -vuotiaat pitää kaikki niputtaa samaan? Mikä on, että maalaisjärki - ehkäpä aito omakohtainen kasvattajakokemus - tuntuu puuttuvan niin monelta lastenpsykiatrilta?
Jos lapsi riehuu ja satuttaa toista, ihan maalaisjärkisesti ajattelisin, että ennen kaikkea sitä syliä siinä tilanteessa tarvitsee ja ANSAITSEE se, jota on loukattu. Miksi satuttaja - joka suurella todennäköisyydellä on hakenut huomiota - pitää palkita sylittelyllä ja ymmärryksellä?
Kyllä, lapsille pitää selittää, miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä. Kyllä, heidän tunteitaan pitää sanoittaa ja niistä pitää keskustella, KUNHAN lapsi on rauhoittunut. Pientä taaperoa ei rangaista, jos hän ei varmasti edes ymmärrä, mitä pahaa hän on tehnyt.
Mutta oikeasti, jos lapsi tieten tahtoen ja vakaasti rikkoo kieltoa, siitä PITÄÄ olla seuraamuksia, muutakin kuin hampaat irvessä tasaisella äänellä lausuttu "äiti on nyt vihainen, et olisi saanut noin tehdä."
Onneksi osa lastenpsykiatreista on maalaisjärkisempiä, esim. Jari Sinkkonen.
Kommentit (57)
Aloittaja ei näe pointteja. Kiusaajalle annetaan malli toimia toisin, hyvittää huonoa käytöstään ja häneltä jää samatta jotain hyvä, koska on toiminut väärin.
hyvin tehdessään saa kannustusta, tunnustusta ja palkintoja.
mikä tässä on väärin? Sekö, ettei huudetaan tai nolata tai syyllistetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]
Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.
Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.
[/quote]
Jos lapsi mätkii pitkkusisarustaan kaukosäätimellä päähän huomiota saadakseen, lapsi on siis otettava siliteltäväksi syliin? Eikös tuo nimenomaan ole sitä huomion saamista? Mitä uusia muita uusia taitoja lapsi oppii edellämainitusta kuin sen, että pikkusiskoa lyömällä saa huomiota?
[/quote]
Juuri näin.
ap
8 ei osaa kirjoittaa mobiilisti.. Mutta toivottavasti pointti tuli ymmärretyksi. T.8
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:26"]
Olen samaa mieltä, että nykyinen kasvatuslinja on aika uskomaton. Mitään ei saa tehdä, kaikki vahingoittaa lasta, niin huuto, jäähy kuin kaikki muukin. On se ihme, että omassa ikäluokassani ei monikaan tunnu olevan traumatisoitunut, vaikka kuri ollut paljon kovempi...
[/quote]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
Keskustelussa ei sanottu, että kiusaajaa aletaan sylitellä. Mies oli ehkä hiukan haastava keskustelija, että piti oikein kunnolla kuunnella, mitä hän sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:28"]
Aloittaja ei näe pointteja. Kiusaajalle annetaan malli toimia toisin, hyvittää huonoa käytöstään ja häneltä jää samatta jotain hyvä, koska on toiminut väärin. hyvin tehdessään saa kannustusta, tunnustusta ja palkintoja. mikä tässä on väärin? Sekö, ettei huudetaan tai nolata tai syyllistetä?
[/quote]
No ei. Kyllä, puurolautasen kaatajan panen minäkin siivoamaan jälkensä. Mutta ei, lasta ei erikseen kehuta siitä, kun hän EI kaada lautasta. Kiittely kärsii todella pahasti inflaation, jos jokaisesta päivän normaalisti sujuvasta toiminnosta kiitellään.
