Omillaan asuva aikuinen puhuu lapsuudenkodista edelleen kotina

Sinulla ei taida olla kovin läheinen perhe?

Mitä mieltä tuosta pitäisi olla? Kuulostaa ainakin siltä, että hänellä on siellä hyvä olla kun pitää kotinaan, eikä mene esim. "kylään" sinne.

Niin minäkin teen. Sanon Koti-Kodiksi. "Menen käymään koti-kotona viikonloppuna."

Niin minäkin sanon. Miksi en sanoisi?

No en tiennytkään olevani epänormaali, kun kutsun vielä 10 vuotta myöhemminkin lapsuudenkotiani kodiksi. Koti se tulee aina olemaan minulle

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:59"]

Niin minäkin teen. Sanon Koti-Kodiksi. "Menen käymään koti-kotona viikonloppuna."

[/quote]

Ei millään pahalla, mutta tuo "koti-koti" kuulostaa aivan ääliömäiseltä. Siinä, että aikuinen sanoo lapsuudenkotia edelleen kodiksi ei sen sijaan ole mitään pahaa.

Itsekin kutsun lapsuudenkotiani "kodiksi". Usein asiayhteys on sellainen, että keskustelussa mukana olevat ymmärtävät milloin tarkoitan "kodista" puhuessani lapsuudenkotia ja milloin taas omaa kotiani.

... Muistelen että iskänikin (50v.) kutsuu lapsuudenkotiaan (minun mummulaani) kodiksi. Että eipä se ikää katso.

T. 22v.

Jaa, minäkin asun kyllä ihan omillani pienessä solukopperossa opiskelujen vuoksi. Vaikka sänky ja tavaroitani onkin täällä opiskelukaupungissa, en kyllä miellä tätä hiirenkoloa kodiksi. Koti on edelleen lapsuudenkotini, ehkä sitten kun minulla on ihan oma asunto ja perhettä jne. niin koti on jossain muualla kuin vanhempien luona. 

19-vuotiaana muutin koulun asuntolaan, josta kaikki muut puhuivat "kämppänä" tms. ja minä kotina. Heille koti tarkoitti vanhempien asuntoa toisessa kaupungissa. Itse olin asunut jo lukioaikoina omillani, joten minulle oma asuntoni oli koti.

Sitä en muista miksi vanhempieni asuntoa kutsuin, mutta nykyään sanon meneväni vanhemmilleni. Olemme kuitenkin läheisiä ja omilla avaimillani sinne menen. Tuntuisi kuitenkin oudolta sanoa meneväni kotiin, ja tarkoittaa jotain muuta kuin tätä meidän oman perheemme asuntoa.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:59"]

Niin minäkin teen. Sanon Koti-Kodiksi. "Menen käymään koti-kotona viikonloppuna."

[/quote]

Niin minunkin lapseni sanoo. Aiemmin hänellä on kämppiä, mutta nykyisen asunnon hän mieltää kodikseen. Lapsuudenkoti oli ennen koti ja nykyisin kotikoti. Minusta tuo on hauska ilmaisu, ei tuollaista minun nuoruudessa vielä ollut.

Lapsuudenkoti on koti, tämä luukku missä on sänky, tv ja pari kattilaa on kämppä. En osaa kutsua kodiksi luukkua, missä majailen kaksi vuotta ja jossa en ikinä vietä viikonloppuja tai lomia. Tän jälkeen muutankin vielä varmaan kotiin hetkeksi.
-N19

Kutsun välillä äitini asuntoa kodiksi, vaikken ole siinä asunnossa koskaan itse asunutkaan. Ja omillani olen asunut 7 vuotta, oma perhekin on jo.

Mä meen mutsille ja faijapuolelle. Mun koti on ollut jo vuosia Se missä minä, mies ja lapset asutaan. Eikä äitini ja isäpuolenikaan asu enää siellä mistä minä aikoinani maailmalle lähdin.

Mäkään en ymmärrä!

Mun äitini,  70 v, sanoo edelleen menevänsä kotiin, kun menee lapsuudenkotiinsa. Näin siitä huolimatta, että hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten ja siellä asuu nykyään hänen sisarensa.

Myös mieheni sanoo menevänsä kotiin, kun menee vanhempiensa luo. En loukkaannu tms, vaikka hänellä on oma koti ja perhe minun kanssani.

Itse sen sijaan menen käymään vanhemmillani. Johtunee siitä, että he eivät enää asu siinä talossa, joka oli lapsuudenkotini, vaan muuttivat toiselle paikkakunnalle kun olen itse ollut jo aikuinen.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:59"]

Niin minäkin teen. Sanon Koti-Kodiksi. "Menen käymään koti-kotona viikonloppuna."

[/quote]

Niin minunkin lapseni sanoo. Aiemmin hänellä on kämppiä, mutta nykyisen asunnon hän mieltää kodikseen. Lapsuudenkoti oli ennen koti ja nykyisin kotikoti. Minusta tuo on hauska ilmaisu, ei tuollaista minun nuoruudessa vielä ollut.

[/quote]

Minäkin sanon lapsuudenkotiani kotikodiksi. Näin sen erottaa minun ja puolisoni kodista. Mieluummin "koti-koti" kuin "lapsuudenkoti". Jälkimmäinen kuulostaa jotenkin tätimäiseltä ilmaisulta...

Noin puoli vuotta omilleni muutosta uusi asuntoni oli minulle "kämppä", sen jälkeen aina "koti". Ja kun menen lapsuudenkotiini niin sanon, että menen vanhemmille.

Koti on se paikka, joka tuntuu eniten kodilta. :) Nyt kun olen saanut oman elämäni käyntiin, en todellakaan enää ajattele lapsuudenkotiani kotina, mutta muut saavat toki tehdä niin halutessaan.

Minä olen 43-vuotias ja menen kyllä kotiin, kun menen vanhemmille. Olen siinä talossa koko lapsuuteni asunut. Asiayhteydestä yleensä tulee kyllä ilmi, tarkoitanko kotina oma lapsuudenkotiani vai omaa kotiani, luonnollisesti olen asunut omillani ja yli 20 vuotta. Lapset menevät mummille ja vaarille. myös mies puhuu lapsuudenkodista kotina, vaikkei suhde ole edes mikään hirmuisen lämpöinen:"Olis pakko mennä käymään kotona, koska xxx". Lapsille sekin on mummola.

Samoin menen edellen mökille, vaikka sen vanhempani omistavatkin, mutta olemme siellä koko elämäni lomia viettäneet.

Itse asuin omillani jo viidettä vuotta kun lopulta muutin asuntoon joka tuntui kodilta, siihen asti asunnot olivat vain kämppiä joihin en yrittänytkään rakentaa elämääni kun olin vuoden tai kahden jälkeen pois muuttamassa. Siihen asti koti tarkoitti aina lapsuudenkotiani. Nykyään koti on se missä itse asun ja lapsuudenkotini on kot(i)puol(i).

Omilla asuva aikuinen puhuttelee naista joka tämän synnytti sekä kasvatti tämän etunimellä. Mitä mieltä?
ööö töks töks