Lisäksi on aika heinäpäistä ajatella, että esim. juuri sisarustaan muksivaa lasta onnistuu noin vain saada aidosti pahoittelemaan ja hyvittelemään toimintaansa. Mieti, se muksittu jää siihen sivuun yksinään itkemään, sinä se vaan siinä sylittelet ja opastat ja maanittelet muksijaa pyytämään anteeksi. Pahimmassa tapauksessa hän kiljuu kurkku suorana, ettei varmana pyydä anteeksi!
ap
Noissa "neuvoissa" unohtuu se, että vanhemmuus ei voi olla pelkkää ammattimaista suorittamista. Totta kai on hyvä tiedostaa, että pelkkä huutaminen ei ole mikään kasvatuskeino. Mutta toisaalta, kyllä lapsenkin pitää oppia, että ihan kaikilla ihmisillä on rajat ja välillä huono päivä.
Ja tuokin, että ajatellaan, että lapsi ei koskaan tahallaan ärsytä. Kyllä jotkut lapset niin tekee ja juurikin tarvitsevat sen kokemuksen, että kun tarpeeksi ärsyttää, niin vastapuolelta pinna katkeaa. Ja se kokemus on parempi saada omien vanhempien kanssa, kuin törmätä siihen sitten ulkomaailmassa. Sekin on lasten hyvä oppia, että toisilla ihmisillä on ärsytyskynnys matalampi kuin toisilla. Jos kotona vaan vanhemmat lehmänhermoisesti selittää ja ymmärtää, voi se törmäys kipakampiin reaktioihin vaikkapa kavereiden suunnalta olla raju.
Ja noissa ohjeistuksissa on sellainen sävy, että jos ei mene täydellisesti, niin se on sitten heti lapselle hirmu vahingollista. En usko, että satunnainen huudoksikin nouseva riita lasta vahingoittaa, jos muutakin kasvattamista harrastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Siis sä väität että monen 60veen masennus johtuu siitä, että lapsena on tukistettu ja huudettu. Just :D!
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
[/quote]
Itse asiassa eräs masennuksen syy on juuri se että lapsen ei ole annettu tuntea negatiivisia tunteita ja pettymyksiä vaan on aina paapottu ja sylitelty, lellitty. Kun sitten lapsi kasvaa ja tajuaa että maailma onkin aika ankea paikka enkä minä olekaan kaikille se paras ja ihanin, voi seurauksena olla juuri masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:34"]
Ja tuokin, että ajatellaan, että lapsi ei koskaan tahallaan ärsytä. Kyllä jotkut lapset niin tekee ja juurikin tarvitsevat sen kokemuksen, että kun tarpeeksi ärsyttää, niin vastapuolelta pinna katkeaa. Ja se kokemus on parempi saada omien vanhempien kanssa, kuin törmätä siihen sitten ulkomaailmassa. Sekin on lasten hyvä oppia, että toisilla ihmisillä on ärsytyskynnys matalampi kuin toisilla. Jos kotona vaan vanhemmat lehmänhermoisesti selittää ja ymmärtää, voi se törmäys kipakampiin reaktioihin vaikkapa kavereiden suunnalta olla raju.
Ja noissa ohjeistuksissa on sellainen sävy, että jos ei mene täydellisesti, niin se on sitten heti lapselle hirmu vahingollista. En usko, että satunnainen huudoksikin nouseva riita lasta vahingoittaa, jos muutakin kasvattamista harrastetaan.
[/quote]
Ihan täsmälleen noin!
ap
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]
Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.
Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.
[/quote]
Jos lapsi mätkii pitkkusisarustaan kaukosäätimellä päähän huomiota saadakseen, lapsi on siis otettava siliteltäväksi syliin? Eikös tuo nimenomaan ole sitä huomion saamista? Mitä uusia muita uusia taitoja lapsi oppii edellämainitusta kuin sen, että pikkusiskoa lyömällä saa huomiota?
[/quote]
Se riippuu kokonaisuudesta. Jos otat lapsesi syliin vain yhden kerran päivässä, ja se tapahtuu tuossa tilanteessa niin olet oikeassa - lapsi kokee sen positiivisena huomiona.
Minä itse opin sen toisen lapseni kanssa, että suullinen kielto ei auta mitään. Hän oli lapsi, jota pitää koskettaa, jota pitää fyyisesesti estää, joka pitää kädestä pitäen ohjata toisaalle. Mutta jos asiasta vain puhuu, hiljaa tai huutamalla, ei mene perille. Fyysisyy ei kuitenkaan saa olla väkivaltaista, vaan pelkästään estämistä. Ja kun nyt katson tuota filmaattista 14-vuotiasta, niin olen sitä mieltä, että jotain tein oikein sillä kamalan 4-vuotiaan hirviön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:32"]
Keskustelussa ei sanottu, että kiusaajaa aletaan sylitellä. Mies oli ehkä hiukan haastava keskustelija, että piti oikein kunnolla kuunnella, mitä hän sanoi.
[/quote]
Miten se tilanne muuten sitten katkaistaan. Tappelija on otettava kiinni tai poistettava paikalta. Jälkimmäinenhän oli tuon lastenpsykiatrin mielestä väärin, joten...
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:34"]
Lisäksi on aika heinäpäistä ajatella, että esim. juuri sisarustaan muksivaa lasta onnistuu noin vain saada aidosti pahoittelemaan ja hyvittelemään toimintaansa. Mieti, se muksittu jää siihen sivuun yksinään itkemään, sinä se vaan siinä sylittelet ja opastat ja maanittelet muksijaa pyytämään anteeksi. Pahimmassa tapauksessa hän kiljuu kurkku suorana, ettei varmana pyydä anteeksi!
ap
[/quote]
Nimenomaan. Ei lapsi pysty noin vain napista painamalla muuttamaan tunnetilaansa. Ihan kuin tuolta asiantuntijalta puuttuisi käytännön kokemus lapsista kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
[/quote]
Itse asiassa eräs masennuksen syy on juuri se että lapsen ei ole annettu tuntea negatiivisia tunteita ja pettymyksiä vaan on aina paapottu ja sylitelty, lellitty. Kun sitten lapsi kasvaa ja tajuaa että maailma onkin aika ankea paikka enkä minä olekaan kaikille se paras ja ihanin, voi seurauksena olla juuri masennus.
[/quote]
Itse asiassa tuon on arveltu olevan narsismin synnyn taustalla. Kyllä kaltoinkohtelu on masennukselle tavallinen altistaja, sitä on aivan turha kieltää. Onko teidän mielestänne ok huutaa vaikka työpaikalla? Riidellessä ukon kanssa? Vai olisiko parempi että pystyy pitämään tilanteissa itsehillinnän päällä, puhumaan järkevästi?
Itse olen syyllistynyt lapsille huutamiseen ja minusta se syyllisyys mikä siitä seuraa, on aivan oikeaa syyllisyyttä. Olen itse pelännyt paljon, kun vanhemmat mulle huusivat. Se on vallankäyttöä, jolle lapsi ei pärjää. Puhutaan nyt siis pikkulapsista. Se voi satuttaa yhtä paljon kuin lyöminen.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]
Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.
Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.
[/quote]
Totta on, että ensireaktio huutamistilanteessa on, että ihminen hätkähtää. Mutta oman kokemukseni perusteella sanon, että kyllä se viestikin perille menee, nopeasti. Tietysti on niin, että huutaminen kärsii inflaation, eikä kenellekään pidä jatkuvasti huutaa, mutta kuten Sinkkonen sanoo: vanhemmallakin ON oikeus suuttua, ja lapsen on se hyvä huomata.
Paljon mieluummin aitoja tunteita kuin opettaa lapselle oman esimerkkinsä kautta, että ihan sama, mitä joku tekee, siitä ei saa suuttua, vaan kiukku pitää sanoa hammasta purrenkin tasaisella äänellä.
Ai niin, lapselle pitää sallia kaikkien tunteiden väkivaltainenkin ilmaisu, mutta auta armias, jos äiti karjaisee riehuville jälkeläisilleen, että "NYT LOPPUI, ei saa viskoa tavaroita!"...
Ja mitä tulee palkitsevuuteen, niin kyllä: lapsi kokee syliin pääsemisen ja huomion palkintona. Lasta voi oheistaa muutoinkin. Sitä paitsi varsinkin tappelutilanteet ovat usein sellaisia, että osallisilla kiehuu pahasti yli, eikä mitään palautetta oteta juuri sillä hetkellä vastaan. Joku lapsi rauhouttuu parhaiten tiukassa syliotteessa, jolloin se varmasti onkin hyvä konsti - toiset lapset taas raivostuvat siitä potenssiin kymmenen lisää, jolloin se omassa huoneessa tms. muutaman minuutin ajan rauhoittuminen on todella OIVA keino katkaista tilanne - se EI ole mikään häpeärangaistus, vaan ihan vaan tilanteen katkaisukeino ja tapauksesta riippuen tavallinen rangaistus. Totta kai jäähyyn yhdistetään aina myös sen läpikäyminen, miksi jäähy on annettu ja miten oikeasti olisi siinä tilantessa pitänyt toimia!
ap
[/quote]
Juu, olen samaa mieltä. Yhdelle toimii yksi, toiselle toinen. Siksi on hyvä, että tälläkin palstalla keskustellaan eri vaihtoehdoista, niin jokainen voi kokeilla. Jäähy on toiselle luonteelle häpeän paikka, toiselle luonteelle rauhoittumisen paikka. Vaatii tunneälyä tunnistaa, mikä se on juuri minun lapselleni.
Totta kai lapselle saa näyttää, että itsekin suuttuu. Mikään ei ole teinien kanssa tehokkaampaa kuin alkaa itse itkemään... Inflaatioaspekti vain pitää ottaa huomioon.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]
Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?
[/quote]
Itse asiassa eräs masennuksen syy on juuri se että lapsen ei ole annettu tuntea negatiivisia tunteita ja pettymyksiä vaan on aina paapottu ja sylitelty, lellitty. Kun sitten lapsi kasvaa ja tajuaa että maailma onkin aika ankea paikka enkä minä olekaan kaikille se paras ja ihanin, voi seurauksena olla juuri masennus.
[/quote]
Itse asiassa tuon on arveltu olevan narsismin synnyn taustalla. Kyllä kaltoinkohtelu on masennukselle tavallinen altistaja, sitä on aivan turha kieltää. Onko teidän mielestänne ok huutaa vaikka työpaikalla? Riidellessä ukon kanssa? Vai olisiko parempi että pystyy pitämään tilanteissa itsehillinnän päällä, puhumaan järkevästi?
[/quote]
Kyllä curling voi aiheuttaa myös narsismia. Mm. perimä vaikuttaa siihen kallistuuko yksilö masennukseen vai narsismiin.
Kyse onkin siitä että sekä jatkuva kaltoinkohtelu että liika paapominen altistavat molemmat mielenterveysongelmille.
Eihän kukaan jatkuvaa huutamista kanntakaan mutta joskus jossain ääritilanteissa se voi olla ihan hyvä keino sekin.
8vastaa. Kyllä meillä ainakin joskus kehutaan sitä, että Kylläpä hyvin söit puurosi, mitään ei tippunut pöydälle ja muistit varoa, ettei maitolasi kaatunut.
ja sisarustaistelussa kyllä siinä ennättää sekä ohjata satuttajaa että lohduttaa satutettua. Hiekkalaatikollahan taas molemmilla on usein omat lohduttajat.
ainakin itse vahvasti uskon, että nimenomaan oikeaa mallia antamalla voi opettaa ja tätä hyvää vahvistamalla tukea. Huonosta teosta pitää pystyä puhumaan, ei vain esim itse retuuttaa lasta.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:34"]
^Siis sä väität että monen 60veen masennus johtuu siitä, että lapsena on tukistettu ja huudettu. Just :D!
[/quote]
Minä uskon myös siihen, että monen masennus johtuu huutamisesta. Siis ei pelkästä huutamisesta, vaan siitä, että huutamisen kautta se ihmisen oma minuus on lytistetty. Ja kun ei ole kosketuksissa omaan sisimpäänsä, niin sitä masentuu.
Kuinka monen ihmisen laulaminen on lopetettu sillä, että vanhempi on väsyneenä tokaissut "älä ulise"tms. Ei edes huutamalla, mutta silti lapsi on tukahduttanut oman itsestään tämän lauseen johdosta. Ja vanhempi ei ole tajunnut edes tehneensä mitään. Samalla tavalla huutaminen voi rikkoa jotain hauraan lapsen sisällä. Ja vanhempi ei edes tajua.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:46"]
8vastaa. Kyllä meillä ainakin joskus kehutaan sitä, että Kylläpä hyvin söit puurosi, mitään ei tippunut pöydälle ja muistit varoa, ettei maitolasi kaatunut. ja sisarustaistelussa kyllä siinä ennättää sekä ohjata satuttajaa että lohduttaa satutettua. Hiekkalaatikollahan taas molemmilla on usein omat lohduttajat. ainakin itse vahvasti uskon, että nimenomaan oikeaa mallia antamalla voi opettaa ja tätä hyvää vahvistamalla tukea. Huonosta teosta pitää pystyä puhumaan, ei vain esim itse retuuttaa lasta.
[/quote]
Juuri näin. Aivotutkimus osoittaa, että se mihin huomio kiinnittyy, se vahvistuu. Siksi onnistumista pitää vahvistaa.
2 etc
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]
Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.
Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.
[/quote]
Totta on, että ensireaktio huutamistilanteessa on, että ihminen hätkähtää. Mutta oman kokemukseni perusteella sanon, että kyllä se viestikin perille menee, nopeasti. Tietysti on niin, että huutaminen kärsii inflaation, eikä kenellekään pidä jatkuvasti huutaa, mutta kuten Sinkkonen sanoo: vanhemmallakin ON oikeus suuttua, ja lapsen on se hyvä huomata.
Paljon mieluummin aitoja tunteita kuin opettaa lapselle oman esimerkkinsä kautta, että ihan sama, mitä joku tekee, siitä ei saa suuttua, vaan kiukku pitää sanoa hammasta purrenkin tasaisella äänellä.
Ai niin, lapselle pitää sallia kaikkien tunteiden väkivaltainenkin ilmaisu, mutta auta armias, jos äiti karjaisee riehuville jälkeläisilleen, että "NYT LOPPUI, ei saa viskoa tavaroita!"...
Ja mitä tulee palkitsevuuteen, niin kyllä: lapsi kokee syliin pääsemisen ja huomion palkintona. Lasta voi oheistaa muutoinkin. Sitä paitsi varsinkin tappelutilanteet ovat usein sellaisia, että osallisilla kiehuu pahasti yli, eikä mitään palautetta oteta juuri sillä hetkellä vastaan. Joku lapsi rauhouttuu parhaiten tiukassa syliotteessa, jolloin se varmasti onkin hyvä konsti - toiset lapset taas raivostuvat siitä potenssiin kymmenen lisää, jolloin se omassa huoneessa tms. muutaman minuutin ajan rauhoittuminen on todella OIVA keino katkaista tilanne - se EI ole mikään häpeärangaistus, vaan ihan vaan tilanteen katkaisukeino ja tapauksesta riippuen tavallinen rangaistus. Totta kai jäähyyn yhdistetään aina myös sen läpikäyminen, miksi jäähy on annettu ja miten oikeasti olisi siinä tilantessa pitänyt toimia!
ap